Perussuomalaiset on kumouksellinen puolue. Vastuullisten puolueiden on havahduttava kumouksellisen ja fasistisen populismin uuteen ja todennäköisesti pitempiaikaiseksi muodostuvaan läsnäoloon suomalaisessa politiikassa. He ovat täällä taas, ja he haluavat Suomen takaisin.
Perussuomalaisten presidenttiehdokas Laura Huhtasaari käy kampanjaansa iskulauseen ”Suomi takaisin!” alla. Huhtasaarta ja hänen puoluettaan ei juuri ole haastettu selittämään, mitä lause tarkoittaa. Marraskuussa 2017 sosiaalisessa mediassa levisi tämä tarkennus:
”Suomi takaisin tarkoittaa paluuta perusasioihin. Sellaisiin asioihin, jotka vielä jokin aika sitten olivat itsestään selviä, mutta joita tänä päivänä valitettavasti vain harvat uskaltavat puolustaa.”
Selvisikö? Ei ollut tarkoituskaan. Puolue ei selitä vaalilausettaan, mutta sosiaalisen median perussuomalaisia kannattavat tai puolustelevat keskustelijat ovat huomattavasti auliimpia. Heille ”Suomi takaisin” ei ole jäänyt epäselväksi.
Erään heistä mukaan Suomen on vienyt ”[e]nsin puolue eliitti, ja heidän avustuksellaan Eu- eliitti, ja heidän avustuksellaan arabivalloittaja. Kaikkien näiden suo tulee kuivattaa”.
Aiheet ovat tuttuja kaikkien läntisten oikeistopopulistien puheista, ja perussuomalaiset on oikeistopopulistinen puolue. ”Suomi takaisin” viittaa kuitenkin myös paluuseen ajassa taaksepäin, parempaan, ristiriidattomampaan asiaintilaan. Vaalitilaisuudessaan Keravalla marraskuussa 2017 Huhtasaari ilmaisi tämän aikaregression näin:
”Koska ennen, jos me ajatellaan 80-lukua, me tehtiin monipuolisemmin vientikauppaa kuin tänä päivänä, terveyskeskukseen pääsi, kunnat oli velattomia, kansa oli aika harmoninen, ja tääl oli turvallista. Mäkin olen saanu elää lapsuuteni lintukodossa.”
Nyt lintukotoa kuitenkin Huhtasaaren mukaan uhkaavat ”globalismi”, ”EU”, ja ”kasvoton päätöksenteko”, jotka johtavat ”korporatismiin”. Päätösvalta on saatava takaisin, samoin kuin oma raha, joka elvyttäisi myös kilpailukyvyn: ”Suomi takaisin, turvallisuus takaisin”.
Palingeneettisen myytin suomalainen ilmentymä
Tämä nostalgian politiikka, ajatus paluusta johonkin turvallisempaan aikaan, on osa monen muunkin populistisen liikkeen retoriikkaa. Mutta iskulauseella on syvempi kaikupohja. ”Suomi takaisin” on yksi tapa ilmaista niin kutsuttua palingeneettistä myyttiä. Se tarkoittaa ajatusta, että yhteisöllä – suomalaisella kansalla – on määriteltävissä ja saavutettavissa oleva ihannetila (kr. παλιγγενεσία tarkoittaa uudestisyntymistä).
Ihannetila saatetaan kuvitella joskus menneisyydessä vallinneeksi tai vasta tulevaisuudessa saavutettavaksi. Oleellista on, että sinne pääseminen edellyttää yhteisön määrittelemistä tai rajaamista uudelleen – monokulttuuriseen kansalliseen yhteisöön johtavaa kansallista vallankumousta.
Ihannetilaan pääseminen edellyttää yhteisön määrittelemistä tai rajaamista uudelleen.
Palingeneettisen myytin käsitteen on tuonut esiin fasismin tutkija Roger Griffin, jonka fasismin määritelmä on 1990-luvulta lähtien saavuttanut tutkijoiden keskuudessa laajaa hyväksyntää. Griffinin mukaan juuri palingeneettinen myytti on fasismin erottamattoman tärkeä tunnusmerkki: poliittisena ideologiana fasismin ”mytologinen ydin sen eri ilmenemismuodoissa on populistisen äärikansallismielisyyden palingeneettinen muoto”.
Populistien ja fasistien läheinen yhteys kumpuaa siitä, että molemmat näkevät yksin itsensä kykeneviksi johdattamaan kansakunnan välttämättömään muutokseen. Antielitistinen populismi on fasisteille politiikanteon tekniikka erityisesti silloin, kun vallasta joudutaan taistelemaan edustuksellisen demokratian ympäristössä.
Fasismille keskeinen monokulttuurisen yhteisön tavoite vetoaa myös populisteihin moniarvoisuuden vastustajina. Populistit uskovat edustavansa yksinoikeudella myyttistä ”kansaa”, fasistit katsovat sen lisäksi yksin olevansa riittävän vallankumouksellisen tietoisuuden haltijoita.
Politiikan tutkija Jan-Werner Müller muistuttaa äskettäin suomennetussa teoksessaan Mitä on populismi? tästä populismin ja fasismin kohtalokkaasta yhteydestä. Müller korostaa, että vallassa populisteista tekee vaarallisia heidän uskonsa yksinoikeuteensa ”kansan” tahdon ja edun määrittelijöinä ja vihamielisyytensä moniarvoisuutta kohtaan.
Jo tavallistenkin populistiliikkeiden valtaannousu merkitsee vähintään demokratian horjumista.
Jo tavallistenkin populistiliikkeiden valtaannousu merkitsee siksi vähintään demokratian horjumista: kansalaisyhteiskunnan tukahduttamista ja yrityksiä betonoida sopivilla lainmuutoksilla populistien asema vallassa.
Populistihallinnot myös turvaavat kannatuspohjaansa tyypillisesti massaklientismillä ja kätyrikapitalismilla, jotka ovat suora tie korruptioon. Yhden kuvauksen tästä prosessista voi lukea Heino Nyyssösen tuoreesta Viktor Orbánin Unkaria käsittelevästä teoksesta Tasavallan loppu? Suomalaiset populistitkaan eivät peittele ihailuaan Orbánia, Puolan PiS-hallitusta tai Donald Trumpia kohtaan.
Kansa ja kansallisvaltio
Perussuomalaisten jäsenet ja tiukemmin tai väljemmin heidän ympärilleen ryhmittyneet kannattajat kuvaavat itseään tyypillisimmin sanalla ”kansallismielinen”. Sitä ei kaikkien kohdalla pidä ottaa sellaisenaan todesta, sillä se ei tarkoita kansallismielisyyttä missään perinteisessä mielessä. Tavoitteena oleva ”kansan” edun mukainen ”kansallisvaltio” ei ole mikään olemassa oleva rakenne vaan tuleva ihannetila, palingeneettinen myytti.
Tällainen kansallisvaltio on monokulttuurinen yhteisö. Se voidaan toteuttaa vain kansallisen vallankumouksen kautta, palaamalla epämääräisesti määriteltyyn ”kansallisvaltioiden Eurooppaan” ja sulkemalla yhteisöön kuulumattomiksi uskotut sen ulkopuolelle.
Perussuomalaisten sisällä vaikuttava fasistinen Suomen Sisu -järjestö on nähnyt juuri tästä syystä vaivaa laatiakseen pitkän ja polveilevan ”suomalaisuuden” määritelmän. Määritelmä on manifesti siitä, kuka kansakuntaan voi kuulua ja kuka ei, ja samalla sisulaisten pelkojen kuvaus ja luettelo.
Populismin ja fasismin oleelliset yhteydet syntyvät myös salaliittoteorioiden kyllästämästä jaetusta maailmankuvasta. Jatkuva, ulkopuolisille hämärin termein käytävä keskustelu ”kulttuurimarxilaisuudesta”, ”globalismista” ja ”mädättäjistä” on yhteistä juurta: pelkoa yhteisön oletetun moraalisen ytimen rapautumisesta ulkopuolisten, ylikansallisten salaliittojen paineessa.
”Globalismi” toimii alan kielenkäytössä myös perinteisen antisemitismin peiteterminä. Juutalaisuuden kuvaamisella kosmopoliittiseksi ja ylikansalliseksi voimaksi, joka vehkeilee yhtenäisiä kansakuntia vastaan, on vuosisataiset perinteet. Unkarin hallitusvetoinen, demokratian ja ihmisoikeuksien lujittamiseen keskittyvän Open Society Foundationsin perustajaan George Sorosiin kohdistuva kampanja on tästä ehkä selkein ilmaus.
”Systeemiä” kaatamassa
Salaliittojen maailmassa eliitti pitää käsissään yhteiskunnan koko koneistoa, ja sen ”systeemimedia” syöttää ”kansalle” valheita. ”Systeemipuolueet” taas ovat toisistaan erottamattomia eliitin työkaluja, joilla kansa pidetään tottelevaisena.
Puhe ”systeemistä” on peräisin Saksan kansallissosialistien kielenkäytöstä. Sillä viitattiin epälegitiimiksi kuvattuun Saksan tasavaltaan, jonka Systemparteien väitetysti myös olivat yhtä ja samaa massaa.
Niputtaminen on tyypillistä populistiselle retoriikalle. Ranskassa Marine Le Pen on pitänyt tapanaan niputtaa oikeisto ja vasemmisto yhteen. Samoin tekee Saksan AfD, joka jatkaa puhetta ”systeemipuolueista”. Sama retoriikka on kelvannut myös perussuomalaisten edelliselle johtajalle Timo Soinille, joka nimitti Helsingin Sanomia ”systeemin oksennukseksi”.
Kansallisen vallankumouksen välttämättömyys on syy, jonka vuoksi perussuomalaisten keskuudessa puhutaan niin paljon olemassa olevan valtion ja yhteiskunnan instituutioiden mädännäisyydestä. Teema on välttämätön osa kumouksellista retoriikkaa sekä antielitismille ja moniarvoisuuden vastustamiselle rakentuvalle populismille että fasismille.
Sen ydin on olemassa olevan kansallisvaltion, Suomen tasavallan, kuvaaminen perustaltaan epälegitiimiksi rakennelmaksi, jonka instituutiot ja hallinto eivät aja kansan etua ja joiden syrjäyttäminen on siksi välttämätöntä.
Tämä teema toistui itsenäisyyspäivän 2017 mielenosoituspuheissa laajapohjaisemmin ”kansallismielisestä” 612-marssista kansallissosialistiseen Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen:
”Itsenäiseksi ja vapaaksi väitetyssä maassa ei ole oikeutta edes puhua asioista, jotka lain kirjaimen mukaan ovat sallittuja. Et saa esimerkiksi kyseenalaistaa niin kutsuttua holokaustia, puhua maahanmuutosta väärään sävyyn, tai perustella tilastojen kanssa, miksi homokulttuuri ei ole tervettä.” (Kohdissa 1:47:23 alkaen ja 3:07:17 alkaen. Huomioida kannattaa myös Suomen Kansa Ensin -liikkeen muotoilu kohdassa 0:0:35 alkaen.)
Modernin fasismin kasvot
Palingeneettinen myytti on ollut helpompi tunnistaa historiallisista fasistisista liikkeistä. Niiden tavoitteena oli – poikkeuksetta – kansakuntiensa uudelleen synnyttäminen, harmonisen yhteiskunnan ja viime kädessä uuden ihmisen luominen.
Tämän päivän poliittisista liikkeistä samaa on ollut vaikeampi huomata, tunnistaa tai myöntää. Historiallisen fasismin taustakangasta vasten on vaikea ymmärtää omassa yhteiskunnassamme liikkuvan samoja teemoja toistelevia toimijoita. Eiväthän he edes näytä siltä, miltä fasistien kuuluisi näyttää.
Hajoamisensa jälkeen perussuomalaiset on yhä läntisten äärinationalististen ja oikeistokonservatiivisten suuntausten väljähkö mutta aiempaa tiiviimpi liittouma. Aatemaailman ytimessä on liberaalien demokratioiden perusarvojen radikaali torjunta. Se ammentaa voimansa turvattomuuden tunnetta synnyttävästä yhteisöjen ja arvojen rappeutumisen kokemuksesta.
Perussuomalaiset on kumouksellinen puolue. Kumouksellisen puolueesta tekee jo yksin sen populistisuus, mutta sitä korostaa entisestään puolueen sisään Jussi Halla-ahon johdolla ryhmittynyt ja vaikutusvaltaansa vain kasvattanut fasistinen ydin. Populistisen äärinationalismin palingeneettisen muodon omaksuneet nyky-perussuomalaiset voi tunnistaa myös fasistiseksi puolueeksi.
Hajoamisensa jälkeen perussuomalaiset on yhä läntisten äärinationalististen ja oikeistokonservatiivisten suuntausten väljähkö mutta aiempaa tiiviimpi liittouma.
Kumouksellisten puolueiden läsnäolo valtiopäivillä ei Suomen itsenäisyyden ajan historiassa ole ollut mitenkään harvinaista. Haasteita suomalaiselle demokratialle on tullut yhtä hyvin fasistien kuin kommunistienkin suunnilta.
Tasavallan ja demokratian tulevaisuudesta vastuuta kantavien puolueiden ja poliitikkojen on kuitenkin tehtävä ajoissa selväksi linjansa perussuomalaisten suhteen. Vastuullisten puolueiden on havahduttava kumouksellisen ja fasistisen populismin uuteen ja todennäköisesti pitempiaikaiseksi muodostuvaan läsnäoloon suomalaisessa politiikassa. He ovat täällä taas, ja he haluavat Suomen takaisin.
Oula Silvennoinen on dosentti ja akatemiatutkija
Artikkelia päivitetty 21.9.2023: Poistettu kuvakaappauskuvitus tekijänoikeusyistä.
Erittäin selventävä kirjoitus. Kiitos!
Laura presidentiksi!
<3
liberalismi = internationalistinen fasismi
https://www.amazon.co.uk/Big-Lie-Exposing-Roots-American/dp/1621573486/ref=sr_1_1
Enemmänhän se menee kyllä niin päin, että PS on demokratian sekä ihmisoikeuksien kuten sananvapauden puolella.
Ei fasismiin kuulunut demokratian ja sananvapauden kannatus, vai kuuluiko?
Persujen sananvapaus on sitä, että samat asiat pitää saada sanoa rasistisemmin ja loukkaavammin eikä siitä saa tuomioita. Kansa muka vaatii.
Kohta nämä lait muutetaan, oikeusministeriö ja sisäministeriö persuille niin se alkaa, kuin 30-luvulla. Tuomarinimitykset tulee seuraavaksi, sitä ennen tuomareita aletaan maalittamaan, kukaan ei hae oikeuden tuomariksi, paitsi persun oma mies tai nainen jne. Nyt pitää olla hereillä. Nimittäinpersut eivät nuku, he ovat liikkeellä.
”jonka instituutiot ja hallinto eivät aja kansan etua ja joiden syrjäyttäminen on siksi välttämätöntä.”
Mutta eikö tämä nyt näy varsin selvästi nykyisessä Suomessa, että kaikkien etua ei ajeta, koska mm. taloudellinen kurjuus lisääntyy koko ajan ihmisillä. Köyhiä lapsiakin on jo 150 000 Suomessa, tämä on vain yksi esimerkki. Jos 30-vuotta sitten ei ollut näin, niin miksi nyt on?
Mikäli syy olisi, että verotuloja ei kerry riittävästi, niin sitten poliitikkojen on toimittava niin, että niitä alkaa kertyä, eikä päästettävä vähäisellä veronmaksulla pääomamiljonäärejä tai ylikansallisia suuryrityksiä, vaan verotettava heitä enemmän. Rahan kertyminen harvoihin taskuihin on poliittisten päätösten seurausta, eikä minkään muun. Poliitikoilla on täysi valta lainsäädännöllä vaikuttaa melko pitkälti siihen, missä suhteessa raha jakautuu yhteiskunnassa.
Poliitikkoja ei ole valittu sitä varten, että he ajavat jonkin pienen ryhmän taloudellisia etuja kaikkien muiden siitä kärsiessä.
Nykyisin on niin, että lobbarit ovat koko ajan onnistuneet ajamaan asioitaan yhä enemmissä määrin taloudelliseksi hyödykseen. TÄmä näkyy eriarvoistumisena, köyhien määrän lisääntymisenä, heikkenevinä julkisina palveluina, kasvavina mielenterveyden ongelmina jne.. Jonnekin raha katoaa (se ei katoa väitteistä huolimatta hyvinvointimenoihin, sillä ne ovat heikenneet koko ajan), ja se, että se katoaa pois hyvinvointipalveluista ja tasaisemmasta tulonjaosta, ei ole mikään luonnonlaki, jota ei voi hallita.
Miksi ihmiset ylipäätään valittaisivat turhasta, jos kaikki oikeasti olisi hyvin? Koska he valittavat, silloin kaikki ei ole hyvin!
Sen sijaan valtaan mieltyneet poliitikot eivät suostu myöntämään virheitään, vaan ihmisiä syytetään väärästä äänestämisestä. On heikko usko ihmisiin, jos uskoo ihmisten ympäri maailmaa valittavan turhasta, vieläpä samanaikaisesti. Ehei, syy ei ole ihmisissä, vaan poliitikkojen väärässä politiikassa.
Siinä missä NL:ssa toisinajattelijat pääsivät hengestään tai päätyivät ainakin Siperiaan tai mielisairaalaan, Suomen ja Euroopan nykymenoon muutosta saarnaavan äärioikeiston ”toisinajattelijoiden” palkka tulee Suomen valtiolta ja EU:lta ja vieläpä ihan hyvä sellainen 🙂 https://www.kauppalehti.fi/uutiset/raha-pitaa-halla-ahon-brysselissa/80e3e3f7-f8b6-3c1f-a18a-ac5b26488349 ja https://yle.fi/uutiset/3-10066031
Fasisti on Benito A.A. Mussolinin kannattaja (et punctum).
tein testin ja sain kolmantena puolueena persut.. jostain kumman syystä en koe itseäni persuksi enemmän keskustalaiseksi-kokoomuslaiseksi tai kristillsdemokraatiksi
On herättävä. Suomi ensin on samaa kuin Trumpilla Amerikka ensin. Trump=Halla, heidän pääideologinsa. Halla laatii hyökkäykset vuoronperään jokaista puoluetta vastaan, jokaisesta puolueesta löytyy ihmisiä, jotka iskulauseilla ja retoriikalla on käännytettävissä, etenkin kun kun muilla puolueilla ei ole vastaavaa ”agitaatiota”. Tämä kirjoitus paneutuu heidän väittämiinsä ja niiden alasampumiseen. Pitää jakaa, tietoa, jos ei tieto auta, sitten on ihme.