Viime vuoden aikana naisvihan ja misogynian käsitteet ovat löytäneet tiensä julkiseen keskusteluun, mutta niiden merkitykset ovat jääneet epäselviksi. Pääministeri Sanna Mariniin kohdistuneessa juhlintakohussa misogyyninen paheksunta ja ylenkatse upposivat lähes sellaisenaan.
Suomen pääministeri Sanna Marinin ympärillä elokuussa vellonutta mediakohua tulee arvioida osana laajempaa kertomusta poikkeuksellista mediahuomiota nauttineesta pääministeristä. Kertomus Marinista on rakentunut sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa, ja siinä vuorottelevat niin poliittiset kuin intiimitkin kuvastot.
Suomessa pidetään juhlapuheita tietoon pohjautuvasta päätöksenteosta ja kannetaan huolta poliittisen keskustelukulttuurin rappeutumisesta. Kun pitäisi tehdä päätöksiä näitä rakenteita ylläpitävien tiedontuotannon muotojen turvaamiseksi, jää kiinnostus usein vähäisemmäksi.
Mitä yritykset, valtiot ja toiset ihmiset saavat meistä tietää? Entä mikä tieto on niin henkilökohtaista, että meidän kuuluu saada pitää se omanamme?
Tutkija-nimikkeen käyttämiselle ei ole sitovia kriteereitä. Se asettaa haasteen asiantuntijaa etsiville toimittajille ja yleisölle.
Dialogi jakautuneen yhteiskunnan eri ryhmien välillä ei ole mahdollista suoraan ilman, että ensin tiedostetaan toisen ympäristö ja ymmärretään, miten toisessa ympäristössä elävät kokevat todellisuuden.
Naistenlehtien ja viihdeohjelmien tarjoama julkisuus on eräs tärkeimpiä kolmannen aallon populismin väylistä. Se verhoaa viestinsä viihteellisyyteen ja kiiltäviin sivuihin, mutta on kaikkea muuta kuin poliittisesti merkityksetöntä, kirjoittaa Laura Parkkinen. Kun toisen …
Äärioikeisto, populismi, viihde ja naistenlehdet Lue lisää »
