Boris Johnsonin ”kansan pääministerin kyselytunti” – susi lampaan vaatteissa?
Voiko pääministeri väistellä parlamentaarista valvontaa luomalla uuden ja hänen itsensä säätelemän foorumin julkista keskustelua varten?
Voiko pääministeri väistellä parlamentaarista valvontaa luomalla uuden ja hänen itsensä säätelemän foorumin julkista keskustelua varten?
Vaalikevät tarjoaa suomalaisille poliitikoille monipuolisia työllistymismahdollisuuksia. Tuplaehdokkuudet ja kauden keskeyttäminen ovat poliitikoille hyödyllisiä keinoja hillitä parlamentaarisen uran epävarmuutta.
Parlamentaarinen demokratia on vastakkainen ajattelumalli omalle ehdokkaalle taputtamiselle, josta on sosiaalisen median aikana tullut virtuaalista ”tykkäämistä”. Se pitää sisällään vapautta, joka voi parhaimmillaan voimaannuttaa ja vahvistaa riippumattomuutta erilaisista sidonnaisuuksista.
Demokratian nimissä voidaan jopa rajoittaa ihmisoikeuksien toteutumista, vaikka valtiot olisivat sitoutuneita kansainvälisiin sopimuksiin. Tämä on yksi demokratian paradokseista.
Politiikan tutkimuksen on korkea aika vapautua uskonomaisesta vetoamisesta ”tieteen” auktoriteettiin sekä populaarista poliitikkojen haukkumisesta. Tutkijat voivat kyllä osoittaa politiikan heikkouksia ja vahvuuksia, mutta puhe ”tieteeseen perustuvasta politiikasta” on harhaanjohtavaa auktoriteettiuskoa.
Suomalaista parlamentarismia arvostellaan toimeenpanokyvyn puutteesta. Löytyykö ratkaisu vahvemmasta presidentistä tai yhtenäisemmästä valtionhallinnosta?
Erityisesti nuorten äänestysinnokkuus ja osallistuminen parlamentaariseen politiikkaan heikkenee.