Arvio: Teemu Tallberg, Anni Ojajärvi ja Tiia Laukkanen (toim.): Puolustuslinjalla. Yhteiskuntatieteellistä ja historiallista tutkimusta maanpuolustuksesta ja asevelvollisuudesta. Nuorisotutkimusverkosto, 2017.
Viime vuoden lopussa julkaistu Teemu Tallbergin, Anni Ojajärven ja Tiia Laukkasen toimittama Puolustuslinjalla on yritys avata lukijoille sitä, millainen maanpuolustusta käsittelevä tutkimuskenttä löytyy Suomesta.
Nuorisotutkimusverkoston kokoomateos on tieteelliseltä kannalta kiinnostava tapaus, teos kun on kokoelma niin vertaisarvioituja kuin vertaisarvioimattomia tekstejä. Vertaisarvioituja tai ei, artikkelit osoittavat sopivalla tavalla tutkimuskentän laajuutta.
Mukana on varusmiespalvelua käsitteleviä tutkimuksia, muistokulttuurin käsittelyä, puolustusvoimien hävittäjähankintoihin liittyvää visuaalista viestintää, maanpuolustustahdon pohdintaa asevelvollisuusarmeijan osana sekä kansaisvastarinnan mahdollisuuksia.
Teoksessa on mukana johdannon lisäksi kahdeksan artikkelia. Kirjoittajat edustavat monipuolisesti yhteiskuntaan liittyvää tutkimuskenttää ja niin puolustusvoimia, yliopistomaailmaa kuin eri tutkimuslaitoksia.
Kuusi artikkeleista on vertaisarvioitu TSV:n kriteerien mukaisesti, mikä omalta osaltaan auttaa asettamaan tutkimuksissa käytetyt kysymyksenasettelut ja menetelmät sekä aineistoihin liittyvät seikat tieteellisesti päteviin puitteisiin.
Kahdesta vertaisarvioimattomasta artikkelista toinen, Tiia Laukkasen kirjoittama teksti, käsittelee blogien kuvaamaa varusmiespalvelua ja toinen, Mika Hyytiäisen kirjoittama teksti, kansalaisvastarintaa. Molemmat nostavat esiin kiinnostavia näkökulmia, ja erityisesti sotataidon professori Hyytiäisen tekstissä astutaan kiehtovalla tavalla ulos aseiden keskeltä.
Teoksen kokonaisuus jättää positiivisen mielen, vaikka artikkelien välinen yhtenäisyys liittyy lähinnä monipuolisen katsauksen antamiseen laajaan tutkimuskenttään. Se todettakoon, että painoversion yksityiskohtiin olisi voitu kiinnittää enemmän huomiota.
Suomalaisten suhde maanpuolustukseen
Kokoomateoksen johdannossa asetetaan lähtökohta, jossa painottuu kysymys siitä, miten tutkia kerrontaa suomalaisuudesta, kansalaisuudesta ja maanpuolustuksesta. Kuten teoksen toimittajat osoittavat, maanpuolustuksen tutkimuksessa erilaiset sosiaaliset, historialliset ja puolustuspoliittiset kontekstit jäävät helposti paitsioon.
Suomen maanpuolustuksen järjestäminen kuitenkin perustuu kansalaisten maanpuolustusvelvollisuuteen ja osallistumiseen, mikä tekee yhteiskunnan ja asevoimien välisestä moninaisesta vuorovaikutuksesta relevantin ja alati ajankohtaisen tutkimuskohteen. Suomessa vallitsee vahva kokemus maanpuolustuksen merkityksestä, mitä mittausten mukaan korkea maanpuolustustahto ilmentää.
Tässä menneisyyden kokemuksilla ja niistä kerrotuilla tarinoilla on merkittävä roolinsa, jolla on edelleen vaikutusta. Kuten Tuomas Tepora toteaa, Suomessa eri sukupolvet, myös nuoremmat, ovat ottaneet omakseen toisen maailmansodan muistokulttuuriin liittyvän kansallisen kertomuksen, jossa painottuu sotien ja itsenäisyyden merkitys.
Suomalaiset ovat osallistuneet asepalvelukseen kauan, ja Anders Ahlbäckin artikkelissaan ammentamat keisarillisen Venäjän aikaiset kokemukset varusmiespalveluksesta luovat kaivattavaa historiallista syvyyttä, jota historioitsija olisi nähnyt mielellään enemmänkin.
Asevoimien ja yhteiskunnan välisissä suhteissa on samalla kyse siitä, millainen suhde suomalaisilla on militarismiin. Kuten teoksen toimittaneet Teemu Tallberg, Anni Ojajärvi ja Tiia Laukkanen toteavat, militarismi on arvolatautunut käsite, mutta silti käsite antaa yhden tavan lähestyä asevoimien ja muun yhteiskunnan rajapintaa.
Teoksen artikkeleissa asennoituminen asevoimien olemassaoloon ja kansallisen maanpuolustusvelvollisuuden vahvistamiseen on kulttuuriin, yhteiskuntaan ja sen perinteisiin perustuva viitekehys
Yksikään artikkeleista ei asettaudu tutkimaan militarismia sinällään, vaan teoksen artikkeleissa asennoituminen asevoimien olemassaoloon ja kansallisen maanpuolustusvelvollisuuden vahvistamiseen on kulttuuriin, yhteiskuntaan ja sen perinteisiin perustuva viitekehys, jota voidaan koskettaa eri näkökulmien kautta.
Esimerkki yhteiskunnan arvomaailman ja toisaalta kansalaissotilaan välisestä yhteydestä on löydettävissä Jarkko Kososen, Teemu Tallbergin, Jenni Haralan ja Petteri Simolan artikkelissa, jossa varusmiesten maanpuolustustahtoa tutkitaan taisteluolosuhteita simuloivissa olosuhteissa sotilasharjoitustilanteiden keskellä.
Useat kirjoittajat käyttävät sukupuolen merkitystä keskeisenä tutkimuksellisena viitekehyksenä, kuten Minna Lindqvist, joka on avannut näkökulmaa seksuaalisten vähemmistöjen kokemuksiin varusmiespalveluksesta. Noora Kotilaisen artikkeli HX-hävittäjähankkeeseen liittyneistä videoista puolestaan osoittaa sen, miten puolustusvoimat kehittää kosketuspintaa muun yhteiskunnan kanssa avaamalla oviaan kaupallisten suuryritysten tuottamalle mainonnalle.
Vuorovaikutus keskiöön
Kuten rajattujen tapaustutkimusten kohdalla usein on, tulkintojen sijoittaminen osaksi kokonaisuutta asettuu lukijan ja johdannon kirjoittajien harteille. Teoksen johdanto nitoo kokonaisuutta riittävän hyvin yhteen ja selittää lukijoille tämänhetkisen tutkimuskentän tilannetta.
Kaiken kaikkiaan voi vetää yhteen, että teos tuo esiin pohdintaa maanpuolustuksesta niin yksilön, sukupuolen, viestinnän, arvomaailman, kansalaistoiminnan kuin historiakulttuurin kautta. On selvää, että muitakin näkökulmia on, eikä tässä teoksessa esitetty kattaus ole sinällään kannanotto siihen, mitä pitää tutkia ja mitä ei.
Jo itsessään maanpuolustuksen määrittely on haasteellista. Turvallisuusympäristö on monimutkainen ja erilaiset aseidenkäytön ulkopuoliset keinot saavat yhä enemmän painoarvoa, mikä omalta osaltaan painottaa yhä enemmän vuorovaikutuksen merkitystä.
Suomen tapauksessa asevelvollisuuden olemassaolo luo selkeän kehyksen, jonka sisällä tutkia maanpuolustusta. Tallberg painottaakin yhteiskunnan turvallisuustyönjaon merkitystä ja siinä erityisesti kansalaisyhteiskunnan sekä sosiaalisten suhteiden tarkastelua.
Puolustusvoimien omassa piirissä tehty tutkimustyö löytää harvemmin laajaa lukijakuntaa, mutta ehkä kansalaisyhteiskunnan kautta kuljettaessa tapa puhutella laajempaa yleisöä löytyy helpommin.
FT Teemu Häkkinen työskentelee Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRIssa.
