Timo Soinin populismin kieli: sodan, jalkapallon ja Raamatun metaforat

Timo Soini Tampereen kirjamessuilla 2010. Kuva: Wikimedia Commons (Soppakanuuna)
Lukuaika: 3 min. 

Pelastus sumuisella merellä on sireenin varassa. Pelastus kaiken sumutuksen keskellä on populistin varassa, kirjoitti Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini blogissaan. Soinin kielellä pelastus ja myös populismi liittyvät uskonnolliseen sanastoon.

Ranskalainen sosiologi Pierre-André Taguieff jakaa populismin kolmeen osaan. Protestipopulismi on kritiikkiä modernisaatiota vastaan. Identiteettipopulismilla taas luodaan vahva kansallinen identiteetti ja muukalaisviha. Toisen maailmansodan jälkeen Veikko Vennamo oli ennen kaikkea protestipopulisti. Ranskan Jean-Marie Le Penin voi puolestaan määritellä identiteettipopulistiksi Itävallan Jörg Haiderin tavoin. Kolmas Taguieffin määritelmä on uusi populismi, joka ottaa aineksia sekä protestipopulismista että identiteettipopulismista, mutta käyttää ideologianaan tunteita – erityisesti empatiaa. Taguieff ottaa esimerkiksi uudesta populismista Ranskan Ségolène Royalin ja Italian Silvio Berlusconin puheet.

”Seuratkaa minua, teillä on mahdollisuus tulla minun kaltaisekseni”, sanoo Berlusconi.

”Tulen huolehtimaan teistä kuin äiti lapsistaan”, toteaa Royal.

”Ymmärrän teitä, sillä olen kärsinyt kuten te”, sanoo Ranskan Nicolas Sarkozy.

Taguieffin mukaan poliitikko esittää itsensä Messiaana, joka tarjoaa pelastusta vallitsevaan tilanteeseen. Uuteen populismiin kuuluvat myös vahva evankelisuus ja terapeuttinen puhe. Käsittelen seuraavassa Timo Soinin puheita uuden populismin valossa. Soini vertaa itseään Veikko Vennamoon (1913–1997) ja esiintyy tämän oppipoikana. Mutta toisin kuin Vennamo, joka rakensi puheensa nostalgian, Karjalan, Suomen historian ja herännäisyyden varaan, Soini on tulevaisuuspoliitikko: ”kun katson taakse, en haikaile menneeseen.”

Soinin puheista puuttuvat historialliset tapahtumat talvisotaa, Kekkosta ja ”suomettumisen rämettä” lukuun ottamatta. Esimerkiksi Vennamolle tärkeää Karjalan kysymystä Soini ei ota esille, vaikka suhtautui siihen myönteisesti presidentinvaaleissa. Sittemmin hän kieltäytyi kommentoimasta asiaa. Soinin kieli koostuu paljolti metaforista, joiden lähteet ovat pääasiallisesti sota, jalkapallo ja Raamattu. Sodan metaforin politiikka on taistelua; Soini viittaa usein kunniakkaaseen talvisotaan.

Jalkapallo on Soinin intohimo, kun taas Vennamo puhui hiihdosta kansallislajina. Jalkapallon kuvaamisessa tulevat esiin myös suomalaisuuteen liittyvät asenteet, joissa arvostetaan sitkeyttä ja hampaiden yhteen puremista: ”Hieno voitto tosinaisilta. Hammasta purren maaliin”. Jalkapallon termein luodaan yhteisöllisyyttä ja joukkuehenkeä.

Raamatun metaforat

Keskeisimmän osan Soinin metaforista ja puheista muodostavat Raamatun metaforat ja evankelinen puhemalli. Kun Vennamo puhui herännäisyyden mallin mukaisesta ”kurjuusidentiteetistä” ja ihmisen maallisesta osasta kärsiä maan päällä, Soini ei luo tällaista identiteettiä. Hänen mukaansa ihminen on ihmiselle hyvä. Hän julistaa löytäneensä sanan ytimen: ”sana pysyy”.

Tässä yhteydessä voi pohtia sana-termin kaksoismerkityksiä, sillä Soinin mukaan myös vaalien voittamiseen tarvitaan sanaa. Soini antaa itsestään kuvan ikään kuin sanan välikappaleena. Evankelisen saarnapuheen tapaan hän korostaa nöyryyttä ja puhuu ikään kuin sanan kautta. Soinin kirjoituksissa on lohdullisuutta ja terapeuttisuutta: ”meistä jokainen joutuu olemaan omassa seurassaan joka päivä”.

Tällaista puhetapaa on käyttänyt myös Berlusconi. Myös hän esiintyy hyvänä samarialaisena laittaen sivuun omat intressinsä. Kansallista identiteettiä rakennetaan uskolla symbolien sijaan: ”tämä maa on uskon varassa”.

80,6 prosenttia suomalaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Soini kuitenkin on katolinen. Hän tuo tämän vahvasti esiin. Toiset poliitikot ovat arvelleet, että tämä antaa Soinille erivapauksia. Saarnapuheita tutkineen Pirkko Leiberin väitöskirjan mukaan suomalaiset haluavat papeiltaan ennen kaikkea värikkyyttä, lähestyttävyyttä ja ymmärrettävyyttä. Näitä elementtejä Soini edustaa.

Narratiivisuuden rakentaminen

Saksalaisen kielitieteilijä Harald Wendrichin mukaan kristinusko oli alkujaan kertomusyhteisö. Myös kertomukset voidaan ottaa vastaan kohtaamisina ja kosketetuksi tulemisena. “Kosketetuksi tuleminen” on yleinen narratiivinen kategoria. Perussuomalaisten retoriikka rakentuu paljolti narratiivisuudelle. Soinin puheista puuttuu protestipopulismiin ja identiteettipopulismiin yhdistettävä vihapuhe. Ainoa henkilö, jota Soini omien sanojensa mukaan vihaa, on Kekkonen.

Uuden populismin edustajien kuten Soinin – samoin kuin myös Berlusconin – sanoman voisi tulkita siten, että tavoitteena ei ole logokseen eli järkeen vaikuttaminen, vaan johtajien seuraaminen. Uskonnollinen kokemus on henkilökohtaista, mutta symbolit ja kieli, joiden kautta kokemusta tulkitaan, ovat pitkälti yhteisöllisesti määräytyneitä. Uusi populismi tarjoaa yhteisöllisen identiteetin, jossa se käyttää hyväkseen uskonnosta tuttua kieltä, viihteellisyyttä ja tunnetiloja. Kun populismissa ei ole selvää ideologiaa, uskonto korvaa sen.

Artikkelin ensimmäinen versio ilmestyi Kotimaa-lehdessä vuonna 2010.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*