YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus” tavoitteena on suojata naisia ja tyttöjä aseellisissa selkkauksissa ja konflikteissa, edistää naisten tasavertaista osallistumista rauhanneuvotteluihin ja jälleenrakennukseen sekä ennaltaehkäistä sukupuolen perusteella tapahtuvaa väkivaltaa.

Turvallisuusneuvosto on kehottanut YK:n jäsenmaita kirjoittamaan kansalliset toimintaohjelmat päätöslauselman toteuttamiseksi. Suomi on laatimassa kolmatta toimintaohjelmaansa, joka tulee ohjaamaan Suomen tekemää politiikkaa kyseisellä alueella.

1325-aiheiden kanssa työtä tekevät tutkijat ovat laatineet ja allekirjoittaneet positiopaperin, jonka tavoitteena on tehdä ehdotuksia ja kommentoida toimintaohjelman valmisteluprosessia sekä toimintaohjelman sisältöjä.

Tutkijapositiopaperi on jaettu eteenpäin muun muassa eri ministeriöille ja kansalaisjärjestöille. Julkaisemme positiopaperin sellaisenaan.

Tutkijapositiopaperi Suomen 3. kansallisen 1325-toimintaohjelman ja 1325-politiikan sisällöistä

Aluksi

Ulkoasiainministeriö on käynnistänyt syksyllä 2016 valmisteluprosessin 3. kansallisen 1325-toimintaohjelman (2017–20) hyväksymiseksi. Työskentely on edennyt luonnostelemalla ns. loogista viitekehystä (logical framework), jonka perusteella varsinaisen sanallisen toimintaohjelman luonnostelu on aloitettu. Ulkoministeriö on luvannut luonnokselle kommenttikierroksen ja maaliskuussa tavoitteeksi on asetettu, että toimintaohjelman vastuuministeriöt/ministerit hyväksyvät ja allekirjoittavat ohjelman vielä ennen kesälomia.

Tämän positiopaperin tavoitteena on tehdä ehdotuksia ja kommentoida toimintaohjelman valmisteluprosessia sekä toimintaohjelman sisältöjä. Tämän lisäksi kiinnitämme erityistä huomiota niihin tarpeisiin, joita alan tutkijoilla ja opetuksella näkemyksemme mukaan on. Tätä pidämme erityisen tärkeänä sen vuoksi, että Opetus- ja kulttuuriministeriö, tai tutkijayhteisö laajemmin ei ole ollut osallisena ns. logframeworkshoppien ja ns. temaattisten työryhmien (rauhanvälitys; kehityspolitiikka ja konfliktinehkäisy; siviili- ja kriisinhallinta; suojelutarve) työskentelyssä. Pidämme erittäin tärkeänä, että sisältökeskustelujen ja työryhmien kokoonpanoja laajennetaan ja monipuolistetaan. Näin mahdollistetaan ja varmistetaan alan tutkija-asiantuntijoiden kuuleminen 1325-teemoista.

Lähestymme 1325-tematiikkaa laajasti ja huomioiden kaikki 8 YK:n turvallisuusneuvoston vuosina 2000-15 hyväksymää päätöslauselmaa (1325, 1820, 1888, 1889, 1960, 2106, 2122 ja 2242). Samalla huomioimme, että ns. 1325-relevantti tutkimus ei rajaudu siihen tutkimukseen, joka aktiivisesti nimeää itsensä 1325-tutkimukseksi. Ymmärrämme tämän laajemmin: 1325-tutkimus pitää sisällään monitieteisen, tieteidenvälisen ja monipaikkaisen sukupuolta, seksuaalisuutta ja yhdenvertaisuutta väkivallan politiikassa, poliittisessa väkivallassa, konflikteissa, ja niiden jälkeisissä yhteiskunnissa laajoina ilmiöinä tarkastelevan tutkimuksen. Tutkimusteemoina, vain muutama mainitaksemme, esim. kauppa/investointipolitiikka ns. hauraissa valtioissa/konfliktialueilla, turvallisuustutkimus, maahanmuutto, turvapaikkapolitiikka, kotoutuminen, luonnonvarojen käyttöä koskevat konfliktit, ja suomalaisen alkuperäiskansan sodanjälkeisen jälleenrakennuksen kokemukset.

Tämän tutkijoiden laatiman positiopaperin lähtökohtana on maaliskuun alussa (7.3.2017) esitelty luonnos. Esitämme huomiomme jo tässä vaiheessa ennen varsinaisen luonnoksen kommentointikierrosta sen vuoksi, että siinä vaiheessa, kun luonnos on jo valmiina laajemmalle kommenttikierrokselle, loogisen viitekehyksen kokonaislogiikan kommentointi, tai haastaminen nähdään lähes mahdottomana. Erityisesti suunnitelman ylätavoitteita on hyvin vaikeaa enää tässä vaiheessa neuvotella uudelleen. Tällöin luonnokseen annettavat kommentit eivät voi pureutua kovin syvällisesti asiakokonaisuuksiin vaan ne jäävät pintapuolisiksi ja teknisiksi. Koemme tärkeäksi antaa jatkosuosituksia jo tässä vaiheessa senkin vuoksi, että 7.3. esiteltyä luonnosta varten ei ole huomioitu tarpeeksi suomalaisissa yliopistoissa 1325-teemoihin kytkeytyvää tutkimusta ja opetusta sekä niihin liittyviä haasteita.

Positiopaperi koostuu seuraavista konkreettisista suosituksista:

– tutkimuksen ja asiantuntijuuden läpileikkaavuus ja todellinen hyödyntäminen

– tieteellisen tutkimuksen merkityksen vahvistaminen Suomen 1325-toimintaohjelmissa

– tarve selventää peruskäsitteiden käyttöä

– tarve valtavirtaistaa sukupuoli- ja yhdenvertaisuusvaikutusten arviointi

– velvoite toteuttaa 1325-politiikkaa johdonmukaisesti kaikilla politiikan aloilla

– suositukset toimintaohjelman seurantaindikaattoreiden ja seurannan parantamiseksi

– OKM:lle esitetyt erityisvastuut opetuksen ja tutkimusrahoituksen suhteen sekä 1325-tutkimuksen, opetuksen ja ohjaamisresurssien vakiinnuttaminen

 

Tutkimuksen ja asiantuntijuuden läpileikkaavuus ja hyödyntäminen

Pidämme 1325-teemaisen tutkimuksen määrittelemistä toimintaohjelman läpileikkaavana teemana ja tutkimuksen merkityksen nostamista (research-based conflict analysis on women in peace and transition processes) yhden tavoitealueen (rauhanvälitys, rauhanneuvottelut ja jälleenrakennus) osatavoitteena erittäin positiivisena asiana. Olemme kuitenkin huolestuneita siitä, otetaanko valmistelussa nyt riittävästi huomioon aiempien toimintaohjelmien ja vuosina 2000–2016 hyväksyttyjen Turvallisuusneuvoston päätöslauselmien ja periaatteiden mukaisesti se, kuinka tärkeää yliopistotasoisen tutkimuksen, opetuksen ja konfliktialueilla tapahtuvan tutkimuksellisen yhteistyön tukeminen ja hyödyntäminen toimintaohjelman valmistelussa on. Näkemyksemme mukaan sen tulisi olla osana kaikkia toimintaohjelman tavoitteita (outcome 1–4). Jo nyt maassamme tehtävä 1325-teemainen tutkimus tulisikin nähdä aiempaa merkittävämpänä kriittisen tiedon ja tausta-analyysin tuottajana koko toimintaohjelmaa ja sen toteutusta suunnitellessa.

Korostamme tieteellisen tutkimuksen merkitystä erityisesti sen vuoksi, että kaksi aiempaa toimintaohjelmaa (2008–2011, 2012–2016) eivät ole onnistuneet vastaamaan niille asetettuihin tavoitteisiin. Aiempia toimintaohjelmia käsittelevissä raporteissa (2014, 2015) ei ole lainkaan käsitelty suomalaisen yliopistotasoisen ja hallinnosta riippumattoman tutkimuksen, tai tutkijauramahdollisuuksien tilaa. Esimerkiksi vuoden 2014 raportti listasi tuloksena ainoastaan muutamia ministeriöiden rahoituksella toteutettuja selvityspapereita (1325-verkoston teettämä vertaileva selvitys, tutkielma naisupseereiden osallistumisesta kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin, kriisinhallintakeskuksen tilaama jatkotutkimus päätöslauselmista 1325 ja 2122). Vuoden 2015 raportista käy myöskin ilmi, että Gender and Inclusive Mediation Processes -koulutushanketta on toteutettu norjalaisen rauhantutkimusinstituutin PRIOn kanssa yhteistyössä, mutta ilman suoria yhteyksiä suomalaiseen alan tutkijakenttään.

Suurin osa Suomen aiempien toimintaohjelmien (2008-2016) aikana toteutuneista tutkimushankkeista, opetuksesta ja konfliktialueiden tutkijoiden ja naisjärjestöjen kanssa tehdystä yhteistyöstä onkin toteutettu yksittäisten tutkijoiden ja opetushenkilökunnan/tuntiopettajien toimesta ja aktiivisuuden ansiosta – ei osana strategista hallituksen/OKM:n 1325-toimintaohjelmaa. Poikkeuksena mainittakoon 1325-verkostolle myönnetyt OKM:n erityismäärärahat vuosina 2011-12 joiden turvin muutama väitellyt tutkija osallistui kansainväliseen konferenssiin ja pystyi toteuttamaan tutkimukseensa liittyvää aineistokeruuta. Erillisen 1325-verkostolle myönnetyn tuen (UM) turvin Helsingin yliopisto pystyi suunnittelemaan ja toteuttamaan ensimmäisen ns. 1325-teemaiseen kurssiin “Gender, Conflicts and Peacebulding” (2013-14) joka on toistettu opetusvastuu-/erillisten tuntiopetusmäärärahojen turvin lukuvuonna 2016-17 kurssina “Gender, Conflicts and Security in a Globalised World”. Kyseinen kurssi tullaan näillä näkymin järjestämään osana uutta Sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmaa lukuvuonna 2017-18 niin kauan kuin alan tutkijoilla on opetusvelvollinen (5%) työsuhde yliopistoon. Tämäkin kurssi on siis määräaikaisten työsopimusten/opetusvelvollisuuksien kautta toteutettava, ei pysyväluontoinen, opetussuunnitelmaan kirjattu kurssi.

Peruskäsitteiden selventäminen

Luonnoksen päätavoitteissa puhutaan usein naisten aseman/osallistumisen parantamisesta, ja toisaalta alatavoitteissa toimintamuotoina mainitaan sukupuolivaikutusten arviointi (gender impact assessment, gender analysis). Nämä ovat kuitenkin aivan erilaisia ja eritasoisia kysymyksiä. Luonnoksessa puhutaan eri kohdissa “naisista”, “kahdesta sukupuolesta”, “miehistä” ja esim. “LHBTI”-yhteisöstä jne. Suosittelemme käymään käytetyn terminologian systemaattisesti läpi huomioiden:

• Sukupuolen ja seksuaalisuuksien moninaisuuden ottaminen toimintaohjelman lähtökohdaksi suomalaisen lainsäädännön mukaisesti
• Gender-tavoitteiden asettaminen ylätavoitteiksi, jolloin toimintaohjelma pystyisi pureutumaan 1325-teemojen sukupuolittuneeseen luonteeseen. Näin vältytään tekemästä oletuksia naisten/tyttöjen tai miesten/poikien automaattisesta syrjinnästä/väkivallasta ja avataan mahdollisuus moniperustaisen syrjinnän ja epätasa-arvon rakenteiden yhteisvaikutusten (ns. sukupuoli + -lähestymistapa) tarkasteluun. Tämä olisi myös YK:n turvallisuusneuvoston tuoreempien päätöslauselmien hengen mukaista (ks. esim. Jauhola 2015, 5; Lyytikäinen 2017). Osa sukupuolittuneiden syrjinnän ja haavoittuneisuuden muodoista jää tunnistamatta, jos toimet fokusoidaan vain naisiin ja tyttöihin. Esim. Nepalissa tehdyn selvityksen perusteella lähestymistapa 1325-teemoihin ei huomioi moniperustaista syrjintää, vaan esim. naiset nähdään homogeenisena ryhmänä. Tutkimukset myös muilta konfliktialueilta (esim. Aceh, Kenia) ja nais/tyttötaistelijoiden (Mosambik, Liberia, Aceh) kohdalta vahvistavat tämän, että sukupuolittunutta syrjintää tulee käsitellä vuorovaikutuksessa muiden eriarvoisuuksien suhteen.

Vaikka toimintaohjelmassa on hyvä tuoda esille joitakin sellaisia teemoja, jotka liittyvät tiettyihin sukupuolinormistoihin tai -identiteetteihin yleisellä tasolla, mielestämme olisi kuitenkin huomattavasti tärkeämpää tarjota toimintaohjelmassa konkreettisia tavoitteita niin, että ne vastaavat turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa vuosina 2000-2016 tehtyjä sitoumuksia: konsultoimaan ja tukemaan paikallisesti erilaisia naisjärjestöjä ja huomioimaan kyseisellä alueella aiemmin tehty tutkimus, jotta kontekstoituneet paikalliset moniperustaisen syrjinnän muodot aidosti tunnistetaan.

Valmisteluprosessin aikana on ulkoministeriön edustajien toimesta useampaan otteeseen esitetty näkemys, että kansallisen toimintaohjelman toteuttamisessa päätöslausema 1325 rajataan tarkoittamaan ainoastaan naisten aseman parantamista konflikteissa ja niiden jälkeisissä tilanteissa. Tämän pohjalta esitämmekin, että valtionhallinnon sisällä varmistetaan tematiikan riittävä koulutus ja perehdytys päätöslauselmaperheen sisällöistä ja käsitteistä, ml. sukupuolivaikutusten ja yhdenvertaisuusarviointi, sukupuolitietoinen budjetointi jne. Jo sukupuolivaikutusten arviointi edellyttää, että sukupuolittumista ja sukupuolittamista tarkastellaan kaksijakoista sukupuolikäsitystä laajemmin. Suosittelemme koulutusta ja perehdytystä lämpimästi toteutettavaksi kaikkien 1325-toimintaa koskevien hallinnonalojen osalta jo pelkästään vaihtuvan henkilöstön ja muuttuvien toimenkuvien vuoksi, esimerkiksi osana hallituksen tasa-arvo-ohjelman toteutusta.

Sukupuoli- ja yhdenvertaisuusvaikutusten arviointi suomalaisen lainsäädännön mukaisesti osaksi toimintaohjelman toteutusta

Erilaisten käsitteiden ja lähtökohtien selventämiseksi olisi tärkeää lisätä hallituksen tasa-arvoyksikön sekä yhdenvertaisuuvaltuutetun toimiston ja 1325-ohjelmaa toteuttavien ministeröiden välistä yhteistyötä. Samalla tulisi selkeämmin esille myös se, että Suomessa tehtävä 1325-työ voidaan nähdä luontevana osana kansallista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädäntöä, hallituksen tasa-arvopolitiikkaa/ohjelmaa ja niiden toteutusta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikissa 1325-teemoihin liittyvissä lainsäädäntöhankkeissa, menettelytapaohjeissa ja talousarviointien valmistelussa tulisi mahdolliset vaikutukset arvioida etukäteen. Tämä vaade tulisi sisällyttää kaikkiin 1325-toimintaohjelman “Outcome”-osioihin – olemassa olevan lainsäädännön (tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslait) mukaisesti.

Toimintaohjelman arvioinnissa tulee käyttää monipuolisesti erilaisia indikaattoreita, joiden toteutumista voidaan seurata sekä määrällisesti että laadullisesti. On tärkeää seurata myös miten arvioinnin tulokset vaikuttavat eri hallinnonaloilla tehtyihin päätöksiin ja sitä kautta käytännön toimintaan. Esimerkiksi luonnoksen käsittelyn (7.3.) aikana huolestuttavalta näytti se, että toimintaohjelmassa riittäisi vaade sukupuolivaikutusten arvioinnista. Aiempi tutkimus esimerkiksi rauhansopimuksista ja jälleenrakennushankkeista osoittaa kuitenkin, ettei pelkällä arvioinnilla voida olettaa olevan toivottua vaikutusta mikäli päätöksenteko ei huomioi arvioinneissa tehtyjä suosituksia.

1325-politiikan johdonmukaisuuden velvoite

Käsiteltäessä koko 1325-päätöslauselmaperhettä kokonaisuutena, on selvää, että YK:n jäsenvaltioiden vastuulla olevat kansalliset toimintaohjelmat ja niiden ydin on parantaa eri hallintoalojen välistä yhteistyötä. 1325:n taustalla on myös laaja velvoite eri politiikan lohkojen johdonmukaisuuteen. Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta konflikteissa tai niiden jälkeisissä tilanteissa ei voida pelkästään parantaa perinteisten “ulkopolitiikan pehmeiden” instrumenttien, kuten kehityspolitiikan tai diplomatian, keinoin – vaan 1325-politiikka asettaa vaateita tarkastella ulko-, kauppa-, turvallisuus-, pakolais-, turvapaikka- ja esim. asevientiin liittyviä kysymyksiä ollakseen uskottavaa 1325-politiikkaa. Juuri tämän johdonmukaisuuden puute, ja 1325-kysymysten valikoiva toteutus, on joutunut on viime vuosina feministisen kansainvälisen politiikan ja 1325-tutkijoiden kritiikin kohteeksi. Näin ollen esimerkiksi kysymykset vienninedistämisestä, aseviennistä, tai kehitysrahoituksen kohteista (Finnfund) tulee olla 1325-politiikan ytimessä, erityisesti mitä tulee sukupuolittuneiden ja seksuaalisen väkivallan muotoihin esimerkiksi luonnonvarojen käyttöä, pakkosiirtoja tai suuria kehitysinvestointihankkeita koskevissa osin paikallisissa kiistoissa, joissa kansainvälinen rahoitus epäsuorasti osallistuu ihmisoikeusloukkauksiin.

Toimintaohjelman seurantaindikaattorit

Indikaattoreiden kehittämistyössä tulee huomioida/hyödyntää ihmisoikeussopimusten

mukaisten indikaattoreiden kehittämiseksi jo tehty työ. Se on erityisen tärkeää siksi, että 1325-päätöslauselmaperhe (ks. päätöslauselmien johdantokappaleet) nojautuu/perustuu vahvasti CEDAW-yleissopimuksen täytäntöönpanoon, joka edellyttää laaja-alaisesti kaiken naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamista. UM:n tulisikin 1325-toimintaa koordinoivana tahona varmistaa, että indikaattorien valinnassa ja niiden kehittämisessä hyödynnetään olemassa olevaa asiantuntemusta (Oikeusministeriö). Lisätietoa mm. http://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=14103.

Toimintaohjelman seuranta:

Ehdotamme seuraavia konkreettisia kehittämistoimia toimintaohjelman seurantajärjestelmään:

• Ministeriöiden välisen seurantaryhmän virallistaminen nimittämisohjeistuksineen
• Ministeriöiden sitouttaminen (esim. kokousten rotaatio eri ministeriöissä, josta on saatu hyviä kokemuksia tasa-arvo-ohjelman seurannan ja toteutuksen osalta, lisätietoa STM/Tasy)
• Tutkimuslaitosten edustajien sekä tutkijayhteisön aktiivinen kutsuminen seurantaryhmän osaksi: vakinaisen henkilökunnan puuttuessa on olennaista mahdollistaa yksittäisten tutkija-asiantuntijoiden liittäminen viralliseen seurantaryhmään
• UAV-raportoinnin prosessien kehittäminen: ehdoton vaatimus asiantuntijakuulemisista, joissa huomioidaan alan korkea ja hallinnosta riippumaton tutkijaosaaminen sekä järjestökuulemiset siten, että niihin sisällytetään laajasti kaikki olennaiset toimintaohjelman sisältökysymykset, myöskin ne alueet jotka mahdollisesti jäävät 1325-toimintaohjelman ulkopuolelle, mutta jotka ovat osa 1325-päätöslauselmaperheen sitoumuksia
• Harkintaan raportin käsittely työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa (samaan tapaan kuten mm. kehityspoliittinen toimintaohjelma)

Tuki 1325-tutkimukseen ja opetukseen

Vaikka 1325-tutkimus on nostettu ns. läpileikkaavaksi teemaksi, jolloin vastuun tulee jalkaantua kaikkiin toimintaohjelman temaattisiin alueisiin (Outcome 1–4), pidämme ensisijaisen tärkeänä, että toimintaohjelmassa otetaan huomioon selkeä ero selvitysten sekä soveltavan ja perustutkimuksen välillä. Tässä yhteydessä on oleellista ymmärtää, että käsitteellä “research” tässä yhteydessä viitataan sellaiseen tutkimukseen, joka täyttää tieteellisen tutkimuksen kriteeristön. Tämän pitää sisältää mm. riittävän pätevöitymisen tutkijakoulutuksen kautta, tutkimusjulkaisujen vertaisarviointikäytännöt ja/tai muulla tavoin osoitettu tutkimustuloksiin liittyvä keskustelu tutkimukseen osallistuneiden tahojen kanssa (soveltuvin osin ja eettisen tutkimuksen kriteerein, erityisesti silloin, kun kyseessä on konfliktialueiden väestö).

Opetus- ja kulttuuriministeriön rooli 1325-toimintaohjelman toteuttamisessa on varsin laaja. Se sisältää rauhankulttuurin edistämisen tehtävät (erityisrahoitusjärjestelyt), perusopetusta ja ammatillista opetusta koskevat tavoitteet, sekä yliopisto-opetusta ja korkeakoulurahoitusta koskevan tulosohjauksen ja budjetoinnin. Nämä kaikki osa-alueet tulisi sisällyttää osaksi Suomen kansallista toimintaohjelmaa. Keskitymme tässä positiopaperissa yliopisto-opetusta ja korkeakoulurahoitusta koskevaan työhön.

OKM:n tulisikin 1325-vastuuministeriönä:

1) selvittää tämänhetkinen tutkimusrahoituksen, opetuksen ja opetus- ja ohjausresurssien tila 3. toimintaohjelman ensimmäisen vuoden aikana ja keskittyä mm. seuraaviin kysymyksiin:

• miten 1325-tematiikka (tai laajasti sukupuolta, rauhaa, konflikteja tai turvallisuustematiikkaa) esiintyy
• a) opetuksessa (yliopistojen tarjoamassa koulutuksessa kandi-, maisteri- ja jatko-opintojen tasolla); b) ohjauksessa (lähinnä tarkastelua voisi tehdä olemassaolevien maisteri- ja väitöskirjaohjausresurssien kautta)
• henkilökunnan henkilöstöprofiilit (professorit, yliopistolehtorit – vakituisena vai määräaikaisena)
• jatko-opiskelijat (ml. rahoitus)
• kilpailtu tutkimusrahoitus (SA, EU, säätiöt): olisi tarpeen systemaattisesti selvittää a) millaista 1325-teemoihin liittyvää tutkimusta on rahoitettu, ja b) minkä verran tutkimusrahoitusta 1325-teemoihin on kokonaisuudessaan myönnetty?
• Selvittää tutkijanuraan liittyvien syrjintäkokemusten vaikutuksia edellä olevaan ja 1325-teemaisen tutkimuksen vähäiseen määrään ja esim. eripituisiin työttömyysjaksoihin Suomessa (ks. esim. Jauhola & Särmä 2017), tai tutkijanuran katkeaminen tutkijanuraportaisiin 1-2.

Relevantteja tieteenaloja ovat ainakin yhteiskuntatieteellisen puolella: politiikan tutkimus/kansainvälinen politiikka, kehitysmaatutkimus, poliittinen historia, sukupuolentutkimus, antropologia, aluetutkimus, maantiede, sotatiede ja Tampereen rauhan- ja konfliktitutkimuskeskuksen tarjoaman MA-ohjelman soveltuvat osiot ja heidän määräaikainen tutkijayhteisönsä, sekä ainakin Helsingin yliopiston Sukupuolentutkimuksen maisteriohjelma sekä Valtiotieteellisen tiedekunnan sukupuolentutkimuksen opetuskori (Valpuri).

2) keskittää voimavarat seuraavien vuosien aikana seuraaviin konkreettisiin toimiin:

Tutkimusrahoitus

Suomen Akatemian, säätiöiden ja ministeriöiden tutkimusrahoitusta tulisi strategisesti suunnata edesauttamaan 1325-teemaisen tutkimuksen vahvistamista Suomessa ja yhteistyötä konfliktialueiden tutkijoiden kesken monipuolistaen suomalaisten korkeakoulujen ja yliopistojen kansainvälistymistavoitteita. Konkreettisina ja ajankohtaisina ehdotuksina esitämme seuraavaa:

• 1325-teema tulee sisällyttää eksplisiittisesti Suomen Akatemian syksyllä 2017 avattavaan kehitystutkimuksen akatemiaohjelmaan 20.3. Suomen Akatemiaan ja 21.3. Ulkoasiainministeriöön toimitetun pyynnön mukaisesti (Lisätietoa akatemiaohjelmasta, ks. http://www.aka.fi/fi/tiedepoliittinen-toiminta/akatemiaohjelmat/valmistelussa/kehitys/)
• 1325-tematiikan nostaminen yhdeksi Strategisen tutkimusrahoituksen neuvoston pääteemoista tukemaan 3.toimintaohjelman sisältöihin liittyvän tutkimuksen tekoa
• Keskusteluyhteyden avaaminen suurimpien tiederahoitusta myöntävien säätiöiden kanssa 1325-tematiikan nostaminen strategiseksi rahoitusteemaksi (pakolaisuus, kehityspolitiikka, kotoutuminen, rauhanvälitys/rauhanrakentaminen) jolla edistetään tieteen, taiteen ja 1325-työn tekijöiden yhteistyön uusia muotoja

Opetus ja ohjaus

• Tukea laajasti ymmärrettynä feministisen ja sukupuolentutkimuksellisen monitieteisen opetuksen ja ohjauksen (kehitysmaatutkimus, kansainvälinen politiikka, historia, oikeustiede yms.) vakiinnuttamista kandi- ja maisteriohjelmiin, sekä tohtoriohjelmiin.

Tuki konfliktialueiden tutkijoille ja tutkimuksen kehittämiselle

• Yliopistojen Scholars at Risk -verkoston huomion kiinnittäminen 1325-teemojen parissa työskentelevien tutkijoiden suojelutarpeeseen
• Kannustaa rahoitushakuilmoituksissa konkreettisiin toimiin konflikti- ja riskialueilla työskentelevien 1325-tematiikkaan keskittyvien tutkijoiden työllistämiseksi
• Yhteisten BA/MA/PhD -ohjelmien ja erillisten kurssien kehittäminen
• Selvittää EU:n ulkopuolisista maista saapuvia opiskelijota koskevan lukukausimaksun vaikutukset konfliktimaista saapuvien määrään
• Kehittää korkeakoulujen ja yliopistojen välistä yhteistyötä (HEI-ICI) 1325-tematiikan ympärille

 

7.4.2017

Marjaana Jauhola, akatemiatutkija, dosentti
Tiina Seppälä, tutkijatohtori
Eeva Puumala, tutkijatohtori
Leena Vastapuu, tutkijakoulutettava
Minna Lyytikäinen, tutkijakoulutettava
Lena Näre, apulaisprofessori
Ov Cristian Norocel, tutkijatohtori/forskare
Saara Pellander, tutkijatohtori
Cai Weaver, tutkijakoulutettava
Tarja Väyrynen, professori, tutkimusjohtaja
Johanna Kantola, akatemiatutkija
Kristiina Brunila, apulaisprofessori
Élise Feron, vanhempi tutkija
Leena-Maija Rossi, dosentti
Susanna Hast, tutkijatohtori
Anna Elomäki, tutkijatohtori
Jemima Repo, yliopistonlehtori
Noora Kotilainen, tutkijatohtori
Jaana Vuori, professori
Elina Niinivaara, väitöskirjatutkija
Henni Alava, tutkijakoulutettava
Tiina Vaittinen, tutkijakoulutettava
Marjut Jyrkinen, apulaisprofessori, tutkimusjohtaja
Anitta Kynsilehto, tutkijatohtori
Eira Juntti, tutkija
Nina Järviö, tohtorikoulutettava