Melkein joka nurkalla se nököttää: EU-lippu. Unkarin pääkaupungissa Budapestissa parlamentin kupeessa symbolinen maisema on täyttynyt uusilla merkeillä. Turistit ja paikalliset kuvaavat itseään ihmisen kokoisten patsaiden vierellä. Lapset kirmaavat iloisesti ympäriinsä. Tämäkö on iloinen Unkari, eurooppalainen maa?
Asun Budapestissa viiden vuoden tauon jälkeen mieheni ja lapseni kanssa. Meille niin kuin paikallisillekin symbolien keskellä eläminen on arkea. Eurovaalienkin alla.
Patsas on tietenkin Columbon patsas. Siis Kristoffer Kolumbuksenko? No ei kun sen telkkarihahmon, Peter Falkin esittämän etsivän patsas. Tietenkin patsaalla on myös koira. Törmäsimme siihen Falk Miksa utcan alkupäässä Budapestin kaarikadulla, Nagykörútilla (Szent István körútilla). Miksa Falk oli 1800-luvun poliitikko ja toimittaja. Väitetään, että amerikkalainen Peter Falk olisi ollut hänelle jotain sukua. ”Hölynpölyä. Pelkkää propagandaa. Todistetusti.” ”Oli tai ei, se on hauska patsas.” Ja se kustannettiin EU-tuilla. Kannattaa siis bongata!
Puisto on puolestaan Olimpia park – Olympiapuisto. Se on korttelin päässä Parlamentista, paikallisen Pikkuparlamentin eli toimistotalon vieressä. Tonavan vastarannalle näkyvät olympiarenkaat eivät olekaan olympiakomitean mukaiset sini-kelta-musta-viher-punaiset renkaat – vaan renkaiden päälle maalattiin Unkarin lipun värit. Lasten leikkipuisto esittelee Unkarin olympiasaavutuksia.
Siinä missä Peter Falkin universaali columbous kutistui paikallisen toimittaja-poliitikon jälkeläisyyteen, olympialiikkeen universaali rauhan viesti typistyi unkarilaisuuteen. Miten kävi eurooppalaisuudelle ja eurovaaleille?
Kossuth tér, metro ja kameleontti-Fideszin voimannäytteet
Koska pienokaisemme on aloittanut leikkikenttäuransa, kärryttelemme häntä naapuruston puistoihin ja muutenkin kuljeskelemme keskustassa. Puistot ovat huippukunnossa. Vaikka välillä puistot ovatkin tupaten täynnä, lapsilla riittää tilaa keinua ja kiipeillä. Valitsin asuinpaikkamme niin, että jalan pääsisi niin kirjastoihin, ja kauemmas matalalattiaraitiovaunulla tai -busseilla.
Esteettömyyttä ei ajateltu Budapestin julkista liikennettä suunniteltaessa. Maaliskuussa avattiin uusi neljäs metrolinja kahden rautatieaseman välille. Sen rakentamisesta päätettiin jo 90-luvun lopulla. Kun ensi kertaa asuin Unkarissa, Viktor Orbánin hallitus oli päättänyt olla rahoittamatta metroa, tänä vuonna hallituksen suurimpia voimannäytteitä oli nelosmetron avaaminen viikkoa ennen parlamenttivaaleja.
Poikamme nukkuu mieluiten päiväuniaan kärryissä ja me – tai minun töissä ollessani isänsä – häntä kärryttelemme uneen mielellään Kossuth térillä Parlamentin aukiolla. Fidesz pystyi siihen, mihin vasemmistopuolueet eivät pystyneet: uudistamaan parlamentin ympäristön. Ja tietenkin omalla tyylillään.
Vuosituhannen vaihteessa vallassa ollessaan Fideszillä oli pyrkimyksenä luoda omia tilojaan kaupunkiin. Etnokansallismielinen oikeisto oli onnistunut omimaan makovecziläisen historiallis-organistisen arkkitehtuurityylin bauhaus-modernismin vastaparina itselleen (jos käyt kesällä Budapestissa, katso tämä näyttely – paikan päällä myös englannin- ja saksankielinen). Fidesz tahtoi nimenomaan rakentaa omannäköistänsä Kansallisteatteria ja muutti sen sijaintia ja suunnitelmia hallitukseen päästyään. Nyt Fidesz ei välittänytkään luoda omia tiloja keskustan kulmille. Suoritettuaan vallankumousrituaaleista Unkarissa luonnollisimman – katujen uudelleen nimeämisen – Fidesz kävi kiinni vallan maantieteen ytimeen, parlamentin edustaan ja sen viereiseen Szabadság tériin, Vapaudenaukioon.
Viktor Orbánin Fidesz on populistinen kameleonttipuolue. Se muokkaa itseään poliittisen rajanvedon ja ideologisen omimisen avulla. Alun perin he olivat anti-kommunistisia nuoria ilman sen kummempaa ideologiaa, pelkkä rajanveto, kun oltiin nuoria, eikä suvaittu jäseniksi yli 35-vuotiaita. Nuorten äänillä ei saada riittävästi valtaa. Siispä Orbánin nuorisopuolue Fidesz omi itselleen 1990-luvun puolivälissä pääministeri-puoluejohtaja József Antallin kuoleman jälkeen MDF:n arvomaailman. Se valtasi konservitiivioikeiston position ja alkoi vetää tiukkaa rajaa 1994-1998-hallituspuolueisiin Sosialisteihin (MSZP) ja liberaaleihin (SzDSz). Niin kauan kun vasemmisto oli vahva, Fidesz pyrki kattamaan kaikki oikeistolaiset aatesuuntaukset äärinationalismista ja antisemitismistäkin talousliberalismiin ja privatisointia vastustavaan etatismiin, ajalliset orientaatiot tulevaisuudesta ja Kádárin ajan nostalgiaan puoluejohdon ristiinkin puhuvilla päillään. Balanssi oli tarkka ja sisäinen debatti minimoitu, sillä vaalit 2002 ja 2006 olivat tiukat.
Kevääseen 2014 mennessä vasemmisto oli menettänyt kannatustaan ja balanssia ei tarvitse ajatella. Orbánin seuraava vakavasti otettava kilpailija on ollut Jobbik, joka 2014 vaalien alla pyrki tekemään itsestään salonkikelpoisen puolueen vaalimainoksillaan ja samalla tarjoamaan vaihtoehdon vanhoille puolueille.
Fidesz imee Jobbikilta sen sotien välisen ajan autoritarismin ja unkarikeskeisen ajattelun. Lopulta Fideszkin on alkanut vetää rajan intellektuellien ja tavallisen kansan väliin. Samalla se varmistaa tasaverolla ja verohelpotuksilla, että varakas väestönosa säilyy tyytyväisenä.
Kossuth téristä tulee kansan aukio, jolla lippua vartioivat sotienvälisen ajan uniformuissa olevat sotilaat, ja parlamentin 96 portaalla puhemiehen joukot esittävät koreografiansa musiikin tahdissa. Näennäisesti näytös on turisteille, mutta todellisuudessa se on osoitus tavallisille unkarilaisille – ja etenkin vasemmistolle – siitä, että parlamentti on Fideszin hallussa.
Sotien välisen ajan Trianonin muistomerkkiin koottiin aikanaan maata kaikilta Unkarin kulmilta, jotka 1. maailmansodan jälkeen menetettiin. Nyt aukiolle on tuotu kasvitieteellisen puutarhan tyyliin unkarilaisia kasveja. Muistomerkit sotienväliseltä ajalta palautetaan alkuperäisen näköisinä – ja kokoisina. Valtavia monumentteja vasta kootaan.
Aukiolla tallustaa niin unkarilaisia kuin ulkomaalaisiakin turisteja. Eläkeläismammat ja -papat hymyilevät pikkulapsille, jotka läträävät vesielementin äärellä. Turistiryhmät ja koululaisjoukot koittavat mahduttaa Parlamenttia valokuviinsa. Ohi kulkevat ratikat ja pyöräilijät kenties kaupungin leveimmällä pyörätiellä.
Imre Nagyn patsas katsoo kohti Kossuthin aukiota, joka on toisaalta symboliikaltaan palautettu sotien väliseen aikaan ja toisaalta monumentalisoitu turistinähtävyydeksi. Kaikki uusi poistettiin: esimerkiksi vuoden 1956 muistomerkki, ainoita vasemmistohallituksen tuomia uudistuksia Budapestin patsaisiin 1990-luvun lopulta. Sen ”ikuinen tuli” on sammunut. Parlamentin aukiolta on portaat maanalaiselle 1956-vuoden muistomerkille, joka ei ole vielä auennut. Nagyn patsas jää odottamaan, mutta me jatkamme matkaa Vapaudenaukiolle.
Aukion pohjoispäässä on Unkarin ”vapauttaneiden” Neuvostojoukkojen muistomerkki, joka pystytettiin pian toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltojen suurlähetystön läheisyyteen. Se on hiljattain puhdistettu vuosien pölyistä. Äärioikeisto on säännöllisesti tuhertanut siihen viestejä, mutta nyt ympärillä leikkivät vain koirat ja nuoret. Ja turistit, jotka tahtovat ottaa kuvia hiljattain viereen pystytetystä Reaganin patsaasta.
Jos neuvostojoukkojen muistomerkki symboloi Neuvostoliiton miehitystä, tänä keväänä vastakkaiselle puolelle aukiota pystytetään Saksan miehityksen muistomerkkiä. Päätös syntyi vuoden lopussa ja muistomerkin oli tarkoitus tulla valmiiksi ennen vaaleja. Muistomerkkiä vastaan on kuitenkin noussut paljon kritiikkiä. Lähinnä koulutetut unkarilaiset niin vasemmalla kuin oikealla vastustavat patsasta. Työmaan edessä on päivittäin vastamielenosoitus.
Vastustajat kritisoivat, että väite Saksan miehityksestä holokaustin muistovuonna tarkoittaa, että unkarilaiset nähtäisiin näin itse osattomiksi koko operaatioon. Juutalaisilla oli erittäin tärkeä rooli Unkarin talous- ja kulttuurielämässä. Budapestin getossa juutalaisia oli 200.000 vuonna 1944 ja kahdeksan kuukautta myöhemmin vain 70.000. On väitetty, että ilman paikallisten apua Unkarin miehittäminen tai holokausti eivät olisi onnistuneet yhtä helposti. Mutta tätä ei tahdota muistaa. Muistomerkki irrottaa sotien välisen ajan autoritarismin, jota parlamentin edustalla juhlistetaan, sodanaikaisista teoista ja kuin ulkoistaa ne saksalaisille.
Kun intellektuellit ja Budapestin eliitti kiistelivät muistomerkistä, tavalliselle ihmiselle muistomerkin ongelmallisuus ei auennut – eihän holokaustin merkitystä kommunismin aikana(kaan) korostettu. Orbánin strategia toimii: hän saa tavalliset ihmiset puolelleen lupaamalla asuinkustannusiin alennusta ja korostamalla intellektuellien ja ”tavallisten ihmisten” välistä kuilua. Anti-intellektualismista tuli hyvä populismin työkalu Orbánille.
Kritiikkiä nyky-Unkarissa on herättänyt nimenomaan vähemmistöjen unohtaminen. Orbánille demokratiaa on massademokratia: hän on oppinut vuodesta 2002, että keskiluokkaa ei kannata yrittää luoda vaan valta on siellä missä valtaosan äänet ovat.
Sukulaisuus, unkarilaisuus ja maastapako
Neljätoista vuotta sitten matkustin säännöllisesti Lontoosta Budapestiin. Ennen Unkarin EU-jäsenyyttä en kuitenkaan siellä asunut koskaan kolmea kuukautta pidempään. Nyt suuri osa ystävistäni täällä toivoo pääsevänsä pois. Toisin kuin reilu kymmenen vuotta sitten, puhumattakaan 25 vuotta sitten, heillä on siihen mahdollisuus. Poismuuton syynä on ilmapiiri.
Suomessa asti olemme hiljattain kuulleet, että heimoveljemme ovat hyljänneet meidät. Unkarilaisista moni uskoo, että suomalais-ugrilaisuus oli kommunistiajan propagandaa. Totta on, että samankaltaisuutta korostettiin propagandamielessä. Yhteiset juuret Suomessa ja Unkarissa olivat Neuvostoliiton kupeessa turvallinen tarina – turvallisempi kuin tarina imperialistisesta Itävalta-Unkarista tai Ruotsi-Suomesta.
Viisitoista vuotta sitten tulin ensi kertaa aikuisena Unkariin. Silloin minulle muistettiin mainita, että ”rokonok vagyunk”, sukulaisia ollaan. Nyt en sitä ole kuullut moneen vuoteen. Leikkikentät olivat kurjassa kunnossa ja kuluneita julkisia tiloja ei juuri käytetty tai pidetty kunnossa. Epäilyksen ilmapiirillä on syvät jäljet. Ja banaalina yksityiskohtana: joka päivä, kun tulin kotiin kaupungilta pitkän opintopäivän päätteeksi, putsasi kenkäni koirankakasta. Tänään palkintovaimot muotipuvuissaan keräävät puudelinsa jätökset pussiin.
Moni asia on muuttunut.
Mutta tuo aiemmin mainittu maastamuutto ei ole mitään uutta. Unkarin historiassa on ollut autoritaarisempia ja vapaamielisempiä, sisäänpäin katsovampia ja kansainvälisempiä kausia. Tilanteen tiukentuessa on muutettu ulkomaille. Tämänhetkinen tutkimusprojektini käsittelee unkarilaisia intellektuelleja periferioiden ja keskusten välillä. On merkittävää, että ilman heidän poislähtemistään heistä ja Unkarista ei oltaisi kuultu yhtä paljon kuin muuten.
Vaikka moni unkarilainen on jäänyt ja integroitunut kohdemaahansa, moni pitää myös yhteyttä. Vaikka se nykyisiä poliitikkoja ja paikallisia intellektuelleja paikoin ärsyttääkin, maanpakoon lähteneet unkarilaiset ova tuoneet Unkariin uusia ajatuksia, rahoitusmahdollisuuksia ja kunniaa.
Kirjoitan tätä unkarilaisen György eli George Sorosin rahoittamassa Central European Universityssä, joka on ainutlaatuinen paikka ja kansainvälistänyt koko Itä-Eurooppaa ja alumneja ja vierailijoita globaalisti. Mutta yhtälailla voisimme ajatella – tutkimuskohteideni kautta, olisiko unkarilaisesta marxilaisesta filosofista György eli Georg Lukácsista tullut kansainvälisesti nimekäs henkilö, ellei hän olisi joutunut Wieniin ja sitä kautta Saksaan ja lopulta Neuvostoliiton kautta takaisin Unkariin? Hänen oppilaastaan Ágnes Helleristä tuli tunnettu filosofi, ensin Lukácsin varjossa ja sitten omilla jaloillaan, mutta se tuskin olisi onnistunut niin hyvin, ellei hän olisi lähtenyt ulkomaille Australiaan ja New Yorkiin jouduttuaan pois yliopistolta vuoden 1956 jälkeen. Lajos eli Louis Kossuth, jonka mukaan Parlamentin edustan aukio on nimetty, lähti pois Unkarista epäonnistuneen Euroopan hullun vuoden 1848/49 vallankumouksen jälkeen. Hänen ansiostaan muu maailma kuuli unkarilaisten itsenäisyystaistelusta, jossa tsaarin Venäjän joukot pelastivat Itävalta-Unkarin. Kossuthista tuli Amerikassa jopa muoti-ikoni, kun paikalliset tahtoivat samanlaisen ”vallankumouksellisen” hatun.
Mitenköhän olisikaan käynyt, jos Habsburgien monarkia olisi romahtanut jo Kossuthin aikana? Olisiko Sarajevon laukauksia kuultukaan?
Iloinen eurooppalainen maa?
Unkarin politiikasta on käyty vuositolkulla propagandasotaa: oikeistolainen Fidesz on joko kamala tai hyvä riippuen siitä, mitä mediaa kotimaiset tai ulkomaalaiset kommentaattorit seuraavat.
Meidän on vaikea ymmärtää, että talouspolitiikassa Fidesz on lähempänä vasemmistoa ja sosialistit eli paikalliset demarit ovat aina 70-luvulta asti olleet talousreformisteja ”kolmannella tiellä”.
On helppo unohtaa, että ”kansallinen” on ollut tabu ennen vuotta 1989, ja siksi kansallisuuspuhe tehosi 1990-luvulla.
Ihmettelemme myös, miksi sananvapauksien rajaaminen ja vaalilain uudistaminen ei tunnu hetkauttavan tavallisia unkarilaisia. Demokratian perinne on Itä-Euroopassa kenties Tsekkoslovakiaa lukuun ottamatta ollut niin heikko, että sitä ei helposti ”tuotu” ja juurrutettu 90-luvulla.
Ihmisille tärkeintä oli toisaalta juhlistaa ja kokea ”kansallisuuttaan” ja toisaalta muuttua ”eurooppalaisiksi”. Se taas tarkoitti vaikkapa EU-jäsenyyden sijaan läntisen Euroopan elintason saavuttamista.
Tiukkaa talouskuria vaatinut ja kapitalismia ajava vasemmisto ei tuonut eurooppalaista elämänlaatua koko kansalle. Rakenteellisiin ongelmiin kuului se, että pohjoismainen elintaso edellyttäisi muun muassa valmiutta maksaa veroja. Valtioon suhtaudutaan yhä epäluuloisesti. Samoin poliittiseen eliittiin. Korruptiokriisejä ilmenee säännöllisesti.
Oikeisto on ymmärtänyt, että kansallisuuden hehkuttamisella saa ääniä kansalaisten keskuudessa. Sirkushuvit eivät kuitenkaan riitä. On saatava myös leipää. Viime vaaleissa pelattu rezicsökkentés– eli asunkulujen pienentämiskortti pelasti Fideszille jatkon parlamentin supervallanpitäjänä.
Saksan miehityksen korostaminen liittyy eurokriittisyyteen. Euroopan erinomaisuuden kyseenalaistaminen on puolestaan antanut mahdollisuuden kritisoida haavetta länsimaistumisesta demokratioineen ja kansalaisten tulotason kehityksestä. Euroopassa puhuessaan, kuten vuosi sitten Helsingin yliopistolla, Orbán kertoo, että Euroopalla on opittavaa Unkarista. Näin hän kääntää päälaelleen eurooppalaisten kritiikin politiikkaansa kohtaan.
Nationalisteilla on tapana yksinkertaistaa monikerroksiset identiteetit niin, että kansallinen on kaikkein voimakkain ja jopa ristiriitainen muiden kanssa. Unkari menee aina Euroopan edelle. Universaali alistetaan partikulaarille. Euroopassa homma menee toisin päin.
Hegemonia ja Eurovaalit
EU-vaaleissa mitattiin jälleen puolueiden kannatus. Vaikka huhtikuisissa parlamenttivaaleissa Fidesz sai 2/3 enemmistön parlamenttiin, ei puolueen kannatus ollut kuin alle 40 prosenttia väestöstä ja parlamenttivaaleissakin se sai ”vain” 45 % valtakunnallisen listavaalin äänistä, eurovaaleissa se nettosi yli puolet.
Kyselytutkimuksissa Sosialistit ja Jobbik kulkivat rinta rinnan kohti 3-4 edustajan osuutta noin 15 prosentilla. Unkarin parlamentissa Sosialisteilla on 38 ja Jobbikilla 23 paikkaa. Pienet puolueet puolestaan kisaavat siitä, ketkä pääsevät viiden prosentin äänikynnyksen yli ja saavat paikan parlamenttiin.
Unkari oli aikanaan kahtiajakautunut maa, tänä talvena mielipidetiedustelujen mukaan se oli jakautunut kolmeen joukkoon: Fideszin kannattajiin, muiden puolueiden kannattajiin (ml. Jobbik ja vasemmisto sekä liberaalit), ja niihin, jotka eivät osaa päättää tai äänestää.
Parlamenttivaalit 2014 Fidesz voitti paitsi sillä, että vasemmisto ei pystynyt luomaan tarvittavaa yhteisyyttä (hegemoniaa), myös lupaamalla tavallisille ihmisille asuinkustannusten laskua. Vähän on vaikuttanut myös hyvän fiiliksen luominen uudella metrolla ja Kossuth-aukiolla ja muilla julkisen tilan kohennuksilla.
Eurovaaleissa kolmas kansanosa eli passiivit eivät profiloidu kovin tehokkaasti, sillä muuallakin EU-vaaleissa äänestysprosentti on alhainen. Siinä mielessä Unkari on hyvinkin eurooppalainen maa. Muiden eurooppalaisten tavoin he myös äänestävät Euroopan parlamenttiin ihmisiä puolustamaan unkarilaisia, ja niinpä kansallismieliset oikeistopuolueet pärjäävät eurovaaleissa Unkarissa yleensä paremmin kuin vasemmisto. Kääntäen: Eurooppaan myönteisimmin suhtautuvien puolueiden äänestäjät ovat yleensä passivisimpia.
Unkarissa vasemmiston Eurooppaan povattu jytky jäi toteutumatta, sillä Unkarissa europolitiikkaa on kritisoitu jo pidempään ja koska vasemmisto on eripurainen. Kuvaavaa on, että kahdella entisellä pääministerillä on oma puolueensa.
Riitaisan liberaalipuolue SzDSz:n raunioille osin perustetusta LMP:stä on jo irronnut uusi puolue Dialogi Unkarin puolesta (PM). Suoraan sanottuna pienillä puolueilla läpimenemisen mahdollisuuksia heikentää näissäkin vaaleissa se, että listalla on valittavana yhteensä kolmisenkymmentä puoluetta, joilla on monilla samankaltaiset nimet. Äänestäjillä on liikaa valittavaa.
Parlamenttivaaleja varten vasemmisto yhdisti joukkonsa saman vaalilistan alle strategisena vetona, mutta ei onnistunut päättämään, kuka johtaisi listaa. Vaikka lienee selvää, että unkarilaiset – tai ainakin vasemmiston ja Jobbikin äänestäjät – ovat kyllästyneet aiempien vuosien politiikkaan, vanhat poliitikot pyrkivät kaksin käsin valtaan, eivätkä luo tilaa uusile kasvoille.
Hegemonia on vasemmistolle olennainen käsite. Ilman yhteenliittymistä pienen yhteisen nimittäjän edessä ei ole myöskään yhteistä liikettä. Se ei tarkoita sitä, ettäkö pitäisi ajaa vastentahtoisesti ja kritiikittä valittua politiikkaa. Juuri tämä jäätynyt hegemonia ajoi Unkarin sosialistipuolueen alas. Pikemminkin se tarkoittaa sitä, että vuorollaan pitäisi löytyä joku, joka voi koota erilaisia äänestäjiä ja puolueaktiiveja yhteen liikkeeksi.
Jobbik puolestaan on samalla tavalla monen eri joukon puolue kuin Perussuomalaiset: siellä on anti-semitistejä ja romani- ja ulkomaalaisvastaisia xenofobeja, kansallismielisiä kapitalisminkriitikoita ja erilaisia alakulttuureja, jotka etsivät unkarilaisuuden juuria erilaisista historiallisista kerrostumista. Lisäksi Jobbik protestoi kommunisminjälkeistä politiikkaa kohtaan ja kerää äänestäjiä kasvaessaan valtapuolue(id)en varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Mitä Jobbik tekisi hallituksessa, sitä ei kukaan tiedä, mutta niin kauan, kun se ei siellä ole, se vie potentiaalisia äänestäjiä kaikilta puolueilta.
Jobbik on anti-EU tai jopa anti-eurooppalaisena puolueena saanut taloudellista tukea Venäjältä. Venäjällä on lähes aina ollut jonkinlainen vaikutus myös Unkarin politiikkaan: vallankumouksissa Venäjä on puolustanut valtaapitäviä ja paikalliset kommunistit ovat saaneet tukea Neuvostoliitosta läpi sen olemassaolon. Ideologiat ja puolueet ovat jossain määrin muuttuneet, mutta vaikutuskeinot eivät. Uusin kehitys on on kuitenkin, että Jobbikin Béla Kovácsia syytetään Venäjän vakoojaksi. Oli totta tai tarua, vakoojakortin pelaaminen ennen eurovaaleja kyseenalaistaa Jobbikin kelpoisuutta unkarilaisten euroedustajina.
Oli odotettavissa, että parlamenttivaalien ja eu-kritiikin jälkeen äänestysprosentti jää pieneksi (29 %), ja tuloksen ratkaisevat ne harvat, jotka menevät uurnille. Oikeisto on ominut niin kansallismielisten kuin valtiokeskeisten EU-kriitikoiden positiot. Fidesz vei 51,5 prosenttia äänistä ja 12 paikkaa 21:stä. Jobbik oli toiseksi suurin puolue 14,7 prosentilla, saaden kolme paikkaa. Sosialistit tulivat toiseksi 11 prosentilla, perässään pian entisen sosialistipääministeri Ferencs Gyurcsányin Demokraattinen koalitio (DK, 9,8 %). Sosialistien puoluejohto aikoo erota.
Ennen kun painetaan apua-Jobbik!-nappulaa, kannattaa huomata, että yhteensä unkarilaiset sosialistit saivat siis selvästi enemmän ääniä kuin Jobbik ja neljä paikkaa parlamenttiin.
Euroopan vihreät ovat myös saamassa kaksi paikkaa Unkarista. Vaaliliitossa ollut toisen entisen sosialistipääministeri Gordon Bajnain Yhdessä2014-puolueen ja LMP:stä irronneen PM:n vaaliliitto sai 7,2 prosenttia äänistä ja parlamenttipaikan. Bajnai on kuitenkin jo etukäteen sanonut keskittyvänsä politiikkaan Unkarissa eli vihreä Benedek Jávor ottanee hänen paikkansa. Vihreä LMP on myös saamassa paikan, elleivät maan ulkopuolelta tulevat äänet vie heitä alle 5 prosentin äänikynnyksen, jonka he toistaiseksi ylittivät muutamalla sadalla äänellä. Muuten viimeinen paikka menisi Fideszille.
Mitä Unkarin EU-vaalit kertovat? Bajnai korosti ennen eurovaaleja, että kyse nyt on siitä, kuka korvaa Orbánin seuraavissa parlamenttivaaleissa. Parlamenttivaaleihin verrattuna että Jobbik menetti 5,5 prosenttiyksikköä kannatustaan. Sen sijaan parlamenttivaaleissa yhdessä kampanjoineet vasemmisto-liberaali-vihreät puolueet keräsivät noin 33 prosenttia äänistä eli kuusi prosenttiyksikköä paremmin kuin parlamenttivaaleissa. Fideszin kannatus puolestaan nousi kuusi prosenttiyksikköä. Se voitti vaalit lähes kaikissa vaalipiireissä.
Eurovaaleja luotettavammin vasta syksyn kunnallisvaalit antavat vinkkiä, mitä nykyvasemmistosta on jäljellä. Neljän vuoden päästä tilanne voi olla erilainen. Saa nähdä millainen oppositio Orbánilla on silloin vastassaan. Muuttavatko kriittiset unkarilaiset ulkomaille vai onnistuuko uusilta liikkeiltä hegemonian tuottaminen vanhat riitaisat poliitikot yhdistämällä ja nostamalla esiin uusia kasvoja ja vaatimuksia?
Artikkelikuva: Stefano Ferrario / Pixabay
