Vaalikoneita käytetään Suomessa laajalti ja ne tarjoavat äänestäjälle oikopolun ehdokasvalintaan. Vaalikoneilla on vaikutuksia äänestäjien äänestyspäätöksiin, mutta niiden tuottamat äänestyssuositukset eivät ole ongelmattomia. Vaalikoneiden suositusten laatua on kuitenkin mahdollista parantaa.
Vaalikoneet ovat olennainen osa digitaalista vaalitelttaa, jossa äänestäjät pääsevät tutustumaan ehdokkaisiin ja näiden vastauksiin useissa eri asia- ja arvokysymyksissä. Koronarajoitukset ovat iskeneet kovaa perinteisiin kampanjoinnin muotoihin ja kampanjoinnin painopiste on siirtynyt näissä vaaleissa verkkoon ja sosiaaliseen mediaan. Vaalikone onkin nuorille äänestäjille sosiaalisen median ohella tärkein ehdokkaita koskeva tietolähde.
Vaalikone tuo ehdokkaalle näkyvyyttä ja uskottavuutta ilman kampanjavarojen käyttöä. Vaalikoneen valmistaneelle medialle kone tarjoaa verkkovierailuja, mikä lisää mainostuloja, sekä lähdeaineiston politiikan toimituksen artikkeleihin. Äänestäjälle vaalikone on oikopolku äänestyspäätöksen tekoon. Kaikki vaalikoneen tekoon osallistuvat tahot hyötyvät, mikä tekee siitä erittäin kannattavan mediatuotteen.
Äänestäjälle vaalikone on oikopolku äänestyspäätöksen tekoon.
Jos ajatellaan vaalikoneen suhdetta demokratiaan, on vaalikone ennen kaikkea prospektiivisen eli ennakoivan vallan työkalu äänestäjälle. Äänestäjä pääsee vaalikoneen kautta tutustumaan ehdokkaisiin ja näin varmistamaan, että äänestäjän ääni menee samanmieliselle ehdokkaalle. Vallankäyttäjien toimintaa arvioivaan eli retrospektiiviseen vallankäyttöön nojaavia vaalikoneita ei ole juurikaan kehitetty. Poikkeuksena tähän on vaalikausikone, joka yhdistää äänestäjän puolueisiin äänestystietojen perusteella.
Nykymuotoisten vaalikoneiden toimintaan sisäänrakennettu ajatus on, että edustuksellisen demokratian keskeinen ongelma on äänestäjien tietämättömyys ehdokkaiden suhtautumisesta eri asiakysymyksiin, mikä saa äänestäjät tekemään huonoimmassa tapauksessa omien etujensa vastaisia äänestyspäätöksiä. Vaalikoneet pyrkivät ratkaisemaan tämän ongelman kokoamalla yhteen ehdokkaiden vastaukset useaan asiakysymykseen ja yhdistämällä äänestäjän vastausten perusteella tätä lähimpiin ehdokkaisiin ja puolueisiin.
Vaalikoneet eivät ole ongelmattomia. Ehdokkaiden tenttaaminen tapahtuu vaalikoneissa koneiden suunnittelijoiden ehdoilla, ja näin vaalikoneiden tekijät käyttävät paljon valtaa valitessaan vaalikoneen väittämät. Nykymuotoiset vaalikoneet ovat eräänlaisia politiikkainterventioita, joissa vaalikoneiden tekijät määrittelevät, mitkä asiat ovat tarpeeksi tärkeitä, että niistä voidaan kysyä ehdokkailta.
Vaalikoneiden tekijät käyttävät paljon valtaa valitessaan vaalikoneen väittämät. Toinen tärkeä seikka on vaalikonealgoritmin valinta.
Toinen tärkeä seikka on vaalikonealgoritmin valinta, mikä edustaa vaalikoneen tekijöiden näkemystä, miten sopivin ehdokas ja puolue määritellään äänestäjälle. Sopivin ehdokas voidaan määritellä äänestäjän ja ehdokkaan vastausten läheisyyden perusteella tai vaihtoehtoisesti tärkeämpänä voidaan pitää sitä, että ehdokas samansuuntainen vastauksissaan äänestäjän kanssa. Algoritmin valinnalla on myös merkitystä, miten ehdokkaiden kannattaa vastata vaalikoneisiin. Esimerkiksi läheisyyttä painottavat algoritmit suosivat ehdokkaita sijoittamaan vastauksiaan lähelle vastausskaalan keskustaa, jos ehdokkaat haluavat näkyä mahdollisimman laajalle joukolle äänestäjiä, kun taas suuntaa painottavat algoritmit suosivat vahvasti kantaa ottavia ehdokkaita.
Vaalikoneiden suunnittelijat käyttävät myös valtaa vaalikoneen vastausvaihtoehtojen ja käyttöliittymän valinnassa. Näillä kaikilla on vaikutuksia vaalikoneen suosituksiin. Silläkin on vaikutuksia, miten suositukset esitetään käyttäjille.
Mutta tuleeko kesäkuun kuntavaaleista vaalikonevaalit? Tätä varten meidän tulisi ensin tarkastella vaalikoneiden vaikutuksia. Tämän jälkeen esitellään vaalikoneiden käyttäjäkuntaa ja lopulta mietitään nykymuotoisten vaalikoneiden ongelmia ja vaalikoneiden kehittämistä.
Vaalikoneiden vaikutukset
On hyvin vaikeaa arvioida, mitkä ovat vaalikoneiden vaikutukset vaalien lopputulokseen. Vaalikoneilla on todettu olevan vaikutuksia äänestäjän puoluevalintaan, ne ovat lisänneet niitä käyttäneiden äänestäjien tietämystä puolueiden positioista eri asiakysymyksiin ja vaalikoneet ovat myös lisänneet äänestysaktiivisuutta.
Tosin näitä tuloksia vaalikoneiden vaikutuksista voidaan pitää vain alustavina, sillä vaalikonetutkimusta ovat vaivanneet useat metodologiset ongelmat. Tulee myös huomioida, että kansainvälinen vaalikonetutkimus on keskittynyt vahvasti puoluekeskeisiin vaalikoneisiin, kun taas Suomessa vaalikoneet ovat ehdokaskeskeisiä tai hybridejä, joissa suositellaan sekä ehdokasta että puoluetta.
Vaalikoneen suositukset vaikuttavat äänestäjien ehdokasvalintaan yhtä paljon kuin perheenjäsenen tai ystävän ehdokassuositus.
Suomalaisten äänestäjien ehdokasvalintaa koskevan tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että vaalikoneen suositukset vaikuttavat äänestäjien ehdokasvalintaan yhtä paljon kuin perheenjäsenen tai ystävän ehdokassuositus. Vaalikoneet eivät siis ole pelkkää viihdettä, vaan niillä on merkitystä yksittäisen äänestäjän äänestyspäätöksen muodostamiseen.
Äänestääkö äänestäjä lopulta vaalikonesuosituksen mukaisesti, riippuu äänestäjän puolue- ja ehdokaspreferenssien vahvuudesta ennen vaalikoneen täyttöä. Vaalikoneiden suositukset voivat joko horjuttaa tai vahvistaa äänestäjän alustavaa äänestyspäätöstä.
Vaalikoneet äänestäjän apuna
Vaalikoneista on tullut irrottamaton osa vaalikampanjointia monissa Euroopan maissa, kuten esimerkiksi Saksassa, Sveitsissä, Kreikassa ja Tanskassa. Suomen ensimmäinen vaalikone ilmestyi jo vuonna 1996. Vaalikoneet olivat 2000-luvun alkuun tultaessa Suomessakin pienen äänestäjäryhmän käyttämä työkalu.
Nykypäivänä Suomi ja Hollanti kuitenkin erottuvat käyttäjämäärissä muista vaalikoneita käyttävistä maista, sillä molemmissa maissa vaalikoneet keräävät jopa puolet äänestäjäkunnasta kokeilemaan vähintään yhtä vaalikonetta. Politiikan tutkijat Sami Borg ja Kari Koljonen raportoivat julkaisussa Käyttöliittymä vaaleihin kyselytutkimukseen perustuen, että 2019 eduskuntavaaleissa 71 prosenttia äänioikeutetuista olisi täyttänyt ainakin yhden vaalikoneen. Tilastokeskus esittää omaksi arviokseen maltillisemmat 49 prosenttia.
Vaalikoneiden tyypillistä käyttäjäkuntaa ovat kansainvälisen vaalikonetutkimuksen mukaan olleet nuoret politiikasta kiinnostuneet ja korkeasti koulutetut miehet. Suomen kontekstissa tämä yleistys ei enää päde käyttäjämäärien noustua nykyiselle tasolle. Lisäksi Suomessa naiset ovat olleet miehiä aktiivisempia vaalikonekäyttäjiä, mutta nuori ikä ja korkea koulutustaso ovat täälläkin merkittäviä vaalikoneen käyttöä lisääviä tekijöitä.
Suomalaisten aktiivista vaalikoneiden käyttöä selittää äänestäjälle haastava avoimeen listavaaliin perustuva vaalijärjestelmä. Ilman vaalikonetta tiedon kerääminen ja näihin perehtyminen jokaisesta potentiaalisesta ehdokkaasta olisi haastavaa jo pelkästään eduskuntavaaleissa.
Suomalaisten aktiivista vaalikoneiden käyttöä on selitetty monen tekijän summana, mutta ehkäpä tärkein näistä on äänestäjälle haastava avoimeen listavaaliin perustuva vaalijärjestelmä. Äänestyspäätöstä monimutkaistaa Suomessa se, että ääni annetaan yksittäiselle ehdokkaalle pelkän puolueäänen sijaan. Vuoden 2019 eduskuntavaalikyselyyn vastanneista äänestäjistä noin 40 prosenttia sanoi äänestäneensä ensisijaisesti ehdokasta, eikä ehdokkaan valinta ole silloinkaan helppoa, vaikka puolue olisikin selvillä.
Ilman vaalikonetta tiedon kerääminen ja näihin perehtyminen jokaisesta potentiaalisesta ehdokkaasta olisi haastavaa jo pelkästään eduskuntavaaleissa. Kuntavaaleissa ehdokasmäärät kasvavat etenkin isoissa kaupungeissa. Esimerkiksi Helsingissä on nyt ehdolla yhteensä 1163 ehdokasta, joista suurimmilla puolueilla on listoillaan yli 120.
Tämän ehdokasmassan perkaamiseen sopivat vaalikoneet erittäin hyvin.
Vaalikoneiden hyödyllisyys riippuu kuitenkin siitä, että ehdokkaat vastaavat niihin. Eduskuntavaaleissa suosituimpien Helsingin Sanomien ja Ylen vaalikoneiden ehdokaskattavuus on ollut yli 85 prosenttia. Nyt 2021 kuntavaaleissa jäivät molemmat vaalikoneet alle 50 prosentin kattavuuteen. Tulevissa tutkimuksissa selviää, missä kunnissa ja minkä puolueiden riveissä ehdokkaat jättivät vaalikoneprofiilit tekemättä, mutta eduskuntapuolueista aktiivisimpia ovat yleensä olleet vihreät ja kokoomus, kun taas perussuomalaisten, RKP:n ja kristillisdemokraattien ehdokkaat ovat täyttäneet vaalikoneita heikoiten.
Yhteensovittava vaalikone ja sen ongelmat
Yhteensovittava vaalikone lähtee liikkeelle ajatuksesta, että äänestäjät tietävät ennalta omat kantansa politiikan asiakysymyksiin ja äänestäjälle paras ehdokas on se, joka edustaa äänestäjän kantoja asiakysymyksiin juuri samalla tavalla. Tällä tavoin vaalikone pyrkii nostamaan äänestäjien kykyä valita heidän etujaan parhaiten ajava ehdokas.
Näin ollen yhteensovittava vaalikone kannattaa näkemystä edustuksellisesta demokratiasta, jossa valitut ehdokkaat noudattavat vaalikonevastauksiaan kirjaimellisesti. Kyse on siis delegaattimallisesta edustuksesta, jossa valitut ehdokkaat edustavat suoraan äänestäjiensä kantoja ilman mahdollisuutta omaan harkintaan, ja demokratiasta kansalaisten preferenssien yhteensovittajana.
Vaalikoneet saattavat ratkoa väärää ongelmaa.
Pelkästään arvokysymyksiin pohjaava vaalikone lähtee liikkeelle erilaisesta edustuksellisuuden näkemyksestä. Arvokysymykset eivät välitä tietoa ehdokkaiden kannoista asiakysymyksiin, mutta ne kertovat, millainen ehdokas on kyseessä. Arvovaalikone suosittaa äänestäjälle tämän arvojen peilikuvaa, mutta antaa vapaat kädet ehdokkaalle muodostaa omat kantansa asiakysymyksiin, eikä kyse ole enää delegaattimallisesta edustuksesta.
Vaalikoneiden tavoitetta yhteensovittaa äänestäjät ja ehdokkaat voidaan pitää myös ongelmallisena, sillä äänestäjillä ei välttämättä ole vahvoja kantoja vaalikoneväittämiin. Tämän näkemyksen mukaan vaalikoneet ratkovat väärää ongelmaa, sillä demokratian toteutumisen keskeinen ongelma ei olekaan äänestäjien heikko kyky valita heidän kantojaan parhaiten edustava ehdokas, vaan äänestäjien tietämättömyys omista kannoistaan.
Tämä on saanut vaalikonetutkijat esittämään vaihtoehtoisia konsepteja vaalikoneille, joissa äänestäjät miettisivät itselle tärkeitä asiakysymyksiä tai pyrkisivät tarkastelemaan ja tarpeen tullen päivittämään omia kantojaan asiakysymyksiin deliberatiivisen eli puntaroivan keskustelun kautta.
Suomalaisten vaalikoneiden päivittäminen 2020-luvulle
Suomalaiset vaalikoneet ovat pysyneet toiminnallisuuksiltaan liki muuttumattomina läpi 2000-luvun. Diplomityössäni listaan vuoden 2019 eduskuntavaalien suosituimpien vaalikoneiden pohjalta suomalaisten vaalikoneiden keskeisiksi ongelmiksi: 1. läpinäkyvyyden puute, 2. vuorovaikutteisuuden puute, 3. ongelmat vaalikoneväittämissä, 4. algoritmiset ongelmat ja 5. ehdokkaiden vertailujen ja visualisaatioiden puute.
Läpinäkyvyyden puutteella viitataan siihen, että vaalikoneen peruskäyttäjä ei saa tietoa vaalikoneen toiminnasta, eikä vaalikoneiden ehdokasaineistoja ole enää annettu jakoon yleisölle kokonaisuudessaan viime eduskuntavaaleista lähtien. Vaalikoneet eivät tarjoa koneiden monimuotoiselle käyttäjäkunnalle juurikaan mahdollisuuksia mukauttaa vaalikonetta käyttäjän oman maun mukaiseksi esimerkiksi tarjoamalla mahdollisuuden valita koneen hyödyntämän algoritmin.
Monissa vaalikoneissa on vielä esiintynyt monitulkintaisia tai kaksiosaisia vaalikoneväittämiä, mitkä tekevät vastaamisesta epäluotettavaa. Vaalikoneissa on myös ollut algoritmisia ongelmia erityisesti puolueen position laskemisessa. Puoluesuositusten laskeminen ehdokkaiden vastausten perusteella on jo itsessään ongelmallista ja voi pahimmillaan johtaa puolueiden ohjeiden mukaiseen taktiseen vastaamiseen.
Vaalikoneet eivät ole juurikaan tarjonneet välineitä ehdokkaiden väliseen tarkasteluun, sillä vaalikone on jäänyt ikään kuin ”mustaksi laatikoksi”, joka paljastaa tietoa ehdokkaista vain käyttäjän omien vastauksien pohjalta. Arvokartoissa, jotka tuovat esiin ehdokkaiden välisiä arvoeroja parilla ideologisella ulottuvuudella, on esiintynyt ongelmia ulottuvuuksien muodostamisessa.
Vaalikone on jäänyt ikään kuin ”mustaksi laatikoksi”, joka paljastaa tietoa ehdokkaista vain käyttäjän omien vastauksien pohjalta.
Oma ehdotukseni vaalikoneiden suositusten luotettavuuden lisäämiseksi ja vaalikoneiden suunnittelijoiden vaikutusvallan rajaamiseksi on muodostaa vaalikoneen kysymysrakenne suomalaisen puoluejärjestelmän kannalta oleellisten ideologisten ulottuvuuksien pohjalta. Käyttäjille antaisin mahdollisuuden painottaa itselle tärkeitä arvoulottuvuuksia.
Tällainen vaalikone sopisi parhaiten eduskuntavaaleihin ja se voisi sisältää sekä arvo- että asiakysymyksiä, kunhan kysymykset liittyvät ideologisiin ulottuvuuksiin. Yksittäisten kysymysten linkittyminen ulottuvuuksiin varmistettaisiin ehdokkaiden vastauksille tehtävällä faktorianalyysillä, joka paljastaa kysymysten väliset yhteydet niiden taustalla oleviin piileviin ulottuvuuksiin.
Samanlaista prosessia ovat ehdottaneet muutkin tutkijat, jotka ovat osoittaneet ideologisiin ulottuvuuksiin nojaavan vaalikonesuosituksen olevan vakaampi kuin perinteisten vaalikonealgoritmien tuottamat suositukset. Jälkimmäisissä tapahtuu enemmän heilahteluja, kun yksittäisiä väittämiä on lisätty tai poistettu vaalikoneesta.
VTM/DI Veikko Isotalo on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston IntraComp-hankkeessa.
