Monumenttien kummituskaupunki Euroopan symbolina? Eurokriisianalyysia, osa I

Luxemburgin "Eurooppa-kaupunginosan" Kirchbergin monumentalismia. Kuvat: Emilia Palonen

Kolmen tunnin matka Luxemburgista Brysseliin paljastaa, mitä Euroopan, tai hiili- ja teräsyhteisöstä kehittyneen Euroopan unionin, ytimessä on: metsää, peltoja, lehmiä ja kaivoskaupunkeja.

Autenttisuuden vuoksi kerrottakoon, että tämä teksti syntyi junassa Luxemburgista Brysseliin. Olin juuri käynyt tekemässä monumenttietnografista politiikan tutkimusta (uusi termi kaupunkikuvan politiikan tälle ulottuvuudelle) Luxemburgissa, ja sitä ennen konferenssimatkalla Ranskassa Lillessä, josta matka nopealla junalla kestää 35 minuuttia ja hitaalla kaksi tuntia.

Eurooppa-aukio

Toinen paikka, jossa Euroopan ydin avautuu, on Luxemburgin ”Eurooppa-kaupunginosassa” Kirchbergissä. Sen Eurooppa-aukiolla ovat Parlamentin arkisto, Schuman-rakennus ja konferenssikeskus, mutta myös luksushotelli ja kansallinen konserttitalo Philharmonie. Sen kulmalta pääsee vielä sankariarkkitehti I. M. Pein suunnittelemaan modernin taiteen museoon (MUDAM) ja linnoitusmuseoon (Trois Glands/Trei Eichlen), jonka tarkoituksena on kertoa Luxemburgin identiteetistä linnakkeena.

Aukiota on uudistettu 2000-luvun puolivälistä, josta alkaen olen sitä tutkinut. Sen merkittävää symbolista arvoa korostetaan suunnitteludokumenteissa. Schumania lukuunottamatta muut rakennukset ovat saaneet kasvojen kohotuksen tai ovat uusia.

Vaikka kulttuuri-instituutiot tuovat myös kävijöitä, ihmisiä on kuitenkin yleisesti ottaen vähemmän kuin siististi leikattuja EU-integraation viimeisimmän vaiheen jälkeen istutettuja lehtipuita.

Kirchbergin rakennuksia on korjattu, niiden julkisivut on uudistettu. Aluetta on tiivistetty ja sinne on rakennettu ja rakennetaan uusia instituutioita ja monumentteja kansallisiin ja eurooppalaisiin tarpeisiin.

Pankkibuumin aikaan 1980-luvulla pitkulaisen alueen vastakkaiseen päätyyn nousi pankkeja ja finanssialan yrityksiä, joita kevyesti verottava Luxemburg sinne houkutteli. Alueen alkuperäisestä perinteestä poiketen sinne on rakennettu asuntoja kymmenelle tuhannelle asukkaalle ja ostoskeskus.

Nyt Europpa-aukion läheisyyteen suunnitellaan uutta asuinaluetta. Pyörämatka ympäri alueen todisti, että rakennusprojektit ovat käynnissä ja että Kirchbergissä on myös hieman elämää kesäsunnuntaina.

Myös hotellikapasiteetti on kasvanut: Novotel, jossa yövyin, oli ylpeä osuudestaan Kirchbergin kehittämiseen.

Ennen kun Kirchbergiin rakennettiin 60-luvulla eurooppalaisia instituutioita, alue oli peltoa, jolla paikalliset kävivät retkillä. Se lunastettiin Luxemburgille, joka on rakentanut, ylläpitänyt ja vuokrannut maata EU:lle Fonds du Kirchberg -rahaston kautta.

Monumenteista eläväksi kaupungiksi

Alun perin modernismin periaatteiden mukaan instituutiot olivat irrallisia monumentteja, joihin saavuttiin autolla. Alueen halki kulkee nelisen kilometriä pitkä Avenue John F. Kennedy. Siis kyllä: Schumanilta Jean Monnet’lle tai Konrad Adenauerille ajetaan Kennedyä.

Kennedyn merkitys valtaväylänä on säilynyt, mutta sen ylittämistä on helpotettu ja joukkoliikennekaistoja ja kevyenliikenteenväyliä on rakennettu. Monen muun eurooppalaisen kaupungin tavoin Luxemburg puuhaa myös raitiovaunua, joka tietenkin veisi eurokraatit ja -edustajat asemalta Kirchbergiin ja takaisin.

Projektia esiteltiin kontissa Philharmonien vieressä. Kreikkalaisia pylväitä ja lipputankoja julkisivullaan toistavan rakennuksen edessä – kuin jalustalla portaiden päällä – oli iltaisin valaistu, uudenkiiltävä luksusmersu. Euroopan sydämessä?

Menomatkallani junalukemisenani oli Mark Mazowerin Salonica: City of Ghosts (2004). Se kertoo Thessalonikista, joka aikojen saatossa on ollut eri tahojen valtaama ja asuttama.

Vallanpitäjät loivat uusia rakenteita, niin fyysisiä kuin taloudellisia. Heidän vaikutuksensa näkyy vilkkaassa kaupungissa, jossa itsekin vierailin pari viikkoa sitten populismia käsitelleessä konferenssissa.

Mazower, Yhdysvalloissa Columbian yliopistossa työskentelevä historian professori, joka on myös kirjoittanut keskeisen kirjan Euroopan historian pimeistä puolista, muistutti Kreikan historiasta ja Osmaanien valtakunnan hallinnosta, joka päättyi Salonikassa vasta vuonna 1913, myös sunnuntaisessa kolumnissaan.

Maanantaiaamupäivällä hotellihuoneista kömpi väsyneen näköisiä ihmisiä. Olimme valvoneet pitkään seuraten, mikä on sen yhteistyön, politiikan ja valuutan tulevaisuus, joka tätä kaupunkia ja nimenomaan sen Eurooppa-kaupunginosaa on muokannut.

Systemaattisella yhdyskuntasuunnittelulla Kirchberg on muuttumassa hiljalleen erillään seisovien instituutioiden monumentaalisesta tilasta elävämmäksi kaupunginosaksi. Eurolla on kiistatta ollut tähän kehitykseen osuutensa.

Eurokriisillä on luultavasti pitkät vaikutukset Euroopan unionin ja yhteisvaluutan tulevaisuuteen. Saa nähdä, muuttuuko Luxemburg tai Kirchberg kummituskaupungiksi.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*