Voiko sosialisti olla liberaali?

Sosialistisia ihanteita demokraattisesta taloudesta voi puolustaa myös tinkimättä liberaaleista perusperiaatteista.

Libera-ajatuspajan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen väitti kolumnissaan, että sosialisti ei voi olla liberaali. Minä väitän Pursiaisen olevan väärässä.

Pursiainen perusteli väitettään näin:

”Aito liberaali kannattaa kaikkia yksilönvapauksia. Liberaali kannattaa uskonnonvapautta, poliittisia vapauksia, sananvapautta ja seksuaalista vapautta. Mutta liberaali kannattaa myös yrittämisen vapautta, sopimusvapautta ja omistusoikeutta.

Itse asiassa tosi liberaali ei pidä mahdollisena erottaa eri vapausoikeuksia toisistaan. Ihmisen todellinen itsemääräämisoikeus sen paremmin kuin poliittiset vapaudetkaan eivät liberaalin mielestä voi toteutua, jos taloudellista vapautta ja yksityistä omaisuutta ei ole.

Sosialisti ei siis yksinkertaisesti voi olla liberaali.”

Kumoan Pursiaisen väitteen esittämällä yhden mahdollisen tavan ajatella, että sosialisti voi olla liberaali.

Liberalismi puolustaa negatiivista yksilönvapautta

Oletan aluksi Pursiaisen tavoin liberaalin ajattelun ytimeen kuuluviksi nimenomaan yksilön-, eikä siis yhteisön vapaudet.

Lisäksi oletan Isaiah Berlinin jaottelun mukaisesti, että vapaudessa on kyse nimenomaan liberaalien yleisesti kannattamasta negatiivisesta vapaudesta.

Hiukan yksinkertaistaen negatiivisen vapauden voi määritellä olevan vapautta jostakin, yleensä toisten ihmisten asettamista esteistä yksilön toiminnalle.

Sosialisteilla on joskus tapana kertoa liberaaleille, että kyllähän mekin olemme vapausoikeuksien kannalla, mutta määrittelemme ne vain eri tavalla kuin te. Tällöin yleensä viitataan niin sanottuun positiivisen vapauden käsitteeseen. Se pelkistetään toisinaan sanomalla, että kyse on vapaudesta johonkin, esimerkiksi koulutukseen.

Itse olen valmis tässä hyväksymään, että kun puhumme vapaudesta, puhumme nimenomaan liberaalien laajasti kannattamasta negatiivisesta vapauskäsityksestä. Monien muiden liberaalien tavoin pidän Berlinin jaottelua joiltakin osin ongelmallisena, mutta tämän artikkelin väitteeni kannalta kyse on sivuseikasta.

Liberalismin perinteen mukaisesti katson lisäksi, että John Stuart Mill on tarjonnut hyvän tavan lähestyä sellaisia tilanteita, joissa eri yksilöiden vapaudet ovat keskenään ristiriidassa. Yksinkertaistaen Millin pääperiaatteen voi määritellä näin: kaikilla tulee olla vapaus tehdä mitä huvittaa niin kauan kuin tekemisestä ei aiheudu liiallista haittaa muille.

Omistuksen aitaaminen rajaa yksilönvapautta

Lähtökohtanani on, että liberalismin ydin löytyy yllä mainituista kolmesta periaatteesta: yksilönvapaus, vapauksien negatiivinen määrittely ja milliläinen haittaperiaate. Niiden yhdistelmän kannattaminen on riittävä ehto sille, että kannattaja on mahdollista luokitella liberaaliksi.

Näistä liberaaleista perusperiaatteista ei voi suoraan johtaa kovin yksityiskohtaisia moraalisääntöjä. Ne ovat pikemminkin tulkintakehikko, josta käsin voidaan arvioida muita väitteitä.

Otetaan esimerkiksi väite ”Minnalla tulee olla oikeus aidata omistamansa metsä niin, että muut eivät saa kävellä siellä”.

Otetaan seuraavaksi yllä määrittelemäni liberaalin ajattelun perustan lisukkeeksi Pursiaisen mainitsemia termejä ”omistusoikeus”, ”taloudellinen vapaus” ja ”yksityisomaisuus”.

Oletetaan lisäksi, että näistä lisukkeista seuraa, että  Minnalla todellakin tulee olla oikeus aidata omistamansa metsä niin, että muut eivät saa kävellä siellä. En tiedä, seuraako näin Pursiaisen mielestä, mutta merkittävä osa omistusoikeuksiin vetoavista ja liberaaliksi itseään kutsuvista ihmisistä on tätä mieltä.

Jos Minna aitaa metsänsä, hän estää muiden vapautta kävellä siellä. Estäminen loukkaa nimenomaan sellaisia negatiivisia vapauksia, jotka kuuluvat liberaalin ajattelun ytimeen. Samankaltaista omistusoikeuksiin vetoavaa antiliberaalia aitaamista tapahtuu kapitalistisessa maailmassa muuallakin.

On toki mahdollista ajatella, että aitaamisesta Minnalle itselleen tai yhteiskunnalle koituva hyöty on joissakin tilanteissa niin suuri, että aitaaminen on perusteltua.

Voi myös ajatella, että jos Minna on saanut pystyttää aitansa eduskunnan säätämän lain nojalla, aidan pystyttämistä ei kenties ole syytä moraalisesti paheksua tai muutoinkaan vastustaa.

Joka tapauksessa on helppo kuvitella tilanteita, joissa aidan pystyttäminen toimii metsässä kävelijöiden liberaalisti ymmärretyn vapauden esteenä.

Keskustelussa liberalismista olisi hyvä huomata, millaisia seurauksia ”omistusoikeuden”, ”taloudellisen vapauden” ja ”yksityisomaisuuden” taustaoletuksilla voi olla.

Keskustelussa liberalismista olisi hyvä huomata nykyistä paremmin, millaisia seurauksia ”omistusoikeuden”, ”taloudellisen vapauden” ja ”yksityisomaisuuden” taustaoletuksilla voi olla. Kun niitä lisätään liberaalien perusperiaatteiden päälle, ne saattavat toimia perusteluna sellaisille johtopäätöksille, jotka ovat ristiriidassa juuri näiden samojen periaatteiden kanssa.

Metsän pitäminen siinä merkityksessä yhteismaana, että Minna ei saa estää muiden kävelyä siellä, voi toteuttaa liberaaleja vapausihanteita paremmin kuin aitojen pystyttäminen.

Siinä määrin kuin tämänkaltaisessa yhteismaa-ajattelussa voi nähdä sosialistisia piirteitä, Pursiaisen esittämä väite liberalismin ja sosialismin yhteensopimattomuudesta on epätosi.

Lukemani perusteella Pursiainen soveltaa monissa asioissa liberaaleja periaatteita ihailtavan johdonmukaisesti. Hänen kirjoituksissaan on hyviä oivalluksia.

Sen sijaan on mielestäni järkevän keskustelun kannalta ongelmallista, että liberaalien perusperiaatteiden rinnalle nostetaan omistusoikeuksiin liittyviä ja taloutta mystifioivia uskomuksia.

Sosialistinen liberalismi

Pursiainen ei täsmennä sosialistin määritelmäänsä. Lienee turvallista joka tapauksessa olettaa, että muiden ihmisten vapautta merkittävästi rajoittavien omistamiseen perustuvien etuoikeuksien kritiikki on keskeinen osa sosialistista ajattelua. Se yhdistää useimpia anarkistisia ja valtiokeskeisiä sosialistisia suuntauksia.

Sosialististen ihanteiden yksi aika yleinen ominaisuus on demokraattisten periaatteiden soveltaminen talouteen. Siitä, miten taloutta voisi parhaiten demokratisoida, on monenlaisia sosialistisia kiistoja.

On hyvä muistaa sosialisteilla olevan taipumusta ajatella, että nimenomaan talouden alueella liberaalit vapausihanteet tulee korvata toisenlaisilla ihanteilla. Siinä mielessä moni sosialisti hyväksyy Pursiaisen väitteen sosialismin ja liberalismin yhteensopimattomuudesta. Pursiaiseen kohdistamani kritiikki on siis myös tällaisten sosialistien kritiikkiä.

Kamppailuissa talouden hallinnasta liberaalien vapausihanteiden käyttövoima on luovutettu kapitalismin puolustajille. Sosialistit ovat antaneet tässä mielessä kamppailun näistä ihanteista periksi. Mielestäni turhaan.

Liberaaleja ja sosialistisia talousajatuksia on toki toisinaan pyritty yhdistämään. Se tapahtuu usein niin, että yritetään löytää eräänlainen keskitie. Perinteinen tapa on punnita keskenään liberaaleja vapausihanteita ja sosialistisia tasa-arvoihanteita.

Usein oletetaan, että vapaus sanan arkikieleen kytkeytyvissä merkityksissä on nimenomaan liberalistinen ihanne.

Tällaisessa punninnassa usein oletetaan, että vapaus sanan arkikieleen kytkeytyvissä merkityksissä on nimenomaan liberalistinen ihanne. Argumentin kuulee usein keskusteltaessa talousasioista. Tingitään hiukan vapaudesta, jotta saadaan enemmän tasa-arvoa, tai päinvastoin.

”Liberaali sosialismi” onkin usein tarkoittanut hiukan väljehtynyttä sosiaalidemokratiaa, jossa kapitalististen valtasuhteiden kritiikki on viritetty minimiin. Se on yksi syy sille, että radikaali vasemmisto suhtautuu liberalismin käsitteeseen lähtökohtaisen epäluuloisesti.

Kun väitän, että sosialisti voi olla liberaali, mielessäni ei ole vain tällainen kompromissi. Väitän, että sosialistisia ihanteita demokraattisesta taloudesta voi puolustaa myös tinkimättä liberaaleista perusperiaatteista.

Länsimaisen liberaalin ajattelun historiassa liberaalien vapausoikeuksien yhdistäminen omistusoikeuksien kritiikkiin ei ole mitenkään ennenkuulumatonta.

Kun tunnustaudun liberaalien vapausoikeuksien kannattajaksi, saan toisinaan kuulla, etten voi määritelmällisesti olla sitä, koska olen kirjoituksissani esittänyt kriittisiä huomioita kapitalistisista omistussuhteista. Länsimaisen liberaalin ajattelun historiassa liberaalien vapausoikeuksien yhdistäminen omistusoikeuksien kritiikkiin ei kuitenkaan ole mitenkään ennenkuulumatonta.

Esimerkiksi Toronton yliopiston politiikan teorian edesmennyt professori C. B. Macpherson oli yksi esimerkki liberaalin perinteen monimuotoisuudesta. Erityisen terävällä tavalla liberaaleja vapausihanteita ja kapitalismikritiikkiä yhdisteli Oxfordin yliopistossa Berlinin seuraajana toiminut filosofi G. A.  Cohen.

Sosialistin ei välttämättä tarvitse olla liberaali. Se on kuitenkin mahdollista.

Teivo Teivainen on maailmanpolitiikan professori Helsingin yliopistossa. Hän jatkaa keskustelua myös Twitterissä @teivoteivainen.

21 Comments

  1. Terve!

    Kiva teksti, ja osittain olen samaa mieltä. Esimerkkisi Minnasta on kuitenkin erikoinen koska näen konfliktin lopputuleman eri tavalla.

    Minna saa liberaalin omistusoikeus ajattelun perusteella aidata metsänsä ja ns. Rajata muiden oikeuksia kävellä metsässä. Joku saa toki myös liberaalin ajatusmaailman mukaan tunkeutua Minnan maille, mutta saattaa saada (jenkeissä) sitten ruutia peräänsä.

    Liberaalit vihaavat eniten toisia liberaaleja. Sitä saa tehdä miten tykkää, mutta vastuu tulee kantaa itse eikä yhteiskunnan.

    • Kiitos kommentista. Kaksi huomiota siitä. 1. Minnan ja metsäkävelijöiden konfliktin lopputulema voi aivan hyvin olla tuo, minkä kuvaat. Jutun esimerkkini on vain yksi mahdollinen lopputulema (aitaamista rajoitetaan muiden ihmisten vapausoikeuksien turvaamiseksi). 2. Jutussani esitän argumentin sen puolesta, että liberalismi on järkevää (tai ainakin mahdollista) määritellä niin, että kysymys omistusoikeuksien tarkasta luonteesta ei kuulu liberaalin ajattelun ytimeen. Eli siinä mielessä mainitsemasi “liberaali omistusoikeuksajattelu” on vain yksi tapa tulkita liberaaleja perusperiaatteita.

  2. Robert Huppunen 18.3.2017 at 15:23

    Mielenkiintoista kyllä, että Ajatuspaja Liberan jäsenet kannattavat tiettyjä vapautta rajoittavia yhteiskunnallisia asioita, kuten esimerkiksi kulutusveroja. Kulutusverot, kuten polttoainevero ovat paikoin erittäin holhoavia ja niillä pyritään voimakkaasti ohjailemaan ihmisten kulutusta. Jos holhoamisesta pääsee irti rahalla, niin se tuntuu olevan heidän ajatusmaailmassaan ok.

    Vapaan paikallisen sopimisen kaipuussa usein unohdetaan ne syyt joiden vuoksi siitä on aikoinaan haluttu eroon. sopimisen vapaushan tuo tullessaan sopimiseen paikoin paljon suurempia luonnollisia rajoittavia tekijöitä kuin nykyinen TES on.

    • Kiinnostavia kysymyksiä. Sinänsä ei kai ole itsestäänselvää, että esimerkiksi liberalismin keskeisimpiin vapausteoreetikkoihin kuuluvan John Stuart Millin haittaperiaatteen mukaisesti kulutusverot voisi määritellä vain vapauden rajoituksiksi.

  3. Pauli Räsänen 19.3.2017 at 08:24

    Vapaan ja sääteäemättömän talouden eräs esimerkki on Somalia sekä nyt orastavasti Ukraina, jossa satakunta satrappia sekä sotarosvoa pitää haluamaansa järjestystä yllä.
    Mielettömin vapaan matkkinatalouden ja oman omaisuudensuojan yhdistelmä olisi,jos jokainen saisi miinoittaa hallitsemansa maaalueen reviirin rajat.

    • Miinaesimerkki on valaiseva, kiitos siitä. En ole tosin varma, voiko satrappien ja sotarosvojen hallintoja pitää millään järkevällä tavalla esimerkkeinä liberaalista vapaudesta. Ongelmana osassa politiikan teoriaa (ei vain liberaalissa perinteessä) on ollut, että vapauden esteiksi on mielletty nimenomaan valtion asettamat esteet. Jos valtio on sitten murentunut, vapaudelle ei määritelmällisesti voi olla juurikaan esteitä. Uskoisin, että sen kaltaisen valtiokeskeisyyden ongelmat tulevat vähitellen aiempaa ilmeisemmiksi.

  4. kerttu loukola 19.3.2017 at 15:18

    omistusoikeus on aina nimenomaa yhteiskunnallinen oikeus,oikeus,jonka yhteiskunta takaa ja jota valtiovalta ylläpitää.Luonollinen omistusoikeus alkuperäisessä mielessä voi olla vain esineisiin,jotka henkilö on itse tuottanut tai saanut sopimuksella niiden tuottajalta ja joita hän pitää välittömästihallussaan. Kaikki muu omistusoikeus on yhteiskuntajärjestelmän tuottamaa. maatalous teki tarpelliseksi maan hallussapito-oikeuden suojan vähintään toukotöistäsadonkorjuuseen asti. Se, mitämuita oikeuksia maanomistukseen kuuluu on yhteiskunnan säätelemää ja siinä on mukana kustannus.
    Omistusoikeuden selvin rajoitus on, että ihminen ei voi omistaa toista ihmistä, vaikka olisi se laillisella kaupalla hankkinut.
    Tekniikan nykyisellä tasolla on ilmeistä, että omistusoikeus maahan ei voi olla rajoittamaton, koska sillä, mitä joku tekee ’omalla’ maallaan o voimakkaita ulkoisvaikutuksia ja maa, vesi ja puhdas ilma ovat rajallisia hyödykkeitä.
    minä omista pala metsämaata, oi 2 hehtaaria. Suomen laki turvaa tämä omistukse sikäli, että muut eivät saa kaataa sielläpuita,mutta saavat kyllä poimia marjoja ja sieiä. Eglannin lain mukaan eivät saisi. Omistuksen sisältö on voimakkaasti yhteiskunnallinen, Englannissa poliisi ajaa tarvittaessa sienestäjät pois, Suomessa ei.Omistukseni voin osoittaa jossain virastossa säilytettävien paperien avulla, jota arkistoa ylläpidetään yhteiskunnan varoilla.
    Sosialistit ovat olleet edelläkävijöitä sellaisten vapauksien suhtee,jotka liittyvät henkilöön: naisen oikeus omaan ruumiiseensa eli avioero, ehkäisy, abortti, miehen oikeus raiskata vaimonsa; mutta myös aseistakieltäytyminen, huumepolitiikka ja homoseksuaalisuus. Sopimuksia pitää voida solmia,mutta myös purkaa.

  5. Erinomaisia huomioita. Pohjoismaiset jokamiehen oikeudet ovat tosiaankin mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten yksityisomistusta on rajoitettu. Sosialistit ovat tosiaankin olleet usein edelläkävijöitä mainitsemallasi tavalla. Itselleni on tosin hiukan epäselvää, missä määrin feministinen vaatimus avioraiskauksen kriminalisoimiseksi syntyi Suomessa nimenomaan sosialistien piirissä. Tästä kuulisin mieluusti lisää.

  6. Pertti Ahonen 19.3.2017 at 18:33

    Ideologinen taistelu koskee muun ohella sitä, mikä on kunkin ideologisen suunnan sisältö ja mitä sen nimikkeen alle sijoittuu. Liberalismissa on vähintään 150 vuoden ajan vallinnut kahtiajako. Yhtäälle sijoittuvat sosiaaliliberaalit. Toisaalla korostuu sääntelemättömien markkinoiden ja yksityisten omistusoikeuksien vapaus. Uudemmalle suuntaukselle Bruno Suviranta antoi artikkelissaan Valtiotieteiden käsikirjassa jo vuonna 1923 pätevän suomenkielisen nimen ‘uusliberalismi’ viiitaten Ludwig v. Misesin ajatuksiin.

    Isaiah Berlin kuuluu kirjoittajiin, jotka ovat erottaneet toisistaan negatiivisen ja positiivisen vapauden. Markkina- ja samalla uusliberalismin mukainen vapaus edustaa edellistä, ja monet sosialistiset vapauskäsitykset on paikannettu jälkimmäiseen kohtioon. Quentin Skinner on kehittänyt kolmatta vapauden käsitettä, johon kuuluvat takeet sille, ettei ihmisten vapauksiin asiattomasti puututa. Oleellisimpiin takeista kuuluvat kansanvaltainen perustuslainsäädäntö sekä se, että kansalaiset tosiasiassa harjoittavat kansalaishyveitä kuten poliittista aloitteellisuutta, äänioikeuttaan ja mielenilmaisuja, jos heidän vapautensa takeet vaarantuvat. Vallinneet sosialistiset valtiojärjestykset eivät juuri ole kunnostautuneet noiden takeiden toimeenpanossa.

    Carl Schmitt on kenties tunnetuin yksittäinen kirjoittaja, joka on korostanut liberalismin ja demokratian välisiä jännitteitä. Urho Kekkosen teoksesta Demokratian itsepuolustus vuodelta 1934 löytyy vastaavia painotuksia. Debatoisin mielelläni siitä, korostivatko sekä Schmitt että Kekkonen demokratiaa siten kuin sen tulkitsivat siinä määrin, että tarkoittaen tai huomaamattaan tulivat vähätelleiksi kansalaisten vapauksien takeita.

  7. Aki Kivirinta 19.3.2017 at 19:32

    ”Voi myös ajatella, että jos Minna on saanut pystyttää aitansa eduskunnan säätämän lain nojalla, aidan pystyttämistä ei kenties ole syytä moraalisesti paheksua tai muutoinkaan vastustaa.”

    Eli siis onko niin että laki määrittelee moraalin? Kannattaa muistaa että myös orjuus ja juutalaisten kaasuttaminen olivat aivan laillisia toimia. Olivatko ne oikein? Eivät minusta.

    Lisäksi et kertonut yhtään varsinaista syytä mitkä liberaaliuden negatiiviset vapaudet toteutuvat paremmin kun Minna EI saa määrittää itse maansa käyttöä. Voitko luetella muutaman? Toki on muutamia sääntöjä joita ei järjellinen liberaali menisi ylittämään yksityisomaisuutta asiaa koskiessa. Ketään ei pidä ampua maan rajalle koska ihmishenki ja henkilökohtainen koskemattomuus ovat tärkeämpiä kuin omistaminen.

    Lisäksi, mitä tarkoitatte talouden demokratisoinnilla? Sitäkö että muut saavat demokraattisesti päättää, mitä Minnan maapalstalla tai siitä saaduilla tuloilla voidaan tehdä? Tämä on liberalismin kannalta hieman ongelmallista, koska se ei varsinaisesti tee eroa sillä, viekö maan ja tulot yksi henkilö vaiko ryhmä henkilöitä.

    • Tämä on kommentti Aki Kiviharjun ensimmäiseen kommenttirypäkseen:

      Aki K: ”Eli siis onko niin että laki määrittelee moraalin?”

      Mielestäni ei ole niin. Esimerkkini mukaisesti VOI ajatella, että jos asia kulkee lakien (tai vastaavien sopimusten) mukaisesti, sitä ei ole syytä kritisoida. Näin ajattelevat esimerkiksi jotkut legalistit tai kenties myös jotkut liberaaliksi itseään kutsuvat sopimusteoreetikot. Olemme ilmeisesti samaa mieltä siitä, että orjuus ja kaasutus ovat hyviä esimerkkejä siitä, että lakia ei ole järkevää pitää moraalin määrittelijänä.

      Aki K: ”Lisäksi et kertonut yhtään varsinaista syytä mitkä liberaaliuden negatiiviset vapaudet toteutuvat paremmin kun Minna EI saa määrittää itse maansa käyttöä.”

      Luulin sen olleen luettavista jutusta. Mutta yritän uudestaan. Metsässä kävelijöiden vapaus liikkua ilman toisen ihmisen asettamaa fyysistä estettä toteutuu ainakin joissakin tilanteissa paremmin, jos Minna ei ole aidannut osaa metsästä. Tämä on aika lailla vapaan toiminnan ulkoisiin esteisiin keskittyvän negatiiivisen vapauskäsityksen peruskauraa.

      ”Mitä tarkoitatte talouden demokratisoinnilla?”. Kuten toin jutussa esiin, tästä kysymyksestä on paljon kiistoja eikä tarkoitukseni ole tässä yhteydessä pyrkiä ratkomaan niitä. Jutun tarkoitus on osoittaa vääräksi yksi Heikki Pursiaisen esittämä väite. Toki talouden demokratisoinnista voisi toisessa yhteydessä keskustella pitkäänkin.

      • Aki Kivirinta 24.3.2017 at 17:50

        Mielestäni montaakin asiaa on syytä kritisoida vaikka se olisi laillista, emmehän koskaan muutoin olisi päässeet eroon orjuudesta . Tai sellaisia asioita jotka ovat laittomia jotka ovat omasta mielestä ehdottomasti ihmisoikeuksia, kuten vaikkapa naisten äänioikeudet.

        Laki ei siis määrittele moraalia eikä myöskään kritisointikynnystä.

        Mutta tästä taidettiin tosiaan olla samaa mieltä.

        Eli, millä tavoin heidän vapautensa toteutuu kun he saavat liikkua toisen maalla? Tai ei toteudu kun he eivät saa liikkua? En ymmärrä.

        Siitä toki voidaan olla montaa mieltä tulisiko maata ylipäätään omistaa, mutta oletetaan tapauksen helpottamiseksi että sitä saa omistaa. Jos omaisuus on jonkun toisen, siihen täytyy olla jokin määräysvalta eikä se varsinaisesti rajoita kenenkään oikeuksia jos ei toisen omaisuutta ei saa käyttää ilman korvausta tai sopimista. Huolimatta siitä ettei käyttö millään tavalla muuta tai tuhoa tuota omaisuutta. Tai vaikka se olisi jopa hyödyksi tuolle omaisuudelle.

        • Etkö siis ymmärrä, miten liikkumista estävä aita voi estää liikkujien vapautta? Omasta mielestäni on sekä arkijärjen että liberaalien kannattaman negatiivisen vapauskäsityksen lähtökohdista aika selvää, että aitaaminen voi tässä tapauksessa rajoittaa metsässä kävelijöiden vapauksia.

          Mutta kokeillaanpa täsmällisemmin esimerkein, jotta ymmärtäisin, missä ymmärryksiemme ero piilee:

          Nykyisessä Suomessa metsänomistaja ei (yleensä) saa aidata omistamaansa metsää niin, että muut eivät saisi kävellä siellä. Tätä kutsutaan jokamiehenoikeudeksi. Onko sinun siis vaikea ymmärtää, millä tavoin tämä oikeus liikkua metsässä voi lisätä metsässä liikkuvien ihmisten vapautta?

          Vai liittyykö vaikeus johonkin muuhun kohtaan sitä tilannetta, jossa omistaja saa aidata metsänsä ja muut eivät enää saa kävellä siellä?

          Kenties asiaa voisi vielä selventää kysymällä, tulisiko mielestäsi Suomessa luopua jokamiehenoikeudesta?

          (Tämä on siis kommentti siihen Aki Kivirinnan kommenttiin, joka alkaa ”Mielestäni montaakin asiaa on syytä kritisoida vaikka se olisi laillista”.)

  8. Aki Kivirinta 19.3.2017 at 19:37

    Ja tosiaan, onhan olemassa sosiaaliliberalismi. Ihan siitä syystä että on olemassa myös kansallissosialisteja ja kommunisteja, jotka mielellään pistäisivät vääräuskoiset ja vääränlaisia seksuaalisia mieltymyksiä omaavat uuniin.

    • Mielelläni yritän kommentoida, kun ihmiset kerran vaivautuvat kommentoimaan omaa tekstiäni. Tähän Aki Kivirinnan toiseen kommenttiin ei nyt valitettavasti tule mitään järkevää vastausta mieleen. Tosin ei siinä tainnut olla varsinaista kysymystäkään.

  9. Hyviä huomioita. En tunne Schmittin tai Kekkosen ajattelua riittävästi, mutta äkkiseltään kumpikaan heistä ei tunnu ottaneen kansalaisvapauksia suurimmaksi ohjenuorakseen. Joku muu osannee tulkita heitä paremmin. Täytyypä myös yrittää tutustua Bruno Suvirannan näkemyksiin.

    Isaiah Berlinin jaottelua on tosiaankin tulkittu yleensä juuri noin kuin Pertti sanot. Itse siis olen kiinnostunut siitä, kuinka hyvin sosialistisia ihanteita voi puolustaa nojaten pelkästään negatiiviseen vapauskäsitykseen.

    • Pertti Ahonen 20.3.2017 at 10:19

      Teivo: ”…muiden ihmisten vapautta merkittävästi rajoittavien omistamiseen perustuvien etuoikeuksien kritiikki on keskeinen osa sosialistista ajattelua…”. Entä mitä muuta sijoitat sosialistisen ajattelun alaan erityisesti siten, että muodostuu eroa ajattelutapoihin, jotka eivät varsinaisesti tai lainkaan edusta sosialistista ajattelua ja jopa sen vastakohtaa?

      • Pertti. Tämän kirjoitukseni tavoitteiden kannalta ajattelin, että tällainen minimimääritelmä sosialistisesta ajattelusta riittää. Mutta kysymyksesi on toki monin tavoin mielenkiintoinen.

        Itse olen tavannut ajatella, että on olemassa laajempi käsite ”radikaali demokratia”, joka tarkoittaa demokratian soveltamista sellaisiin vallankäytön ulottuuvuuksiin, joihin niitä ei ole riittävästi sovellettu. Radikaalin demokratian alaryhminä voi nähdä vaikkapa demokratian soveltamisen globaaleihin kysymyksiin (kosmopoliittinen demokratiaulottuvuus), sukupuoleen liittyviin kysymyksiin (feministinen demokratiaulottuvuus) ja talouteen liittyviin kysymyksiin. Tätä viimemainittua on mielestäni mahdollista ja järkevää kutsua sosialistiseksi demokratiaulottuvuudeksi.

        Tämä ei tainnut olla tyhjentävä vastaus kysymykseesi, mutta selvensikö yhtään?

  10. Roope Luhtala 19.3.2017 at 20:51

    Hieno kirjoitus, sen verran haluaisin korjata, että liberaalit melko yleisesti katsovat että maanomistus rajoittaa muiden oikeuksia, ja tästä syystä maanomistajalta tulisi verottaa maan sijaintiarvo yhteiskunnalle.

    Mekanismi on sama kuin ruuhkamaksuissa (joita Pursiainenkin kannattaa), eli kun tiekapasiteetista on pulaa, kapasiteetin käyttämisestä peritään maksua. Kaupungeissa maasta on jatkuvasti pulaa, joten tonttimaata tulee verottaa markkinavuokran verran, ja tulot tulee jakaa kaikkien kansalaisten kesken, sillä kaikki kärsivät joillekin annetuista etuoikeuksista hyödyntää maata.

    Täältä löytyy lista tunnetuista liberaaleista, jotka kannattivat tai kannattavat maan vuokran palauttamista yhteisölle: http://earthfreedom.net/lvt-advocates

    • Roope, kiitos kommentista. Täytyypä yrittää tutustua paremmin maan verotuksen periaatteellisiin kysymyksiin. Joskus ne ovat tulleet vastaan, kun olen (pintapuolisesti) yrittänyt päästä jyvälle ns. georgistien ajatuksista. Siis 1800-luvulla vaikuttaneen Henry Georgen ajatuksista inspiroituneiden jutuista. Kysymys verotuksesta ratkaisuna sellaisiin kysymyksiin, joissa milliläisten periaatteiden mukaisesti tulee kahnauksia eri vapauksien välille on yleisemminkin kiehtova.

Leave a comment

Your email address will not be published.


*