liberalismi

Ukrainasta, liberalismista, realismista ja konstruktivismista

Ukrainan sotaa on haluttu selittää erityisesti realismin teoriaperinteen näkökulmasta, mutta realismin painotus ei tarjoa moniulotteista kuvaa konfliktista eikä tarjoa yksinään pohjaa sen ratkaisulle.  Keskinäisriippuvuuden, identiteettien ja vapauden erilaiset merkitykset tulisi analyyseissa myös huomioida.

Luoko liberalismi jälleen nahkansa?

Kun teollistuva maailma 1800–1900 -lukujen vaihteessa kaipasi ratkaisuja äärimmäisen taloudellisen vapauden ongelmiin, klassisen liberalismin rinnalle nousi hyvinvointivaltiota pohjustanut sosiaaliliberalismi. Nyt, kun ympäristöuhat ja globalisaatio haastavat liberalismia, aatteen pitäisi kyetä jälleen uudistumaan perusteellisesti.

Liberaalin maailmanjärjestyksen kriisi jatkuu teoriassa ja käytännössä

Liberaalin opin ja politiikan voimaa heikentävät yhteisten arvojen ja monenkeskisten instituutioiden kyvyttömyys tuottaa tasapuolisesti hyvää elämää yksilöille ja kansakunnille. Realismin uskottavuutta nakertavat voimapolitiikan epäonnistuminen ja suurvaltakilpailun epäselvyys sekä vastuusta vetäytymiseen suosittavat mallit.

2000-luvun machiavellistit ja taistelu ideologisuutta vastaan

Pyrkimykset esiintyä politiikan ja ideologioiden yläpuolisena järjen äänenä ovat yleistyneet kaikkialla läntisessä maailmassa. Ideologioiden vastaisuuden esitaistelijoiden ajatteluun kuuluu vahvasti taloustieteen lainalaisuuksien ja ehdottoman rationaalisuuden korostaminen.

Voiko demokratia selvitä totuudesta?

Totuuden ja demokratian suhde on mietityttänyt ajattelijoita jo tuhansien vuosien ajan. Suurten totuuksien ajatellaan kuuluvan totalitäärisiin järjestelmiin, mutta mikä on totuuden rooli demokraattisessa järjestelmässä?

Populismi ja liberalismin kaksiteräinen miekka

Vaikka populismi ei ole vielä henkitoreissaan, sen vastavoima arvoliberalismilla saattaa olla edessä valoisammat ajat. Arvoliberalismi kuitenkin on kaksiteräinen miekka esimerkiksi Suomen vihreälle puolueelle.

Scroll to Top