Kamppailu-urheilun ja fitness-kulttuurin arkipäiväisen aktivismin kautta keho, urheilu ja maskuliinisuus valjastetaan osaksi äärioikeistolaista mobilisaatiota.
Verkossa toimivan fitness-kulttuurin ympärille rakentunut toimijakenttä on kasvanut nopeasti viime vuosina. Lihaksikkaita kehoja, itsensä kehittämistä ja henkistä kasvua lupaavat valmentajat, podcastaajat ja tubettajat. Tähän kehitykseen ovat tarttuneet myös manosfäärin vaikuttajat, jotka ovat pyrkineet kaupallistamaan urheiluun ja lifestyle-sisältöön kohdistuvan kiinnostuksen ja tarjoavat miehille soturi-identiteettejä naisvihamielisillä asenteilla ja hypermaskuliinisella estetiikalla ryyditettyinä.
Yleisen fitness-kiinnostuksen lisäksi etenkin kamppailu-urheilu on lajin kaupallistumisen ja sosiaalisen median huomiotaloutta hyödyntävän markkinoinnin myötä kasvattanut suosiotaan ja valtavirtaistunut. Suomessakin harrastajamäärät ovat kasvaneet ja esimerkiksi vuodesta 2023 toiminut Ice Cage -tapahtuma on vetänyt runsaasti yleisöä ja noussut suorastaan ilmiöksi, etenkin nuorten keskuudessa.
Myös poliittiset liikkeet ovat pyrkineet hyötymään urheilun eetoksen ympärille kasvaneen, itsensä kehittämiseen keskittyneen fitness-kulttuurin ja kamppailu-urheilun suosion kasvusta.
Yksi näkyvimmistä rekrytointimuodoista sekä kansainvälisessä että kotimaisessa äärioikeistolaisessa toimintaympäristössä ovat tällä hetkellä etenkin nuoria miehiä houkuttelevat kamppailu-urheilukerhot. Suojelupoliisi ei ota kantaa ryhmien toiminnassa mukana olevien yksilöiden lukumäärään, eivätkä ne sen mukaan aiheuta terroristista uhkaa, mutta voivat toimia hedelmällisinä alustoina yksilöiden radikalisoitumiselle ja siirtymiselle muihin, radikaalimpiinkin liikkeisiin.
Kamppailu-urheilun harjoittaminen ei ole uutta äärioikeiston toimintavalikoimassa, mutta sen systemaattinen hyödyntäminen keskeisimpänä rekrytoinnin välineenä nykyisessä laajuudessaan on tuore ilmiö. Suomessa tällaisia toimijoita ovat paikallisen tason jaostoihinsa rekrytoiva Active Club Finland sekä niin ikään maantieteellisesti laajalla alueella toimintaa järjestävä Club 8.
Lisäksi avoimen rekrytoinnin sijaan White Power -musiikkipiirien kanssa järjestettävien Fight Night -tyylisten yhteistapahtumien organisoimisessa on kunnostautunut Veren Laki. Kyseiset kerhot mainostavat toimintaansa etenkin Telegram-viestialustalla, josta sisältö leviää myös muille sosiaalisen median alustoille.
Tämä artikkeli perustuu kirjoittajan vastikään julkaistuun tutkimukseen suomalaisten äärioikeistolaisten kamppailu-urheilukerhojen rekrytointimenetelmistä sekä tarkastelee etenkin urheilun ja kehollisuuden roolia äärioikeistolaisessa kamppailu-urheilutoiminnassa.
Nationalismi 3.0:n juuret ja suomalaiset toimijat
Vaikka suomalaisessa toimintaympäristössä Veren Laki ja Club 8 aloittivat julkisen rekrytointinsa Active Club Finlandia aiemmin, Active Clubit kansainvälisenä verkostona ovat saaneet selvästi eniten mediahuomiota.
Active Club -verkoston juuret johtavat amerikkalaiseen Rise Above Movementiin, sen perustajajäseneen Robert Rundoon sekä tunnettuun venäläiseen uusnatsiin Denis Kapustiniin. Vuonna 2021 lanseeratussa Active Club Podcastissa he ovat ohjeistaneet ja kehottaneet seuraajiaan perustamaan paikallistasolla toimivia, johtajattomia Active Club -kerhoja, jotka noudattavat yhteistä kansainvälistä strategiaa ja visuaalista ilmettä. Verkoston toimintamalli on siten helposti monistettavissa ja paikallisiin ominaispiirteisiin mukautettavissa, mikä on osaltaan mahdollistanut sen nopean leviämisen eri maihin.
Urheilun ja aktivismin kautta tapahtuva rekrytointi pohjaa kansainväliseen White Nationalism 3.0 -strategiaan, jota suomalaisessa radikaalioikeistolaisessa toimintaympäristössä etenkin Partisaani-verkkolehti on tehnyt tunnetuksi Nationalismi 3.0 -termillä. Strategian tavoitteena on tehdä äärioikeistolaisesta ideologiasta helpommin lähestyttävää ja normalisoida sen arvoja yhteiskunnassa laajemmin.
Ratkaisuksi tarjotaan henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen kunnian palauttamista paikalliseen äärioikeistolaiseen kamppailu-urheilukerhojaostoon liittymisellä.
Sen sijaan, että liikehdintä karkottaisi potentiaalisia kannattajia yhteiskunnan romahdusta tavoittelevalla akselerationistisella väkivallalla tai näkemyseroihin ja mahdollisesti eri toimijoiden väliseen ideologiseen hajautumiseen johtavalla poliittisella debatilla, urheilu ja erilaiset aktivismin muodot toimivat rekrytoinnin teränä. Kyseessä on siis sekä äärioikeistolaisen toimintaympäristön uudistaminen että ideologian valtavirtaistamiseen tähtäävä uudelleenbrändäys, jonka tavoitteena onkin Partisaanin mukaan tehdä ”nationalismista jälleen muodikasta”.
Active Clubien estetiikkaan kuuluvat tummanpuhuva, verkoston tai paikallisryhmän logoin varustettu vaatetus sekä usein maskein tai kommandopipoin peitetyt kasvot. Telegramissa jaetuilla videoilla kuvataan nuoria miehiä treenaamassa kamppailu-urheilua, lenkkeilemässä ja tekemässä kuntopiiriä, sekä harjoittamassa katuaktivismia kotimaisten tai ulkomaisten White Power -kappaleiden säestämänä.
Rekrytointiin tähtäävässä viestinnässä keskiössä ovat äärioikeistolaisella ja uusnatsistisella symboliikalla flirttaileva visuaalinen sisältö, ja tunteisiin vetoava retoriikka, jossa keskeisiin äärioikeistolaisiin narratiiveihin perustuvilla vihollis- ja uhkakuvilla pyritään herättämään pelkoa, turhautumista ja vihaa. Ratkaisuksi tarjotaan henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen kunnian palauttamista paikalliseen äärioikeistolaiseen kamppailu-urheilukerhojaostoon liittymisellä.
Urheilun ja maskuliinisuuden rooli rekrytoinnissa
Nationalismi 3.0 -strategian pohjalta toimivissa liikkeissä urheilu ei toimi ainoastaan välineenä kontaktin luomiseen, vaan myös keskeisenä tapana muotoilla yksilön suhdetta itseensä, yhteisöönsä ja ideologiaan. Fyysinen harjoittelu ja kehollinen ponnistelu kytketään ryhmien retoriikassa kansalliseen resilienssiin, uusliberalistisen yhteiskunnan koetun rappion torjumiseen ja etnonationalistisesti määritellyn yhteisön pelastamiseen.
Fyysinen harjoittelu esitetään samanaikaisesti paitsi henkilökohtaisena velvollisuutena, myös poliittisena tekona ja yhteiskunnallisen muutoksen airuena. Treenaaminen ei ainoastaan valmista tuleviin yhteenottoihin vihollista vastaan, vaan toimii myös ideologian konkreettisena ilmentymänä ja näkyvänä todisteena sitoutumisesta. Tässä kehyksessä kehosta muodostuu ideologinen projekti, jonka kautta yksilö asemoi itsensä osaksi laajempaa poliittista liikettä ja jossa kurinalaisuus, rutiinit ja itsensä kehittäminen toimivat moraalisina mittareina.
Keskeinen vastakkainasettelu kulkeekin abstraktin keskustelun ja niin kutsutun todellisen toiminnan välillä. Active Club Tampereen jaosto kiteyttääkin Nationalismi 3.0:n perusajatuksen siteeraamalla maaliskuussa 2024 Telegram-palvelussa tunnettua etnonationalistista teosta: ”Yksilön henkinen kasvu voidaan saavuttaa vain päivittäisellä työllä ja ponnisteluilla, joilla pyritään parantamaan ihmisluonnetta todellisen elämän toiminnan eikä abstraktin teorian avulla”.
Tässä ajatuksessa kehollinen kuri erottaa toimijat passiivisista sivustakatsojista ja määrittää, kuka nähdään ideologisesti uskottavana. Ryhmien toimintaan liitetään tässä kehyksessä myös henkinen, jopa spirituaalinen ulottuvuus, jossa urheilu ja aktivismi nähdään sisäisen kasvun edellytyksinä.
Urheilun estetiikan ja eetoksen valjastaminen äärioikeistolaisen politiikan tueksi toistaa näin osaltaan vanhoja fasistisia käsityksiä yksilöstä osana valtiokoneistoa.
Rekrytointimateriaalissa liittymisen luvataan tarjoavan nuorille miehille paitsi yhteisöllisyyttä, veljeyttä ja keskinäistä solidaarisuutta, myös symbolisen muutoksen. Yksilölle tarjoutuu mahdollisuus jättää taakseen koettu nyky-yhteiskunnan rappiosta kumpuava alennustilansa ja muuttua uhrista kunnialliseksi ja vastoinkäymisiä kestäväksi taistelijaksi. Active Club Finlandin rekrytointipostauksissa inspiraatiota haetaankin myös esimerkiksi Mein Kampfin urheilukäsityksestä: ”Urheilu ei ole olemassa ylipäänsä ainoastaan sen vuoksi, että yksilö kehittyy voimakkaaksi, taitavaksi ja rohkeaksi, vaan sen pitää myös karaista ja opettaa häntä kestämään kolahduksia.”
Tätä muutosta korostetaan hypermaskuliinisella kuvastolla, jossa fyysisesti kyvykkäät ja voimaa ilmentävät kehot asetetaan vastakohdaksi pehmeälle ja pinnalliselle, nuoria miehiä veltostuttavaksi kuvatulle nyky-yhteiskunnalle. Urheilu ja urheilun eetos valjastetaan näin välineeksi maskuliinisten ihanteiden tuottamiseksi.
Urheilun ja kehollisuuden valjastaminen äärioikeistolaisen ideologian tueksi asettuu osaksi pidempää historiallista jatkumoa, jossa urheilu on nähty keskeisenä politiikanteon välineenä. Mieskehon politisointi ja hypermaskuliininen estetiikka ovat historiallisesti olleet olennainen osa fasistisia pyrkimyksiä luoda niin sanottu ”uusi ihminen”, jossa yksilön ruumis toimii ideologian ilmentymänä. Urheilulla nähdään olevan paitsi yksilöä, myös yhteiskuntaa muuttava rooli.
Tässä puhetavassa kurinalaisen harjoittelun muovaamat, maskuliinisia ihanteita noudattavat kehot eivät ainoastaan symboloi ideologista ja kehollista sitoutumista, vaan niiden nähdään johdattavan koko kansakuntaa kohti fyysistä, moraalista ja ideologista ryhdistäytymistä. Urheilun estetiikan ja eetoksen valjastaminen äärioikeistolaisen politiikan tueksi toistaa näin osaltaan vanhoja fasistisia käsityksiä yksilöstä osana valtiokoneistoa, jossa yksilön fyysinen kunto ja kyvykkyys kytkeytyvät suoraan kansalliseen elinvoimaan ja resilienssiin.
Politiikkaa arjen rituaaleista ja käytännöistä
Kamppailu-urheilun, fitness-kulttuurin ja hypermaskuliinisen estetiikan ympärille rakentuva rekrytointi ovat modernin äärioikeiston keskeinen keino tehdä ideologiasta elettävää ja houkuttelevaa. Nationalismi 3.0 -strategiassa poliittisuus rakentuu arjen rituaaleissa ja rutiineissa. Äärioikeistolaisissa kamppailu-urheilukerhoissa fyysinen harjoittelu tarjoaa väylän paitsi kurin ja voiman kehittämiseen, myös maskuliinisen yhteisöllisyyden ja ideologisen performanssin toteuttamiseen.
Kehollinen ja performatiivinen ulottuvuus haastaa myös perinteiset käsitykset äärioikeiston toiminnasta: kun uusia jäseniä houkutellaan järjestäytyneiden organisaatioiden sijaan lenkkipoluille, leuanvetotangoille ja treenisaleille, ei toiminta välttämättä näyttäydy poliittisena lainkaan.
Ilmiön ymmärtäminen edellyttääkin radikaalin puheen ja argumentoinnin rinnalla katseen suuntaamista myös niihin käytäntöihin ja rituaaleihin, joissa ideologia kietoutuu arkipäivään.
Ilmiö kytkeytyy laajempaan yhteiskunnalliseen kehitykseen, jossa urheilu ja maskuliininen estetiikka toimivat yhä useammin nuoria miehiä houkuttelevina ja liikkeellepanevina tekijöinä. Tämän dynamiikan syvempään tarkasteluun keskittyy tutkimushankkeemme, jossa tarkastellaan urheilun roolia väkivaltaisissa alakulttuureissa – sekä jalkapallon väkivaltaisten kannattajaryhmien että äärioikeistolaisten kamppailu-urheilukerhojen kontekstissa, ja toisaalta, analysoidaan järjestäytyneen urheilu- ja seuratoiminnan mahdollisuuksia näiden kehityskulkujen ehkäisemisessä.
YTM Katri-Maaria Kyllönen on väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella. Väitöskirjassaan Kyllönen tutkii miten verkon alakulttuureissa suosittuja narratiiveja käytetään verkkoyhteisöjen mobilisoimiseksi äärioikeistolaiseen toimintaan.
Artikkelin kuvituskuva: Engin Akyurt / Unsplash
