Ylioptimistista teknologiapolitiikkaa – pienydinvoimalat ja vastuuvelvollisuuden heikkous

Sähköpylväitä sumussa
Lupausten yhteiskunnallisen kestävyyden parantamiseksi ja ylioptimismin haittojen hillitsemiseksi tarvitaan kritiikkiä, avointa julkista keskustelua ja jopa ristiriitoja.

Pienydinvoimaloista puhutaan Suomessa ennen kaikkea mahdollisuutena ja ratkaisuna ilmastonmuutos- ja energiaturvallisuusongelmiin. Vähemmälle huomiolle on jäänyt kysymys siitä, kuka on vastuussa teknologiaan liitetyistä lupauksista ja niiden toteutumisesta?

Laillishallinnolliset mekanismit eivät yksin riitä hillitsemään ylioptimisten odotusten haittoja, kuten epäonnistuneiden hankkeiden seurauksia tai julkisten varojen tuhlausta, vaan tarvitaan myös poliittista ja moraalista vastuuvelvollisuutta

Ydinvoiman puolestapuhujat ovat jo vuosia luvanneet, että  pienydinvoimaloiden teknologinen kehitystyö on edennyt niin pitkälle, että ensimmäinen lämmöntuotantoon tarkoitettu pienydinvoimala olisi käytössä 2030-luvun alkupuolella.

Suomalaisten kaupunkien, muun muassa Helsingin ja Kuopion, energiayhtiöt ovat tarttuneet tähän lupaukseen. Ne ovat lähteneet selvittämään edellytyksiä pienydinvoimalan rakentamiselle ja työstämään lupausta omiin tarkoituksiinsa.

Samaan aikaan tietä pienydinvoimaloille on tasoiteltu eduskuntaa ja valtioneuvostoa myöten. Uudistetun ydinenergialain yksi tavoite on ollut keventää ydinteknologian sääntelyä, jotta uusien pienydinvoimaloiden käyttöönotto nopeutuisi ja hankkeiden edistäjien olisi helpompi hallita riskejä ja hankkia rahoitusta.

Valta ja vastuu teknistieteellisissä lupauksissa

Promises-tutkimushankkeen lähtökohtana on ollut ajatus teknistieteellisistä lupauksista vallankäytön välineinä. Tällaiset lupaukset ovat tulevaisuuteen suuntautuneita väitteitä, odotuksia ja visioita, joiden avulla esimerkiksi teknologioille rakennetaan oikeutusta, uskottavuutta ja kannatusta.

Pienydinvoimaloiden oikeutusta rakentavat lupaukset ilmastonmuutoksen tai energiariippuvuuden kaltaisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisesta. Uskottavuutta taas tuotetaan vetoamalla aiempaan kokemukseen kyseisestä teknologiasta ja sen toimivuudesta.

Teknistieteelliset lupaukset eivät ole pelkästään puhetta, vaan ne kokoavat samaan suuntaan asioita edistäviä toimijoita yhteenliittymiksi ja aikaansaavat institutionaalisia ja materiaalisia muutoksia. Lupaukset herättävät hankalia kysymyksiä vastuusta sekä erityisesti vastuuvelvollisuudesta.

Laillisuusperusteiset vastuuvelvollisuuden valvontamekanismit ovat Suomessa pääasiassa toimivia, mutta niiden mahdollisuudet ovat rajalliset, kun kyse on teknistieteellisistä lupauksista.

Tekstissämme olemme kiinnostuneita etenkin poliittismoraalisesta vastuuvelvollisuudesta. Poliittisen vastuuvelvollisuuden hahmotamme hallinnon ja etiikan emeritusprofessori Joseph M. Bessetten määritelmän mukaisesti ajatukseksi, jonka mukaan demokraattisessa järjestelmässä päätöksentekijöiden tulee vastata toiminnastaan kansalaisille.

Moraalisessa vastuuvelvollisuudessa toimija on velvollinen tekemään tiliä toiminnastaan ja perustelemaan toimintaansa sekä kohtaamaan siihen kohdistuvaa moraalista arviointia, moitteita ja seurauksia.

Toimivan laillishallinnollisen vastuuvelvollisuuden rinnalle tarvitaan mekanismeja, jotka velvoittavat päätöksentekijät kantamaan vastuun antamistaan lupauksista.

Toimivan laillishallinnollisen vastuuvelvollisuuden rinnalle tarvitaan mekanismeja, jotka velvoittavat päätöksentekijät kantamaan vastuun antamistaan lupauksista. Teknistieteellisten lupausten arviointiin ja niiden yhteiskunnallisen vahvuuden koettelemiseen tarvitaan tervettä epäluuloa ja epäluottamusta: vasta-asiantuntemusta, mediakritiikkiä, tutkivaa journalismia, kansalaisvalvontaa sekä uudenlaisia keinoja kansalaisten osallistamiseksi, mutta myös yritysten vastuullisuusviestinnän valvomista ja seurantaa. Nämä lupausten arvioinnin keinot olisi nivottava osaksi yhteiskunnallisen päätöksenteon instituutioita ja arviointiin tarvittaisiin kannustimia.

Pienydinvoimalat ovat otollinen kohde teknistieteellisten lupausten ja niiden vaikutusten tutkimiseksi. Pienydinvoimaloiden puolestapuhujat ovat vuosien varrella kertoneet teknologian kyvystä esimerkiksi vähentää kaukolämmityksen hiilidioksidipäästöjä ja parantaa energiaturvallisuutta.  

Pienydinvoimaloita on kaavailtu perinteisen ydinvoima-alan pelastajiksi, sillä teknologiantoimittajat, kuten Rolls-Royce SMR, GE Hitachi, NuScale Power, Steady Energy ja Blykalla, lupaavat standardoinnin ja teollisen sarjatuotannon johtavan kustannussäästöihin verrattuna Olkiluoto 3:n kaltaisiin suuriin ydinvoimaloihin

Lisäksi yhteenliittymät ovat rakentaneet edellytyksiä teknologian laajamittaiselle käyttöönotolle kertomalla niiden tekevän ydinvoimasta vielä aiempiakin reaktorisukupolvia turvallisempia. Lupauksilla on myös hahmoteltu kehityskulkuja, joissa energiainnovaatiot vahvistavat kansallista kilpailukykyä ja korkean teknologian osaamisen vientiä. Vaikka julkisuudessa puhutaan pienydinvoimaloista yhtenä konseptina, kehitteillä on yli sata pienreaktorimallia.  

Lupausten yhteiskunnallinen voima

Teknistieteelliset lupaukset ovat yhteiskunnallisesti hyödyllisiä ja välttämättömiä. Pannessaan liikkeelle resursseja ja kootessaan toimijoita yhteistyöhön ne edistävät muutosta ja toimivat innovaatioiden liikevoimana. Lupauksilla pyritään vakiinnuttamaan haluttuja kehityskulkuja ja hallitsemaan tulevaisuutta

Suomessa lupaukset pienydinvoimaloista ovatkin langenneet jo valmiiksi suopeaan maaperään, ja niillä on onnistuttu hälventämään epäilyksiä vasta kehitteillä olevan teknologian hyväksyttävyydestä, toteutettavuudesta ja kehitystarpeista. Suomi on tiede- ja teknologiamyönteinen maa, jossa ydinvoimalla ja pienydinvoimalla on kyselytutkimusten mukaan kansalaisten tuki.

Suomi on tiede- ja teknologiamyönteinen maa, jossa ydinvoimalla ja pienydinvoimalla on kyselytutkimusten mukaan kansalaisten tuki.

Katteettomilla tai liian suurilla lupauksilla voi olla haittavaikutuksia. Etenkin ylioptimistiset arviot aikatauluista, kustannuksista ja teknisestä toteutettavuudesta ovat takavuosina syöneet ydinvoima-alan uskottavuutta. Lisäksi innostusta herättävien visioiden avulla lupausyhteisöt saavat suunnattua voimavaroja (investointeja, työvoimaa ja -panostusta sekä poliittista sitoutuneisuutta) suosimiinsa kohteisiin, kun samanaikaisesti toiset vaihtoehtoiset energiaratkaisut voivat jäädä niitä vaille.

Näiden lisäksi vaikutusvaltaiset lupaukset, tavoite saada hyväksyntä tietylle tulevaisuuskuvalle tai teknologisen kehityksen yhteisöllinen huuma saattavat kaventaa kriittisen kansalaiskeskustelun mahdollisuuksia ja jättää varjoonsa vaihtoehtoiset tulevaisuuskuvat. llmaisimmekin Helsingin Sanomissa huolemme siitä, että lupaus edullisuudesta perustuu tällä hetkellä epävarmoihin ja testaamattomiin oletuksiin kehitteillä olevista lukuisista teknologioista.

Vastuuvelvollisuus lupauksista

Teknistieteellisissä lupauksissa kysymykset vastuusta ovat monimutkaisia ja ne ovat häilyviä toisin kuin esimerkiksi tiukasti julkisoikeudellisesti säännellyllä ydinvoima-alalla.

Ydinenergialaki ja ydinvastuulaki molemmat määrittelevät selkeitä vastuita. Siinä missä ydinenergialaki määrittelee ennen kaikkea toiminnanharjoittajan turvallisuus- ja jätehuoltovastuut, ydinvastuulaki puolestaan kohdentaa ydinvahingosta aiheutuvan taloudellisen vastuun laitoksenhaltijalle ja toissijaisen vastuun Suomen valtiolle.

Etenkin turvallisuus ja jätehuoltovastuu tarkoittavat velvollisuutta osoittaa viranomaisille, että vaatimukset täytetään. Ydinvastuulain logiikka on erilainen. Sen keskeisenä tehtävänä on määrittää, kuka vastaa ydinvahingon korvaamisesta.

Teknistieteellisissä lupauksissa vastaavasti sääntely on epämuodollista ja vastuun rajat häilyvät. Yleisesti ottaen vastuuvelvollisuus edellyttää, että lupauksia esittävällä on velvollisuus selittää ja perustella toimintaansa laajemmalle yleisölle, että muilla toimijoilla on oikeus esittää kysymyksiä ja arvioida vastuuvelvollisen toimintaa, ja että tämä prosessi voi aiheuttaa lupauksen esittäjälle seurauksia.

Tärkeitä kysymyksiä ovatkin kuka on vastuussa ja kenelle, ja mitä seuraamuksia lupausten mahdollisesta toteutumatta jäämisestä ja yltiöoptimististen lupausten haittavaikutuksista tulisi aiheutua.

Vastuuvelvollisuusmekanismit voivat hillitä yltiöoptimististen lupausten haittavaikutuksia kuten teknologisen kehityspolun lukkiutuminen, luottamuksen heikentyminen ja riskien huomiotta jättäminen. Etenkin median ja kansalaisyhteiskunnan tulisi kriittisesti valvoa lupauksia.

Journalistisen median perinteinen tehtävä on olla vallan vahtikoira. Aiemmissa tutkimuksissamme olemme havainneet, että suomalainen media on etenkin ydinjäteasioissa pikemminkin sylikoira esimerkiksi ruotsalaiseen ja ranskalaiseen mediaan verrattuna.

Yksittäiset kansalaiset, kansalaisjärjestöt ja asiantuntijat testaavat lupauksia esittämällä epäilyjä lupausten taustalla olevista laskelmista, oletuksista ja päätelmistä. Tutkimustulokset kertovat siitä, että suomalainen kansalaisyhteiskunnan valta energiapolitiikassa on kovin vähäistä esimerkiksi verrattuna Ranskaan, Britanniaan tai Ruotsiin, missä esimerkiksi julkinen valta tuki taloudellisesti viime vuosiin asti ydinjätehuoltoon kriittisesti suhtautuvia kansalaisjärjestöjä.

Kansalaisvalvonnan oikeutusta, resurssointia ja kannustimia on lisättävä, jotta varmistetaan, että lupauksia ei rakenneta yksinomaan suljetuissa asiantuntijapiireissä, vaan mahdollisimman avoimen julkisen keskustelun kautta.

Voi pohtia, puuttuuko Suomesta vastuuvelvollisuusmekanismeja, kuten kriittinen media ja aktiivinen kansalaisyhteiskunta.

Voi pohtia, puuttuuko Suomesta vastuuvelvollisuusmekanismeja, kuten kriittinen media ja aktiivinen kansalaisyhteiskunta. Entä eikö poliittisilla päättäjillä, energiayhtiöiden hallituksilla tai yhtiöiden suurimmilla omistajilla ole uskallusta käyttää jo olemassa olevia poliittisia, oikeudellisia, hallinnollisia, ammatillisia, yhteiskunnallisia tai markkinaperusteisia vastuumekanismeja?

Yksi esimerkki vastuumekanismien toimimattomuudesta, mutta myös toimivuudesta, on Fennovoiman ydinvoimalahanke. Eduskunta hyväksyi Fennovoiman ydinvoimalahankkeen 2014 Venäjän vallattua Krimin, mutta Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan vuonna 2022 uskallettiin vetää poliittinen tuki pois hankkeelta.

Lupaus Fennovoima-hankkeesta synnytti lukuisia eritasoisia päätöksiä ja mittavia investointeja Hanhikiven alueen infrastruktuuriin, mutta itsessään lupaus ei koskaan materialisoitunut turvallista ydinsähköä tuottavaksi voimalaitokseksi. Jälkikäteen tarkasteltuna kyse oli poliittismoraalisesta riskinotosta, kun aluksi riskejä vähäteltiin, riskinarviointi oli puutteellista ja kehittymässä olevia riippuvuuksia ei otettu vakavasti.

Vielä julkaisemattomassa artikkelissa analysoimme Suomen ja Ruotsin valtalehdissä käytyä keskustelua pienydinvoimaloista vuosina 2000–22. Pienydinvoimaloita koskevien lehtikirjoitusten määrä on kasvanut nopeasti vuodesta 2021 lähtien. Tutkimuksessamme havaitsimme suomalaisen julkisen keskustelun kritiikittömyyden verrattuna ruotsalaiseen vilkkaaseen, moniääniseen ja kriittiseen keskusteluun.

Tulokset osoittavat, kuinka pienydinvoimaloiden kannattajat oikeuttavat lupauksensa eri yhteiskunnallisissa suhdanteissa kulloisiinkin yhteiskunnallisiin prioriteetteihin vedoten. Kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan kärjisti koronapandemian jälkeistä energiakriisiä, pienydinvoimaloita tarjottiin vastaavanlaisten tulevien kriisien lievittäjiksi. Myös Ruotsissa pienydinvoimaloita esitettiin energiaturvallisuuden parantamiseksi, mutta ongelmista syytettiin suurten ydinvoimaloiden sulkemista, eikä niinkään Ukraina-kriisiä.

Suomalaisessa mediassa äänessä olivat etenkin pienydinvoimaloita kannattavat teollisuuden edustajat ja poliitikot, eikä pienydinvoimaloiden mahdollisia vaihtoehtoja juuri puntaroitu, kun taas ruotsalaisessa mediassa käytiin paikoin kiivastakin keskustelua, johon osallistuivat myös uusiutuvien energiamuotojen edustajat ja vasta-asiantuntijat.

Lupaus pienydinvoiman edullisuudesta

Julkisessa keskustelussa pienydinvoiman kustannuskilpailukyky näyttäytyy usein lähtöoletuksena, vaikka kaupallisesta toiminnasta ei vielä ole kokemuksia ja moni asiantuntija epäilee pienydinvoiman kilpailukykyä sähkömarkkinoilla.

Laajempaa keskustelua pienydinvoimaloiden taloudesta ei ole Suomessa juurikaan käyty. Siitä huolimatta esimerkiksi Kuopion Energia on kertonut olettavansa ydinkaukolämmön tuotantokustannusten olevan kohtuulliset. Pienydinvoimaloita kaukolämmön tuotantoon kehittävä suomalainen yhtiö Steady Energy puolestaan markkinoi pienydinvoimaa vähäpäästöisyydellä ja edullisuudella.

Fortumilla on selvityksensä pohjalta selvä näkemys, ettei nykyisten markkinahintojen oloissa uutta ydinvoimakapasiteettia kannata rakentaa Pohjoismaissa. Yhtiö liputtaa suurvoimaloiden puolesta ainakin sähköntuotannossa. Toisaalta vuoden 2026 alussa Fortum ilmoitti syventävänsä yhteistyötä Steady Energyn kanssa. Vastaavasti Teollisuuden Voima Oyj:n tytäryhtiö teki vuonna 2024 yhteistyösopimuksen Steady Energyn kanssa kaukolämpöreaktorin kehittämisestä.

Puhe taloudesta ja kustannuksista kietoutuu yleisempään puheeseen pienydinvoimasta lupaavana ratkaisuna. Liian yleinen keskustelu pienydinvoiman taloudellisuudesta ja kustannuksista on ongelmallista, koska oletuksiin perustuva lupaus muovaa julkista mielipidettä eikä useinkaan vastaa nykytietämystä.

Kriittiset asiantuntija-arviot loistavat poissaolollaan. Muutamia kriittisiä kansalaisten tai kansalaisjärjestöjen arvioita on tosin julkaistu. Pienydinvoiman taloudesta on luettavissa suomalaisen tutkimuslaitoksen VTT:n yhdessä tanskalaisen Ea Energy Analysesin kanssa tuottama raportti, joka korostaa kustannusten ennustamisen olevan hyvin vaikeaa.

Tutkijoiden mukaan luotettavaa tietoa pienydinvoimaloiden kustannuksista ei tänä päivänä ole, koska ensimmäisiä sarjatuotantoon perustuvia kustannustietoja odotetaan vuosilta 2035–40. Ensimmäisten laitosten investointikustannuksista esitetyt arviot vaihtelevat merkittävästi, noin 6–16 miljoonan euron välillä megawattia sähkötehoa (MWe) kohden.

Epävarmuutta lisää myös, etteivät valmistajien kustannusarviot välttämättä perustu yhtenäisiin oletuksiin. Yhdysvaltain energiaministeriön raportissa todetaan, että sitova tilauskanta, joka käsittäisi 5–10 saman reaktorimallin käyttöönottoa, on ensimmäinen tarvittava askel kaupallisen läpimurron vauhdittamiseksi Yhdysvalloissa. Sekään ei välttämättä riittäisi teolliseen sarjatuotantoon pääsemiseen.

Lupausten yhteiskunnallinen arviointi

Teknistieteellisten lupauksien aikaansaaman mahdollisen kollektiivisen innostuksen vas-tapainoksi tarvitaan myös vastuuvelvollisuuden toteutumista asiantuntijoilta, tutkijoilta, journalisteilta, kansalaisjärjestöiltä ja kansalaisilta. Se on välttämätön, joskaan ei yksin riittävä edellytys sille, etteivät paisutetut lupaukset johda vikainvestointeihin ja voimavarojen tuhlaukseen yhteiskunnallisesti ei-toivottuihin hankkeisiin.

Lisäksi on mietittävä vastuuvelvollisuuden institutionaalista perustaa, jottei arviointi jää yksittäisten, vähän vaikutusvaltaa omaavien toimijoiden harteille. Suomessa parlamentaarinen teknologian arviointi on kytketty eduskunnan tulevaisuusvaliokuntaan, mutta toiminnassaan se painottaa lähinnä tulevaisuuspolitiikkaa, kehittyvien teknologioiden mahdollisuuksien tunnistamista ja ennakointia teknologioiden kriittisen tarkastelun sijaan.

Tämä osaltaan rajaa kykyä eritellä teknologisiin valintoihin liittyviä epävarmuuksia, intressiristiriitoja ja vaihtoehtoja eikä sen tukena ole tiettyjen eurooppalaisten maiden kaltaisia teknologian arviointiin erikoistuneita tutkimusorganisaatioita.

Puutteet valvonnassa voivat johtaa siihen, että päättäjille, yritysjohtajille ja kansalaisille muodostuu puutteellinen tai jopa virheellinen kuva pienydinvoiman mahdollisuuksista ja riskeistä.

Vastuuvelvollisuusmekanismeilla pyritään vahvistamaan, että päätökset ovat paitsi teknologisesti ja taloudellisesti laadukkaampia, myös poliittisesti ja demokraattisesti vahvempia, ja näin ollen yhteiskunnallisesti arvioituja, koeteltuja ja soviteltuja.

Lupausten yhteiskunnallisen kestävyyden parantamiseksi ja ylioptimismin haittojen hillitsemiseksi tarvitaan kritiikkiä, avointa keskustelua ja jopa ristiriitoja. Puutteet valvonnassa voivat johtaa siihen, että päättäjille, yritysjohtajille ja kansalaisille muodostuu puutteellinen tai jopa virheellinen kuva pienydinvoiman mahdollisuuksista ja riskeistä.

Myös yleisempi kysymys laillishallinnollisten vastuumekanismien suhteellisesta vahvuudesta ja poliittismoraalisten vastuumekanismien vastaavasta heikkoudesta ansaitsee tulla pohdituksi. Onko kyseessä suomalaisen legalismin ja institutionaalisen luottamuksen kääntöpuoli?

Vahva luottamus tieteeseen, teknologiaan ja institutionaaliseen sääntelyyn sekä juridishallinnollisen sääntelyjärjestelmän kehittyneisyys tylsistyttävät kritiikin kärjen ja vievät arvioinnilta pohjaa, vaikka tarkkaavaisuutta tarvittaisiin.

Analyysia kaipaa myös valtion ja kansalaisyhteiskunnan läheinen suhde sekä korporatistis-konsensuaalinen hallintomalli, jos demokratian tarvitsema uskottava arviointi, valvonta ja haastaminen jäävät toteutumatta. Vastuuvelvollisuus sekä sen edellyttämät mekanismit ja institutionaaliset perustat luovat edellytyksiä kestävälle teknologiapolitiikalle ja hyvälle hallinnalle.

YTT Tapio Litmanen on sosiologian professori Jyväskylän yliopistossa. Ympäristö- ja energiasosiologina Litmanen tutkii riskejä, ydinteknologiaa sekä energia- ja ydinvoimapolitiikkaa.

YTT Hanna-Mari Husu on yhteiskuntatieteiden tutkijaopettaja LUT-yliopistossa. Husu tutkii energiamurrosta, yhteiskunnallisia valtasuhteita, osallistumista ja ydinvoimapolitiikkaa.

TTT Markku Lehtonen on tutkija Pompeu Fabra -yliopistossa Barcelonassa. Lehtonen tutkii ydinenergia- ja ydinjätepolitiikkan ristiriitoja, teknistieteellisiä lupauksia sekä luottamuksen ja asiantuntijuuden roolia päätöksenteossa.

YTT Matti Kojo on yhteiskuntatieteiden tutkijaopettaja LUT-yliopistossa. Kojo tutkii ydinvoima- ja ydinjätepolitiikkaa, energiamurrosta, kansalaisosallistumista sekä energiahankkeiden hyväksyttävyyttä.

Artikkelin kuvituskuva: Anja van de Gronde / Unsplash

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top
Politiikasta
Yksityisyyssuojan tiivistelmä

Tämä verkkosivu käyttää evästeitä varmistaaksemme parhaan käyttäjäkokemuksen. Evästeiden tiedot tallentuvat selaimeesi. Niiden avulla tunnistamme sinut, kun palaat sivustollemme. Evästeet auttavat meitä myös ymmärtämään mitkä osat sivustostamme ovat kiinnostavimpia ja hyödyllisimpiä käyttäjillemme.