Ymmärtääksemme loppiaisen tapahtumia Washingtonissa voimme kääntyä politiikan teoreetikko Hannah Arendtin puoleen. Arendtin vallan, väkivallan, auktoriteetin ja vallankumouksen käsitteet auttavat hahmottamaan, mitä Capitolilla oikein tapahtui.
Tasa-arvopolitiikka on muuttanut suuntaansa sekä meillä että Euroopassa laajemminkin. Molemmissa on eletty talouskriisin aikaa, jolloin vahvaa tasa-arvopolitiikkaa ja lainsäädännön toimeenpanoa olisi tarvittu erityisen paljon.
Viimeaikaiset poliittiset ilmiöt antavat aihetta pohtia, onko demokratia jo voittokulkunsa kulkenut ja ovatko liberaalit demokratiat siirtyneet tai siirtymäisillään demokratian jälkeiseen aikaan.
Yhteiskuntasopimuksesta esiintyi mediassa erilaisia kertomuksia, joiden ongelmat ja rankaisut, sankarit ja konnat vaihtelivat. Kertomusten osapuolet pyrkivät vakuuttamaan ja vaikuttamaan erilaisilla mediassa esitetyillä performansseilla.
Poliitikkojen lanseeraamat uusiokäsitteet ovat osa politiikan tekoa ja myös median tulisi suhtautua niihin nykyistä kriittisemmin.
Unionin tulisi tehdä politiikkaa seuraamuksia arvioiden eikä omaa arvoyhteisöidentiteettiään kutoen.
Kristillisdemokraattien sisäinen kädenvääntö nousi valtakunnan julkisuuteen kesäkuun lopulla.
“Minä olin itsekäs, paha, mutta minä muutuin”, julisti Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy vuonna 2007. Tuolloin hänen puheeseensa tulivat sanat ”kärsimys” ja ”armo”. Kyse oli satujen pahasta pojasta, kovasuisesta sisäministeristä, joka …
Torkki: Tarinoiden valta ja persoonapronominien paluu Lue lisää »
