Riittääkö Puolan Katowicessa nyt solmittu sääntökirjakaan säilyttämään Pariisin sopimuksen uskottavuuden?
Puolan Katowicessä 3.–14. joulukuuta järjestetty Yhdistyneiden kansakuntien ilmastokonferenssi tarjosi osallistujille viimeisen mahdollisuuden päästä sopuun Pariisin sopimuksen sääntökirjasta, jotta sopimuksen täytäntöönpano voi alkaa suunnitellusti vuonna 2020. Pariisin sopimuksen uskottavuus olisi kokenut kolhun, jos sääntökirjaa ei olisi saatu aikaan.
Kokouksen odotetut vaikeudet ja kiire viilata Pariisin sopimuksen sääntökirja kävivät toteen. Kansallisten suunnitelmien raportoinnista ja valvonnasta sekä ilmastorahoituksesta neuvoteltiin reilusti yliajalle asti.
Katowicen ilmassa oli ilmansaasteiden lisäksi myös paljon toivoa. Tunnelma kokouksessa oli hyvin optimistinen siitä, että meillä on jo tiede, ratkaisut, teknologia ja julkinen mielipide rajoittaa ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen.
Yksityinen sektori oli mukana keskustelemassa riskien lisäksi myös taloudellisista mahdollisuuksista, joita ilmastonmuutos tarjoaa. Puuttuvaa osaa, poliittisia päätöksiä, toivottiin päättäjiltä pikaisesti.
Puuttuvaa osaa, poliittisia päätöksiä, toivottiin päättäjiltä pikaisesti.
Toiveeseen yhtyi myös YK:n pääsihteeri António Guterres, joka myönsi konferenssin viimeisenä päivänä, että poliittinen tahto ei ole ollut riittävää. Guterres näytti kokouksen aikana vahvaa yksilön ilmastojohtajuutta esimerkiksi vierailemalla Puolan konferenssissa yhteensä kolme kertaa vahvistaakseen päättäjien kunnianhimoa.
Katowicen käytävillä kiertäneen huhun mukaan Guterres myös soitti Kiinan presidentti Xi Jinpingille ja näin edesauttoi vahvistamaan Kiinan roolia Euroopan unionin vanavedessä neuvotteluiden toisella viikolla.
Tavoitteena 1,5 vai kaksi astetta?
Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n lokakuisen erityisraportin mukaan maailman tulisi rajoittaa lämpötilannousu 1,5 asteeseen aiemmin tavoitellun kahden asteen sijaan. Puolen asteen ero voi tuntua mitättömältä, mutta sen vaikutus maapallon elämään on merkittävä.
Raportin odotettiin nostavan kunnianhimoa Puolan kokouksessa, mutta raportin huomioimisesta ei päästy yhteisymmärrykseen neuvotteluiden ensimmäisellä viikolla. Suurin osa osallistujista halusi toivottaa raportin tervetulleeksi, mutta neljä öljyvaltiota jarrutti päätöstä. Kiistasta huolimatta raportin viesti oli vahvasti mukana Katowicen hengessä.
Nykyiset osapuolten kansalliset suunnitelmat eivät riitä rajoittamaan ilmaston lämpenemistä kahteen asteeseen, puhumattakaan 1,5 asteesta. IPCC:n raportin tulokset korostavat siis tarvetta muokata kansallisia suunnitelmia huomattavasti kunnianhimoisemmiksi mahdollisimman nopeasti.
Konsensus vai kompromissi?
Kokouksen toisen viikon puolessa välissä Puolan kokouksen puheenjohtaja Michał Kurtyka kuvaili neuvotteluiden edistymistä riittämättömäksi. Puheenjohtajan kasvoilta oli nähtävissä epätoivo, kun hän vetosi ministereihin.
“Älkää lisätkö tekstiä Pariisin sopimuksen sääntökirjaan. Vähentäkää sitä. Älkää lisätkö hakasulkuja. Vähentäkää niitä.”
Sääntökirjan tiivistymistä ja hakasulkujen määrän vähentymistä kuvailtiin jo ennen kokousta yhdeksi kokouksen onnistumisen mittariksi.
Puheenjohtajan vetoomuksesta huokui tärkeys saada aikaan sääntökirja, jotta Pariisin sopimuksen toteutus voi alkaa suunnitellusti vuonna 2020. Ilman yhteisiä pelisääntöjä Pariisin sopimuksen arvo olisi heikentynyt merkittävästi.
Konferenssi eteni tämä kärki edellä, ja sääntökirjassa tyydyttiin osittain tämän paineen takia moneen kompromissiin konsensuksen sijaan. Pelisääntöjen kiireellisyys vei huomiota 1,5 asteen kunnianhimon tavoittelulta ja päästövähennysten markkinamekanismit jäivät ratkaistavaksi ensi vuodelle.
Yhteisten mutta eriytettyjen vastuiden periaate
Yhdistyneiden kansakuntien ilmastoneuvotteluita on niiden historian aikana ohjannut periaate yhteisistä mutta eriytetyistä vastuista. Käytännössä periaatteen mukaan kehittyneillä mailla on erityinen velvoite johtaa ilmastonmuutoksen torjumista.
Pariisin sopimusta edeltävä ilmastosopimus, Kioton pöytäkirja, jakoi maat kehittyneisiin maihin ja kehitysmaihin. Kahtiajaosta seurasi esimerkiksi, että Kiinalle tai Intialle ei ollut asetettu sitovia päästövähennystavoitteita, koska ne katsottiin kehitysmaiksi.
Yhteisten mutta eriytettyjen vastuiden periaatteen mukaan kehittyneillä mailla on erityinen velvoite johtaa ilmastonmuutoksen torjumista.
Pariisin sopimuksella pyrittiin pääsemään irti tästä ylhäältä alaspäin määritellystä jaottelusta rohkaisemalla kaikkia osapuolia julkaisemaan omat suunnitelmansa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tämän takia periaatetta yhteisistä mutta eriytetyistä vastuista ei ole kirjattu Pariisin sopimukseen.
Maailma on muuttunut niin paljon Kioton ajoista, että valtioiden jakaminen kahteen tuntuu turhan mustavalkoiselta. Erityisesti kehitysmaiden ryhmä on monimuotoistunut: enää ei ole mielekästä luokitella Haitin ja Kiinan kaltaisia valtioita samaan ryhmään.
Kahtiajako oli kuitenkin edelleen voimissaan Puolan kokouksessa.
Katowicen kahtiajako
Jako kehitysmaihin ja kehittyneihin maihin nousi Puolassa pintaan toistuvasti rahoituskysymyksessä sekä kansallisten suunnitelmien raportoinnissa ja valvonnassa.
Kehitysmaat vaativat eriytettyjen vastuiden periaatteen mukaisesti sääntöihin kehittyville maille mahdollisuutta joustoon. Kehittyneet valtiot argumentoivat tätä palomuuriksi kutsuttua ideaa vastaan. Heidän mukaansa eriytettyjä vastuita ei ole kirjattu Pariisin sopimukseen, vaan kaikki maat on asetettu samalle viivalle. Periaate on kuitenkin kirjattu ilmastopuitesopimukseen, johon YK:n ilmastoneuvottelut perustuvat.
Katowicen kahtiajako vahvistui neuvotteluiden toisella viikolla, kun ministerien väliset neuvottelut alkoivat. Konferenssin puheenjohtaja Kurtyka jakoi ministerit pareiksi koordinoimaan haastavimpien kysymyksien ratkaisuja valiten aina toisen edustajan kehittyneistä maista ja toisen kehitysmaasta.
Näin molemmilla osapuolilla oli mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Jako kuitenkin korosti entisestään vastakkainasettelua.
Katowicen epätoivon syyt
Palomuuri kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden välillä oli vaarassa vahvistua Puolan kokouksessa. Molemmat osapuolet toivoivat kuitenkin puheissaan samaa. Niin Euroopan unionin kuin BASIC-maidenkin (Brasilia, Etelä-Afrikka, Intia ja Kiina) lehdistötilaisuuksissa vahvistettiin tahtoa kunnioittaa Pariisin sopimusta kokonaisuudessaan.
Kansallisien olosuhteiden määritelmä on selvästi monitulkintainen kysymys. Pariisin sopimus lupaa kuitenkin kehitysavusta irrallisen rahoitusvirran kehittyneistä maista kehitysmaihin tuomaan tukea niiden sopeutumiskapasiteetin vahvistamiseen.
Kehitysmaat eivät voi luvata osallistuvansa talkoisiin tietyllä aikataululla ennen kuin ne voivat luottaa sovittuun pitkäjänteiseen taloudelliseen avustukseen. Katowicessa tätä luottamusta edistivät erityisesti Norja ja Saksa, jotka tekivät merkittävät ilmastorahoituslupaukset kehitysmaille.
Pariisin vai Katowicen onnistuminen?
Vuonna 2015 Pariisin sopimusta juhlittiin onnistumisena, vaikka avainkysymysten määrittely oli kesken. Nyt kolme vuotta myöhemmin palataan samoihin kysymyksiin. Juhlittiinko Pariisin sopimusta liian aikaisin?
Ilman kunnianhimoista sääntökirjaa Pariisin sopimuksen tavoitteiden toteutuminen on vaarassa. Pariisin sopimusta edeltävä Kioton pöytäkirja allekirjoitettiin vuonna 1997, mutta se astui voimaan vasta vuonna 2005 nimenomaan siksi, että yhteisymmärryksen saavuttaminen oli hidasta. Kioton vaikutusta päästöjen vähentymiseen on arvosteltu riittämättömäksi.
On toivottavaa, että Pariisin sopimus välttää tämän kohtalon. Puolan kokouksen puheenjohtaja Kurtyka totesi, että ilman Katowicen onnistumista ei ole myöskään Pariisin onnistumista. Pariisin sopimusta ei olisi missään vaiheessa pitänyt pitää projektin päätöksenä, vain ensimmäisenä osana.
Ilman Katowicen onnistumista ei ole myöskään Pariisin onnistumista.
YK:n alaisten neuvotteluiden mahdollisuuksia ratkaista ilmastonmuutos on kritisoitu ahkerasti. Pariisin sopimus vuonna 2015 oli tärkeä onnistuminen neuvotteluiden kasvojen säilyttämiselle. Jos sopimuksen tavoitteita ei aleta toteuttaa ajoissa, kritiikki neuvotteluiden hitautta kohtaan kasvaa.
Pariisin sopimuksen uskottavuuden kannalta tärkeän IPCC:n raportin arvo mitataan sen vaikutuksessa jokaisen maan asettamiin kansallisiin tavoitteisiin. Pariisin sopimuksen tavoitteiden näkökulmasta kriittistä on se, kuinka monen valtion kansalliset tavoitteet ovat 1,5 asteen linjan mukaisia.
Lämpenemisen pysäyttämisen, Pariisin sopimuksen ja sääntökirjan uskottavuuden kannalta on tärkeintä, että kansalliset suunnitelmat ovat realistisia niin, että niillä voi päästä sopimuksen tavoitteeseen.
Kansallisten suunnitelmien kunnianhimoa oli Katowicessa liian aikaista punnita. Osapuolien odotetaan julkaisevan päivitetyt kansalliset suunnitelmat ensi vuoden aikana. Niiden kunnianhimoisuus ja nopea täytäntöönpano ratkaisevat, olemmeko polulla 1,5 asteeseen, kahteen asteeseen vai vieläkin korkeammalle. Ensi vuosi siis ratkaisee, saadaanko ilmastopolitiikan kunnianhimo 1,5 asteen uralle.
FM Karoliina Hurri on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa. Hurrin väitöskirjaa ”Kiinan ilmastojohtajan rooli kansainvälisessä ilmastopolitiikassa” rahoittaa Tiina ja Antti Herlinin säätiö.
