Elina Lappalainen & Mitja Mikael Malin: Tornihuoneen salaseura: Vallan jäljillä (2025) Tammi, 84 s.

Lasten tietokirjasarjassa syksyllä 2025 ilmestynyt teos tarjoaa jännittävän ja konkreettisen näkökulman siihen, miten jokainen voi vaikuttaa yhteiskunnassa. Tornihuoneen salaseura: Vallan jäljillä keskittyy yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, demokratia- sekä kansalaistaitoihin ja vaaliosallistumiseen kuntavaalien kontekstissa. Kuten aikaisemmatkin sarjassa ilmestyneet kirjat, Vallan jäljillä -teos on suunnattu peruskoulun ala-astetta käyville 7–12-vuotiaille lapsille.

Aikaisemmista osista tutut hahmot Lumi, Haku, Koko ja Miki hyppäävät mukaan kuntavaalien vaalikampanjointiin ja kunnalliseen päätöksentekoon auttaessaan ensi kertaa kuntavaaleissa ehdolle asettuvaa Kokon äitiä tämän vaalityössään. Päähenkilöt pääsevät ihmettelemään läheltä kiivaita vaaliväittelyitä, editoimaan sosiaalisen median vaalivideoita, tapaamaan äänestäjiä vaalitoreille ja tutustumaan kunnalliseen päätöksentekoon sekä päättäjiin Helsingin kaupungintalolle. Jännitys huipentuu vaalipäivään ja ääntenlaskuun, riittävätkö Kokon äidin äänet Helsingin kaupunginvaltuustoon?

Kirja on mukaansatempaava ja selkeä kokonaisuus, joka kertoo ikätasoisesti lapselle yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Graafinen ja oivallisesti tarinan käänteitä havainnollistava kuvitus kulkee käsi kädessä kerronnan kanssa pitäen lukijan otteessaan. Tarina etenee kronologisesti todellisuutta mukaillen aina vaalikampanjoinnista, vaalipäivän ääntenlaskuun ja valtuutetun arkeen. Lisäksi tarinan rinnalla esitetty paikallistason vaikuttamisen esimerkki antaa lapsille konkreettisen mallin siitä, mihin asioihin ja miten yhteiskunnassa voi vaikuttaa.

Lukujen loppuihin sijoitetut infolaatikot antavat kattavasti tietoa demokratiataitoihin liittyvistä asiakokonaisuuksista kuten poliittisista puolueista, kuntavaaleista, kansalaisvaikuttamisen eri keinoista, vaalikampanjoista ja äänestämisestä. Infolaatikoiden tuhdit tietopaketit saattavat tuntua vielä alakoulun ensimmäistä tai toista vuosiluokkaa käyvistä monimutkaisilta asiakokonaisuuksilta, eikä ihme, sillä ovathan niissä opetettavat kokonaisuudet ja käsitteet monimutkaisia.

Kirjaa voisi kritisoida sen lievästä pääkaupunkikeskeisyydestä, sillä se huomioi paikallisina vaaleina ainoastaan kuntavaalit, jotka toimitetaan koko maassa Helsinkiä lukuun ottamatta yhtä aikaa aluevaalien kanssa. Ymmärrettävästi tuplavaaliasetelman kuvaaminen olisi voinut osoittautua kirjan kohderyhmä huomioiden liian haastavaksi.

Nuorten eriytyvä sekä kasaantuva osallistumishalukkuus ja sen taustatekijät

Poliittisen osallistumisen eriytyminen ja sen kasautuminen suhteellisen pienelle joukolle aktiivisia kansalaisia on huolettanut tutkijoita jo pitkään. Trendistä erityisen huolestuttavan tekee se, että erot ovat tutkitusti havaittavissa jo nuorissa. Verrattain tuoreet tutkimustulokset peruskouluaan päättävistä 9.-luokkalaisista suomalaisnuorista osoittavat, että yhteiskunnallinen osallistumishalukkuus on 15-vuotiailla nuorilla vasta heräämässä.

Merkittäviä eroja on kuitenkin havaittu etenkin sukupuolen mukaan: tytöt osallistuvat poikia aktiivisemmin. Tutkimukset myös osoittavat, että vanhempien omalla yhteiskunnallisella aktiivisuudella sekä lapsuudenkodin keskusteluaktiivisuudella yhteiskunnallisista asioista on merkittävä vahvistava vaikutus nuorten poliittiselle kiinnittymiselle ja siten myös osallistumiselle myöhemminkin elämässä.

Kansalaispätevyys voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen, joista ensimmäisellä tarkoitetaan sitä, missä määrin kansalainen kokee sekä ymmärtävänsä politiikkaa että voivansa vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Ulkoisella kansalaispätevyydellä vastaavasti tarkoitetaan kansalaisen arviota siitä, missä määrin hän kokee tulleensa kuulluksi poliittisessa päätöksenteossa.

Poliittisen osallistumisen eriytyminen ja sen kasautuminen suhteellisen pienelle joukolle aktiivisia kansalaisia on huolettanut tutkijoita jo pitkään. Trendistä erityisen huolestuttavan tekee se, että erot ovat tutkitusti havaittavissa jo nuorissa.

Erityisesti vahvan sisäisen kansalaispätevyyden on ajateltu olevan perusta tiiviille poliittisen kiinnittymiselle, riittävän ja oikeanlaisen tiedon hankkimiselle yhteiskunnasta sekä poliittisen järjestelmän kriittiselle arvioinnille, jotka kaikki edesauttavat aktiivista osallistumista yhteiskunnassa. Sisäisellä kansalaispätevyydellä voidaankin nähdä olevan heijastevaikutuksia poliittiseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen.

Kansainvälisissä vertailuissa sisäisen kansalaispätevyyden taso on Suomessa koko Euroopan keskivertoa matalampaa ja väestöryhmien väliset erot sisäisessä kansalaispätevyydessä ovat silmiinpistävän suuria. Merkittävin ero piirtyy yleiseurooppalaista trendiä mukaillen aikuisväestössä miesten ja naisten välille miesten sisäisen kansalaispätevyyden tason ollessa huomattavasti naisten tasoa korkeampi kaikissa ikäryhmissä. Sama löydös on tehty 2020-luvulla myös 15-vuotiaista nuorista.

Sisäinen kansalaispätevyys kehittyy jo varhaisessa lapsuudessa ja nuoruudessa poliittiseksi sosialisaatioksi kutsutuissa prosesseissa, joilla viitataan yksilön vuorovaikutukseen yhteiskunnan jäsenten sekä toimijoiden kanssa. Tällaisia toimijoita, eli sosialisaatioagentteja, ovat esimerkiksi perhe, ystävät, koulu ja vapaa-ajan harrastukset sekä media.

Tutkitusti merkittävimpiä sosialisaatioagentteja sisäisen kansalaispätevyyden vahvistamiseksi ovat nuorille osallistuminen demokratiakasvatukseen ja avoin luokkahuoneilmipiiri sekä varttuminen lapsuudenkodissa, jossa vanhemmat keskustelevat aktiivisesti yhteiskunnallisista asioista ja ovat kiinnostuneita politiikasta.

Voiko yksi kirja kaventaa kansalaispätevyydessä havaittua sukupuolikuilua?

Tutkitusti tytöt lukevat kirjoja poikia aktiivisemmin. Sisäisessä kansalaispätevyydessä havaitun sukupuolikuilun näkökulmasta tarkasteltuna trendi voi olla Vallan jäljillä -tietokirjateoksen näkökulmasta optimistinenkin. Mikäli tytöt tarttuvat juuri tähän kirjaan poikia useammin, voisiko se vahvistaa heidän sisäistä kansalaispätevyyttänsä ja kaventaa näin sisäisen kansalaispätevyyden sukupuolikuilua? Tutkimusten valossa tämä on mahdollista, mutta vaikutusmekanismia on kaivettava pelkän kirjan lukemista syvemmältä.

Psykologi Albert Banduran (1977) kehittämän sosiaalisen oppimisen teoriaan nojaten lapsi kiinnittää enemmän huomiota samaa sukupuolta olevaan vanhempaansa, johon hän oman sukupuolensa perusteella samastuu voimakkaammin ja omaksuu siksi tämän vanhemman toimintamallit herkemmin. Myöhäisempi tutkimus on osoittanut, että yhteiskunnallisesti ja poliittisesti aktiivisilla äideillä onkin juuri tärkeä rooli heidän tyttäriensä poliittisessa sosialisaatiossa ja siten myös poliittisen kiinnittymisen vahvistamisessa.

Tarinan päähenkilöksi nouseva Mariam onkin vielä 2020-luvulla virkistävä hahmokuvaus jopa Suomen kaltaisessa modernissa ja tasa-arvoisessa edustuksellisessa demokratiassa, jossa valtaosassa poliittisia luottamustehtäviä on vielä miesten yliedustus.

Vallan jäljillä -kirjassa tälle mekanismille luodaan mahdollisuus, kun päähenkilö Kokon äiti Mariam osoittaa yhteiskunnallista aktiivisuutta asettumalla ehdolle kuntavaaleissa pyrkien näin vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon. Vaikka kyseessä on fiktiivinen hahmo, voi hänkin esimerkillään osoittaa, että politiikka kuuluu yhtä lailla naisille ja naiset voivat miesten tapaan menestyä politiikassa, mikä voi osaltaan vahvistaa juuri tyttöjen sisäistä kansalaispätevyyttä.

Tarinan päähenkilöksi nouseva Mariam onkin vielä 2020-luvulla virkistävä hahmokuvaus jopa Suomen kaltaisessa modernissa ja tasa-arvoisessa edustuksellisessa demokratiassa, jossa valtaosassa poliittisia luottamustehtäviä on vielä miesten yliedustus. Esimerkiksi kevään 2025 kuntavaaleissa enemmistö valituista valtuutetuista oli miehiä (55 %), vaikkakin naisten osuus kunnanvaltuutetuista on kasvanut jatkuvasti. 

Osallistumiskuilujen kaventaminen on mahdollista, jos kirja löytää tiensä kouluihin ja kirjastoihin

Vallan jäljillä -teos voi parhaimmillaan onnistua vahvistamaan lasten ja nuorten sisäistä kansalaispätevyyttä ja sitä kautta onnistua kaventamaan jo olemassa olevia osallistumiskuiluja poliittisessa sekä yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Sisäisen kansalaispätevyyden ohella kirja voi sytyttää poliittisen kiinnostuksen kipinän, joka voi kantaa pitkällekin nuoruus- ja aikuisvuosiin.

Tämä edellyttää sitä, että teos löytää tiensä laaja-alaisesti hyvinvointiyhteiskunnan demokraattisiin instituutioihin kuten kirjastoihin ja peruskouluihin, joissa siihen mahdollisimman moni lapsi ja nuori voi tarttua. Kirja voisi sopia hyvin osaksi vuosiluokilla 4–6 tapahtuvaa yhteiskuntaopin opetusta, jossa se onnistuisi tehokkaasti tavoittamaan erilaisista taustoista tulevat lapset.

Teos voi toimia yleisempänä keskustelunavaajana nuorten ja aikuisten välillä, vahvistaen sukupolvien välistä ymmärrystä demokratian toiminnasta, vallan rakenteista ja politiikasta.

Kirjasta löytyy myös äänikirjaversio, mikä lisää sen saavutettavuutta erityisesti niille lapsille ja nuorille, joille perinteinen lukeminen voi olla haastavaa.

Vallan jäljillä -teoksen potentiaali ei rajoitu pelkästään opetuskäyttöön. Se voi toimia yleisempänä keskustelunavaajana nuorten ja aikuisten välillä, vahvistaen sukupolvien välistä ymmärrystä demokratian toiminnasta, vallan rakenteista ja politiikasta yleensä. Kun kirja integroidaan osaksi laajempaa mediakasvatusta ja yhteiskunnallista lukutaitoa, se voi tukea lasten kriittisen ajattelun kehittymistä tarjoten konkreettisia esimerkkejä siitä, miten jokainen voi vaikuttaa yhteiskunnassa.

Olisi tärkeää, että kirjan sisältö huomioitaisiin myös opettajankoulutuksessa ja oppimateriaalien suunnittelussa. Selvitykset osoittavat, että opettajien kokemukset saamastaan valmiudesta demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen toteuttamiseen vaihtelevat edelleen merkittävästi. Näin Vallan jäljillä -teos voi aidosti toimia välineenä yhteiskunnallisten osallistumiskuilujen kaventamisessa ja demokratian vahvistamisessa.

YTT Aino Tiihonen työskentelee valtio-opin tutkijatohtorina Koneen Säätiön ja Suomen kulttuurirahaston rahoittamassa hankkeessa ”Poliittisten arvojen ylisukupolvisuuden repeämät Suomessa”, jossa tutkitaan poliittisten arvojen ja asenteiden yhtenevyyttä aikuisten lasten ja heidän vanhempiensa välillä sekä väestössä yleisesti että maahanmuuttotaustaisissa perheissä.

Kuvituskuva: Debby Hudson / Unsplash

Julkaisu Kirja-arvio: Matkalla kohti vaikuttamisen perustaitoja ja aktiivista kansalaisuutta ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Kevään 2023 eduskuntavaaleissa keskeisinä teemoina korostuivat talous ja kansallinen turvallisuus. Vaaleja varjostivat koronapandemian jälkiseuraukset, Venäjän hyökkäys Ukrainaan sekä energiakriisi ja inflaatio. Nämä kriisit vaikuttivat epäilemättä siihen, miten puolueet ja ehdokkaat rakensivat vaalilupauksiaan.

Moni lupaus keskittyikin ratkaisemaan talouden haasteita sekä varmistamaan Suomen turvallisuuden muuttuvassa maailmantilanteessa. Kysymykset julkisen talouden tasapainottamisesta ja uudenlaiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset uhat raamittivat sekä kampanjakeskustelua että puolueiden kampanjointia vaaleissa. 

Vaalien jälkeen muodostetun Petteri Orpon johtaman porvarihallituksen hallitusohjelmassa nämä samat talous- ja turvallisuuspoliittiset teemat ovat keskeisessä asemassa. Taloudessa ovat nousseet esiin esimerkiksi kehysriihessä sovitut leikkaukset sekä veronkorotukset, kuten arvonlisäveron (ALV) nostaminen, jolla pyritään tasapainottamaan julkista taloutta. Samalla kansalliseen turvallisuuteen liittyvät kysymykset, kuten uusi rajalaki, ovat nousseet keskusteluun erityisesti turvallisuusympäristön muutosten ja geopoliittisten jännitteiden myötä.  

Tässä artikkelissa pohdimme sitä, miten tämänhetkisessä julkisessa keskustelussa ja hallitusohjelmassa esillä olevat teemat olivat nähtävissä hallituspuolueiden ehdokkaiden vaalilupauksissa jo eduskuntavaalien aikaan. Olemme lisäksi kiinnostuneita siitä, missä määrin vaalilupaukset heijastelivat eroja nykyisten hallitus- ja oppositiopuolueiden välillä.

Aineistona käytetään Tampereen yliopiston valtio-opin eduskuntavaalitutkimuskurssilla keväällä 2023 kerättyä tutkimusaineistoa, johon on kerätty jokaisen pirkanmaalaisen eduskuntavaaliehdokkaan ilmoittamat henkilökohtaiset vaalilupaukset Ylen vaalikoneessa.

Vaalilupauksia poliittisilla jakolinjoilla: Orpon hallituspohjan ideologiset ulottuvuudet

Vaalilupauksilla tarkoitetaan puolueiden ja ehdokkaiden vaalikampanjoiden aikana esittämiä sitoumuksia tai lausuntoja siitä, millaista politiikkaa he toteuttaisivat valituiksi tullessaan. Vaalilupausten toteutumista seuraamalla äänestäjät voivat arvioida puolueiden ja edustajien kykyä edistää asioita, joihin nämä ovat ennen vaaleja sitoutuneet.

Lisäksi vaalilupaukset auttavat äänestäjiä ehdokasvalintaa tehdessä, sillä ne tiivistävät ehdokkaiden ja puolueiden merkittävimmät tavoitteet ymmärrettävään pakettiin ja mahdollistavat harkitun päätöksen tekemisen. Vaalilupausten avulla voidaan tarkastella, millaisilla teemoja äänestäjät kannattivat eniten ja näin sitä, millainen valtakirja politiikantekoon hallituskaudelle on annettu. 

Vaalilupaukset ovat kuitenkin myös aina lähtöisin puolueiden ja ehdokkaiden arvoista ja tärkeimpinä pitämistä teemoista sekä asiakysymyksistä. Hallituskoalitioita rakennettaessa puolueiden ideologisella yhteneväisyydellä on merkitystä, sillä arvopohjaltaan lähekkäin olevien puolueiden yhteistyö on todennäköisemmin toimivaa.

Toisaalta ideologisten eroavaisuuksien aiheuttamia haasteita hallituspuolueiden välillä voidaan pyrkiä ennaltaehkäisemään yksityiskohtaisella hallitusohjelmalla, mihin oletettavasti on Orpon hallituksen kohdalla turvauduttu, sillä hallituskoalition muodostamisesta ei selvitty kitkatta.  

Vaalilupaukset ovat kuitenkin myös aina lähtöisin puolueiden ja ehdokkaiden arvoista ja tärkeimpinä pitämistä teemoista sekä asiakysymyksistä.

Petteri Orpon hallituksessa puolueita yhdistävänä tekijänä on kaikkien hallituspuolueiden, eli kokoomus, perussuomalaiset, kristillisdemokraatit (KD) ja ruotsalainen kansanpuolue (RKP), sijoittuminen sosioekonomisella vasemmisto-oikeisto-ulottuvuudella oikealle laidalle. Eduskuntavaaliehdokkaiden ja puolueiden kannattajien poliittiset arvo-orientaatiot huomioiden kokoomus on hallituspuolueista sosioekonomisesti oikeistolaisin, ja perussuomalaiset sijoittuu lähes yhtä oikealle.

Kristillisdemokraatit on hallituspuolueista kolmanneksi oikeistolaisin, kun taas lähimpänä sosioekonomisen ulottuvuuden ideologista keskustaa on RKP. Oppositiopuolueistakin oikeistoon sijoittuvat Liike Nyt ja keskusta, kun taas loput oppositiopuolueet eli SDP, vihreät ja vasemmistoliito sijoittuvat selkeästi ideologiseen vasemmistoon.  

Toisaalta nykypäivän Suomessa puolueiden jaottelu vain perinteisen sosioekonomisen vasemmisto-oikeisto-ulottuvuuden perusteella jättää huomiotta useita tärkeitä poliittisia asiakysymyksiä, joiden sijoittaminen vasemmisto-oikeisto-ulottuvuudelle ei ole mielekästä.

Lupauksia annettiin laidasta laitaan, ja niihin sisältyivät esimerkiksi tavoite Suomen kehittämisestä energiasuurvallaksi, virka-asioiden hoitaminen selvinpäin, etnisen rekisterin käyttöönotto, lakien noudattaminen päätöksenteossa ja suomalaisen muinaisuskonnon vakiinnuttaminen kristinuskon sijaan. 

Viime vuosikymmeninä sosiokulttuurinen GAL-TAN-ulottuvuus (GAL=Green-Alternative-Libertarian, TAN=Traditional-Authoritarian-National) on kasvattanut merkitystään yhteiskunnan rakennemuutoksen katalysoiman arvomuutoksen myötä. GAL-TAN-ulottuvuutta voidaan kutsua myös konservatiivi-liberaali-jaoksi. Arvomuutos on tuonut politiikan asialistalle uudenlaisia kysymyksiä vähemmistöjen oikeuksista, ympäristönsuojelusta ja maahanmuutosta.

GAL-TAN-ulottuvuudella mitattuna hallituspuolueiden arvojen eroavaisuuksia on paremmin nähtävissä; kokoomus ja RKP sijoittuvat ulottuvuudella arvoliberaalille GAL-puolelle, kun taas perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit selkeästi perinteisiä arvoja kannattavalle TAN-puolelle. Erityisesti näiden erojen takia hallituskoalition muodostaminen oli hankalaa.

Oppositiossa SDP, vihreät ja vasemmistoliitto asettuvat selvästi GAL-puolelle, kun taas Liike Nyt sijoittuu ulottuvuudella suurin piirtein keskelle ja keskusta hieman TAN-puolelle. Sekä hallitus- että oppositiopuolueiden kesken on siis havaittavissa ideologista yhteneväisyyttä ainakin sosioekonomisella vasemmisto-oikeisto-ulottuvuudella. Sen sijaan voimme olettaa oppositiopuolueiden löytävän hallituspuolueita helpommin yhteisen sävelen sosiokulttuurisen GAL-TAN-ulottuvuuden kysymyksissä.

Hallituspuolueiden ehdokkaiden suosituimmat vaalilupaukset liittyivät markkinatalouteen ja kansalliseen etuun

Empiirisen tarkastelumme perusteella hallituspuolueiden ehdokkaiden vaalilupaukset käsittelivät useimmiten nationalismia ja kansan etua (15 %) ja talouteen liittyviä kysymyksiä (13 %). Moni hallituspuolueiden ehdokkaiden antamista lupauksista kuului myös niin sanottuun ”jokin muu” -kategoriaan, johon on kerätty lupaukset, joita ei ole voitu sijoittaa muihin kategorioihin.

Taulukko 1. Pirkanmaalaisten eduskuntavaaliehdokkaiden suosituimmat vaalilupausteemat nykyisten hallituspuolueiden ja oppositiopuolueiden mukaan.

“Jokin muu”-kategorian lupauksia annettiin laidasta laitaan, ja niihin sisältyivät esimerkiksi tavoite Suomen kehittämisestä energiasuurvallaksi, virka-asioiden hoitaminen selvinpäin, etnisen rekisterin käyttöönotto, lakien noudattaminen päätöksenteossa ja suomalaisen muinaisuskonnon vakiinnuttaminen kristinuskon sijaan. 

Talous ei ollut vain ja ainoastaan hallituspuolueiden käsittelemä aihe, vaan vaaleja läpileikkaava teema. Myös oppositiopuolueiden ehdokkaat tekivät paljon lupauksia liittyen julkiseen talouteen eivätkä halunneet antaa hallituspuolueille monopoliasemaa talouskeskustelussa. Vaikuttaakin siltä, että eduskuntavaaleissa hallituksen ja opposition välillä vallitsi konsensus velkaantumisen taittamisessa, mutta keinot tämän saavuttamiseksi erosivat toisistaan. 

Kun tarkastellaan julkista keskustelua puolitoista vuotta vaalien jälkeen, on havaittavissa, että etenkin hallituspuolueiden ehdokkaiden yleisimmin esiintyneet vaalilupaukset ovat vahvasti esillä tämänhetkisessä politiikassa.

Oppositiopuolueiden ehdokkaat toivat esille talouskeskusteluun liittyvissä vaalilupauksissaan hallituspuolueiden ehdokkaita useammin näkemyksiä yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta eriarvoisuudesta sekä hyvinvointivaltiosta.

Kun tarkastellaan julkista keskustelua puolitoista vuotta vaalien jälkeen, on havaittavissa, että etenkin hallituspuolueiden ehdokkaiden yleisimmin esiintyneet vaalilupaukset ovat vahvasti esillä tämänhetkisessä politiikassa. Hallituksen politiikka keskittyy leikkauspolitiikan ja vastuullisen talouden edellyttämien toimenpiteiden perusteluun sekä maahanmuuttoon liittyvien lakien kiristämiseen.

Hallituksen leikkauspolitiikassa on myös mahdollista havaita tietynlaisia piirteitä syntyperäisten suomalaisten edun painottamisesta. Esimerkiksi leikkaukset kehitysyhteistyöhön ja turvapaikanhakijoille myönnettävien tukien laskeminen voidaan tulkita kantasuomalaisten priorisoimiseksi.

Sen sijaan opposition politiikan tunnuspiirteenä on hallituksen kritisoiminen taloudellisen eriarvoisuuden lisäämisestä ja hyvinvointivaltion rakenteiden rapauttamisesta. Nämä teemat olivat vahvasti läsnä myös oppositiopuolueiden ehdokkaiden vaalilupauksissa.

Orpon hallituksen suunta oli nähtävissä jo vaalilupauksissa

Petteri Orpon hallituksen muodostaman hallitusohjelman suuntaa saattoi ennakoida oikeistopuolueiden ehdokkaiden vaalilupausten pohjalta, sillä heidän painottamansa talous- ja turvallisuuspolitiikan lupaukset ovat vahvasti läsnä hallitusohjelmassa.

Etenkin taloudellinen vakaus ja maahanmuuton rajoittaminen näkyvät sekä ehdokkaiden vaalilupauksissa, että nykyisessä hallitusohjelmassa, hallituksen päätöksissä ja kehysriihen teemoissa. Empiiriseen tarkasteluun perustuen voidaan tiivistetysti sanoa, että oikeistopuolueiden (KOK, RKP, PS, KD) ja nykyisten hallituspuolueiden suosimat vaalilupaukset sijoittuvat enemmän taloutta ja turvallisuutta koskeviin teemoihin.

Hallitusneuvotteluiden tiedetään olleen vaikeat. Vaikka hallituspuolueita yhdistääkin huoli julkisen talouden tasapainosta, on huomionarvoista, että samalla useat asiakysymykset ja niiden priorisointi jakavat hallituspuolueita. Tämä näkyy siinä, kuinka hallituspuolueisiin kuuluvien ehdokkaiden vaalilupaukset hajautuivat suhteellisen laajasti.

Vaaleja varjostava turvattomuuden tunne todennäköisesti nosti talouden ja turvallisuuden teemat suurempaan asemaan julkisessa keskustelussa hyödyttäen enemmän oikeistopuolueita.

Esimerkiksi vain reilu kymmenesosa pirkanmaalaisista hallituspuolueiden ehdokkaista antoi vaalilupauksen, joka koski kansallista turvallisuutta ja ”suomalaisten etua”. Niin ikään talouteen liittyviä vaalilupauksia hallituspuolueiden ehdokkaista antoi vain noin joka kymmenes. Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, että hallituspuolueiden ehdokkaiden välillä myös paljon hajontaa liittyen asiakysymysten priorisointiin.

Taloudelliseen tilanteeseen sekä kansalliseen turvallisuuteen liittyvät vaalilupaukset pyrkivät todennäköisesti vastaamaan vaikean maailmanpoliittisen tilanteen ja koronapandemian nostamaan turvattomuuden tunteeseen. Myös vasemmistopuolueiden (SDP, VAS, VIHR) ehdokkaat Pirkanmaalla pitivät esillä talouteen liittyviä teemoja, mutta nostivat esiin niiden yhteydessä useammin taloudelliseen eriarvoisuuteen liittyviä kysymyksiä.

Oppositiopuolueiden ehdokkaiden lupauksissa toistuivat myös hyvinvoinnin, yhteiskunnallisen eriarvoisuuden, sekä lapsia, perheitä ja syntyvyyttä koskevat teemat. Vaaleja varjostava turvattomuuden tunne todennäköisesti nosti talouden ja turvallisuuden teemat suurempaan asemaan julkisessa keskustelussa hyödyttäen enemmän oikeistopuolueita.

YTK Elina Antikainen on valtio-opin opiskelija Tampereen yliopistossa. 

YTK Santeri Iivonen on valtio-opin opiskelija Tampereen yliopistossa. 

Yht. Yo. Kia Katjos on valtio-opin opiskelija Tampereen yliopistossa. 

YTK Jenna Krakau on valtio-opin opiskelija Tampereen yliopistossa.  

Yht. Yo. Lisbeth Laine on valtio-opin opiskelija Tampereen yliopistossa. 

LLB Pauliina Siekkinen on valtio-opin opiskelija Tampereen yliopistossa. 

YTM Salla Vadén on valtio-opin tohtorikoulutettava Tampereen yliopistossa. 

YTT Aino Tiihonen on valtio-opin tutkijatohtori Tampereen yliopistossa. 

Artikkelikuva: Joakim Honkasalo / Unsplash

Julkaisu Lupauksia taloudellisesta ja kansallisesta turvallisuudesta –Heijastelivatko eduskuntavaaliehdokkaiden vaalilupaukset tulevaa hallitusohjelmaa? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Kevään eduskuntavaaleissa valittujen kansanedustajien ja niistä muodostetun Petteri Orpon johtaman hallituksen varsinainen työ alkaa syksyllä mutkikkaan alkutaipaleen jälkeen. Hallituspuolueiden edustajat ovat toistuvasti vakuuttaneet erilaisten kohujen keskellä, että heillä on yhteinen tulevaisuus alkuhaasteista huolimatta.

Hallituspuolueita yhdistävät erityisesti näkemykset Suomen talouspolitiikasta. Hallituspuolueita, joiden äänestäjät ovat talouskysymyksissä kaikista yhtenäisempiä yhdistää oikeistolainen ideologia. Tämä on käynyt ilmi tuoreesta Vaalitutkimuskonsortion tutkimustuloksista.

Tuoreet Vaalitutkimuskonsortion julkaisemat tutkimustulokset kevään 2023 eduskuntavaaleista osoittavat, että nimenomaan ideologinen oikeisto yhdistää hallituspuolueita, joiden äänestäjät ovat talouskysymyksissä kaikista yhtenäisimpiä.

Tässä artikkelissa käsitellään kevään eduskuntavaaliehdokkaiden kärkiteemoja Pirkanmaan vaalipiirissä. Lisäksi pohdimme, mitä kärkiteemat kertovat tämänhetkisestä poliittisesta kentästä ja kansalaisia huolestuttavista asioista. Kärkiteeman käsitteellä tarkoitamme eduskuntavaaliehdokkaille tärkeitä teemoja, jotka korostuivat heidän vaalikampanjoissaan.

Vaaleja edeltäneet merkittävät poliittiset ja yhteiskunnalliset tapahtumat asettavat kärkiteemojen käsittelyn kontekstiin. Kuten vaalitutkijat Sami Borg ja Elina Kestilä-Kekkonen toteavat kansallisessa Eduskuntavaalitutkimuksessa 2019, yhteiskunnalliset muutokset heijastuvat kansalaisten poliittisiin käsityksiin ja valintoihin. Tämä näyttäytyy muun muassa tilannekohtaisten asiakysymysten suurempana merkityksenä vaaleissa, mikä heijastuu myös puolueiden ja ehdokkaiden kampanjoiden kärkiteemoihin.

Ennen vuoden 2023 eduskuntavaaleja hallitusvastuussa oli sosiaalidemokraattijohtoinen pääministeri Sanna Marinin hallitus, jonka hallituskauden aikana Suomen valtion velan kasvu nousi merkittäväksi puheenaiheeksi. Julkisen taloudenhoidon kritiikin ohella oppositio arvosteli pääministeri Marinin hallituksen loppuun saattamaa sosiaali- ja terveysuudistusta.

Vaaleja edelsivät myös vuonna 2019 alkanut koronapandemia sekä Venäjän hyökkäyssodan myötä nähdyt muutokset ulko-, turvallisuus- ja energiapolitiikassa. Nämä tapahtumat asettivat raamit kevään 2023 vaalikeskusteluille sekä vaalien jälkeiselle hallituskaudelle.

Artikkelin analyysi perustuu Tampereen yliopiston valtio-opin eduskuntavaalitutkimuskurssin opiskelijoiden keväällä 2023 keräämään tutkimusaineistoon. Aineistoon on kerätty jokaisen pirkanmaalaisen ehdokkaan vaalikampanjan kolme kärkiteemaa.

Keskeiset kärkiteemat toistuivat ehdokkaiden kampanjoissa läpi puoluekentän

Joitain keskeisiä kärkiteemoja ja asiakysymyksiä voidaan pitää eräänlaisina politiikan ikuisuuskysymyksinä. Tällaisia ovat esimerkiksi verotusaste ja julkisen sektorin koko, jotka noudattavat usein jo perinteisiksikin vakiintuneita politiikan jakolinjoja.

Osa kärkiteemoista ja asiakysymyksistä on niin sanotusti tilannekohtaisia asiakysymyksiä, joilla on nähty olevan kasvanut vaikutus äänestyspäätöksiin. Syyksi on esitetty esimerkiksi  suomalaisen valitsijakunnan arvomuutoksia ja äänestäjien vakaan puoluekiinnittymisen heikentymistä. Ikuisuuskysymykset ja tilannekohtaiset asiakysymykset ovat kuitenkin usein limittäisiä.

Politiikan ajankohtainen päiväjärjestys, eli se, mitä kysymyksiä ja teemoja pidetään tiettynä hetkenä ajankohtaisina, ohjaa kansalaisten äänestyspäätöksiä. Mikäli puolue tai ehdokas onnistuu vaikuttamaan poliittisen päiväjärjestykseen tai kykenee hyödyntämään sitä omaksi edukseen, voi se vaikuttaa vaalimenestykseen.

Ilmiötä, jossa puolue profiloituu vahvasti tiettyyn asiakysymykseen ja käyttää valtaa kysymyksen esilletuomisessa, kutsutaan asiakysymyksen omistajuudeksi. Puolueiden vaalikannatukselle on eniten vaikutusta – joko hyötyä tai haittaa – sellaisista asiakysymyksistä, jotka ovat niiden profiloitumisen kannalta kaikkein keskeisempiä. Toisin sanoen eri puolueita suosii vaaleissa erilaisten tilannekohtaisten asiakysymysten korostuminen.

Politiikan ajankohtainen päiväjärjestys, eli se, mitä kysymyksiä ja teemoja pidetään tiettynä hetkenä ajankohtaisina, ohjaa kansalaisten äänestyspäätöksiä.

Profiloituminen asiakysymyksiin ja laajempiin teemoihin on sekä puolueiden että ehdokkaiden osalta tasapainoilua. Toisaalta on tärkeää profiloitua selkeästi erottuakseen muista puolueista ja ehdokkaista. Toisaalta myös laajan äänestäjäkunnan tavoitteleminen on hyödyllistä.

Yleispuoluekehityksen on nähty vaikuttavan puolueiden vaalitavoitteisiin siten, että kannattajakuntaansa laajentaakseen puolueet omaksuvat usein melko yleisiäkin kantoja moniin politiikan keskeisiin asiakysymyksiin. Termillä viitataan ilmiöön, jossa puolueet pyrkivät houkuttelemaan äänestäjiä useista eri ihmisryhmistä ja ideologisista lähtökohdista.

Puolueet pyrkivät täyttämään ehdokaslistansa yleispuoluekehityksen rinnalla myös eri asiakysymyksin profiloituneilla ehdokkailla. Suomen vaalijärjestelmässä äänestäjät tekevät puoluevalinnan ohella myös ehdokasvalinnan, minkä on nähty kannustavan ehdokasta korostamaan kampanjassaan juuri omaa henkilöbrändiään.

Toisaalta viimeaikaisten tutkimusten mukaan puolue on ollut monille äänestäjille ehdokasta tärkeämpi valinta. Keräämästämme aineistosta nousikin tiettyjä puoluekohtaisia teemoja sekä yhtä lailla yleisempiä puoluerajat ylittäviä aihepiirejä, jotka toistuivat ehdokkaiden kampanjoissa. Huomasimme myös, että määrätyt ajankohtaiset teemat toistuivat useammin, vaikkakin ehdokkaat nostivat niitä esiin erilaisista näkökulmista.

Talous oli Pirkanmaan ehdokkaiden tärkein vaaliteema

Pirkanmaan vaalipiirin eduskuntavaaliehdokkaiden kolme tärkeintä kärkiteemaa kevään 2023 eduskuntavaaleissa olivat talous, hyvinvointi ja terveys. Myös ikäryhmäkohtaiset erityiskysymykset nousivat esiin. Jälkimmäisillä tarkoitetaan esimerkiksi lapsiin, nuoriin tai vanhuksiin liittyviä aiheita.

Talous oli ensimmäisenä kärkiteemana 17 prosentilla Pirkanmaan ehdokkaista, hyvinvointi ja terveys 14 prosentilla sekä ikäryhmäkohtaiset erityiskysymykset 11 prosentilla ehdokkaista. Muut kärkiteemat eivät ylittäneet 10 prosentin kokonaisosuutta. Seuraavaksi suosituimmiksi teemoiksi nousivat työelämä ja henkilökohtainen talous (9 %) sekä ympäristö ja ilmasto (8 %). 

Ylen tulospalvelun mukaan kolme Pirkanmaan suurinta puoluetta olivat vaalien jälkeen järjestyksessä SDP (25,9 %), kokoomus (21,5 %) ja perussuomalaiset (20,2 %). Pirkanmaan eduskuntavaaliehdokkaiden ensimmäiset kärkiteemat ovat nähtävissä puolueittain Taulukossa 1.

SDP:n ehdokkaiden keskuudessa sekä hyvinvointi ja terveys että työelämä ja henkilökohtainen talous nousivat tärkeimmiksi teemoiksi. Kaikkiaan 35 prosenttia SDP:n ehdokkaista nosti ne ensimmäisiksi kärkiteemoikseen.

Taulukko 1. Pirkanmaan eduskuntavaaliehdokkaiden ensimmäiset kärkiteemat, puolueittain (%) ^{a b}

^a Kategoria ”Muut” sisältää Sinimustan Liikkeen, Liberaalipuolueen, Vapauden liiton, Suomen Kommunistisen Puolueen, Eläinoikeuspuolueen, Piraattipuolueen, Valta kuuluu kansalle -puolueen, Feministisen puolueen, Kristallipuolueen, Kansalaisliiton, Suomen Kansa Ensin -puolueen ja valitsijayhdistysten ehdokkaat.

^b Kategoria ”Ei teemaa” tarkoittaa sitä, että ehdokkaalta ei ollut löydettävissä mitään selvää kärkiteemaa.

Kokoomuksen ja perussuomalaisten ehdokkaiden keskuudessa talous nousi tärkeimmäksi teemaksi. Kokoomuksen ehdokkaista 32 prosentilla ja perussuomalaisten ehdokkaista 25 prosentilla se nousi ensimmäiseksi kärkiteemaksi. Kokoomuksen toiseksi tärkeimmäksi teemaksi nousi ikäryhmäkohtaiset erityiskysymykset sekä työelämä ja henkilökohtainen talous, jotka 16 prosenttia kokoomuksen ehdokkaista nosti tärkeimmäksi kärkiteemakseen.

Perussuomalaisilla toiseksi suosituin kärkiteema piti sisällään nationalismiin ja konservatismiin liittyvät kysymykset. Puolueen ehdokkaista 20 prosenttia nosti tämän teeman tärkeimmäksi.

Pirkanmaalta eduskuntaan nousseista ehdokkaista 25 prosentilla ensimmäinen kärkiteema oli talous. Toiseksi yleisemmäksi ensimmäiseksi kärkiteemaksi eduskuntaan valituilla ehdokkailla nousi kaikista ehdokkaista poiketen työelämä ja henkilökohtainen talous (15 %).

Yhtä vahvasti esiin nousi teemana hyvinvointi ja terveys, joka oli myös 15 prosentilla läpimenneistä ehdokkaista ensimmäinen kärkiteema. Talous nousi selvästi myös sekä toiseksi että kolmanneksikin suosituimmaksi teemaksi eduskuntaan valittujen Pirkanmaan ehdokkaiden kampanjoissa.

Pirkanmaalta eduskuntaan läpimenneiden ehdokkaiden kaikki kolme kärkiteemaa ovat nähtävissä Taulukossa 2.

Taulukko 2. Pirkanmaan vaalipiiristä eduskuntaan valittujen ehdokkaiden kärkiteemat eduskuntavaaleissa 2023 (%) ^a

^a Kategoria ”Ei teemaa” tarkoittaa sitä, että ehdokkaalta ei ollut löydettävissä mitään selvää kärkiteemaa.

Mitä tulokset kertovat kevään 2023 eduskuntavaaleista?

Kevään 2023 eduskuntavaaleissa pirkanmaalaisten ehdokkaiden kärkiteemojen keskuudesta nousivat esiin talouteen ja terveyteen liittyvät teemat, jotka toistuivat läpi puoluekentän. Samat teemat korostuivat eniten myös läpipäässeiden ehdokkaiden kärkiteemoina. Vaikka tämä tutkimus käsitteli pirkanmaalaisia eduskuntavaaliehdokkaita, mukaili paikalliset teemat kansallista poliittista keskustelua, eikä aineistosta havaittu juurikaan maakuntaan liittyviä erityiskysymyksiä.

Terveyden ja talouden korostamisesta voi päätellä, että 2023 eduskuntavaaleissa oltiin henkilökohtaisten perusasioiden äärellä. Keskustelut suurista yhteiskunnallisista muutoksista tai globaalien ongelmien, kuten ilmastomuutoksen torjumisesta saivat väistyä, kun huoli ihmisten henkilökohtaisesta toimeentulosta ja terveydestä nousivat vaaliteemojen keskiöön. Esiin nousi huoli inflaatiosta, julkisten palveluiden rahoituksesta sekä koronapandemian kiihdyttämästä eriarvoisuudesta.

Toisaalta Ukrainan sodan luoma henkilökohtainen ja ulkopoliittinen turvattomuus olisi voinut olla teemana enemmänkin esillä, mutta se korostui lähinnä talouskysymyksien yhteydessä esimerkiksi huolena huoltovarmuudesta. Vaikka turvallisuusaiheita tuotiin puheenaiheiksi vaaleja edeltäneissä keskusteluohjelmissa, ei niihin liittyvät puheenaiheet jakaneet ehdokkaita samalla tavalla kuin talouteen ja terveyteen liittyvät kysymykset.

Vaalikampanjoiden kärkiteemoissa tapahtunut muutos on nähtävissä, jos kevään 2023 eduskuntavaaleja verrataan vuoden 2019 eduskuntavaaleihin, joita monet tahot kehystivät ilmastovaaleiksi. Vastaavasti myös vuoden 2015 eduskuntavaalit nimettiin talousvaaleiksi. Silloinkin keskusteltiin Suomen talouspolitiikasta, mutta kontekstin talouskeskusteluille asettivat finanssikriisin jälkeinen eurokriisi, ja siitä seurannut julkisen talouden epävakaa tilanne.

Kun verrataan viime kevään eduskuntavaalien kärkiteemoja ja pääministeri Orpon hallituksen hallitusohjelmaa, on helppoa nähdä teemojen heijastuvan myös hallitusohjelmaan.

Sen sijaan kevään 2023 eduskuntavaaleissa talousteemat jakaantuivat julkiseen ja henkilökohtaiseen talouteen. Taulukosta 1 nähtiin, kuinka nykyisten hallituspuolueiden pirkanmaalaisten ehdokkaiden kärkiteemat kohdistuivat julkiseen talouteen ja oppositiopuolueiden teemat työelämään ja henkilökohtaiseen talouteen.

Talouden ja terveyden korostaminen kärkiteemoissa on linjassa vaaleja edeltäneen keskustelun ja vaalien yleisen kontekstin kanssa, jossa korostettiin pandemian jälkeisiä hyvinvointikysymyksiä sekä talouteen ja velkaan liittyviä huolia.

Tällä tutkimuksella tuotettiin tuoretta tietoa siitä, millaiset teemat olivat eri puolueiden ehdokkailla keskiössä eduskuntavaalikampanjoissa keväällä 2023. Kun verrataan viime kevään eduskuntavaalien kärkiteemoja ja pääministeri Orpon hallituksen hallitusohjelmaa, on helppoa nähdä teemojen heijastuvan myös hallitusohjelmaan.

Onkin mielenkiintoista nähdä, riittävätkö hallituspuolueita vaaleja edeltäneessä keskustelussa yhdistäneet teemat pitämään syksyllä työnsä aloittaneen Orpon hallituskoalition koossa.

YTK Pihla Hakulinen on valtio-opin opiskelija Tampereen yliopistossa.

YTK Juuni Jaatinen on valtio-opin opiskelija Tampereen yliopistossa.

YTK Anniina Nuutinen on valtio-opin opiskelija Tampereen yliopistossa.

Yht. yo. Saara Vuorinen on valtio-opin opiskelija Tampereen yliopistossa.

YTT Aino Tiihonen on valtio-opin tutkijatohtori Tampereen yliopistossa. Tiihonen toimi kevään 2023 valtio-opin tutkimuskurssin toisena opettajana.

YTM Salla Vadén on valtio-opin tohtorikoulutettava Tampereen yliopistossa. Vadén toimi Tiihosen kanssa kevään 2023 valtio-opin tutkimuskurssilla opettajana.

Artikkelikuva: Bernd Hildebrandt / Pixabay

Julkaisu Paljon puhetta taloudesta – Kevään 2023 eduskunta­­­vaali­ehdokkaiden kärkiteemat ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Kokoomuksen, perussuomalaisten, RKP:n ja kristillisdemokraattien muodostama Orpon hallitus on arvopohjaltaan huomattavan hajanainen sosiokulttuurisissa ja identiteettipoliittisissa kysymyksissä. Tämä näkyi hallituskauden alussa puhjenneessa kiistassa rasismista, joka vaimeni syyskuussa hallituksen tiedonantoon eduskunnalle. Tämän jälkeen hallitus siirtyi valmistelemaan vuoden 2024 talousarviota, joka hyväksyttiin päivän kestäneissä budjettineuvotteluissa.

Nopea käsittely kuvastaa hallituksen parempaa toimintakykyä julkiseen talouteen liittyviä päätöksiä tehtäessä. Taloutta koskevat päätökset jakavat puolueita perinteisellä vasemmisto–oikeisto-ulottuvuudella liberaali–konservatiivi-ulottuvuuden sijaan. Sama on havaittavissa hallituspuolueiden kannattajien keskuudessa: talouteen liittyvissä kysymyksissä äänestäjät ovat jokseenkin yhtenäisiä kun taas erityisesti suhtautumisessa maahanmuuttoon ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin esiintyy hajontaa.

Kolmas tapa arvioida hallituksen yhtenäisyyttä on tarkastella hallituspuolueiden kannattajien kiinnittymistä demokraattisen järjestelmän perusperiaatteisiin, instituutioihin ja prosesseihin. Tämä ulottuvuus on jäänyt julkisessa keskustelussa vähemmälle huomiolle. Vaikka liberaali demokratia nauttii yhä vankkaa suosiota äänestäjien keskuudessa, ideologinen eli politiikan asiakysymyksiin ja affektiivinen eli tunneperäinen polarisaatio sekä virheellisen informaation leviäminen kasvattavat osaltaan autoritaarisemman hallintatavan vetovoimaa.

Tyytyväisyys demokratiaan ei myöskään ole tasaisesti jakautunut, vaan se vaihtelee esimerkiksi äänestäjän sukupuolen, iän, koulutuksen, asuinalueen ja median seuraamisen mukaan. Populismin nousun myötä myös kiinnostus puoluekannan merkitykseen erottelevana tekijänä on lisääntynyt.

Populismi on yhteydessä moninaisiin käsityksiin demokratiasta

Populismin suhde demokratiaan on monella tapaa jännitteinen. Populistiset puolueet tarvitsevat edustuksellisen järjestelmän keskiössä olevia vaaleja valtaan noustakseen. Populistipuolueet esittävät niille vaaleissa annetun tuen ilmentävän kansalaisten autenttista ja yhtenäistä tahtoa. Tämän tyyppinen kansalaiskeskeinen demokratiakäsitys yhdistää vasemmisto- ja oikeistopopulististen puolueiden kannattajia keskenään, vaikka he sosiaaliselta taustaltaan poikkeavat muuten toisistaan.

Avoimeen kilpailuun perustuvien vaalien legitimiteetti ja koskemattomuus voidaan kuitenkin myös kyseenalaistaa, mikäli ne tuottavat kansan tahdon edustajiksi julistautuneiden populistipuolueiden kannalta epäsuotuisan lopputuloksen.

Populismille ominaiset, äkkiseltään heikosti yhteen sovitettavilta vaikuttavat demokratiakäsitykset näkyvät myös politiikan toimeenpanoon kohdistettuina odotuksina. Yhtäältä kansanäänestyksen tapaisia suoran demokratian muotoja pidetään kannatettavina, sillä niissä valinta typistyy usein yksinkertaisiin enemmistöperiaatteen pohjalta valittaviin vaihtoehtoihin.

Kansanäänestys saatetaan nähdä myös keinona edistää politiikkaa, jota olisi vaikea ajaa edustuksellisten areenoiden kautta. Populististen puolueiden äänestäjillä suoran demokratian kannatuksessa heijastuu lisäksi usein halu ohittaa vastenmieliseksi koetun poliittisen eliitin määräävä asema poliittisessa päätöksenteossa.

Toinen tapa saada kansan ääni kuuluviin on autoritaarissävytteinen vahvan johtajan korostaminen, mikä on tyypillistä etenkin oikeistoradikaaleille ja oikeistopopulistisille puolueille. Tämä ei välttämättä ole suoran demokratian kanssa vastakkainen näkemys, sillä molemmissa korruptoituneeksi tai muuten ummehtuneeksi leimattu puolueiden ja eri intressiryhmien kautta toteutuva monimuotoinen edustuksellisuus ja siihen kiinteästi kuuluva vaaleissa mitattava vastuullisuus pyritään siirtämään sivummalle.

Vahvan johtajan tärkein kyky on saada asiat hoidettua, minkä demokraattisten prosessien hitauteen ja väitettyyn tehottomuuteen turhautuneet äänestäjät kokevat palkitsevaksi. Tästä näkökulmasta   liberaalin demokratian vastuuta ja valvontaa ylläpitävien instituutioiden, kuten riippumattoman oikeuslaitoksen ja median nähdään rajoittavan vahvaan toimenpitovaltaan perustuvan demokratian toteutumista.

Kolmas populismille ominainen demokratiakäsitys nostaa esiin riippumattomien asiantuntijoiden roolin päätöksenteossa. Asiantuntijavallan lisääntyminen politiikassa on laajempi kansainvälinen ilmiö eikä siten suoraan liity populismiin.

Asiantuntijavallan lisääntyminen politiikassa on laajempi kansainvälinen ilmiö eikä siten suoraan liity populismiin.

Teknopopulismissa on sen sijaan kyse uudentyyppisestä poliittisesta hallinnasta, jossa menneisyyden painolasteista ja ideologisista jakolinjoista riippumattomien asiantuntijoiden oletetaan löytävän tehokkaita ratkaisuja akuutteihin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Yhdistelmän populistinen osa tähtää kansallisen yhtenäisyyden palauttamiseen ja yhtenäisyys puolestaan muodostaa otollisen maaperän asiantuntijavetoiselle ja ratkaisukeskeiselle päätöksenteolle.

Teknopopulismin ilmentymiä on nähtävissä sekä vasemmalla että oikealla, mistä esimerkkeinä Espanjan Podemos ja Italian Lega, kun taas Italian Viiden tähden liike on halunnut olla asemoimatta itseään perinteiselle poliittiselle kartalle. Suomessa Liike Nyt on esittänyt teknopopulismille ominaisia linjauksia. Teknopopulistisen hallinnan on esitetty tehokkaasti rapauttavan edustuksellisen demokratian perusteita, koska ratkaisijan asemaan nostetut asiantuntijat ovat demokraattisen vastuullisuuden ulottumattomissa samanaikaisesti, kun soraääniä esittäviä tahoja ei tunnusteta legitiimeiksi toimijoiksi ja heidät suljetaan kansallisen yhtenäisyyden piirin ulkopuolelle. Asiantuntijuus uhkaa myös polisoitua, kun poliittisista kysymyksistä yritetään tehdä tieteellisiä.

Tutkimuksissa on havaittu, että populistisesti asennoituneet äänestäjät katsovat demokratian olevan paras vaihtoehto erilaisten poliittisten järjestelmien keskuudessa. He ovat kuitenkin usein tyytymättömiä sen käytännön toimivuuteen ja haluaisivat tavallisilla kansalaisilla olevan enemmän painoarvoa. Tämä näkyy myös osallistuvan ja suoran demokratian keskimääräistä suurempana suosiona ja vastaavasti matalampana valmiutena protestiosallistumiseen, mikä voi olla yhteydessä populistipuolueiden kannattajien yleiseen autoritaarisuuteen.  

Toisaalta laajassa vertailevassa tutkimuksessa on huomattu, että riippumattoman oikeuslaitoksen ja median kannatus on vähäisempää ja vastaavasti vahvan johtajan tukeminen korkeampaa oikeistopopulististen puolueiden äänestäjien keskuudessa silloin, kun oma puolue on hallitusvastuussa.

Perussuomalaisten äänestäjien demokratiakiinnittyminen on muita ohuempaa

Äänestäjät kokevat Suomen poliittisen järjestelmän pääosin demokraattisena, mutta eri puolueiden kannattajien kesken esiintyy selviä näkemyseroja, kuten eduskuntavaalitutkimuksen aineiston pohjalta laadittu tuore katsauksemme osoittaa.

Kokoomuksen kannattajat ovat tältä osin kaikista positiivisimpia ja heidän arvioissaan on muihin verrattuna melko vähän hajontaa. Kriittisempi suhtautuminen on puolestaan kasautunut eduskunnan ulkopuolisten pienpuolueiden ja jossain määrin myös vasemmistoliiton ja perussuomalaisten kannattajille sekä äänestämättä jättäneille.

Perussuomalaisten äänestäjät luottavat eduskuntapuolueista vähiten demokratian keskeisiin instituutioihin. Tämä näkyy etenkin suhteessa oikeuslaitokseen: Perussuomalaisten luottamuskeskiarvo on asteikolla 0–10 ainoastaan 6,6 siinä missä vastaava luku eniten luottavilla Kokoomuksen kannattajilla on 8,2.

Kun keskiarvoja verrataan vastaaviin arvioihin vuoden 2019 eduskuntavaalitutkimuksen aineistossa havaitaan, että perussuomalaisten luottamuksessa on tapahtunut nousu hallitusvastuun myötä. Tämä aiemman vertailevan tutkimuksen tuloksista poikkeava havainto voi kuitenkin liittyä siihen, että aineisto on kerätty heti vaalien jälkeen hallitusneuvottelujen ollessa vielä kesken. Luottamus mediaan on yleisesti jokseenkin matalaa, eivätkä perussuomalaiset erotu tältä osin muista yhtä silmäänpistävästi.   

Äänestäjät kokevat Suomen poliittisen järjestelmän pääosin demokraattisena, mutta eri puolueiden kannattajien kesken esiintyy selviä näkemyseroja.

Suhtautumisessa väitteeseen ”vahva johtaja on Suomelle hyväksi, vaikka hän toimisi sääntöjen rajamailla” jakolinja kulkee punavihreiden ja porvaripuolueiden äänestäjien välillä. Perussuomalaisista runsas puolet (55 %) hyväksyisi johtajan, joka oli tarvittaessa valmis jopa venyttämään sääntöjä asioita edistääkseen, kun vastaava osuus vihreiden äänestäjillä on 11 ja vasemmistoliiton 15 prosenttia.

Saman tyyppinen havainto tehtiin tuoreessa suomalaistutkimuksessa, jossa poliittista autoritaarisuutta mitattiin lastenkasvatusasenteiden perusteella: perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien äänestäjät olivat eniten, ja vihreiden ja vasemmistoliiton äänestäjät vähiten autoritaarisia.

Tulostemme pohjalta näyttäisi siltä, että toisin kuin monessa vertailevassa tutkimuksessa, Suomessa hypoteesi oikeistopopulismin ja muita matalamman demokratiakiinnittymisen välisestä yhteydestä saa tukea. Tämän tarkempi arviointi vaatii kuitenkin tuekseen tässä hienojakoisempaa analyysia, sillä demokratiaan kiinnittymiseen vaikuttaa samanaikaisesti moni tekijä, ja näiden tekijöiden osuus vaihtelee eri puolueiden kannattajien keskuudessa.

Katsauksessamme ei myöskään tarkasteltu erikseen perusuomalaisten kannatuksen yhteyttä osallistuvan ja suoran demokratian kannatukseen tai näkemyksiin riippumattomien asiantuntijoiden roolista päätöksenteossa, mikä korostaa jatkotutkimuksen tarvetta.

Demokraattisuus–autoritarisuus-jakolinjalla on merkitystä suomalaisessa politiikassa

Kiinnittyminen demokratiaan on tulostemme perusteella yleisesti vakaalla pohjalla. Myös toisessa hiljattain julkaistussa tutkimuksessa havaittiin demokratian olevan suomalaisten keskuudessa ylivoimaisesti kilpailevia hallintajärjestelmiä (vahva johtaja, sotilashallinto, asiantuntijavalta) suositumpi vaihtoehto. On myös huomionarvoista, että oikeistoradikaalipuolueille tyypilliseen tapaan myös perussuomalaiset hyväksyvät lähtökohdiltaan demokraattisen järjestelmän perustan eivätkä äärioikeiston tavoin pyri kaatamaan järjestelmää.

Samanaikaisesti puolueen kannattajien epäluottamus oikeusjärjestelmään on merkillepantava signaali. Onkin mahdollista, että perussuomalaisilla on kannattajiensa taholta enemmän tilaa toimia poliittisen päätöksenteon hyväksyttävyyttä ja lainvalmistelun laatua nakertavalla tavalla. Hallitus on jo saanut osakseen kritiikkiä asiantuntijalausuntojen kireistä aikatauluista. Myöskään mediaan kohdistuvia hyökkäyksiä ei välttämättä nähdä tuomittavana puolueen kannattajien keskuudessa.

Epäluottamus oikeusjärjestelmään on merkillepantava signaali.

Perussuomalaisten kannattajat ovat oikeistopopulistisesti orientoituneille äänestäjille ominaisesti niin ikään vahvan johtajan kannalla. Toisaalta presidenttikeskeisyys ja siihen liittyvät edelleen verrattain vahvat valtaoikeudet ovat suomalaisen poliittisen järjestelmän erityispiirre, jota on mahdollista uudelleen arvioida uuden presidentin aloittaessa tehtävässään vuoden 2024 alussa.

Suomalaista poliittista tilaa kuvataan nykyisin yleensä nelikentällä, jossa vasemmisto–oikeisto-akseli muodostaa yhden ja liberaali–konservatiivi- tai GAL-TAN-akseli toisen ulottuvuuden. Näiden rinnalla vaikuttaa myös esimerkiksi aluepoliittinen jakolinja kasvukeskusten ja taantuvien alueiden välillä. Tässä esitetyt huomiot korostavat tarvetta huomioida jatkossa demokraattisuus-autoritaarisuus yhtenä ulottuvuutena, joka on merkityksellinen paitsi Perussuomalaisten asemoimisessa myös laajemmin poliittisessa ilmastossa tapahtuvien muutosten havaitsemisessa.

Hanna Wass on yleisen valtio-opin dosentti ja varadekaani Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja Suomen vaalitutkimuskonsortion johtoryhmän jäsen.

Aino Tiihonen on tutkijatohtori Tampereen yliopistossa ja Suomen vaalitutkimuskonsortion johtoryhmän jäsen.

Artikkelikuva: Brian Merrill / Pixabay

Julkaisu Demokratia taipuu kunhan hommat hoituu? Populistipuolueiden kannattajien kiinnittyminen demokratiaan ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma järjesti yhdessä Tampereen yliopiston Demokratiatutkimusverkoston, Valtiotieteellisen yhdistyksen ja Politiikasta-verkkolehden kanssa nuorten politiikan tutkijoiden vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkilöylyjä käsitelleen paneelikeskustelun 19.4.2023.

Paneelin puheenjohtajana toimi Politiikasta-lehden vastaava päätoimittaja Mikko Poutanen ja panelisteina olivat väitöskirjatutkijat Ville Tynkkynen ja Mikko Räkköläinen sekä tutkijatohtorit Aino Tiihonen ja Josefina Sipinen.

Tämä podcast on muokattu paneelikeskustelun suoratoistotallenteesta. Vaaleja ennen järjestettiin myös kokeneiden Tampereen yliopiston tutkijoiden eduskuntavaalipaneeli, josta on myös julkaistu podcast-tallenne.

Siinä missä vaaleja edeltänyt paneelikeskustelu keskittyi enemmän Sanna Marinin hallituksen suoriutumiseen kaudellaan ja puolueiden asetelmiin vaalien alla, jälkilöylyjen paneelikeskustelu oli tukevasti hallituksen alustavan muodostamisen äärellä.

Vaaleja edeltävät ja niiden jälkeiset keskustelut käydään väistämättä sen hetken mukaisella tiedolla. Ehkä tämä keskustelu tarjoaakin mielenkiintoisen näkymän siihen, miltä uuden hallituksen muodostuminen vaikutti politiikan tutkijoiden silmin huhtikuun 2023 puolivälissä.

Vaalien jälkilöylyt

Kuten vaalituloksesta tiedetään, kokoomus voitti vaalit, toiseksi suurimmaksi puolueeksi nousivat perussuomalaiset ja kolmanneksi sosiaalidemokraatit (SDP). Vaikka SDP suoriutui vaaleissa hyvin – vain harvoin aiemmin on pääministeripuolue onnistunut hallitusvastuun jälkeen kasvattamaan suosiotaan – muut Marinin hallituksen puolueet menettivät suosiotaan.

Keskustan kurssi oli jo vaalien alla kohti aiempaakin huonompaa vaalitulosta ja siten todennäköisesti myös kohti oppositiota, mutta koko Suomen itsenäisyyden ajan huonoin vaalitulos saattoi olla puolueelle silti melkoinen shokki. Vasemmistoliiton ja vihreiden heikot tulokset on etenkin julkisuudessa pistetty niin kutsutun taktisen äänestämisen piikkiin, minkä pyrkimyksenä on luultavasti ollut tehdä kokoomuksen ja perussuomalaisten muodostamasta hallituspohjasta epätodennäköisempi vaihtoehto.

On myös keskusteltu siitä, kuinka suurten puolueiden viestinnässä ja mediassa syntynyt niin kutsuttu pääministerivaalien kehystys osaltaan vaikutti tähän. Muista Marinin hallituksen puolueista siis vain RKP piti pintansa.

Tätä pohtiessaan paneeli joutui myös toteamaan, että kellään meistä ei TikTok-tiliä ole, eli paneelin nimestä huolimatta ehkä emme olleetkaan siis enää ”nuoria”.

Kristillisdemokraattien tai Liike Nyt:in osalta ei myöskään nähty suuria muutoksia eikä muutoin eloisasta pienpuoluekentästä noussut uusia haastajia. Toisaalta perussuomalaisista erotetun Ano Turtiaisen puolue Valta Kuuluu Kansalle (VKK) jäi kenties odotetusti eduskunnan ulkopuolelle, kuten kävi Siniselle Tulevaisuudelle vuoden 2019 vaaleissa.

Suomessa asuvien Suomen kansalaisten kevään 2023 vaalien ennakkoäänestysprosentti nousikin jo 40,5 prosenttiin, mutta koko vaalien äänestysprosentti jäi hieman edellisestä jääden 72,0 prosenttiin. Kiinnostavana kehityksenä voidaan nähdä 2000-luvun jokaisissa eduskuntavaaleissa kasvanut ennakkoäänestyksen suosio, joka ei tänä keväänä edellisen eduskuntavaalikevään 2019 tapaan näkynyt aiempaa vilkkaampana äänestysaktiivisuutena varsinaisena vaalipäivänä.

Vaikka vaalimökit ja vaalitentit kampanjoinnin muotoina säilyttivät merkityksensä, myös uudet kampanjointitavat ovat saaneet tuulta alleen. On melko todennäköistä, että esimerkiksi perussuomalaisten menestyksekäs näkyvyys sosiaalisen median videopalvelussa TikTokissa kasvatti puolueen kannatusta etenkin nuorten äänestäjien keskuudessa.

Tätä pohtiessaan paneeli joutui myös toteamaan, että kellään meistä ei TikTok-tiliä ole, eli paneelin nimestä huolimatta ehkä emme olleetkaan siis enää ”nuoria”.

Sinipunaa vai perusporvareita?

Ideologiset suunnanmuutokset politiikassa eivät sinänsä ole erityisen yllättäviä: seurasihan Marinin hallitus Sipilän hallitusta, ja näitä kahta hallitusta voidaan pitää toistensa ideologisina vastapareina. Hallitusta ollaan keväällä 2023 muodostamassa nyt oletusarvoisesti kahden eri vaihtoehdon varaan, eli kokoomuksen ja SDP:n sinipunahallituksen tai kokoomuksen ja perussuomalaisten perusporvarihallituksen ympärille. Ehkä vuoden 2023 vaalit näyttäytyvätkin pääosin siten melko tavanomaisina vaaleina, jossa oppositio nousee, ja hallituspuolueet kärsivät.

Toisaalta ehkä ideologisten blokkien näkökulmasta on mielenkiintoista, kuinka keskusta ei nyt oltuaan ensin pääministerivastuussa Juha Sipilän hallituksessa ja sitten Marinin hallituksessa hallituksen sisäisenä ideologisena vastapainona ole valmis uuteen hallitusvastuuseen taas uudessa ideologisessa suunnassa.

Suomalainen politiikka ei kuitenkaan muistuta vieläkään ruotsalaistyylistä blokkipolitiikkaa, jossa oikeiston ja vasemmiston puolueet eivät oletusarvoisesti mahdu samaan hallitukseen keskenään. Ainakin vielä huhtikuussa kokoomuksen hallitustunnustelijan Petteri Orpon lähettämät kysymykset ja vastaukset puolueille jättivät ovea auki sinipunahallitukselle.

Suomalainen politiikka ei kuitenkaan muistuta vieläkään ruotsalaistyylistä blokkipolitiikkaa, jossa oikeiston ja vasemmiston puolueet eivät oletusarvoisesti mahdu samaan hallitukseen keskenään.

Kenties jokin blokkipolitiikan kaltainen piirre näkyy Suomessakin, eli etukäteen tiettyjen puolueiden ulossulkeminen mahdollisista hallituskumppaneista: niin SDP kuin RKP ilmoittivat jo ennen vaaleja, etteivät ne voisi toimia hallituksessa, joka toteuttaisi perussuomalaista politiikkaa. Vastavuoroisesti perussuomalaiset ilmaisivat, etteivät voi liittyä hallitukseen, joka ei toteuttaisi perussuomalaista politiikkaa. Tällaista ulossulkevaa asemoitumista on politiikan tutkija Sami Borg kuvannut blokkauspolitiikan käsitteellä.

Oma tekijänsä hallituksen muodostumisessa saattaa myös olla tulevat puheenjohtajien vaihdokset. Sanna Marin ilmoitti heti vaalien jälkeen, ettei aio jatkaa enää SDP:n puheenjohtajana, eikä hae mahdollisessa sini-punahallituksessa ministerin paikkaa. Samoin vihreiden Maria Ohisalo ilmoitti pian Marinin jälkeen – ja kenties ymmärrettävästi puolueen vaalitappio huomioiden – ettei myöskään aio jatkaa puolueen johdossa. Vasemmistoliiton Li Andersson oli jo ennen vaaleja ilmoittanut, ettei aio jatkaa puheenjohtajana. Keskustan suunnalta sen sijaan Annika Saarikko on ilmaissut halunsa jatkaa puolueen johdossa tappioista huolimatta.

Jatkuuko kriisien tie?

Marinin hallituksen kautta politiikkaa rajasivat ja muokkasivat monenlaiset kriisit. Moni poliittinen päätös Marinin kauden ajalta saatiin kyllä ratkaistua kriiseistä huolimatta. Suomen ensimmäiset aluevaalit pidettiin ja jopa Nato-prosessi saatiin jo kevään 2023 aikana päätökseen. Asioita jäi silti myös paljon tekemättä: saamelaiskäräjälain uudistaminen kaatui jälleen kerran, ilmastotoimia on tutkijoiden näkökulmasta pidetty riittämättöminä ja hoiva-alan työvoimapulaan ei ole löydetty pitkäjänteisiä vastauksia. Nämä kaikki saattavat löytyä uuden hallituksen agendalta.

Ehkä näitä vaaleja kuitenkin määritti ennen kaikkea se, miten valtionvelka ja talouspolitiikka yleisesti nostettiin keskeiseksi kriisinkaltaiseksi teemaksi. Valtionvarainministeriön aloitteesta kaikki puolueet alkoivat lopulta laatia leikkauslistoja, mutta yksityiskohdat jäivät melko keveälle tasolle. Tulevan hallituksen täytyy jotenkin lähteä jalkauttamaan talouspolitiikkaa, joka vaikutti ainakin vaalikampanjoiden pohjalta painottavan julkisen sektorin leikkauksia.

Melko ohueksi jäänyt ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu aiheutti paneelissa ihmetystä. On kuin Nato-jäsenyys olisi itsessään toiminut turvallisuuspolitiikan laajemman keskustelun vaimentimena.

Tämä ei ole täysin ongelmatonta, koska esimerkiksi EU:n suunnalla vihreän siirtymän ja Ukrainan sodan edellyttämät politiikkatoimet saattavat edellyttää merkittäviä panostuksia EU:n omaan toimintaan, jotka sopivat huonosti yhteen kotimaisten leikkauslistojen kanssa. Niin ikään hoiva-alan jatkuva kriisi Suomessa huutaa pikaisia poliittisia ratkaisuja. Mikäli ilmastomuutoksen seuraukset jatkavat voimistumistaan, on vaarana, että politiikasta tulee jatkuvaa kriisinhallintaa.

Juuri tässä suhteessa vaaliteemoista melko ohueksi jäänyt ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu aiheutti paneelissa ihmetystä. On kuin Nato-jäsenyys olisi itsessään toiminut turvallisuuspolitiikan laajemman keskustelun vaimentimena, eikä EU:sta tai maahanmuutostakaan juuri puhuttu muutoin kuin siinä kapeassa merkityksessä, mitä – mahdollisesti negatiivista – siitä seuraisi Suomelle. Laajempien ulkopoliittisten visioiden puute herätti keskustelua.

Paneelin lopuksi panelistit listasivat vielä kolme tärkeintä politiikkasektoria, jotka todennäköisesti muotoutuvat tulevan hallituksen suurimmiksi haasteiksi – hallituksen koostumuksesta riippumatta.

Josefina Sipinen on tutkijatohtori Tampereen yliopistossa.

Ville Tynkkynen on valtio-opin väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa. Hänen väitöskirjansa käsittelee Hannah Arendtin vallan käsitettä.

Aino Tiihonen on tutkijatohtori Tampereen yliopistossa.

Mikko Räkköläinen on kansainvälisen politiikan väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa. Hänen väitöskirjansa käsittelee kaupallisten sotilas- ja turvallisuusyritysten vaikutuksia ulko- ja turvallisuuspolitiikalle.

Mikko Poutanen on erikoistutkija Turun yliopistossa ja Politiikasta-lehden vastaava päätoimittaja.

Podcastin tekninen tuottaja: Timo Uotinen

Artikkelikuva: Nuorten tutkijoiden vaalipaneeli Tampereen yliopistolla huhtikuussa 2023. Kuvassa (vas.-oik.) Mikko Poutanen, Mikko Räkkölainen, Aino Tiihonen, Ville Tynkkynen ja Josefina Sipilä.
Kuva: Hanne Vuorela

Julkaisu Podcast: Nuorten tutkijoiden eduskuntavaalien jälkilöylyt ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Yhteiskuntaluokan on katsottu selittävän puoluevalintaa äänestyspäätöksissä läntisissä demokratioissa jo teollisesta vallankumouksesta lähtien. Luokkapohjainen äänestäminen oli seurausta työväenluokan poliittisesta aktivoitumisesta ja määritti pitkään niin poliittisten puolueiden kuin laajemmin yhteiskunnan jakoa. 

Luokkaäänestäminen tarkoitti sitä, että kansalainen äänesti sitä puoluetta, jonka katsottiin edustavan oman luokan intressejä. Voidaan sanoa, että niin ammattiliitot kuin vasemmistolaiset puolueetkin pohjaavat tähän yhteiskuntaluokkien jakoon.

Tutkimusten mukaan 1980-luvulle tultaessa äänestäjien luokka-aseman vaikutus äänestyspäätöksiin kuitenkin heikkeni. Luokkaäänestämisen laskun nähtiin tapahtuvan ennen kaikkea työväenluokan luokkaäänestämisessä, minkä katsottiin osittain selittävän vasemmistopuolueiden kannatuksen laskua Länsi-Euroopassa. Työväenluokkaisten äänestäjien äänten havaittiin jakaantuvan yhä useamman puolueen kesken. 

Tutkimusten mukaan 1980-luvulle tultaessa äänestäjien luokka-aseman vaikutus äänestyspäätöksiin heikkeni.

Valtio-opin tutkijatohtori Aino Tiihonen Tampereen yliopistosta on tutkinut tuoreessa väitöskirjassaan juuri työväenluokkaisten äänestäjienluokkasamastumista, arvoja ja asenteita sekä heidän puoluevalintojaan Suomessa 2010-luvun eduskuntavaaleissa. Hänen väitöskirjassaan paneudutaan syvemmin objektiivisen luokka-aseman, eli ammatin ja subjektiivisen luokka-aseman, eli luokkasamastumisen väliseen yhtenevyyteen, ja tällä tavoin luodaan kolme työväenluokkaryhmää, joiden puoluevalintoja tutkimuksessa tarkastellaan. 

Tiihonen on nyt tutkijatohtorina mukana  nuorten kansalaispätevyyttä tutkivassa Suomen Akatemian rahoittamassa Education, Political Efficacy and Informed Citizenship -hankkeessa, jonka johtaja Elina Kestilä-Kekkonen oli vieraana Politiikasta podcastissa marraskuussa 2021 ja toinen tutkijatohtori Josefina Sipinen, jonka kanssa keskusteltiin poliittisen osallistumisen kysymyksistä maaliskuussa 2022. 

Lisäksi Tiihonen työskentelee osa-aikaisena erikoistutkijana Turun yliopistossa Ilmastotoimet puntarissa -tutkimushankkeessa vuoden 2022 loppuun saakka. 

Podcastissa Tiihonen keskustelee Politiikasta-lehden päätoimittaja Mikko Poutasen kanssa suomalaisen työväenluokan luokkasamastumisesta ja puoluevalintojen mekanismeista.

Työväenluokan historiallinen muutos

Keskeisenä syynä luokkaäänestämisen muutokseen voidaan pitää laajempaa yhteiskunnallista muutosta länsimaissa, jossa talouden ja teollisuuden rakenteiden muutos, globalisaatio ja yleinen koulutustason nousu on muuttanut yhteiskunnan ammattirakennetta. Laajamittaisen yhteiskunnallisen muutoksen myötä politiikan asiakysymykset ovat muuttuneet, mikä on uudelleenmuovannut myös äänestäjien ja puolueiden välisiä siteitä.

Perinteisesti työväenluokan luokkaäänestämistä analysoineet tutkijat ovat määritelleet työväenluokkaisia äänestäjiä heidän ammattiensa perusteella. Tätä ammatteihin perustuvaa mittaustapaa on kutsuttu objektiiviseksi. Koska yhteiskunnan ammattirakenne on muuttunut, työväenluokan määritelmä on alkanut häilyä. 

Osa luokkaäänestämistä tarkastelleista tutkijoista on kiinnostunut äänestäjien luokka-asemien mittaamisesta myös subjektiivisesti, eli huomioiden paremmin itse mittauskohteen, äänestäjän. Subjektiivisessa mittaustavassa on kyse äänestäjän koetusta luokka-asemasta siitä huolimatta, mitä he objektiiviselta luokka-asemaltaan edustavat. Tavallisin subjektiivinen mittaustapa on ollut luokkasamastuminen. 

Näin ollen on merkityksellisempää ottaa huomioon se, miten äänestäjät itse näkevät itsensä osana yhteiskunnan luokkarakennetta, kuin se, mitä he ammattiasemaltaan edustavat.

Modernin työväenluokkaisen luokkasamastumisen selittämiseksi on tärkeä nähdä ero subjektiivisen eli koetun ja objektiivisen eli tässä tapauksessa ammattiasemasta kumpuavan luokkamääritelmän välillä. Tämä kaksiulotteinen lähestymistapa äänestäjien luokka-asemiin on keskeinen lähtökohta Tiihosen väitöstutkimuksessa. Väitöskirjassa erotellaan kolme erilaista työväenluokkaryhmää, jotka perustuvat sekä äänestäjien ammattiin että luokkasamastumiseen.  

Ensimmäinen ryhmistä on perinteinen työväenluokka, johon kuuluvat äänestäjät ovat ammattiasemaltaan työntekijöitä ja he myös samastuvat työväenluokkaisiksi. Sen sijaan toisessa ryhmässä eli ammatillisessa työväenluokassa toimitaan työntekijäammateissa, mutta ei samastuta työväenluokkaan vaan alempaan keskiluokkaan, keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan. Kolmas työväenluokkaryhmä, ideologinen työväenluokka koostuu äänestäjistä, jotka samastuvat työväenluokkaan, mutta ovat ammattiasemaltaan johtajia, asiantuntijoita, alempia tai ylempiä toimihenkilöitä. 

Miksi luokkasamastumisen huomioimista sitten voidaan pitää tärkeänä luokkaäänestämistä tarkastelevissa tutkimuksissa? 

Luokkasamastumisen ajatellaan heijastelevan äänestäjien maailmankuvaa, joka heijastuu heidän arvoihinsa ja asenteisiinsa. 2000-luvun vaalitutkimuksista tiedetään, että arvojen ja asenteiden selitysvoima puoluevalintojen taustalla on kasvanut. Näin ollen on merkityksellisempää ottaa huomioon se, miten äänestäjät itse näkevät itsensä osana yhteiskunnan luokkarakennetta kuin se, mitä he ammattiasemaltaan edustavat. Ylipäätään on tärkeää erottaa ammattiasema ja luokkasamastuminen toisistaan.

Luokkasamastumisen muutos puoluekentässä

Työväenluokkaisten äänestäjien luokkasamastumisessa tapahtuneiden muutosten voidaan nähdä vaikuttaneen siihen, että työnväenluokan äänet jakautuvat yhä useamman puolueen kesken.

Vasemmistoliitto ja SDP ovat yhä 2010-luvulla näkyvillä kaikkien kolmen Tiihosen tarkasteleman työväenluokkaryhmän puoluevalinnoissa, mutta myös muut puolueet, erityisesti Perussuomalaiset, ovat saaneet taakseen työväenluokkaa. Perussuomalaisten entisen puheenjohtajan Timo Soinin retorinen väite perussuomalaisista työväenpuolueena ilman sosialismia selittänee demariäänestäjien siirtymistä perussuomalaisten kannalle, mikä havaittiin myös vuoden 2015 eduskuntavaalitutkimuksessa.

Työnväenluokan äänet jakautuvat yhä useamman puolueen kesken.

Perussuomalaiset eivät kuitenkaan ole ainoa puolue, joka houkuttelee työväentaustaista äänestäjää. Yhteiseksi piirteeksi työväenluokkaan samastuvalle äänestäjälle on tunnistettavissa kriittisyys Euroopan unionia kohtaan.

Tiihosen väitöstutkimuksen mukaan työväenluokkaan samastumista selittää kaikista voimakkaimmin työväenluokkainen lapsuudenkoti. Sen vaikutus on merkittävä äänestäjän aikuisiän ammatista ja koulutustasosta huolimatta. Lisäksi myös puolison työntekijäammatissa toimiminen vahvistaa työväenluokkaan samastumista. 

Näkökulmia nuoren tutkijan uraan 

Podcastissa myös keskustellaan, kuinka kimmoke väitöskirjan tutkimusaiheeseen voi syntyä jo graduaikana, kun tutkimuskentästä löytyy jokin mielenkiintoinen puute tai seikka, joka herättää mielenkiinnon. Kiinnostavaan tutkimusaiheeseen on mahdollista syventyä perusteellisesti väitöskirjassa. 

Väitöskirjatutkijan työ ei kuitenkaan ole pelkkää väitöstutkimuksen varsinaista kirjoittamista, vaan sisältää lukemattomia isompia ja pienempiä haasteita tutkimusluvista kirjallisuuden haltuunottoon jo ennen kuin itse analyysiin vielä edes päästään. Myös rahoitusta haetaan nykyään omalle työlle jo varhaisessa vaiheessa. Rahoituksen tärkeys ei aina välity edes väitöskirjatutkijan lähipiirille.

Nuori tutkija voi tehdä väitöskirjavaiheessa paljon muutakin kuin väitöskirjaansa kerryttääkseen arvokkaita oppeja ja kokemuksia tutkijanuralla.

Nuori tutkija voi tehdä myös väitöskirjavaiheessa paljon muutakin kerryttääkseen arvokkaita oppeja ja kokemuksia tutkijanuralla. Tällaisia kokemuksia voivat olla esimerkiksi toimiminen kotimaisten tai kansainvälisten tiedelehtien päätoimituksessa tai tieteellisten yhdistysten jäsenenä. Nämä tehtävät ovat usein erittäin antoisia, mutta toisaalta ne myös vievät merkittävästi aikaa ja resursseja nuorelta tutkijalta. Työyhteisön tuki ja verkostot ovat kuitenkin tärkeitä.

Nuoret tutkijat voivat rakentaa verkostoja myös itse. Hyvänä esimerkkinä on Valtiotieteellisen yhdistyksen politiikan tutkijoille suunnattu nuorten tutkijoiden verkosto Early Scholars Network – ESN. 

Vaikka tutkimusta ei aina tehdä itsenäisesti vaan osana isompaa tutkimusryhmää, koronapandemia työnsi monet tutkijat parin vuoden mittaiseen yksinäiseen puurtamiseen. ESN:n kaltaiset verkostot pyrkivät tuomaan yhteen samanlaisten asioiden ja kysymysten äärellä olevia nuoria tutkijoita, lisäämään vuorovaikutusta heidän välillään ja rakentamaan verkostoja yli yliopistojen rajojen. Vertaisverkostot voivat toimia tärkeänä voimavarana, joissa voidaan jakaa kokemuksia, ajatuksia sekä yhtä lailla huolia ja murheita. 

Aino Tiihonen on tutkijatohtori Tampereen yliopistossa ja erikoistutkija Turun yliopistossa.

Mikko Poutanen on politiikan tutkimuksen tutkijatohtori Tampereen yliopistossa ja Politiikasta-lehden vastaava päätoimittaja.

Julkaisu Podcast: Luokkasamastuminen Suomessa 2010-luvulla ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Suomen vuoden 2019 eduskuntavaalit järjestettiin puoli vuotta hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n poliittista keskustelua sykähdyttäneen ilmastoraportin julkaisemisen jälkeen. Raportin mukaan ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen tulee vaatimaan ennennäkemättömiä järjestelmätason muutoksia maailmanlaajuisesti.

Ilmastonmuutos olikin merkittävästi esillä kevään 2019 eduskuntavaaleja edeltäneessä julkisessa keskustelussa.

Osana Tampereen yliopistossa järjestettyä eduskuntavaalien tematiikkaan paneutunutta tutkimuskurssia kerättiin tutkimusaineisto, joka kuitenkin osoittaa, että ilmastovaaleiksi brändätyissä vaaleissa ilmastonmuutos ei noussut selkeästi ehdokkaiden hallitsevaksi kärkiteemaksi ainakaan Pirkanmaan vaalipiirissä.

Osana tutkimuskurssia kerättiin aineisto, joka osoittaa, että ilmastonmuutos ei noussut selkeästi ehdokkaiden hallitsevaksi kärkiteemaksi ainakaan Pirkanmaan vaalipiirissä.

Aineisto yhdistettiin kokonaisuudeksi kolmesta erillisestä osa-aineistosta, jotka olivat oikeusministeriön ehdokastietojen perusdata, koodattu ja tallennettu pirkanmaalaisten ehdokkaiden kotisivu-data sekä pirkanmaalaisten ehdokkaiden valikoidut vaalikonevastaukset Ylen ja Helsingin Sanomien vaalikoneissa.

Kaikista pirkanmaalaisista ehdokkaista koottu kokonaisaineisto ja puolueiden valtakunnalliset vaaliohjelmat osoittivat, että ilmastonmuutos teemana pääsi jokaisen eduskuntapuolueen vaaliohjelmaan ja osaksi vaalikampanjoinnin kärkiteemoja lukuun ottamatta seitsemän tähden liikettä. Poikkeuksen tässä teki myös perussuomalaisten vaaliohjelma. jossa ilmastomuutoksen olemassaolo tunnustettiin, mutta sekä Suomen rooliin sen torjumisessa että ”moraaliposeeraukseen perustuvaan ilmastopolitiikkaan” suhtauduttiin hyvin skeptisesti.

Huomionarvoista onkin, että suurista eduskuntapuolueista ainoastaan perussuomalaiset suhtautuivat vaaliohjelmansa perusteella negatiivisesti Suomen aktiiviseen rooliin ilmastopolitiikassa.

Ehdokkaiden vaalikonevastausten perusteella Pirkanmaalla ilmastonmuutoksen torjumiseen myönteisimmin ja akuuteimmin suhtautuivat vihreiden ehdokkaat. Heidän perässään tulivat vasemmistoliiton ja SDP:n ehdokkaat. Vihreiden ehdokkaista jokainen ja vasemmistoliiton ehdokkaista yli kaksikolmasosaa suhtautuivat myönteisesti tai jokseenkin myönteisesti ehdotettuihin politiikkatoimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi. SDP:n ehdokkaista alle kolmasosa suhtautui jokseenkin myönteisesti.

Odotetusti Pirkanmaalla eduskuntapuolueista vain vihreiden ja vasemmistoliiton listoilla oli ehdokkaita, jotka asennoituivat myönteisesti lähes kaikkiin molemmissa vaalikoneissa esitettyihin ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtääviin politiikkatoimiin.

Toista ääripäätä tässä suhteessa edustivat perussuomalaisten, seitsemän tähden liikkeen, sinisten, keskustan ja kristillisdemokraattien ehdokkaat, joiden ehdokkaista valtaosa suhtautui epäilevästi suurimpaan osaan vaalikoneissa esitetyistä politiikkatoimista ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kaikista kielteisimmin kyseisiin politiikkatoimiin asennoituivat perussuomalaisten ehdokkaat, joista yksikään ei suhtautunut politiikkatoimiin keskimääräisesti edes jokseenkin hyväksyvästi.

Keskustan ja seitsemän tähden liikkeen ehdokkaista kaksi kolmasosaa, kristillisdemokraattien ehdokkaista noin puolet ja sinisten ehdokkaista hieman alle puolet suhtautuivat kielteisesti tai jokseenkin kielteisesti ehdotettuihin toimiin.

Kerätyn aineiston perustella suurempi osa ehdokkaista Pirkanmaalla asennoitui kielteisesti kuin myönteisesti vaalikoneissa ehdotettuihin ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen tähtääviin politiikkatoimiin.

Tutkimuskurssia varten kerätyn aineiston perustella suurempi osa ehdokkaista Pirkanmaalla asennoitui kielteisesti kuin myönteisesti vaalikoneissa ehdotettuihin ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen tähtääviin politiikkatoimiin. Torjuvasti suhtautuvia oli kaikista pirkanmaalaisista ehdokkaista 42 prosenttia ja myönteisesti suhtautuvia 30 prosenttia ehdokkaista.

Puolueiden sijoittuminen sosioekonomiselle oikeisto-vasemmisto-akselille näyttäisi olevan jokseenkin yhteydessä puolueiden ehdokkaiden ilmastokantoihin. Vasemmistoon tyypillisesti liitetyiden puolueiden (Vas., SDP, Vihr.) ehdokkaat olivat ilmastotoimiin myönteisemmin suhtautuvia, kun taas oikeistoon tyypillisesti sijoitettujen puolueiden (PS, Sin., KD) ehdokkaat suhtautuivat torjuvammin esitettyihin toimiin.

Selityssuhde on kuitenkin vain kohtalainen, sillä merkittäviä poikkeuksiakin löytyy. Esimerkiksi perinteisenä oikeistopuolueena pidetyn kokoomuksen ehdokkaat olivat, ainakin Pirkanmaalla, huomattavasti myönteisempiä esitettyjä toimia kohtaan kuin esimerkiksi keskustan ehdokkaat.

Keskustalla myönteisyyttä ilmastotoimia kohtaan laskivat vaalikoneissa ilmastonmuutostematiikan yhteydessä esitetyt kysymykset metsänhakkuista. Ne saatettiin tulkita ensisijaisesti metsänhoidollisiksi toimiksi. Lisäksi lihansyöntiä koskeva kysymys saatettiin tulkita ennen kaikkea kotimaisia maataloustuottajien etuuksia määritteleväksi kysymykseksi ilmastonmuutos-näkökulman sijaan.

Pirkanmaalaisten eduskuntavaaliehdokkaiden ilmastoasenteet puolueen perusteella. Vaalikonevastauksista tehty summamuuttuja. Mitä suurempi luku, sitä myönteisemmin ehdokas suhtautui vaalikoneessa ehdotettuihin ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtääviin politiikkatoimiin ja arvokysymyksiin.

Vastausvaihtoehdot kaikissa vaalikonekysymyksissä oli jaettu viisiportaiseen skaalaan, joka mittasi ehdokkaan suhtautumista esitettyyn väitteeseen liikkuen hyvin kielteisen suhtautumisen kautta hyvin myönteiseen suhtautumiseen. Skaalan ensimmäinen arvo oli ”Täysin eri mieltä”, keskimmäinen arvo ”En osaa sanoa” ja viimeinen arvo ”Täysin samaa mieltä”.

Vaalikonekysymykset olivat: 1. Suomen pitää olla edelläkävijä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa, vaikka se aiheuttaisi suomalaisille kustannuksia; 2. Suomen ei pidä kiirehtiä kieltämään uusien bensa- ja dieselautojen myyntiä; 3. Valtion pitää ohjata suomalaiset syömään vähemmän lihaa esimerkiksi verotuksen avulla; 4. Metsiä hakataan Suomessa liikaa; 5. Suomessa tulee asettaa kansalaisille henkilökohtainen hiilibudjetti, jossa määritellään hiilijalanjäljelle enimmäisraja; 6. Suomen pitää vähentää hakkuita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi; 7. Kaikessa päätöksenteossa pitäisi arvioida vaikutukset ympäristöön ja tarvittaessa luopua ympäristölle haitallisista hankkeista.

*) Pirkanmaan vaalipiirissä yhdellä puolueella, vaaliliitolla tai yhteislistalla sai olla enintään 19 ehdokasta.

**) Muut puolueet olivat Suomen ruotsalainen kansanpuolue, kommunistinen työväenpuolue, feministinen puolue, Suomen kommunistinen puolue, eläinoikeuspuolue, itsenäisyyspuolue, kansalaispuolue, Suomen kansa ensin -puolue, liberaalipuolue ja piraattipuolue.

Ehdokkaiden ilmastoasenteiden taustatekijät

Siinä missä Pirkanmaalla miesehdokkaista hieman yli puolet suhtautui torjuvasti tai jokseenkin torjuvasti vaalikoneissa esitettyihin ilmastotoimiin, naisista näin teki vain noin joka neljännes. Naiset asennoituivat myönteisemmin myös kunnianhimoisiin ilmastonmuutosta torjuviin politiikkatoimiin: naisehdokkaista noin 43 prosenttia tuki ehdotettuja toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja vastaavasti miehistä politiikkatoimia tuki vain noin 22 prosenttia.

Miesehdokkaista hieman yli puolet suhtautui torjuvasti tai jokseenkin torjuvasti vaalikoneissa esitettyihin ilmastotoimiin. Naisista näin teki vain noin joka neljännes.

Jokseenkin odotetusti 18–29-vuotiaat ehdokkaat suhtautuivat keskimääräisesti kaikista myönteisimmin ilmastonmuutoksen torjumiseen ja olivat huomattavasti kunnianhimoisempia ilmastopolitiikan suhteen kuin heitä vanhemmat ehdokkaat. 18–29-vuotiaista ehdokkaista puolet suhtautui myönteisesti esitettyihin politiikkatoimiin, kun vastaava luku oli 30–50-vuotiaissa hieman alle kolmannes ja yli 51-vuotiaissa hieman alle neljännes. Yli 51-vuotiaista ehdokkaista puolet suhtautui kielteisesti vaalikonekysymysten ehdottamiin ilmastonmuutosta torjuviin politiikkatoimiin.

Pirkanmaan ehdokkaissa oli havaittavissa, että ilmastoasenteet jakautuivat tutkimuskirjallisuudessa esitetyn tavan mukaan, jossa puoluekannan lisäksi sosiodemografiset tekijät, kuten ikä ja sukupuoli, ennustavat henkilön ilmastoasenteita.

Pirkanmaalaisten ehdokkaiden keskuudessa ilmastomyönteiset asenteet jäivät kuitenkin heikommin edustetuiksi  verrattuna negatiivisempiin asenteisiin. Osittain tätä selitti kevään eduskuntavaaleissa sekä nuorten ehdokkaiden vähäisempi määrä muihin ikäluokkiin verrattuna että naisehdokkaiden vähäisempi määrä miesehdokkaisiin verrattuna. 

Ehdokkaiden moninaiset kärkiteemat omissa vaalikampanjoissaan

Kaikista kärkiteemoista, jotka ehdokkaat nostivat itse esille omilla kotisivuillaan, koulutus toistui kaikista yleisimmin pirkanmaalaisten ehdokkaiden keskuudessa. Koulutus esiintyi kolmen kärkiteeman joukossa noin 8 prosentilla ehdokkaista, joilla oli kotisivut. Ilmastonmuutos oli kärkiteemoista toiseksi yleisimmin esiintyvä (7 %). Sen kannoilla tulivat yrittäjyys (5 %), vanhukset (5 %) ja työllisyys (5 %).

Koulutus toistui kärkiteemoista yleisimmin pirkanmaalaisten ehdokkaiden keskuudessa.

Prosenttierot kärkiteemojen esiintyvyyksien välillä olivat kuitenkin hyvin pieniä, eikä mikään teema näin ollen noussut ylitse muiden. Mainitsemisen arvoista on se, että ympäristönsuojelu ei päässyt lainkaan kymmenen yleisimmän kärkiteeman joukkoon, kun tarkasteltiin kaikkia ehdokkaita. Ympäristönsuojelun kohdalla oli kuitenkin havaittavissa suuriakin puoluekohtaisia eroja, sillä se nousi kuitenkin yhdeksi merkittävimmäksi kärkiteemaksi keskustan, vihreiden ja SDP:n ehdokkaiden kotisivuilla.

Puolueen perusteella tarkasteltuna kärkiteemojen suhteen löytyy suurta hajontaa. Ilmastonmuutos nousi kolmen yleisimmän kärkiteeman joukkoon vihreillä, vasemmistoliitolla, SDP:llä ja Liike Nytillä. Vihreiden, vasemmistoliiton ja Liike Nytin ehdokkailla ilmastonmuutos oli yleisimmin esiintyvä kärkiteema (tai jaetulla ykkössijalla). SDP:llä ilmastonmuutos oli jaetulla kolmannella sijalla. Lisäksi ympäristönsuojelu pääsi kolmen yleisimmän kärkiteeman joukkoon keskustan, SDP:n ja vihreiden ehdokkaiden kotisivuilla.

Kun verrataan ehdokkaiden ilmastoasenteita vaalikonevastauksien ja kärkiteemojen näkökulmista, saadaan selville joitakin mielenkiintoisia epäjohdonmukaisuuksia. Ehkä merkittävimmät epäjohdonmukaisuudet löytyivät Liike Nytin sekä keskustan ehdokkaiden kärkiteemojen ja vaalikonevastauksien väliltä.

Ehkä merkittävimmät epäjohdonmukaisuudet löytyivät Liike Nytin sekä keskustan ehdokkaiden kärkiteemojen ja vaalikonevastauksien väliltä.

Liike Nytin ehdokkaista lähes kolmannes oli nostanut ilmastonmuutoksen kärkiteemakseen, mutta vaalikonevastausten perusteella ehdokkaista vain noin 15 prosenttia oli valmis esitettyihin politiikkatoimiin ja puolet ehdokkaista suhtautui keskimäärin torjuvasti kaikkiin vaalikoneissa esitettyihin politiikkatoimiin. Mahdollista on, että Liike Nytin ehdokkaat olivat epäjohdonmukaisia tavoitteissaan tai he eivät pitäneet vaalikoneiden ehdottamia politiikkatoimia oikeina tapoina toimia ilmastonmuutosta vastaan.

Keskustan ehdokkailla taas ympäristönsuojelu oli kolmen tärkeimmän kärkiteeman joukossa, mutta vaalikonevastauksien perusteella keskustan ehdokkaat olivat hyvin skeptisiä esitettyjen politiikkatoimien suhteen. Yli 65 prosenttia heistä suhtautui niihin torjuvasti.

Pirkanmaalaiset keskustan ehdokkaat mahdollisesti näkivät ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja ympäristönsuojelun toisistaan irrallisina tavoitteina, minkä vuoksi he vaalikonevastauksissaan suhtautuivat torjuvasti ehdotettuihin ilmastotoimiin mutta nostivat silti ympäristönsuojelun merkittäväksi vaaliteemakseen.

Toisaalta on mahdollista, että keskustan ehdokkaiden mielestä metsänhakkuu ja lihansyönti edustivat ensisijaisesti joitakin muita asiakysymyksiä kuin ilmastonmuutos- tai ympäristökysymyksiä. Toisin sanoen niiden puolustamisen tai vastustamisen ei välttämättä nähty olevan ensisijaisesti yhteydessä ilmastonmuutoksen vastaisten toimien vastustamiseen tai puolustamiseen.

Hieman yllättäen ilmastonmuutos ei noussut nuorten ehdokkaiden (18–29-vuotiaiden) ikäryhmässä yleisimmin esiintyväksi kärkiteemaksi heidän kotisivuillaan. Se pääsi kärkiteemoissa jaetulle toiselle sijalle (24 %) jääden yli 10 prosenttiyksiköllä jälkeen 18–29-vuotiaiden ehdokkaiden yleisimmästä kärkiteemasta, koulutuksesta (36 %).

Sen sijaan 30–50-vuotiaiden ikäryhmässä ilmastonmuutos oli yleisimmin esiintyvä kärkiteema, noin joka neljännellä 30-vuotiaista ehdokkaista ilmastonmuutos esiintyi kolmen yleisimmän kärkiteeman joukossa. Yli 51-vuotiaiden ikäryhmässä ilmastonmuutos ei noussut kolmen yleisimmän kärkiteeman joukkoon

Ilmastoehdokkaan arkkityyppi

Pirkanmaalla kunnianhimoisen ilmastopolitiikan puolesta ehdolle asettui todennäköisimmin vihreiden tai vasemmistoliiton 18–29-vuotias naispuolinen ehdokas.

Ilmastonmuutoksen esiintymiseen kärkiteemana kevään eduskuntavaaleissa ei näyttäisi Pirkanmaalla vaikuttaneen ehdokkaan sukupuoli, sillä sekä nais- että miesehdokkaista noin joka viides nosti sen omilla kotisivuillaan kolmen kärkiteemansa joukkoon. Tästä huolimatta pirkanmaalaiset naisehdokkaat suhtautuivat vaalikonevastauksiensa perusteella selvästi miehiä myönteisemmin esitettyihin politiikkatoimenpiteisiin ja ilmastonmuutosta koskeviin arvokysymyksiin.

On mahdollista, että miesehdokkaat ja vanhempiin ikäryhmiin kuuluvat ehdokkaat eivät pitäneet vaalikoneissa ehdotettuja politiikkatoimia parhaina tapoina toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

On mahdollista, että miesehdokkaat ja vanhempiin ikäryhmiin kuuluvat ehdokkaat eivät pitäneet vaalikoneissa ehdotettuja politiikkatoimia parhaina tapoina toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Toisaalta analysoiduissa vaalikonekysymyksissä oli mukana myös arvokysymyksiä, jotka eivät suoraan viitanneet mihinkään politiikkatoimenpiteeseen, joten vaalikonevastausten tulosta voidaan pitää ainakin viitteellisenä indikaattorina ehdokkaan ilmastoasenteiden suhteen. 

Ilmastovaalit 2019?

Vuoden 2019 eduskuntavaaleja ei voida täysin perustellusti pitää Pirkanmaalla ilmastovaaleina. Ilmastonmuutos oli esillä pirkanmaalaisten ehdokkaiden itse nimeämissään kärkiteemoissa vahvasti, mutta yleisimmin toistunut kärkiteema oli kuitenkin koulutus.

Osuvampaa on todeta, että vuoden 2019 eduskuntavaaleissa ehdokkailla oli useita vahvoja kärkiteemoja, jotka vaihtelivat sekä puolueittain että ehdokkaiden sosiodemografisen taustan mukaan.

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa ehdokkailla oli useita vahvoja kärkiteemoja, jotka vaihtelivat sekä puolueittain että ehdokkaiden sosiodemografisen taustan mukaan.

Toisaalta kevään 2019 eduskuntavaalien voidaan katsoa vahvistaneen ilmastonmuutoksen asemaa suurena vaaliteemana muun muassa työllisyyden, yrittäjyyden ja eriarvoisuuden rinnalla. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa lähes jokainen puolue otti jollain tavalla kantaa ilmastonmuutokseen, eikä sitä voinut aihealueena ohittaa.

Ilmastonmuutosteeman vahvistuneeseen asemaan viittaa myös sen jatkuva läsnäolo julkisessa keskustelussa. Esimerkiksi analysoiduissa Ylen sekä Helsingin Sanomien vaalikoneissa kolmestakymmenestä kysymyksestä yhteensä kuusi mittasi asenteita sekä arvoja ympäristöä ja ilmastonmuutosta kohtaan.

Tämän perusteella voidaan arvella ainakin vaalikoneiden tekijöiden uskoneen äänestäjillä olleen halukkuutta tietää ehdokkaiden ilmastoasenteista ja jopa mahdollisesti painottavan niitä äänestyspäätöksissään. Vaikka ilmastonmuutos ei ollut kevään eduskuntavaaleissa vaalikeskustelun hallitsevin kärkiteema, näyttäisi se vakiinnuttaneen paikkansa suurten vaaliteemojen joukossa.

Tulokset perustuvat kaikista pirkanmaalaisista eduskuntavaaliehdokkaista kerättyyn kokonaisaineistoon. Tekstissä esitetyt tulokset ovat valtakunnallisesti suuntaa-antavia, mutta on huomioitava, ettei tutkimuksessa ole käytetty valtakunnallista aineistoa.

Salla Vadén on kansainvälisen politiikan opiskelija ja yhteiskuntatieteiden kandidaatti Tampereen yliopistossa.

Aino Tiihonen on valtio-opin väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa. Tiihonen toimi eduskuntavaalien tutkimuskurssin toisena ohjaavana opettajana.

Julkaisu Eduskuntavaalit 2019 – ilmastovaalit? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.