Antti Rinteen ja sittemmin Sanna Marinin johtama hallitus on asemoitunut linjauksissaan selvästi Juha Sipilän oikeistokonservatiivista hallitusta vasemmalle – huolimatta siitä, että hallitus ja oppositio ovat olleet yksimielisiä monista poikkeusajan toimista. Äänestäjän näkökulmasta tämä korostaa vaalien ja niiden myötä syntyvän hallitusratkaisun merkitystä.
Demokraattisen pääoman keskeisiä ulottuvuuksia ovat poliittinen osallisuus, edustuksellisuus ja päätöksenteon tilivelvollisuus. Ollakseen reilua ja kestävää, talouspolitiikan tulisi edistää niiden uudistumista.
Hallituksen esitys hyvinvointialueiden perustamisesta ja soteuudistuksesta sisältää demokratian kannalta myönteisiä linjauksia, mutta myös kehitettävää löytyy. Uudelle päätöksentekoelimelle, aluevaltuustolle, pitää rakentaa oma identiteettinsä.
Ensi kevään kuntavaaleissa vaalien järjestäjien pitää ottaa turvallisuus huomioon entistäkin paremmin. Koronaan liittyvien erityistoimien lisäksi on varauduttava digitaaliseen vaalihäirintään. Liiallinen riskien ennakoiminen voi kuitenkin kääntyä itseään vastaan.
Tapa, jolla kirkolliskokouksen edustajat valitaan, on niin epäselvä, että edes vaalien jälkeen ei voi olla varma tulevan kauden linjasta. Vaikeaselkoisuus heijastuu päätöksentekoon.
Millainen on hyvä kansanedustaja? Kuka saa edustaa ketä? Miten edustuksessa ilmeneviä sosiaalisia vinoumia voitaisiin kaventaa? Aihetta pohtivat podcastissamme Hanna Wassin johdattelemana Mikkel Näkkäläjärvi, Ozan Yanar, Elina Pekkarinen ja Mikko Poutanen.
Uudessa juttusarjassa arvioidaan, millaisia tavoitteita Sipilän hallitus asetti eri politiikkasektoreilla, miten kyseiset tavoitteet saavutettiin, mikä edisti tai haittasi niiden saavuttamista ja mitä tavoitteiden toteutumisesta tai toteutumatta jäämisestä seuraa.
On vaikea paikallistaa toista politiikan aluetta, jossa empatia olisi yhtä kateissa kuin äänestämässä käymisestä tai ylipäänsä poliittisesta osallisuudesta keskusteltaessa.
Kirkon yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämiseksi vaalijulkisuutta parempi keino on tuoda kirkon ydinsanomaa esiin yhä epäoikeudenmukaisemmaksi käyvässä maailmassa. Kirkon ydinsanomaan nivoutuvat niin luomakuntaa kohtaava ilmastonmuutos kuin ihmisarvo ja ihmisoikeudet laajasti määriteltyinä.
Valta ei kasva ainoastaan sitä käyttämällä vaan myös vallankäytön anatomiaa tuntemalla.
