Biotalous ohitti ilmastotavoitteet: Arvio Sipilän hallituksen ilmastopolitiikasta

Lukuaika: 5 min. 

Sipilän hallitus painotti puupohjaista ”biotaloutta” vastauksena talouden ja ilmaston ongelmiin niin Suomessa kuin EU:ssa. Biotaloustarmo on estänyt ajankohtaisen tutkimustiedon mukaisen ilmastopolitiikan harjoittamisen.

Juha Sipilän hallitus nimitettiin tehtäväänsä toukokuun 2015 lopussa, ja seuraavana maanantaina Suomessa astui voimaan edellisen eduskunnan hyväksymä kansallinen ilmastolaki.

Laki asetti kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteeksi 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 päästötasoon verrattuna. Lisäksi laki loi hallinnolliset puitteet ilmastopolitiikan pitkäjänteiselle suunnittelulle ja seurannalle.

Sipilän hallitus peri myös Euroopan unionin ilmastotavoitteet: vuoteen 2030 mennessä kasvihuonekaasupäästöjä tuli vähentää vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta, uusiutuvien energialähteiden osuuden tulisi olla vähintään 27 prosenttia kaikesta energiantuotannosta ja energiatehokkuuden tuli parantua vähintään 27 prosenttia.

Suomen ensimmäiset ilmastosuunnitelmat

Suomi oli ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen johdolla Pariisissa YK:n ilmastoneuvotteluissa joulukuussa 2015 sopimassa uudesta, kansainvälisesti kattavasta ja oikeudellisesti sitovasta ilmastosopimuksesta.

Pariisin ilmastosopimus koskee vuoden 2020 jälkeistä aikaa. Sen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen.

Sopimuksen henki painotti turvarajana pidettyä 2 astetta, ja lisäys 1,5 asteesta oli lähinnä myönnytys uhanalaisille saari- ja rannikkovaltioille. EU vahvisti Pariisissa jo aiemmin päättämänsä 40 prosentin päästövähennystavoitteen vuoteen 2030 mennessä. EU katsoo sen olevan linjassa pitkän aikavälin päästövähennystavoitteensa kanssa, joka on 80–95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasosta.

Sipilän hallituksen ensimmäinen merkittävä oma linjaus oli marraskuussa 2016 hyväksytty kansallinen energia- ja ilmastostrategia, joka ulottuu vuoteen 2030 saakka. Strategia oli toimenpanosuunnitelma Sipilän hallitusohjelman vuoteen 2030 tähtääville tavoitteille: lisätä uusiutuvan energian osuus yli 50 prosenttiin loppukulutuksesta, kasvattaa energiaomavaraisuus yli 55 prosenttiin, luopua kivihiilen käytöstä energiantuotannossa, puolittaa tuontiöljyn kotimainen käyttö ja nostaa liikenteen uusiutuvien polttoaineiden osuus 40 prosenttiin (23,5 % polttoaineiden energiasisällöstä).

Hallituksen tilaamassa riippumattomassa vaikutusarviossa, joka julkaistiin helmikuussa 2017, todettiin, että koska puun ja biopolttoaineiden käytön lisäyksellä on suunnitelmassa suuri rooli ja tavoiteltu kotimaisen puunkäytön lisäys pienentää metsien hiilinielua, Suomen päästöjen ja nielujen yhteenlaskettu vaikutus pysyy kutakuinkin ennallaan vuoteen 2030 saakka. Eli Suomen nettopäästöt eivät laske lainkaan.

Vaikutusarviossa todettiin, että Suomen päästöjen ja nielujen yhteenlaskettu vaikutus pysyy kutakuinkin ennallaan vuoteen 2030 saakka.

Eduskunta hyväksyi maaliskuussa 2018 ilmastolain edellyttämän ensimmäisen keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman (KAISU). Se täsmensi ja täydensi aiempaa energia- ja ilmastostrategiaa.

KAISU koskee niin kutsuttua taakanjakosektoria eli talouden alueita, jotka eivät ole mukana EU:n päästökaupassa. Näitä ovat ennen kaikkea liikenne, maatalous, kiinteistöjen erillislämmitys ja jätehuolto.

EU on määritellyt Suomen päästövähennystavoitteeksi taakanjakosektorilla 39 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2050. Energia- ja ilmastostrategian ja KAISU:n yhteisessä vaikutusarviossa todettiin jälleen, että koska puun ja biopolttoaineiden käytön lisäyksellä on suunnitelmassa suuri rooli, hiilinielujen vähentyminen nollaisi päästövähennysten vaikutuksen.

Maaliskuussa 2019 hyväksyttiin Sipilän hallitusohjelman mukainen pitkään valmisteilla ollut laki, joka kieltää kivihiilen energiakäytön toukokuusta 2029 alkaen. Lakia on kiitelty laajalti ympäristöjärjestöjä myöten, erityisesti sen kansainvälisen symbolivaikutuksen takia. Lisäksi ympäristöjärjestöt arvioivat, että laki kirittää lämmön- ja sähköntuottajia vähäpäästöisiin ratkaisuihin.

Kivihiilestä kokonaan luopuminen näin tiukalla aikataululla todennäköisesti johtaa puun energiakäytön kasvuun eikä pienennä ilmastopäästöjä nettotasolla.

Kuitenkin, kuten BIOS on julkisuudessa tuonut esiin ja kuten myös hallituksen esityksessä todetaan, muuhun kuin polttoon perustuvia ratkaisuja ei ole aivan seuraavina vuosina otettavissa käyttöön riittävän laajasti. Täten kivihiilestä kokonaan luopuminen näin tiukalla aikataululla todennäköisesti johtaa edelleen puun energiakäytön kasvuun eikä pienennä ilmastopäästöjä nettotasolla.

Biotalousagenda Suomessa ja EU:ssa

Suomessa Sipilän hallitus painotti puupohjaista ”biotaloutta” vastauksena niin talouden kuin ilmastonkin ongelmiin. Hallituksella oli sama agenda myös EU:ssa. EU-vaikuttamisella olikin todennäköisesti hallituksen toimenpiteistä raskain ilmastovaikutus, koska se vaikutti EU-tason linjauksiin ja sitä myöten globaaliin puun energiakäyttöön.

Syyskuussa 2017 Suomen korkeimman tason lobbauskoneisto oli torpannut EU:ssa valmistellut uudet linjaukset, jotka olisivat rajoittaneet metsien hakkuita myös Suomessa. Linjaukset lähentyivät tutkijoiden konsensusnäkemyksiä, jotka entisestään olivat vahvistuneet: metsien hiilinielut pienenevät lisähakkuiden vuoksi vuosikymmeniksi, mikä vaikeuttaa ilmastotavoitteiden saavuttamista, eikä laajamittaiseen lämmön ja sähkön tuotantoon riitä teollisuuden puuperäisiä sivu- ja jätevirtoja.

EU-vaikuttamisella olikin todennäköisesti hallituksen toimenpiteistä raskain ilmastovaikutus.

Sipilän hallitus on tämänkin jälkeen ajanut EU:ssa linjaa, joka kohtelisi bioenergiaa edelleen päästöttömänä, näkisi Suomen metsätalouden ”kestävänä” ja sallisi hallituksen ajamat lisähakkuut.

Sipilän hallituksen voidaan katsoa jatkaneen jo ennen valtaannousuaan EU:ssa muodostuneella linjalla. EU:n ilmastosuunnitelmat olivat ja ovat edelleen riittämättömät globaaleihin tavoitteisiin nähden, ja painotus oli uusiutuvan energian – mukaan lukien bioenergia – lisäämisessä.

Kysymys ilmastonäkökulmasta kuuluu: miksi tarvittiin uusiutuvien energialähteiden lisäämisen tavoite päästövähennystavoitteen lisäksi ja miksi uusiutuviin laskettiin mukaan puupohjainen bioenergia varsin löyhin kestävyyskriteerein? Sipilän hallituskaudella uusiutuvien energialähteiden tavoiteosuutta vielä nostettiin viidellä prosenttiyksiköllä, kun tavoite aiemmin oli 27 prosenttia.

Kun EU:ssa oltiin tiukentamassa bioenergian kestävyyskriteerejä, Sipilän hallitus säikähti ja aloitti voimakkaan lobbaamisen. Vielä selvittiin säikähdyksellä, mutta kuinka kauan lisähakkuiden kannattajat voivat olla tyynellä mielellä? On todennäköistä, että kestävyyskriteerit joutuvat jälleen suurennuslasin alle, kun ilmastotoimenpiteitä kohdistetaan tuoreen tutkimustiedon valossa.

Tiede tuli hallituksen tielle

Ilmaston laskuoppi muuttui lokakuussa 2018, kun hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi erikoisraportin Global Warming of 1.5 °C. Raportissa tarkasteltiin, miten 1,5 asteen maailmaan voitaisiin päästä ja miten se eroaisi 2 asteen maailmasta.

Raportti osoitti, että 2 asteen tavoite ei ole enää mielekäs, vaan globaalin ilmastopolitiikan on tähdättävä tiukasti kohti 1,5 astetta. Suomen Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen arvioi, että Suomen tulisi saavuttaa hiilineutraalius eli päästöjen ja nielujen tasapaino 2030-luvun puolivälissä ja nettonegatiivisuus pian sen jälkeen, jotta olisimme globaalisti 1,5 asteen polulla.

Jo aiemmin tiedettiin, että jos maat toteuttaisivat Pariisissa antamat sitoumuksensa, globaalisti olisimme menossa kohti 3 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Metsänielujen ja -varastojen lisääminen on keskeisin todennetusti laajassa mittakaavassa toimiva tapa hillitä ilmastonmuutosta päästövähennysten lisäksi, ja siksi niiden rooli ei tiukentuvassa ilmastopolitiikassa ainakaan vähene.

Sipilän hallitus on ainakin varovaisesti myöntänyt, että bioenergia on laajassa mittakaavassa vain välivaihe, kun siirrytään polttoon perustumattomiin energiamuotoihin lämmön- ja sähköntuotannossa sekä liikenteessä.

Tarvittavien toimenpiteiden aikataulu jatkuvasti kiristyy, koska päästövähennyksissä on vitkasteltu ja vitkastellaan edelleen.

Tarvittavien toimenpiteiden aikataulu kuitenkin jatkuvasti kiristyy, koska päästövähennyksissä on vitkasteltu ja vitkastellaan edelleen. Suomessa hiilineutraaliuden saavuttaminen vuonna 2035 vaatii laajoja ja nopeita toimenpiteitä, joissa ei ole sijaa välivaiheille.

Poliittisen tarmon keskittäminen puun nykyisenkaltaisen käytön ja erityisesti puupohjaisen bioenergian lisäämiseen on ollut raskas virhe, josta kansainvälinen tutkijayhteisö on yrittänyt varoittaa vuosien ajan. Suomessa muut kuin polttoon perustuvat teknologiat ja kaupalliset toteutukset eivät ole voineet kehittyä muun maailman tahdissa.

Biotaloustarmossaan Sipilän hallitus on joutunut puhumaan vastoin tieteellistä tietoa. Hallitus on pyrkinyt luomaan kuvaa epävarmasta ja eripuraisesta tutkijayhteisöstä, vaikka tieteilijät päinvastoin ovat korostaneet, että keskeisistä metsiin ja ilmastoon liittyvistä vaikutussuhteista ollaan tiedeyhteisössä varsin yksimielisiä – toki jatkuvaan epäilyyn ja itsekorjaavuuteen perustuvien tieteen mekanismien rajoissa.

Tämä on ollut erityisen valitettavaa aikana, jolloin trumpilainen tietokäsitys on nostanut päätään eri puolilla maailmaa ja yllättävän vahvasti myös Suomessa.

Kaikilla sektoreilla on liikuttava nopeasti

Joulukuussa 2018 liikenne- ja viestintäministeriön johtama asiantuntijaryhmä julkaisi ehdotuksensa toimenpideohjelmaksi, jonka myötä liikenteen päästöt saataisiin nollattua vuoteen 2045 mennessä. Ehdotus oli konkreettinen ja tarkasteli järjestelmätason kytköksiä.

Se nosti keskiöön myös liikennesuoritteiden eli ajettujen kilometrien vähentämisen, koska tiedetään, että tässä aikataulussa teknologian kehitykseen ei voi nojata liikaa eikä fossiilisten polttoaineiden syrjäyttämiseksi ole saatavilla riittävästi kestäviä uusiutuvia polttoaineita. Tästä huolimatta ehdotus nojasi biopolttoaineiden merkittävään kasvuun etenkin 2030 saakka.

Tavoitevuosi 2045 on myös kaukana suhteessa globaaleihin ilmastotavoitteisiin. Jos liikenteen päästöt ovat nollassa vasta vuonna 2045, nielujen pitää olla varsin merkittävät, kun tavoitellaan päästöjen ja nielujen tasapainoa vuoteen 2035 mennessä.

Ilmastopolitiikan näkökulmasta liian hitaat toimenpiteet ovat yhteiskunnallisen mielipiteenmuodostuksen näkökulmasta liian nopeita.

Ehdotus otettiin vastaan julkisuudessa pitkälti tyrmistyneinä: liian radikaalia. Olemme siis tilanteessa, jossa ilmastopolitiikan näkökulmasta liian hitaat toimenpiteet ovat yhteiskunnallisen mielipiteenmuodostuksen näkökulmasta liian nopeita. Poliitikoiden olisi näytettävä tietä.

Seuraavaksi vuorossa monialaiseen tutkimustietoon nojaava ilmastosuunnitelma

Seuraavalla hallituksella on kova tehtävä muuttaa Sipilän hallituksen ajamia syviä ilmastopolitiikan linjoja. Sen on siirrettävä syrjään biotaloustarmon muodostama sumuverho, joka on estänyt ajankohtaisen tutkimustiedon mukaisen ilmastopolitiikan harjoittamisen.

Sen on samalla rakennettava uusi yhteys tiedeyhteisöön ja tervehdytettävä omalta osaltaan tieteellisen tiedon asemaa julkisessa keskustelussa.

Kuten hallituksen toimet osoittivat, Suomella voi olla merkittävä rooli myös EU:n ilmastopolitiikkaa muokattaessa.

Hallitusta laajemmin politiikassa on kyettävä luomaan monialaiseen tutkimustietoon perustuva näkemys yhteiskunnan nopeasta siirtymästä vähähiiliseen infrastruktuuriin ja käytäntöihin. Tarvitsemme kokonaisvaltaisen näkemyksen, joka auttaa yhteiskunnan eri toimijoita ennakoimaan roolinsa ja tekemään oikeansuuntaisia investointi- ja muita päätöksiä.

Yhdessä asiassa Sipilän hallitus oli selkeä edelläkävijä. Suomessa ei tarvitse enää jäädä jankkaamaan, onko meidän mieltä toimia aktiivisesti ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, voimmeko oikeasti vaikuttaa. Kuten Sipilän hallituksen toimet osoittivat, Suomella voi olla merkittävä rooli myös EU:n ilmastopolitiikkaa muokattaessa. Kansalliset ja kansainväliset toimet kulkevat käsi kädessä, toisiaan eteenpäin vetäen.

Kirjoitus on osa Haasteita hallituksesta -sarjaa.

KTT Paavo Järvensivu on tutkija BIOS-tutkimusyksikössä.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*