Sananvapauden oikeudellisia rajoja ei aina ymmärretä hyvin. Tanskan ja Norjan hallitukset arvioivat sananvapauden tilaa maissa ja nostivat esiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksen, jonka mukaan sananvapaus suojaa myös loukkaavia, järkyttäviä ja häiritseviä ilmaisuja.
Viime vuosina moni taho tasavallan presidentti Sauli Niinistöstä lähtien on ilmaissut huolensa julkisen keskustelun negatiivisesta sävystä. Sananvapaus ja eriävät mielipiteet käsitteen rajoista ovat yhä useammin esillä myös mediassa. Kansanedustaja Päivi Räsäsen syytteet kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ovat tästä yksi tuore esimerkki.
Sananvapaus herättää siis selvästi kiinnostusta. Silti sen oikeudellisia puitteita ei aina ymmärretä hyvin.
Sananvapaus on jokaiselle kuuluva perusoikeus, mutta ei rajaton sellainen. Esimerkiksi kansallisen rikoslain säännökset kunnianloukkauksesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan rajoittavat sananvapautta hyväksyttävällä tavalla. Tämän lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen velvoitteet ovat tärkeitä Suomelle. Sopimuksen 10. artikla esimerkiksi määrittää sen, miten ja mihin tarkoituksiin sopimusvaltiot saavat rajoittaa sananvapautta.
Sananvapaus on jokaiselle kuuluva perusoikeus, mutta ei rajaton sellainen.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tehtävänä on tulkita ja selventää ihmisoikeussopimuksen velvoitteita. Tuomioistuin on muun muassa linjannut, että sananvapaus suojaa lähtökohtaisesti myös loukkaavia, järkyttäviä ja häiritseviä ilmaisuja.
Viime vuosina muun muassa Tanskan ja Norjan asettamat sananvapauskomissiot ovat kiinnittäneet huomiota linjaukseen. Norjan komissio on myös ehdottanut suvaitsevuuden ja moniarvoisuuden lisäämistä maan perustuslain sananvapautta koskevaan säännökseen.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin määrittelee sananvapauden rajat
Euroopan ihmisoikeussopimus on valtioiden välinen laillisesti sitova sopimus. Ihmisoikeussopimus syntyi vuonna 1950, toisen maailmansodan kauhujen jälkeen. Se perustuu YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen, joka hyväksyttiin vuonna 1948. Ihmisoikeussopimukseen kuuluu nykyään 46 valtiota, mukaan lukien Suomi ja muut EU-maat.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan jokaisella on sananvapaus, joka ”… sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta” (10 artikla).
Sananvapauden rajoitusten täytyy perustua lakiin ja oltava luonteeltaan välttämättömiä.
Tähän oikeuteen liittyy ihmisoikeussopimuksen mukaan kuitenkin myös velvollisuuksia ja vastuuta, ja siksi sitä voidaan tietyissä tilanteissa rajoittaa. Rajoitusten täytyy perustua lakiin ja oltava luonteeltaan välttämättömiä.
Sananvapauden rajoitukset ovat sallittuja vain tietyistä syistä: kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin arvioi, onko sopimusvaltion tekemä sananvapauden rajoitus hyväksyttävä. Se arvioi ensiksi, perustuuko kyseessä oleva rajoitus lakiin. Sen jälkeen arvioidaan, onko rajoituksen tarkoitus jokin yllä mainituista, esimerkiksi yleisen turvallisuuden varmistaminen tai rikollisuuden estäminen. Jos edelliset kriteerit täyttyvät, tuomioistuimen on vielä arvioitava, onko rajoitus välttämätön demokraattisessa yhteiskunnassa.
Sananvapaus suojaa myös loukkaavia, järkyttäviä ja häiritseviä ilmaisuja
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tehtävänä on valvoa, että sopimusvaltiot noudattavat ihmisoikeussopimusta. Sekä yksityishenkilöt että esimerkiksi yritykset voivat valittaa ihmisoikeustuomioistuimeen, jos sopimusvaltio on heidän mielestään loukannut ihmisoikeussopimuksen takaamaa oikeutta.
Päätöksissään ihmisoikeustuomioistuin tulkitsee ja selventää ihmisoikeussopimuksen merkitystä. Sananvapautta koskevat päätökset selventävät sananvapauden rajoja.
Vuonna 1976 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käsitteli sananvapautta kuuluisassa tapauksessa, jossa vastakkain olivat Handyside ja Yhdistynyt kuningaskunta.
Kuuluisan Handyside-tapauksen päätökseen sisältyvällä linjauksella on yhä suuri vaikutus käsitykseemme sananvapaudesta.
Tapaus koski nuorille suunnattua kirjaa, joka sisälsi tietoa seksistä. Britannian viranomaiset pitivät teosta säädyttömänä. Kustantaja Richard Handyside tuomittiin sakkoihin ja kirjat takavarikoitiin. Handyside valitti tuomiostaan ihmisoikeustuomioistuimeen. Vaikka ihmisoikeustuomioistuin hylkäsi valituksen, sen päätökseen sisältyvällä linjauksella on yhä suuri vaikutus käsitykseemme sananvapaudesta.
Handyside-tapauksessa ihmisoikeustuomioistuimen totesi, että oikeus sananvapauteen ei suojaa vain myönteisinä, harmittomina tai yhdentekevinä pidettyjä tietoja. Ihmisoikeustuomioistuimen linjauksen mukaan sen suoja ulottuu myös ilmaisuihin, jotka ovat luonteeltaan loukkaavia, järkyttäviä tai häiritseviä.
On tärkeää kuitenkin huomata, että ihmisoikeustuomioistuimen päätös ei tarkoita, että loukkaavat, järkyttävät ja häiritsevät ilmaisut aina kuuluisivat sananvapauden piiriin. Kuten yllä mainittiin, ihmisoikeussopimus sallii sananvapauden rajoittamisen, jos rajoitus perustuu lakiin, ja rajoittamisen tarkoitus on mainittu ihmisoikeussopimuksessa ja sitä voidaan pitää välttämättömänä demokraattisessa yhteiskunnassa.
Ihmisoikeustuomioistuimen perustelut Handyside-tapauksessa korostivat sananvapauden roolia demokratiassa. Todettuaan, että sananvapaus suojaa myös loukkaavia, järkyttäviä ja häiritseviä tietoja, ihmisoikeustuomioistuin jatkoi seuraavasti (vapaa käännös): tätä vaativat moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole demokraattista yhteiskuntaa.
Tanskan ja Norjan sananvapauskomissiot ovat pohtineet sananvapauden tilaa
Keskustelu sananvapaudesta ja sen rajoista on jatkuvaa. Yhteiskunta muuttuu, ja sen mukana muuttuvat käsitykset sananvapauden sisällöstä. Muun muassa Tanska ja Norja ovat viime vuosien aikana pyrkineet arvioimaan sananvapauden kansallista tilaa.
Tanskan hallitus asetti vuonna 2017 sananvapauskomission arvioimaan sananvapauden tilaa, oikeudellisia puitteita ja muita yhteiskunnallisia edellytyksiä. Tanskan komission raportti julkaistiin huhtikuussa 2020.
Norjassa sananvapauskomissio asetettiin kolme vuotta myöhemmin. Sen tehtävään kuului arvioida sananvapauden sosiaalisia, teknologisia, oikeudellisia ja taloudellisia puitteita nykypäivän yhteiskunnassa. Norjan sananvapauskomissio julkaisi raporttinsa elokuussa 2022.
Tanskan sananvapauskomission mukaan suurimpia uhkia sananvapaudelle ovat terrori, väkivalta ja uhkaukset, jotka kohdistuvat ihmisiin heidän ilmaisunsa tai vakaumuksensa vuoksi.
Molempien komissioiden mukaan sananvapauden tila on näissä maissa hyvä. Tanskan komissio kuitenkin varoitti, että sananvapaudella on myös haasteita. Suurimpia uhkia ovat sen mukaan terrori, väkivalta ja uhkaukset, jotka kohdistuvat ihmisiin heidän ilmaisunsa tai vakaumuksensa vuosi. Myös laajalle levinnyt häirintä on huolenaihe Tanskassa.
Johtopäätöksissään Tanskan komissio nosti esille Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksen. Se painotti, että on tärkeää saavuttaa laajempi ymmärrys ja hyväksyntä siitä, että sananvapaus ei suojaa vain harmitonta ja neutraalia puhetta, vaan myös loukkaavia, järkyttäviä ja häiritseviä ilmaisuja.
Norjan sananvapauskomission mukaan suvaitsevuus ja moniarvoisuus kuuluvat perustuslakiin
Norjan sananvapauskomissio suosittelee, että maan hallitus käynnistäisi Norjan perustuslain sananvapautta koskevan pykälän (100 §) arvioinnin. Tällä hetkellä pykälä sisältää kolme sananvapauteen liittyvää keskeistä arvoa: totuuden tavoitteleminen, demokratia ja yksilön oikeus vapaaseen mielipiteenmuodostukseen.
Komissio suosittelee kahden muun arvon mahdollista lisäämistä tekstiin: suvaitsevuus (toleranse) ja moniarvoisuus (mangfold). Näiden sisällyttämistä perustuslakiin yhtenä yhdistettynä periaatteena tulisi harkita.
Suosituksen perusteluissa Norjan sananvapauskomissio esittää kiinnostavia huomioita. Komission mukaan sananvapaus vahvistaa kapasiteettiamme sietää mielipiteiden moninaisuutta, joka on keskeistä demokratiassa.
Komissio viittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja kiinnittää huomiota Handyside-tapaukseen. Tuomioistuimen perustelujen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus ovat olennaisia arvoja demokraattiselle yhteiskunnalle. Niiden toteutuminen edellyttää, että sananvapaus lähtökohtaisesti myös suojaa loukkaavia, järkyttäviä ja häiritseviä ilmaisuja.
Handyside-tapaukseen liittyen ihmisoikeustuomioistuin myös totesi, että tuomioistuimen tehtävä edellyttää, että se kiinnittää mahdollisimman paljon huomiota periaatteisiin, jotka ovat ominaisia demokraattiselle yhteiskunnalle. Yksi demokraattisen yhteiskunnan olennaisista perusteista on oikeus sananvapauteen.
Norjan sananvapauskomission mukaan sananvapaus vahvistaa kapasiteettiamme sietää mielipiteiden moninaisuutta, joka on keskeistä demokratiassa.
Norjan sananvapauskomission ehdotus suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden periaatteen lisäämisestä perustuslakiin voidaan odottaa herättävän keskustelua. Ehdotuksen perustelu, jonka mukaan sananvapaus vahvistaa kykyämme sietää mielipiteiden moninaisuutta ja näin vahvistaa demokratiaa, on kiinnostava näkökulma.
Keskustelu Norjan sananvapauskomission elokuussa julkaistusta raportista on vasta alkamassa. Näin ollen ei ole vielä selvää, miten suositukset vastaanotetaan tai mitä suosituksia hallitus tai muu taho tulee viemään eteenpäin.
Vaikka on liian aikaista arvioida Tanskan ja Norjan sananvapauskomissioiden vaikutuksia, myös Suomessa kannattaisi harkita sananvapauskomission asettamista.
Tällä hetkellä ei ole näkyvissä muita aloitteita, jotka voisivat auttaa selventämään sananvapauden rajoja ja parantamaan julkisten keskustelujen sävyä. Tämä on erityisen tärkeää nykytilanteessa, jossa kansallinen turvallisuusympäristö on muuttunut radikaalisti ja demokratian tulee pysyä vahvana.
Joy Hyvärinen on sananvapauspolitiikan asiantuntija. Hän työskentelee muun muassa Sananvapaus digitaalisena aikakautena -työryhmässä ja Suomen PENin johtokunnan jäsenenä. Mielipiteet artikkelissa ovat kirjoittajan omia.
