Maailmankuulu tietokirjailija Jared Diamond pohtii Mullistus-teoksessaan syitä sille, miksi jotkin maat selviävät kriiseistä kun taas toiset eivät. Se on kirjailijan aiempien hittiteosten tapaan mukaansatempaava ja helposti lähestyttävä, mutta tietokirjana se ei vakuuta.
Arvio: Jared Diamond: Mullistus – Valtiollisten kriisien käännepisteitä
suom. Kimmo Pietiläinen
Terra Cognita, 2019
Jared Diamondista on vuosien mittaan muodostunut yksi tiedettä popularisoivan kirjallisuuden superjulkkiksista. Hänen aiempia kirjojaan Tykit, taudit ja teräs (1997), Romahdus (2005) ja Maailma eiliseen saakka (2012) on käännetty kymmenille eri kielille ja niiden provosoivat teesit ovat herättäneet runsaasti keskustelua. Esimerkiksi Tykit, taudit ja teräs -kirjassa Diamond pyrkii selittämään maailmanhistoriaa viimeisen 1300 vuoden ajalta!
Ei siis ihme, että Diamondin viime vuonna julkaistu ja suomennettu Mullistus (2019) oli maailmalla laajalti odotettu teos. Kirjan julkaisua edeltäneestä kohusta huolimatta se on saanut monilta kirjailijan faneilta pettyneen vastaanoton.
Samoin kävi myös itseni kohdalla, sillä Mullistus jaksaa viihdyttää, vaan ei vakuuta. Lukemisen mielekkyyttä lisää kuitenkin huomattavasti kirjan teemojen ajankohtaisuus. Lukija ei sivuja käännellessään malta olla miettimättä, mitä Diamond mahtaa tuumia maailmaa tällä hetkellä ravistelevasta pandemiasta.
Mullistus jaksaa viihdyttää, vaan ei vakuuta.
Teoksen ensimmäinen osa koostuu historiallisista tapaustutkimuksista, joissa käsitellään käännekohtia tai ”kriisejä”, kuten Diamond niitä kutsuu, kuuden eri maan historiassa. Suomalaista lukijaa saattaa ilahduttaa huomata, että kirjan ensimmäinen luku käsittelee Suomen talvi- ja jatkosotia.
Kirjan toisessa osassa perehdytään Japanin ja Yhdysvaltojen nykytilanteeseen sekä luodaan katsaus maailmaa tällä hetkellä uhkaaviin kriiseihin.
Mullistuksen keskeisiin ongelmakohtiin lukeutuu kuitenkin juuri sen laajuus, joka – toisin kuin kirjoittajan aiemmissa teoksissa – paisuu jopa absurdeihin mittasuhteisiin. Esimerkiksi ydinaseiden, ilmastonmuutoksen, hupenevien luonnonvarojen sekä globaalin eriarvoistumisen maailmalle aiheuttamat uhat Diamond ehtii käsitellä vajaassa neljässäkymmenessä sivussa.
Vaikka tämä jo yli 80-vuotiaan tietokirjailijan viimeisin, ja mahdollisesti myös viimeinen, teos on mainiota sunnuntai- tai karanteenilukemista, jättää se akateemisesta näkökulmasta paljon toivomisen varaa.
Kuinka tunnistaa valtiollinen kriisi?
Kirjan keskeinen väite on, että valtiolliset kriisit voidaan rinnastaa yksilöllisistä kriiseistä selviytymiseen. Diamondin mukaan jotkut valtiot, aivan kuten jotkut ihmisetkin, ovat syystä tai toisesta toisia kyvykkäämpiä selviämään niitä ravistelevista mullistuksista.
Näitä valtioiden selviytymisen mahdollisuuksia määrittäviä tekijöitä esitellään kirjassa kaksitoista kappaletta, ja ne muodostavat kirjan analyyttisen viitekehyksen. Kokonaisuutena kyseessä on hyvin laaja ja jopa yleistajuinen listaus, jota on juuri sen yleismaailmallisuuden takia vaikea vastustaa.
Kukapa esimerkiksi kieltäisi, että historialliset kokemukset kriiseistä ja niiden tuloksena syntyneet mekanismit helpottavat tulevista mullistuksista selviytymistä? Tai että joustavuus parantaa selviytymisen mahdollisuuksia, olipa kyseessä sitten valtio tai yksilö?
Diamondin mukaan jotkut valtiot, aivan kuten jotkut ihmisetkin, ovat syystä tai toisesta toisia kyvykkäämpiä selviämään niitä ravistelevista mullistuksista.
Vaikka nämä kaksitoista tekijää eivät välttämättä vakuuta lukijaa Diamondin teesistä, ne herättävät mielenkiintoisen kysymyksen: olisitko sinä kyvykäs tunnistamaan kotimaatasi uhkaavan ,tai ehkäpä jo sen kanssa kamppailevan, valtiollisen kriisin?
Tämä on tärkeä kysymys varsinkin, jos hyväksymme Diamondin väitteen, jonka mukaan kriisistä selviytymisen ensimmäinen askel on kriisin onnistunut tunnistaminen.
Kirjasta käy ilmi, että valtiolliset kriisit voivat iskeä joko äkillisesti tai ne voivat ryöpsähtää esille vuosisatojen kehityskaarien tuloksena. Kriisit voivat myös tulla monissa eri muodoissa, mutta niistä jokainen uhkaa omalla tavallaan yhteiskunnan jatkuvuutta.
Tässä piileekin Mullistuksen ehkä tärkein sanoma. Ilman jatkuvaa pyrkimystä havaita valtioita uhkaavia kriisejä ne pääsevät kehittymään vaikeasti hallittaviin mittasuhteisiin samalla, kun kansat uppiniskaisesti kääntävät katseensa toisaalle.
Sodanjälkeisen Suomen valttina oli sen tilanteen rehellinen itsearvio
Sanalla ”kriisi” Diamond viittaa laajasti mihin tahansa historiallisesti merkittävään hetkeen, jossa olosuhteet ovat ennen jotain tiettyä tapahtumaa huomattavan erilaiset kuin sen jälkeen.
Mahdollisia synonyymeja voisivat olla esimerkiksi ”käännepiste” tai vaikkapa ”totuuden hetki”.
Vaikka käsite on tällaisenaan liian laaja tarkempaan akateemiseen analyysiin, se sopii Diamondin tarkoitusperiin, sillä se mahdollistaa hyvin erilaisten tapaustutkimusten käsittelyn yksien kansien välissä.
Kirjan esimerkit on poimittu viidestä eri maanosasta. Ne kattavat yli 150 vuoden ajanjakson, ja jokaisen esimerkin taustalla vaikuttavat huomattavan erilaiset poliittiset ja kulttuuriset järjestelmät. Tämä yhdistettynä Diamondin jouhevaan kerrontaan pitää huolen siitä, ettei lukija pääse pitkästymään!
On mielenkiintoista päästä lukemaan Diamondin näkemyksiä Suomesta ja sen lähihistoriasta.
Kirja sisältää lyhyet, mutta kiinnostavat katsaukset historiallisiin käännepisteisiin Suomessa, Japanissa, Chilessä, Indonesiassa, Saksassa ja Australiassa. Jokaisen kappaleen taustalla kiintopisteenä kulkee Yhdysvallat, jota vasten Diamond peilaa kirjan muuta keskustelua.
On selvää, kuten Diamond myös itse toteaa, että teoksen ensisijaisena yleisönä ovat yhdysvaltalaiset korkeakouluopiskelijat. Osittain tämän oppikirjamaisuuden takia teoksen argumentointi on paikoin rönsyilevää ja jää usein turhan pinnalliseksi.
On kuitenkin mielenkiintoista päästä lukemaan Diamondin näkemyksiä Suomesta ja sen lähihistoriasta. Maailmalla edelleen negatiivisen mielleyhtymän saava niin kutsutun suomettumisen ajanjakso saa Diamondin käsittelyssä melkein glorifioidun merkityksen.
Kirjoittaja ei peittele sitä, että on Suomen ”ultrarealistisen” tilannearvion ansiota, että sen katajainen kansa onnistui säilyttämään itsenäisyyteensä hävittyään Neuvostoliitolle ja näin selviytymään tämänhetkisen historiansa suurimmasta kriisistä.
Mullistus on kiehtova katsaus kirjoittajan uraan ja elämään
Vaikka Mullistus ei tietokirjana vakuutakaan, on se kiehtova katsaus yhden viime vuosikymmenten puhutuimman tietokirjailijan uraan ja elämään.
Kirjan ensimmäinen luku alkaa viiden sivun mittaisella kuvauksella nuoren, vielä uransa alussa olevan Diamondin kamppailuista akateemisen itseluottamuksensa kanssa.
Sama vahvasti omaelämäkerrallinen teema jatkuu läpi teoksen, jossa käsiteltyjä maita ei ole valittu suinkaan akateemisin perustein vaan kirjoittajan omien henkilökohtaisten yhteyksien perusteella. Siksi maiden historiaa ja niissä kriisien hetkellä tehtyjä poliittisia päätöksiä käsitellään usein myötätunnolla, lämmöllä ja henkilökohtaisella otteella.
Jokainen kirjan kuudesta tapaustutkimuksesta alkaa muutaman sivun mittaisella kuvauksella Diamondin omasta kokemuksestaan maasta. Opimme, että hän on muun muassa käynyt ensimmäisen kerran Suomessa jo vuonna 1959 ja että häntä viehättää skandinaavinen pelkistetty sisustus.
Kokonaisuutena kirja on miellyttävä yhdistelmä akateemista tarinankerrontaa ja vakavampaa maailman tilaa ruotivaa analyysiä.
Australiaa käsittelevässä luvussa Diamond jopa pysähtyy hetkeksi antamaan lukijalle muutaman suosituksen maan laajasta viinivalikoimasta!
Kokonaisuutena kirja on miellyttävä yhdistelmä akateemista tarinankerrontaa ja erityisesti teoksen loppua kohden vakavampaa maailman tilaa ruotivaa analyysiä. Vaikka valtioiden toteutuneita kriisejä käsittelevät kuusi lukua ovat ehdottomasti kirjan suurinta antia, on harmi, että teoksen analyyttinen osuus jää paikoin hieman sen historiallisen narratiivin varjoon.
Tästä huolimatta voidaan kuitenkin todeta, että luettavuudessaan, yllättävyydessään ja ilmaisun selkeydessään Mullistus on yhä edelleen taattua Diamondia.
Kuten kirjoittaja itsekin kirjan alussa toteaa, muiden tehtäväksi jää testata, missä määrin tästä ei-satunnaisesta valtioiden otoksesta tehdyt päätelmät soveltuvat laajempaan akateemiseen analyysiin.
Iida-Maria Tammi on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella ja yksi Politiikasta taidetta -sarjan kuraattoreista. Hänen väitöskirjansa käsittelee avustustyöntekijöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja humanitaarisen avun poliittista käyttöä Syyrian konfliktissa.
