Kuuban muutosvuosi perustuslakiuudistuksen jälkeen

Emanuel Haas / Unsplash
Lukuaika: 4 min. 

Kuubassa on takana ensimmäinen vuosi uuden perustuslain kanssa. Perustuslaki luo uusia suuntaviivoja hallinnolle, taloudelle ja ihmisoikeuksille, mutta Fidel Castron yksinvallan perintö muuttuu hitaasti.

Kuubassa äänestettiin uudesta perustuslaista helmikuussa 2019. Vaikka jyrkät erimielisyydet tasa-arvoisesta avioliitosta meinasivat jättää muut muutokset varjoonsa, uskoo moni kuubalainen, että uusi perustuslaki on aloittanut merkittävimmän valtionmuutosprosessin sitten vuoden 1959 vallankumouksen.

Monissa instituutioissa ja kansalaisyhteiskunnassa uutta perustuslakia oli toivottu jo pitkään. Kommunistinen puoluekin julisti jo vuonna 2013, että se suostuu muutokseen.

 

Syvenevä eriarvoisuus

Aikaisempi perustuslaki vuodelta 1976 oli jo aikansa elänyt. Se vahvisti omana aikanaan Kuuban kommunistisen puolueen puolueohjelman ja Kuuban aseman Neuvostoliiton tukemana keskusjohtoisena suunnitelmataloutena.

Vallankumouksen ensimmäisen kolmenkymmenen vuoden ajan Kuuban talous oli riippuvainen Neuvostoliitosta. Moni kuubalainen muistelee tätä aikaa yltäkylläisyyden aikana, jolloin ruokaa ja tavaraa riitti kaikille.

Kommunismin romahtaminen Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa johti viennin ja tuonnin pysähtymiseen. Niin sanotun erityiskauden (1990–1993) aikana elintaso heikkeni voimakkaasti. Ruoasta, polttoaineesta ja lääkkeistä oli pulaa. Valtio ei pystynyt maksamaan palkkoja, ja levottomuudet, rikollisuus, prostituutio ja maastamuutto lisääntyivät.

Kriisistä pyrittiin eroon kehittämällä turismia, lisäämällä ulkomaisia investointeja ja hyväksymällä pienimuotoinen yksityisyrittäjyys majoitus- ja ravintolapalveluissa. Eriarvoisuuden kuilut syvenivät.

Nykyisin ravintolanpitäjät, majoittajat, taksiyrittäjät ja turistioppaat ovat uutta vaurasta keskiluokkaa, kun taas professorin palkka riittää elämiseen vain muutamaksi päiväksi.

Vallankumousta rakentamassa olleiden iäkkäiden kuubalaisten muistoissa korostuu yhä ylpeys siitä, miten he onnistuivat kansakuntana poistamaan jyrkät elintasokuilut ja köyhyyden.

Vallankumousta rakentamassa olleiden iäkkäiden kuubalaisten muistoissa korostuu yhä ylpeys siitä, miten he onnistuivat kansakuntana poistamaan jyrkät – usein rotuun, etnisyyteen ja sukupuoleen perustuvat – elintasokuilut ja köyhyyden sekä luomaan kaikille mahdollisuudet koulutukseen ja terveydenhuoltoon.

Alle kolmikymppisten sukupolvet ovat eläneet vain materiaalisen puutteen ja kasvavan taloudellisen eriarvoisuuden aikakaudella. Heillä ei ole muistikuvaa ajasta, jolloin kommunismi olisi ollut tae tasa-arvosta ja vauraudesta, jollaisena moni vanhemmista sukupolvista sen muistaa.

Uuden perustuslain haluttiin heijastelevan nykytodellisuutta.

 

Castrojen jälkeen

Uusi perustuslaki hyväksyttiin samaan aikaan, kun Kuuban vallankumouksen kuusikymmentävuotisen taipaleen juhlavuosi pyörähti käyntiin.

Tammikuussa 1959 Fidel Castron johtama vallankumouskaarti saavutti pääkaupunki Havannan. Kuuden vuoden sissisodan jälkeen kenraali Fulgencio Batistan sotilasvallankaappaus oli kukistettu, ja vallankumous, joka pian toi kylmän sodan Amerikkojen mantereelle, oli alkanut.

Vuoden 1959 voittopuheessaan Castro puhui henkilökultin vaaroista, mutta epäilemättä sellainen kehittyi hänen itsensä ympärille, ja valta keskittyi voimakkaasti.

Castro, josta tuli pääministeri (1959–1976), presidentti (1976–2008) ja kommunistisen puolueen pääsihteeri (1965–2011), pysyi vallassa vuoteen 2008 saakka, vaikkakin hän siirsi tehtäviään veljelleen Raúl Castrolle jo vuonna 2006.

Vaikka Castron perintö säilyy tiukassa, on uusi aika auttamatta alkanut.

Kuningatar Elisabet II:n jälkeen Castro on pisimpään vallassa ollut hallitsija maailmassa. Hän kuoli yhdeksänkymmentävuotiaana vuonna 2016.

Vaikka Castron perintö säilyy tiukassa, on uusi aika auttamatta alkanut. Valtaa pitävä vallankumouskaarti alkaa huveta ja ne nuoret, joille vallankumous oli mullistava sukupolvikokemus, alkavat olla eläkeiässä.

Siksi uutta perustuslakia kohtaan oli paljon toiveita.

 

Valtaa hajautetaan

Uusi perustuslaki pyrkii jakamaan valtaa aiempaa laajemmalle.

Presidentin toimikausi rajattiin kahteen viisivuotiskauteen. Hänen tulee olla alle kuusikymmentävuotias ensimmäisen kauden alkaessa. Lisäksi luotiin varapresidentin tehtävä.

Presidentti on nyt tasavallan presidentti, joka johtaa valtioneuvostoa, kun hän oli aikaisemmin sekä valtioneuvoston että ministerineuvoston johdossa. Presidentin tilivelvollisuutta kaikille kansalaisille, eikä ainoastaan kommunistiselle puolueelle, on haluttu korostaa.

Vuonna 2018 presidentiksi valittu Miguel Díaz-Canel onkin pyrkinyt luomaan itsestään kuvaa koko maan johtajana. Ahkerasti maakunnissa matkailevaa presidenttiä kuvaillaan helpommin lähestyttäväksi kuin Castrojen veljeksiä.

Vuoden 2019 perustuslaki palautti myös pääministerin toimen, joka lakkautettiin 1976 perustuslaissa. Pääministeri johtaa nyt ministerineuvostoa. Aikaisemmin presidentin ja pääministerin tehtäviä hoiti sama henkilö.

Pääministeriksi valittiin turismiministeri Manuel Marrero Cruz. Pääministerin rooli ei ole samanlainen kuin monipuoluejärjestelmissä, vaan hän toimii pääsääntöisesti presidentin hallinnollisena apulaisena. Cruz on aktiivisesti edistänyt kansainvälisiä sijoituksia Kuuban armeijajohtoiseen turismitalouteen.

Uusi suhtautuminen talouteen näkyy myös perustuslaissa. Yksityisomaisuus tunnustetaan ja kansainvälisiä investointeja turvataan aikaisempaa selkeämmin. Tämä antaa perustuslaillisen tuen viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana jo laajaksi kehittyneelle yksityisyrittäjyydelle.

Uusi suhtautuminen talouteen näkyy myös perustuslaissa. Yksityisomaisuus tunnustetaan ja kansainvälisiä investointeja turvataan aikaisempaa selkeämmin.

Maakunta- ja kuntatasoille perustuslaki toi merkittäviä muutoksia. Siinä tunnustetaan kuntien itsehallinto ja päätöksenteko hajautetaan lähemmäs kansalaisia.

Tällä pyritään vahvistamaan paikallista demokratiaa ja aktivoimaan ihmisiä ratkaisemaan omaa elinympäristöä koskevia yhteiskunnallisia asioita. Kommunistisen puolueen eliitti Havannassa – ellei jopa Castro yksin – teki pitkään kaikki päätökset isoista linjauksista pieniin yksityiskohtiin.

Tulevaisuudessa kunnissa päätetään omista budjeteista ja alueen kehityksen suuntaviivoista. Monissa globaalin etelän maissa hallinnon hajauttaminen on vahvistanut esimerkiksi naisten ja etnisten vähemmistöjen asemaa politiikassa sekä synnyttänyt uusia poliittisia aloitteita, liikkeitä ja puolueita.

Maakuntiin valitaan pormestarit. Perustuslakiprosessissa moni ajoi sitä, että hallinnon vastuun ja läpinäkyvyyden kasvattamiseksi heidät valittaisiin suoralla kansanäänestyksellä. Tämä ei kuitenkaan toteutunut.

 

Takapakin vaara

Vaikka moni kuubalainen korostaa, että valtion uudistusprosessi on uuden perustuslain myötä alkanut, moni perusperiaate säilyy ennallaan.

Yksipuoluejärjestelmä jatkuu. Onkin esitetty, että Kuubaa on viime vuosikymmeninä määritellyt talouden toistuvat muutokset mutta poliittinen jatkuvuus.

Uusi perustuslaki korostaa, että Kuuba on sosialistinen valtio, jossa ylintä valtaa käyttää Kuuban kommunistinen puolue (PCC). Sosialistinen järjestelmä määritellään ”peruuttamattomaksi”. Monien yllätykseksi tavoite kommunismiin pyrkimisestä kuitenkin poistettiin perustuslaista.

Yksipuoluejärjestelmä jatkuu.

Kommunistisen puolueen pääsihteeri Raúl Castro on ilmoittanut astuvansa syrjään lähiaikoina. Nähtäväksi jää, siirtyvätkö hänen tehtävänsä Díaz-Canelille vai onnistutaanko vallan hajauttamisen politiikkaa jatkamaan edes pienin askelin – poco a poco – kuten monet kuubalaiset tutkijat ja kansalaisaktivistit toivovat.

Professori Pauliina Raennon mukaan vallan kolmijako-oppi, jossa lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta erotetaan toisistaan vallan väärinkäytösten ehkäisemiseksi, on olemassa Kuuban yksipuoluejärjestelmässäkin, vaikka se eroaa länsimaisista edustuksellisista demokratioista.

Vuodesta 1976 lähtien valtaa on organisoitu niin sanottujen kansanvallan (Poder Popular) elinten kautta. Länsimaisia parlamentteja vastaa kansalliskokous.

Länsimaisia parlamentteja vastaa kansalliskokous. Sen valta on kuitenkin ollut heikko.

Kansalliskokouksen vaikutusvalta on kuitenkin ollut heikko. Ennen perustuslain uudistamista käydyissä laajoissa kansalaiskeskusteluissa ajettiin parlamentin vahvistamista niin, että se pystyisi tehokkaammin valvomaan toimeenpanoelimiä. Muutosehdotukset eivät sellaisenaan toteutuneet, ja kansalliskokous kokoontuu yhä ainoastaan kaksi kertaa vuodessa eivätkä sen jäsenet saa tehtävistään palkkiota.

Uutena tehtävänä kansalliskokous nimittää tasavallan presidentin. Tämä siitä huolimatta, että kansalaiskeskusteluissa nostettiin yhä enenevässä määrin esiin mahdollisuus, että presidentti valittaisiin suoralla kansanäänestyksellä etenkin siinä tapauksessa, jos tasavallan presidentti ja kommunistisen puolueen pääsihteeri olisivat eri henkilöitä.

Käytännössä valta on yhä keskittynyt kansalliskokousta edustavalle valtioneuvostolle.

 

Kohti oikeusperustaisuutta

Tärkeä tavoite perustuslakiprosessissa oli kasvattaa hallinnon vastuuta, tilivelvollisuutta ja läpinäkyvyyttä kansalaisilleen.

Kansalaiskeskusteluissa ajettiin esimerkiksi perustuslakituomioistuimen perustamista monien Euroopan maiden mallin mukaisesti. Sillä haluttiin edistää tuomiovallan riippumattomuutta, suitsia vallan väärinkäytöksiä ja varmistaa, että maata hallitaan lakeja noudattaen eikä mielivaltaisesti.

Aloite ei kuitenkaan mennyt läpi. Todelliseen testiin vallanjako ja perustuslain noudattaminen joutuvat sitten, kun Díaz-Canelin kaksi viisivuotiskautta presidenttinä tulevat täyteen.

Aloite perustuslakituomioistuinten perustamisesta ei mennyt läpi.

Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1959 perustuslaki nojaa kuitenkin ihmisoikeuksien käsitteistöön. Ne määritellään yleismaailmallisiksi, perustavanlaatuisiksi, jakamattomiksi ja luovuttamattomiksi.

Kuuba on allekirjoittanut YK:n ihmisoikeusjulistuksen. Se on myös allekirjoittanut YK:n tärkeimmät ihmisoikeussopimukset, mutta ei ole ratifioinut kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa yleissopimusta tai taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaa yleissopimusta.

Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1959 perustuslaki nojaa ihmisoikeuksien käsitteistöön

Ihmisoikeuksien sisällyttäminen perustuslakiin antaa vipuvartta sille, että ratifioiminen tapahtuisi. Tämä antaisi lisäpontta kohti uudenlaista tulevaisuutta.

Uusia suuntia tarvitaan tilanteessa, jossa Yhdysvaltain kauppasaarto on kiristynyt äärimmilleen ja Kuuban pääkumppani Venezuela on poliittisessa kaaoksessa. Monet kuubalaiset ovat tottuneet niukkaan elintasoon, mutta viime vuosina tilanne on entisestään kärjistynyt.

 

VTT Eija Ranta toimii kehitysmaatutkimuksen yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa. Hän johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa Kansalaisuusutopiat globaalissa etelässä -tutkimushanketta.  

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*