Elokuvantekijä Isa Willinger pohtii elokuvaohjaajan sukupuolen merkitystä yhdessä tämän päivän merkittävimpien itsenäisen elokuvan naisohjaajien kanssa.
No Mercy (2025). Ohjaus: Isa Willinger, Saksa, Itävalta
Eivätkö naisohjaajien elokuvat olekaan empaattisia, hienovaraisia ja ihmisläheisiä? Tämä on elokuvantekijä Isa Willinger dokumentin aihe. Kysymyksen on herättänyt haastattelu ukrainalaisen elokuvan pioneerin, kaanoneista pitkälti häivytetyn ohjaaja Kira Muratovan kanssa.
Muratova oli havainnut, että naisten ohjaamat elokuvat ovat keskimäärin paljon rankempia kuin miesten. Ne olivat usein väkivaltaisia, haastoivat katsojaa ja käsittelivät suorasukaisesti vaikeita aiheita.
Tässä haastatteluihin ja arkistomateriaaliin pohjautuvassa dokumentissa Willinger pohtii Muratovan teesiä nykypäivän merkittävimpien naisohjaajien kaartin avulla aina Céline Sciammasta (Nuoren naisen muotokuva, 2019) Valie Exportiin (The Practice of Love, 1985) ja Ana Lily Amirpourista (A Girl Walks Home Alone at Night, 2014) Alice Diopiin (Saint Omer, 2022). Mukana on myös ohjaaja Nina Menkes, jonka dokumentti Brainwashed: Sex-Camera-Power (2022) nähtiin Suomessakin elokuvateattereissa.
Menkesin elokuvasta kiinnostuneet saanevat paljon irti myös nyt DocPointissa nähtävästä Willingerin elokuvasta. Molemmissa valotetaan sitä, miten elokuvan tavat esittää eritoten miehiä ja naisia vaikuttavat yhteiskunnassa yleisesti jaettuihin käsityksiin sukupuolesta. Keskeisenä analyysin keinona dokumentissa toimii katseen (gaze) käsite.
Teoria miehisestä katseesta
Ajatus katseen merkityksestä pohjaa feministisen elokuvateorian klassikkoesseeseen, joka käsittelee niin kutsuttua miehistä katsetta (male gaze). Laura Mulveyn essee julkaistiin vuonna 1975. Miehinen katse on sittemmin vakiintunut käyttöön myös elokuvan ulkopuolisiin yhteyksiin. Myös Willingerin ja haastateltavien naisohjaajien ymmärrys elokuvantekemisestä rakentuu Mulveyn ja muiden feminististen elokuvateoreetikkojen rakentamalle pohjalle.
Mulvey argumentoi, että klassisen Hollywood-elokuvan muotokieli ja kerronnallinen logiikka perustuu sille, että mies on subjekti ja nainen objekti. Elokuvan maailman sisällä tämä tarkoittaa sitä, että mies näyttäytyy aktiivisena toimijana, ja nainen passiivisena toiminnan kohteena.
Juonen ja kuvakerronnan kautta elokuvan katsoja asetetaan seuraamaan elokuvan maailmaa miehen näkökulmasta. Mulveyn mukaan miehen aktiivinen rooli ja naisen toimijuuden puute elokuvassa ovatkin toisintoa patriarkaalisesta yhteiskunnasta.
Asetelma rakentuu Mulveyn mukaan juonen lisäksi elokuvan keinoin eli kameratekniikoiden, valaistuksen ja äänen avulla. Kamera esimerkiksi esineellistää naista kuvaamalla naisen ruumista yksityiskohtaisesti ja viipyillen, mikä korostaa naisruumiin katsottavuutta (to-be-looked-at-ness). Miestä sen sijaan ei kuvata näin. Hän on se, joka naista katsoo. Edellä mainittu Nina Menkesin dokumentti Sex-Camera-Power erittelee tätä elokuvan muotokieltä yksityiskohtaisesti.
Juonen ja kuvakerronnan kautta elokuvan katsoja asetetaan seuraamaan elokuvan maailmaa miehen näkökulmasta. Mulveyn mukaan miehen aktiivinen rooli ja naisen toimijuuden puute elokuvassa ovatkin toisintoa patriarkaalisesta yhteiskunnasta. Klassinen elokuvan kerronta siis hienovaraisesti viestii ja vahvistaa yhteiskunnallista järjestystä, jossa mies on toimija ja nainen miehelle kuuluva.
Naisinen katse vastaparina?
Kuten Willingerin dokumentissa esiintyvät ohjaajat toteavat, naisohjaajan sukupuolta korostetaan. Naiset ovat elokuvan historiassa olleet elokuvantekijöinä vähemmistössä, ja ovat sitä edelleen. Heidän tekemistään ei myöskään ole arvostettu, kuten esimerkiksi Muratovan häivyttäminen elokuvan kaanoneista osoittaa. Parhaana ohjaajana Oscar-juhlissa on tähänkin päivään mennessä palkittu vain kolme naista, Kathryn Bigelow, Chloé Zhao ja Jane Campion.
Naisten ohjaamien elokuvien mielletään usein olevan erityislaatuisia suhteessa miesten ohjaamiin elokuviin. Jo Mulvey esitti esseessään toiveen luoda elokuvan muotokieltä, joka voisi ilmentää naisista toimijuutta. Etenkin 1970- ja 1980-lukujen feministinen elokuva pyrki tähän erilaisin kokeilevin menetelmin. Käsite naisinen katse (female gaze) kuitenkin alkoi vakiintua vasta 2000-luvulla naisohjaajien määrän kasvaessa ja etenkin vuonna 2017 viraaliksi levinneen, elokuva-alan sukupuolittunutta syrjintää ja häirintää esille tuoneen MeToo-kampanjan jälkeen.
Dokumentissa nähdään pätkä Joey Solowayn ohjaamasta I Love Dick-sarjasta (2016–17), jossa machomies ja taitelija Dick (Kevin Bacon) toteaa, että naisten ohjaukset ovat harvoin hyviä, sillä heidän täytyy työskennellä yhteiskunnallisen alisteisen asemansa läpi. Tämä Dickin mukaan tekee elokuvista huonompia.
Willingerin haastattelemat ohjaajat tunnistavat Dickin kuvaaman asetelman. Omakohtaiset kokemukset sukupuolittuneesta syrjinnästä, häirinnästä ja väkivallasta värittävät ajattelua, kokemusta sekä elokuvien aiheita ja muotokieltä. Naisena oleminen ja eläminen ovat ohjaajuuteen vaikuttavia tekijöitä, mutta toisin kuin Dick ajattelee, vaikutus elokuvan laadulle ei ole negatiivinen vaan uutta luova.
Naisena oleminen ja eläminen ovat ohjaajuuteen vaikuttavia tekijöitä, joiden vaikutus elokuvan laadulle ei ole negatiivinen vaan uutta luova.
Dokumentissa haastatelluista elokuvantekijöistä Valie Export on kokeellisen elokuvan pioneeri, joka kehitti ymmärrystä elokuvasta kosketuksen, ei yksinomaa katseen välineenä. Dokumentissa nähdään pätkä Exportin performanssitaide-esityksestä TAP and TOUCH Cinema (1968), jossa hän on kiinnittänyt rintakehänsä päälle elokuvasalia esittävän pahvilaatikon. Laatikkoa peittävät verhot, joiden läpi ”katsoja” voi tunnustella ohjaajan rintoja. Tämä murtaa käsitystä miehisen katseen tuottamasta etäisyydestä, katsojuuteen liittyvästä tirkistelystä ja esineellistämisestä. Tempaus kohahdutti, sillä se koettiin pornografisena.
Katseen teoriaa käsittelee myös Céline Sciamma ohjauksessaan Nuoren naisen muotokuva. Dokumentissa nähtävässä kohtauksessa muotokuvamaalauksen mallina istuva Héloïse (Adèle Haenel) ohjeistaa maalaaja Mariannea (Noémie Merlant) tulemaan viereensä ja katsomaan maalaustilannetta hänen asemastaan.
Héloïse selittää, että hän ei ole vain katsottavana, vaan tarkkailee myös itse muotokuvamaalaajaa. Kamera esittää naiset ensin omissa kuva-aloissaan, kuva-vastakuva-asetelmassa, joka mielletään keskeiseksi keinoksi esineellistää katseen kohdetta. Seuraavaksi naiset on rajattu kuva-alaan yhdessä, vierekkäin, kaksi subjektia katsomassa yhteistä objektia.
Tässä Sciamma kuvaajineen leikittelee kameran rajauksien kautta objekti-subjekti-asetelmilla. Sekä kerronnalliset että kameran rajauksen keinot monimutkaistavat ajatusta katsottavan passiivisuudesta sekä katsojan ja katsottavan roolien jäykkyydestä.
(Nais)ohjaajat ja feminismi
Willingerin elokuva antaa runsaasti esimerkkejä tavoista, joilla niin historialliset kuin nykypäivänkin naisohjaajat käsittelevät elokuvan miehistä historiaa ja muotokieltä omissa ohjauksissaan. Monelle tekijälle nais-etuliite on hankala. Kaikki kuitenkin tunnistavat sen feministisen merkityksen.
Ohjaajien ja Willingerin itsensä puheissa toistuu ajatus siitä, että ohjaajan oma yksilökokemus vaikuttaa hänen tekemiseensä. Yksilökokemukseen vuorostaan vaikuttavat sukupuolta tuottavat ja toistavat yhteiskunnan ja elokuva-alan rakenteet.
Willinger päätyy olemaan samaa mieltä innoittajansa Kira Muratovan kanssa siitä, että naisten ohjaamat elokuvat ovat usein rankkoja kokemuksia. Tämä on raikas näkökulma naisten tekijyyteen. Kuten dokumentissa kuultavat ohjaajat itse kuvaavat, tekijän sukupuolella on merkitystä. Naisten tekemät elokuvat eivät kuitenkaan ole yhtenäisiä. Niitä nivoo yhteen feministinen eetos, joka tunnistaa elokuvantekemisen miehisen historian.
FM Saara Tuusa on sukupuolentutkimuksen ja mediatutkimuksen väitöskirjatutkija Turun yliopistossa, joka on tutkinut naisisen katseen käsitettä elokuvan kentällä.
No Mercy (Ohjaus: Isa Willinger, 2025) esitetään DocPoint-festivaalilla 3.–8.2.2026. Tarkista esitysajat festivaalin näytöaikataulusta.
Politiikastan DocPoint 2026-ohjelmiston englanninkieliset arviot löytyvät täältä.
Artikkelikuva: No Mercy (2025) / Docpoint
