DocPoint: Lakiuudistus vastaan ”pieni pala taivasta”

Elokuva The Pit DocPoint-dokumenttielokuvafestivaalilla tiistaina 28.1., torstaina 30.1. ja lauantaina 1.2.

Tässä linkki elokuvan ohjelmatietoihin.

Menettääkö Bulgarian hallinto lopullisesti kansalaisten luottamuksen, kun se päättää tuhota yhteisölle tärkeän rentoutumis- ja kohtaamispaikan?

Dokumenttielokuvassa The Pit tuodaan esille kansalaisten arkisia taisteluja epäreiluksi koetun hallinnon alla. Epäluulo huipentuu päätökseen, jonka kautta kaupunginhallinto on viemässä pois ”pienen palan taivasta” – mineraalialtaan. Se on rituaalinen puhdistumispaikka ja tärkeä kohtaamispaikka, josta voi löytää vaikka rakkauden.

Dokumentin ohjaaja ja konseptikirjoittaja Hristiana Raykova Babelsbergin elokuvayliopistosta onnistuu kiteyttämään bulgarialaisen poliittisen päätöksenteon epäkohtia ja niiden vaikutuksia tavallisten ihmisten arkeen kertomalla neljän altaankävijän arjen tarinan.

Allas

Mineraalialtaat ja mineraalikylpylät ovat olleet osa bulgarialaisten arkea pitkään. Tässä yhteydessä kylpylä ei viittaa elämyskeskukseen tai luksushoitoihin, vaan sillä tarkoitetaan yksinkertaista rakennusta tai ulkotilaa, joihin kuuluu kuuma mineraalivesiallas, suihkutila ja joskus pukukoppi.

Kylpylät eivät ole ylellisyyttä vaan paikka, jossa käydään peseytymässä ja vaihtamassa kuulumisia. Niihin on vapaa tai ainakin halpa pääsy. Neuvostoliiton hajoamisen aiheuttaman talouskriisin aikoihin 90-luvulla lämmintä ei välttämättä edes riittänyt koteihin.

Luonnonvarana mineraalialtaat mielletään jokamiehenoikeudeksi.

Mineraaliveden terveyshyödyt ovat osa pitkää kansanperinnettä, ja mineraaliveden käyttö Bulgariassa on verrattavissa suomalaiseen saunakulttuuriin.

Etenkin vanhemmalle sukupolvelle mineraalialtaat ja kylpylät ovat tärkeä osa jokapäiväistä elämää. Luonnonvarana ne mielletään jokamiehenoikeudeksi.

Dokumenttielokuvan The Pit keskiössä on mineraalivesiallas Varnassa, Bulgariassa. Sitä ollaan purkamassa uuden lain ja rakennusprojektin takia.

Allas sijaitsee Mustanmeren rannalla ulkotiloissa. Altaan vesi tulee kuumasta mineraalilähteestä. 37-asteinen vesi mahdollistaa altaan käytön ympäri vuoden.

Allas on rakennettu lahjoitusten avulla ja sitä ylläpitää siellä käyvä yhteisö. Se pestään ja korjataan kävijöiden yhteistyönä. Myös hankinnat tehdään yhdessä – jokaisen mahdollisuuksien mukaan.

Altaalle on vapaa pääsy, mikä tekee siitä tärkeän sosiaalisen kohtaamispaikan etenkin kaupungin eläkeläisille. Altaan vieressä on pöytä, johon usein osa kylpijöistä jää pelaamaan korttia.

Kun kaupunginhallinto uutisoi altaan purkamisesta, näyttää jokaisen kävijän arki hieman synkemmältä.

Lakiuudistus

Kaupunginhallinto ilmoittaa, että mineraaliallas tullaan purkamaan ja sen tilalle rakennetaan mineraalikylpylä. Syy on uusi, 2.8.2019 voimaan tullut vesistölaki.

Laki määrää mineraalilähteet kunnan omistukseen ja uuden sisäministeriön ja talousministeriön alla olevan erityisyksikön alle, jonka tehtävänä on valvoa veden laatua ja käyttötarkoituksia. Lain mukaan mineraalivesilähteiden käytölle tulee hakea erikseen lupa, joka käsitellään ensin kunnallisella ja sitten ministeriöiden tasolla.

Monimutkainen byrokratia kannustaa siihen, että uudesta paikasta tehtäisiin maksullinen. Se tuodaan dokumentissa esiin suurena ongelmana altaan käyttäjille. Yleensä uusissa mineraalikylpylöissä sisäänpääsymaksuiksi todetaan 10 Bulgarian levaa, reilu 5 euroa.

Hinta on korkea Bulgarian tulotasoon nähden. Esimerkkinä yksi haastateltavista tuo esiin, että joidenkin kuukausieläke on vain 150 levaa, noin 76 euroa. Keskimääräinen eläke Bulgariassa on maan kansallisen sosiaaliturvainstituutin mukaan (https://www.nssi.bg/en/) 358,79 levaa, 183,45 euroa.

Eläkeläisille maksu olisi tuloihin ja elinkustannuksiin nähden liikaa, eivätkä he pystyisi enää nauttimaan mineraalilähteestä.

Toinen syy, jonka kaupunginjohto antaa altaan sulkemiseksi, on siellä öisin tapahtuvat humalaorgiat. Päivällä altaalla käyvät eläkeläiset eivät haluaisi puuttua asiaan, mutta sanovat, että jos öisiin tapahtumiin puuttuminen on ehto altaan säilyttämiselle, haluavat he asian loppuvan.

 

Tavallisten ihmisten tarinat

Dokumenttielokuvassa seurataan neljän kävijän tarinaa. Yksi heistä on nuorehko koditon Boris, joka käy öisin altaalla löytääkseen seuraa ja tienatakseen rahaa. Hänen tarinansa kautta selviää, että paikka tunnetaan homoseksuaalisten miesten kohtaamispaikkana.

Bulgarialaisessa yhteiskunnassa on edelleenkin vahvoja ennakkoluuloja homoseksuaalisuutta kohtaan. Öiset tapahtumat ja siihen nojautuminen altaan purkusyynä hallinnon päästä vahvistavat tätä kuvaa.

Borisin tarina kuvastaa myös kodittoman ihmisen haasteita – jatkuvaa siirtymistä ja epävarmuutta. Mineraalialtaalla hän kuitenkin kokee kuuluvansa joukkoon, saavansa rentoutua. Hän väittää näiden tunteiden olevan hänelle tärkeämpiä kuin asunnon löytäminen tai tienaaminen (nimenomaan altaalla).

Taksikuski Dimtcho on aktiivinen altaan ylläpidossa ja säilyttämisessä. Hän esimerkiksi hankkii altaalle suihkupäät yleisiin ulkosuihkuihin. Hankinta tuo esiin mielenkiintoisen asenteen – minkään ei pidä näyttää liian hienolta ja uudelta. Suihkupäät pitää maalata, jottei niitä varasteta uuden kiiltonsa vuoksi.

Tämänlaisen asenteen voi yleistää yhteiskuntaan, jossa yhteisöllisyys ja epäilys muita kohtaan ovat jatkuvassa ristiriidassa.

Talvisin Aleksandar lämmittää käsiään hiustenkuivaajaviritelmällä.

80-vuotias Aleksandar on entinen muusikko, joka on päässyt kiertämään maailmaa, etenkin Venäjää ja Saksaa. Musiikki on hänelle edelleenkin tärkeää. Aleksandar asuu yksin vaatimattomissa olosuhteissa – talvisin hän lämmittää käsiään hiustenkuivaajaviritelmällä.

Kesäisin rantasesongin aikaan hän vuokraa talon huoneita lomailijoille halvalla, muttei aina saa majoittujia tai lisätuloja, sillä moni suosii halpoja hotelleja. Altaalla käyminen on hänelle tärkeä rituaali, jonka hän välillä yhdistää auringonottoon ja meressä uimiseen.

61-vuotias Genadi on kotoisin Siperiasta. Hän kertoo muuttaneensa vuosi sitten Varnaan mineraalilähteiden terveysvaikutusten takia. Vaikka Bulgarian alueella on runsaasti mineraalilähteitä, juuri tämä kyseinen lähde on idyllinen vapaan pääsyn ja merinäköalansa takia.

Genadi on ammatiltaan eläintieteilijä ja työskentelee eläinpuistossa. Hän kertoo, että ulkomaalaisena hänen on vaikea saada lupia yrityksellensä – hän joutuu hakemaan lupia tarhallensa kolmen kuukauden välein. Syyksi tälle jatkuvalle hakemiselle hän näkee konservatiivisen ja joustamattoman hallinnon.

 

Lakimuutoksen seuraukset

Yleisissä mittauksissa bulgarialaisten luotto maan hallintoon on matalimpia Euroopassa – etenkin yleisen korruption takia. Lisäksi maa tunnetaan Euroopan unionin köyhimpänä maana. Moni nuori lähtee maasta kouluttautumaan tai töihin parempien mahdollisuuksien perässä.

Elokuvaan on sisällytetty entisen muusikon Aleksanderin lauluja, joissa ilmaistaan kiintymystä kotimaata kohtaan. Tämä rakkaus Bulgariaan on ristiriidassa hallinnon aiheuttamien kärsimysten ja epäluulon kanssa.

Jo kouluiästä bulgarialaiset opetetaan patrioottisen kirjallisuuden ja musiikin kautta isänmaalliseen rakkauteen ja kunnioitukseen. Silti historia ja nykyajan poliittiset tapahtumat kuten korruptioskandaalit luovat kansalaisissa epäluottamusta hallintoa ja poliitikkoja kohtaan.

Elokuvan haastateltavatkin toteavat, että syy altaan purkuun ja uuden kylpylän rakentamiseen on poliitikkojen oman rahallisen tilanteen parantaminen eikä niinkään yleisten resurssien hallinta.

Altaallakävijät päättävät haastaa kaupunginhallinnon päätöksen purkaa mineraaliallas.

Altaallakävijät päättävät yhteisvoimin haastaa kaupunginhallinnon päätöksen purkaa mineraaliallas. Ensiaskeleena he keräävät allekirjoituksia kansalaisaloitteeseen. Allekirjoitusten määrä ei kuitenkaan riitä hallinnolle, joten kävijät järjestävät mielenosoituksen kuntatalon edessä ja osallistuvat televisiohjelmaan, jossa kertovat altaan tärkeydestä heidän elämässään.

Vaikka dokumentissa ei päätöstä altaan kohtalosta tulekaan, on selvää, että pelkkä taistelu kaupunginhallinnon päätöstä vastaan on muuttanut monen elämää.

Genadi on aktiivinen altaan kansalaisaloitteen suhteen ja järkeilee muiden aktiivien kanssa toimintamenetelmistä. Hänen aktiivisuutensa kuitenkin kostautuu, kun häneltä evätään seuraava lupa jatkaa eläinpuistotoimintaansa. Muutamaa kuukautta myöhemmin Genadi perheineen joutuu muuttamaan takaisin Siperiaan.

Dimtcho ei tykkää puhua paljon itsestään, mutta altaan ongelmien selvittämisen rinnalla hän menettää senhetkisen naisystävänsä. Dokumentin lopussa hän kuitenkin kertoo löytäneensä uuden naisystävän altaalta – hänen viimeinen positiivinen muistonsa paikasta.

Vaikka kaikilla haastatelluilla on haasteita omassa elämässään, he löytävät hetken, jolloin rentoutua ja keskustella muiden kanssa altaalla, ”pienessä palassa taivasta”.

Altaan purku ja maksulliseksi tekeminen ovat kaikille suuri muutos, sillä taloudellisista vaikeuksista kärsivillä ei tule olemaan varaa käydä lähteellä, joka on monien vuosien aikana tuonut heille sekä fyysistä että henkistä mielihyvää.

Theodora Järvi on väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hänen väitöskirjansa käsittelee informaation vaikutusta äänestyskäyttäytymiseen ideologisesta, sosio-normatiivisesta ja ehdokaskeskeisestä näkökulmasta Suomen kontekstissa.

Dokumenttielokuvafestivaali DocPoint järjestetään Helsingissä 27.1.-2.2.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top