Eläinten oikeuksien puolustajat eivät tyydy kompromisseihin

Kuva: Teppo Lahti / Oikeutta eläimille
Lukuaika: 3 min. 

Eläinoikeusaktivistien päämäärät ja kohteet ovat pysyneet samoina, mutta poliittinen tyyli on liikkeen historian aikana muuttunut. Altavastaajan roolista ja toiseuttamisesta huolimatta aktivistit ovat onnistuneet ja todistaneet osaavansa politikoida ja politisoida.

Nykymuotoinen suomalainen eläinoikeusliike sai alkusysäyksensä keväällä 1995: Oikeutta eläimille -yhdistys perustettiin ja samana keväänä tapahtuivat myös ensimmäiset isommat julkiset eläinten vapautukset, niin sanotut turkistarhaiskut.

Tuolloin aihe, eläinten oikeuksien puolustaminen, oli tulenarka ja herätti paljon tunteita. 1990-luvun lopussa eläinoikeusaktivistit olivat altavastaajina eivätkä käytännössä päässeet kertomaan itse itselleen tärkeistä kysymyksistä ja kokemistaan poliittisista ongelmakohdista.

Aktivistien tavoitteet jäivätkin suurelta osin kuulematta. Ne usein ohitettiin, nähtiin nuorten ja tietämättömien hörhöjen ymmärtämättöminä tekoina. Aktivisteja marginalisoitiin niin iän kuin sukupuolenkin perusteella.

Aktivistin onnistuivat politisoimaan eläinten oikeudet ja eläinten kohtelun epäkohtiin liittyvät kysymykset.

Tilanne on kuitenkin muuttunut eläinoikeusliikkeen reilun kahdenkymmenen vuoden aikajanalla paljon eläinten oikeuksien edistämiselle suotuisaampaan suuntaan. Aktivistit onnistuivat politisoimaan eläinten oikeudet ja eläinten kohtelun epäkohtiin liittyvät kysymykset, minkä jälkeen aktivistit ovat politikoineet eläinten aseman parantamiseksi ja hyväksikäytön lopettamiseksi monenlaisin keinoin.

Koska politikointi onnistui, saavutettiin myös mahdollisuuksia toimia ja edistää tavoiteltuja päämääriä. Poliittinen puhe ei kuitenkaan yksinomaan riitä: aktivistit haluavat muuttaa eläimiä hyväksikäyttävän toimintakulttuurin.

Poliittisten ongelmakohtien esittäminen tyylitellen

Toiseuden ja poliittisen tyylin käsitteet tarjoavat eräänlaisia kurkistusikkunoita eläinoikeusaktivismiin. Voikin sanoa, että aktivistien poliittinen tyyli on muuttunut.

Pertti Lappalaista mukaillen poliittisessa tyylissä on etenkin kysymys sisällön ja muodon yhdistävästä toiminnasta, jolla tietty sisältö, kuten erilaiset poliittiset kysymykset, saadaan erottamattomasti näyttäytymään halutun kaltaisessa muodossa.

Poliittiseen tyyliin kuuluu aina esteettinen ulottuvuus. Poliittisen tyylin tutkimus on myös poliittisten toimijoiden tyylin taidon tutkimusta.  Miten esittää poliittinen asiansa, jotta se nähdään vakavasti otettavana poliittisena toimintana?

Pelkkä sisältö ei riitä. Kriittisiä ovat myös ne tavat, millä poliittinen kysymys esitetään, ja se, miten hyvin poliittisen kysymyksen muotoilijat toiminnassaan onnistuvat.

Se, miten katsoja, kuulija tai yleisö tilanteen tulkitsee, on samalla esitetyn asian tunnistamista poliittiseksi.

Kaikki sinänsä tyylikäs asiansa esittäminen ei ole poliittista. Kaikki toimintakaan ei ole poliittista. Se, miten katsoja, kuulija tai yleisö tilanteen tulkitsee, on samalla esitetyn asian tunnistamista poliittiseksi.

Ei siis tarvitse tyytyä yksinomaan siihen, miten poliittisen kysymyksen esittäjä asiaa tai tilannetta kuvaa. Katse täytyy tarkentaa myös siihen, millaisella tyylillä toimija yhteiskunnallisen ongelmakohdan tai muutostarpeen esittää.

Toiseuden käsite puolestaan auttaa ymmärtämään aktivistien poliittisia toimijarooleja ja samalla poliittista tyyliä. Eläinaktivisteja on toiseutettu varsinkin sukupuolen näkökulmasta. Toiseuttamista on tapahtunut myös iän sekä aktivistien poliittisen agendan vuoksi.

Toiseuden rakentaminen näyttäytyy myös poliittisen tyylin keinona. Omia toimintakeinojaan luodessaan aktivistit tuottavat samalla käsitystä siitä, mitä he haluavat olla ja mitä he eivät ainakaan ole.

Eläimet eivät itse kykene puolustamaan oikeuksiaan. Niillä ei ole ääntä eikä keinoja muuttaa asemaansa. Eläinten oikeuksia esiin nostamalla myös haastetaan pohtimaan, miksi ihmisillä olisi oikeus hyväksikäyttää eläimiä.

Vaikka aktivistien mielestä tehotuotannossa eläimiä kohdellaan vain taloudellisen hyödyn hankkimisen välineinä, kritiikki kohdistetaan samanaikaisesti laajempiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Eläinten oikeudet tai eläinten vapauttaminen alistussuhteista ovat siten yksi keskeinen aktivistien toiminnallaan tavoittelemista päämääristä.

Aktivistien toimintatyylit ovat muuttuneet, mutta tavoitteista ei ole tingitty.

Aktivistien toimintatyylit ovat muuttuneet, mutta tavoitteista ei ole tingitty. Aktivistien kritiikin ja poliittisen toiminnan kohteet ovat kuitenkin pysyneet samankaltaisina liikkeen koko parinkymmenen vuoden aikasyklin aikana. Aktivistit eivät ole antaneet periksi päämäärissään, keventäneet poliittisia keihäänkärkiään tai muuttaneet toiminnan tavoitteita millään muotoa vaatimattomampaan suuntaan.

On olennaista ymmärtää toimijoiden toiseuttamisen merkitys, kun analysoidaan mitä tahansa yhteiskunnallista toimintatapaa missä tahansa kansalaistoiminnan kentällä.

Poliittisina tyylittelijöinä aktivistit ovat kyenneet luomaan nahkansa aina uudelleen. Eläinoikeusaktivistit osaavat politisoida, politikoida ja tyylitellä. Heiltä on lupa odottaa tulevaisuudessakin kekseliästä ja perusteltua poliittista toimijuutta.

Mistä altavastaajaksi päätynyt poliittinen vaikuttaja löytää yhä uudelleen voiman jatkaa poliittista toimintaansa? Tässä palataan samalla kysymykseen, millaisia merkityksiä toiminnalla itselleen on: mitä aihe merkitsee ja kuinka paljon itseään on valmis pistämään likoon.

Eläinaktivisteista monet ovat olleet valmiita pistämään itsensä likoon, osalle se on elämäntyö, johon on kasvettu ja sitouduttu. Maailma ei ole vielä valmis.

Eläinten oikeuksiin, kasvissyöntiin ja kuluttajarooleihin liittyvät kysymykset ovat valtavirtaistumassa. Vuoden 2016 aikana nähtiin erilaisten kasvisperäisten puolivalmisteiden ja ruokatuotteiden monikertainen markkinoille tulo. Solidaarisuus, vastuun kantaminen ja sen ymmärtäminen, että omilla teoilla on merkitystä, kiinnittyy myös laajempaan arvokeskusteluun.

YTT Pia Lundbom on Humanistisen ammattikorkeakoulun lehtori, jonka väitöskirja Eläinten puolustajat: suomalaisen eläinoikeusaktivismin muuttuva poliittinen tyyli ja toiseus tarkastettiin joulukuussa 2016.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*