Maailmalla on voimistunut poliittinen liikehdintä, joka vastustaa gender-ideologiaksi kutsuttua toimintaa, ja jota usein kuvaillaan myös salaliitoksi. Gender-ideologiaa vastustavien tahojen aatteet ja tavoitteet ovat usein keskenään ristiriitaisia. Yhteistä heille on yhteinen vihollinen: sateenkaarivähemmistöt.
Vuonna 2018 ruotsin poliisi evakuoi Göteborgin yliopiston sukupuolentutkimuksen yksikön, (Nationella sekretiatet för genusforskning), turvallisuusuhan vuoksi. Poliisin pommiryhmä räjäytti rakennuksen käytävälle kassiin jätetyn, dynamiittia muistuttavan esineen.
Vuotta aiemmin filosofi Judith Butleria esittävä nukke poltettiin Butlerin vierailun yhteydessä järjestetyissä protesteissa São Paolossa, Brasiliassa. Konservatiivisen Movimento Brazil Livre ryhmän jäsenet myös solvasivat ja yrittivät käydä käsiksi Butleriin ja tämän puolisoon, politiikan teoreetikko Wendy Browniin São Paolon lentokentällä.
”Kuin Fenix-lintu, joka nousee kommunismin tuhkasta”
Viimeisen kymmenen vuoden aikana maailmalla on voimistunut poliittinen liikehdintä, joka vastustaa gender-ideologiaksi, lgbt-ideologiaksi tai gay agendaksi kutsuttua toimintaa, jota usein kuvaillaan myös salaliitoksi. Gender tarkoittaa tässä yhteydessä sukupuolta, niin sanottua sosiaalista sukupuoliroolia tai sukupuoli-identiteettiä, kun taas ideologialla liikkeen kannattajat tarkoittavat sivilisaation tai kansakunnan perusarvojen tuhoamiseen tähtäävää poliittista propagandaa.
Liikkeen määritelmä sivilisaatiosta vaihtelee eri maissa. Esimerkiksi Puolassa, Unkarissa, Italiassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa gender-ideologiaa vastustava liikehdintä pitää länsimaisina perusarvoina muun muassa heteroseksuaalista avioliittoa, perinteisiksi kutsuttua perhemallia, hierarkkista ja kaksinapaista sukupuolijärjestelmää sekä konservatiivista käsitystä naisten lisääntymisoikeuksista.
Liikehdinnän kannattajien mukaan erityisesti feminismi ja antirasismi rajoittavat sananvapautta, koska ne usein kannattavat ainakin jonkin asteista vihapuheen kriminalisoimista.
Presidentti Jair Bolsonaron Brasiliassa taas kyseessä on konservatiivisesta tulkinnasta katolisen kirkon opeista yhdistettynä äärioikeistopopulismiin. Saharan eteläpuolisissa Afrikan maissa, kuten Keniassa gender-ideologia rinnastetaan erityisesti homoseksuaalisuuteen länsimaisena, uuskolonialistisena ilmiönä.
Liikehdinnän kannattajien mukaan erityisesti feminismi ja antirasismi ennakkosensuroivat ja rajoittavat sananvapautta ja ilmaisunvapautta, koska ne usein kannattavat ainakin jonkin asteista vihapuheen kriminalisoimista. Tämä taas nähdään liikkeiden osalta sananvapauden rajoittamisena, poliittisena korrektiutena tai vaarallisena propagandana.
Joissakin Itä-Euroopan maiden tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta – eli gender-ideologiaa – kritisoivissa kannanotoissa feminismi rinnastetaan kommunismin tuhkasta nousevaan Fenix-lintuun. Ljubljanan yliopiston sosiologian professori Roman Kuharin ja sosiologi David Paternotten mukaan gender-ideologia on retorinen keino, jolla muodostetaan uusi, kuvitteellinen totalitarismin uhka.
Tässä artikkelisarjassa tutkijatohtori Katja Kahlina tarkastelee gender-ideologiaa idän ja lännen vastakkainasettelun näkökulmasta. Kahlina esittää, että anti-gender -liikkeenretoriikka pyrkii muodostamaan kokonaan uuden maailmanjärjestyksen, joka ylittää kylmän sodan idän ja lännenvastakkainasettelun.
Ristiriitainen agenda
Gender-ideologiaa vastustavien tahojen aatteet ja tavoitteet ovat usein keskenään ristiriitaisia. Esimerkiksi konservatiiviset kristilliset ryhmät, herätysliikkeet, oikeistopopulistiset puolueet, radikaalit äärioikeistoaktiivit ja sananvapauteen kiihkeästi vetoavat libertaarit eivät sovi luontevasti jonkin yhdistävän kattokäsitteen alle.
Ilmiön tekee monimutkaiseksi myös se, että esimerkiksi sukupuolivähemmistöjä syrjiviä tai vihaa lietsovia kannanottoja levittävät myös erityisesti Britanniassa jotkin konservatiiviset feministeinä itseään pitävät ryhmät, vaikka nämä ryhmät irtisanoutuvat äärioikeistosta, eivätkä vastusta esimerkiksi aborttia. Onkin tärkeää tunnistaa poliittiselle gender-ideologiaa vastustavalle liikehdinnälle tyypilliset piirteet, jotta tiedostetaan, miten näiden liikkeiden käyttämä retoriikka normalisoi myös muiden, arvokonservatiivisten tai HLBTIQ-ihmisiä vastustavien tahojen nousun ja voimistumisen.
Esimerkiksi joissakin Latinalaisen Amerikan vasemmistopopulistisissa puolueissa erilaiset herätysliikkeet toimivat gender-ideologiaa vastustavana taustalobbarina.
Gender-ideologiaa vastustavaa liikehdintää yhdistää kuitenkin kuvitteellinen yhteisö, jonka yhteenkuuluvuuden tunne perustuu yhteiseen viholliseen ja uhkaan.
Kuten yliopistotutkija Tuija Saresma argumentoi tämän sarjan artikkelissaan, ”gender-ideologia” ei käsitteenä pohjaudu tutkittuun tietoon. Sillä ei siis ole esimerkiksi yhteiskuntatieteellistä perustaa.
Gender-ideologiaa vastustavaa liikehdintää yhdistää kuvitteellinen yhteisö, jonka yhteenkuuluvuuden tunne perustuu yhteiseen viholliseen ja uhkaan.
Sen sijaan gender-ideologia on nimensä mukaisesti itsessään ideologinen, yleisesti antifeministinen käsite, jonka tarkoitus on viedä vaikuttavuus tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevilta yleis- ja ihmisoikeussopimuksilta. Näihin sopimuksiin kuuluvat muun muassa Pekingin toimintaohjelma, Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW) sekä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa koskeva EU:n Istanbulin sopimus.
Todellisuudessa gender-ideologiaa vastustavassa, globaalissa liikehdinnässä on siis kyse ”anti-genderismistä”, joka pyrkii oikeuttamaan vihamielisiä ja halventavia stereotypioita sekä syrjintää naisia ja sateenkaarivähemmistöjä kohtaan yhteiskunnan kaikilla alueilla. Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistäviä sopimuksia pidetään ideologisena propagandana tai jopa EU:n ja YK:n salaliittona. Tässä agendassa anti-genderismi hyödyntää Saresman mukaan tietoisesti näennäisargumentteja ja näennäistä ”tietoa”, joka itsessään on ideologista.
Anti-genderismin juuret ovat 1990-luvulla
Gender-ideologiaa vastustavan liikehdinnän juuret ulottuvat 1990-luvulle, jolloin YK laati Kaikkea naisten syrjintää poistavan ohjelman (Pekingin julistus). Yhdysvaltalaiset katoliset kirkot yhdessä Vatikaanin kanssa vastustivat ohjelman luonnosta ja vaativat, että siitä poistetaan kokonaan gender-käsite, koska se oli kirkon oppien eli kaksinapaisen ja hierarkkisen sukupuolijärjestelmän vastainen.
Vatikaanin pelkona oli erityisesti, että Pekingin julistus turvaisi naisille aborttioikeuden ja horjuttaisi kirkon oppien mukaista sukupuolitettua valtajärjestelmää. Vuonna 1997 ilmestyi konservatiivisen toimittaja Dale O’Learyn kirjoittama kirja The Gender Agenda – Redefining Equality, jossa gender määritellään uuskolonialistisena, kansainvälisen feministisen salaliiton keksimänä käsitteenä. Kirjan menestyksestä kertoo se, että seuraavan parin vuoden aikana kirja käännettiin yli kymmenelle eri kielelle.
Paavi Franciscus onkin esittänyt, että ”gender-teoria” ja sukupuolenkorjauksen mahdollistava lääketieteellinen teknologia ovat yhtä suuri uhka yhteiskunnalle kuin ydinasevarustelu.
Paavi Franciscus on esittänyt, että ”gender-teoria” ja sukupuolenkorjauksen mahdollistava lääketieteellinen teknologia ovat yhtä suuri uhka yhteiskunnalle kuin ydinasevarustelu.
Professori Risto Saarisen artikkeli tässä sarjassa osoittaa, että uusoikeiston retoriikassa politiikka ja uskonto yhdistyvät yhä useammin. Suomessa oikeistopopulismin ja kristinuskon liitto näkyy etenkin Oikea Media -verkkolehden julkaisuissa. Saarinen paikantaa yleiseurooppalaisen oikeistopopulismin synnyn jo 1980-luvun Ranskaan.
Rahoitus, lobbaus ja järjestelmällinen organisoituminen 2000-luvulla
Venäläisamerikkalainen Aito Avioliitto -liikkeen kattojärjestö World Congress of Families, Yhdysvaltalainen konservatiitinen ajatushautomo The Heritage Foundation, useat oikeistokonservatiiviset herätysliikkeet sekä Vatikaani ovat kaikki yhdistetty Yhdysvaltojen ja Euroopan äärioikeistoliikkeiden rahoittajiin ja siten myös gender-ideologian vastustajien rahoittajiin. Unkarilaisen Keski-Euroopan yliopiston (CEU) sukupuolentutkimuksen professori Andrea Pető kutsuukin gender-ideologiaa symboliseksi liimaksi, joka yhdistää hyvin heterogeenisen joukon poliittisia ryhmittymiä.
Taustalla on myös laajempia, globaaleja ilmiöitä. Anti-genderismin, poliittisen apatian ja konservatiivisen radikalismin erilaiset aaltoliikkeet voidaan nähdä myös vastareaktiona finanssikapitalistiseen markkinatalouteen ja julkiseen sektoriin kohdistuvaan leikkauspolitiikkaan. Tällaisessa tilanteessa erityisesti turvapaikanhakijat, pakolaiset ja maahanmuuttajat saadaan helposti näyttämään resursseista kilpailevana uhkana.
Samalla intersektionaalisen feminismin ajama tasa-arvo ja yhdenvertaisuus sekä ihmisoikeuskysymykset käsitetään ulkoisen ja kansainvälisen eliitin liberalistisena hankkeena, joka kaivaa maata kansallisvaltion ja perinteisten arvojen alta.
Anti-genderismin, poliittisen apatian ja konservatiivisen radikalismin erilaiset aaltoliikkeet voidaan nähdä myös vastareaktiona finanssikapitalistiseen markkinatalouteen ja julkiseen sektoriin kohdistuvaan leikkauspolitiikkaan.
Maailmalla vahvistuva, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta vastustava anti-gender -liikehdintä vaikuttaa vakavimmillaan yleiseen turvallisuuteen ja rajoittaa tieteentekijöiden sananvapautta ja tieteen vapautta. Äärioikeistoryhmittymät ja konservatiiviset oikeistopopulistiryhmät yhdessä konservatiivisten kristillisten ryhmien kanssa ovat viime vuosien aikana ottaneet kohteekseen kokonaisia humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä tieteenaloja, kuten esimerkiksi sukupuolentutkimuksen.
Yksi esimerkki kampanjoinnista on erilaiset pyrkimykset saattaa alan tiedejulkaisut negatiiviseen julkisuuteen siten, että tieteenalan ulkopuoliset tutkijat pyrkivät saamaan refereeprosessin läpi tekaistun julkaisun. Refereeprosessien ja tutkimusjulkaisujen tason valvominen on tieteen kannalta ehdottoman tärkeää, mutta näissä kampanjoissa ei ole kyse tutkimusjulkaisujen tason parantamisesta.
Järjestelmällisessä kampanjoinnissa myös tieteen julkisen sektorin rahoittajia pyritään maalittamaan, jotta gender-ideologiaksi katsottuja tieteenaloja ei enää rahoitettaisi, eikä aloja saisi opettaa. Lisäksi sukupuolentutkimuksen tieteenalan tutkijoita, joista valtaosa on naisia, häiritään ja uhkaillaan.
Unkarissa sukupuolentutkimus ja opettaminen on kielletty kokonaan ja Brasiliassa gender-käsitteen käyttö opetuksessa on laajasti on kiellettyä. Osa alojen tutkijoista välttelee esimerkiksi eriarvoisuutta tai rasismia koskevia yhteiskunnallisia keskusteluja joko valtamedioissa tai sosiaalisessa mediassa.
Suomi ei ole immuuni näille autoritaarisuutta ja jopa väkivaltaisia keinoja kannattavien liikkeiden vaikutusvallalle.
Kyse ei ole väliaikaisesta reaktiosta esimerkiksi metoo -liikettä, tasa-arvoista avioliittoinstituutiota tai post-modernismia vastaan. Anti-gender-aktivismi on järjestelmällistä ja kuten oikeistopopulistipuolueet, se hyödyntää tehokkaasti tietoisia virheargumentteja ja valeuutisia manipuloidakseen julkista keskustelua ja äänestyskäyttäytymistä.
Kuten Andrea Pető esittää, kyseessä on laajempi kampanjointi ja liikehdintä koko ihmisoikeusperustaista arvomaailmaa vastaan. Suomi ei ole immuuni näille autoritaarisuutta ja jopa väkivaltaisia keinoja kannattavien liikkeiden vaikutusvallalle. Päinvastoin salaliittoja ja konservatiivisia absoluuttisen sananvapauden puolustuksia nähdään myös meillä.
Julian Honkasalo on Suomen Akatemian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa ja Politiikasta-toimituskunnan jäsen.
Artikkeli on osa Gender-ideologia -juttusarjaa.
Tekstiä muutettu 5.10. klo 14.59. Tarkennettu kohtaa sukupuolentutkimuksen kieltämisestä Unkarissa ja Brasiliassa. Aikaisemmin artikkelissa luki, että sukupuolentutkimus on kielletty molemmissa maissa. Brasiliassa gender-käsitteen opettaminen on kielletty.
Perusteellinen koonti. Ei tarvinne sanoa, että menossa oleva presidenttikisa suuressa lännessä kantaa antigenderistisiä heittoja. Saavutetusta tulee pitää kiinni.
Pelottava kehityskulku. Tästä pitäisi käydä laajempaa debattia tiedeyhteisön sisällä. Kun tälle tielle lähdetään, kukaan tai mikään tieteenala ei ole turvassa. Ymmärtääkseni niitä tappouhkauksia tuleekin jo mm. ilmastoa tutkiville, terveystieteilijöille, ym.
Kiintoisa katsaus! Vähättelemättä Unkarin tilannetta kokonaisuutena, niin toisin kuin artikkelissa (ilmoitetun korjauksen jälkeen) sanotaan, sukupuolentutkimuksen opettamista ei ole kielletty Unkarissa kokonaan. Sukupuolentutkimuksen tutkinto-ohjelmat on lopetettu, mutta eri tieteenaloihin sisältyvää sukupuolentutkimusta ei ole sinänsä kielletty (ks. esim. https://www.criticatac.ro/lefteast/interview-women-exploitation-at-work). Sukupuolentutkimus on kuitenkin erittäin laaja käsite.
Monet eri toimijat käyttävät käsitettä ”gender-ideologia” politiikan kentillä. Esimerkiksi Vatikaani, amerikkalaiset evankelikaalit, itäeurooppalaiset populistipoliitikot ja vaikkapa ”toisen aallon” radikaalifeministit lähestyvät sitä varsin eri lähtökohdista. Kaikki kritiikki gender-teoriasta ja -tutkimuksesta johdettua aktivismia ja politiikkaa kohtaan ei tule uskonnollisesti tai poliittisesti konservatiivisilta tahoilta. Esim. Britanniassa konservatiivihallitus torppasi vastikään aiemmin esillä olleen lakimuutoksen itsemääräämisoikeudesta juridiseen sukupuoleen. Osa vastustuksesta tälle lakimuutokselle tuli juurikin työväenpuolueessa ja liberaalidemokraateissa esiintyvään gender-politiikkaan turhautuneilta vasemmistolaisilta feministeiltä.
Globaalissa mittakaavassa ei ole mitenkään yllättävää, että konservatiiviset käsitykset sukupuolten yhteiskunnallisista rooleista istuvat tiukassa ja vaikuttavat ihmisten poliittisiin mielipiteisiin ja äänestyskäyttäytymiseen. LGBT-oikeudet eivät valitettavasti ole globaalin ihmisoikeuspolitiikan kuten YK:n ihmisoikeussopimuksien piirissä juuri globaalin konsensuksen puutteen vuoksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tulkinnut Euroopan ihmisoikeussopimusta niin, että Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden tulisi tarjota sukupuolineutraalia parisuhteen rekisteröintiä ja poistaa lisääntymiskyvyttömyysvaatimus translainsäädännöstään. EIT ei ole tulkinnut, että Euroopan ihmisoikeussopimuksesta olisi johdettavissa oikeutta sukupuolineutraaliin avioliittoon tai itsemääräämisoikeutta juridiseen sukupuoleen.
Ihmisoikeudet ovat poliittisessa ja juridisessa retoriikassa usein absoluuttisia, mutta niiden toimeenpanossa kuten kansallisten lakien säätämisessä kyse on toisiaan risteävien oikeuksien sovittamisesta yhteen eri valtioissa (esim. naisten oikeuksien ja uskonnollisten normien ikuisuuskysymys). Kuten mitä tahansa, myös näitä kysymyksiä erittelevää sukupuolentutkimusta tutkimusalana, siitä johdettua aktivismia ja näihin teemoihin liittyvää politiikkaa voi ja tulee kritisoida asia-argumentein.