Homouden ja heterouden kategoriat ovat seksuaalisuuden hallinnan välineitä. Sama pätee avioliittoon, joka osana kapitalismin kehitystä liittyy lisäksi pyrkimyksiin kontrolloida omaisuutta ja naisruumiin lisääntymiskykyä.
Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien argumentit homoseksuaalisuuden luonnottomudesta nojaavat biologisille oletuksille ja uskonnollisille arvoille. Ne olettavat sekä homouden että avioliiton olevan kategorioina itsestäänselviä. Sukupuolentutkijalle kumpikaan näistä ei kuitenkaan ole yksiselitteinen käsite. Länsimaalainen ajatus normaalista, terveestä ja luonnollisesta seksuaalisuudesta on ollut historiallisesti jatkuvassa muutoksessa. Myös heterouden on joskus ajateltu viittaavan patologiseen seksuaalisuuten. Moderni avioliittoinstituutio taas on muodostunut kapitalistisen yhteiskunnan syntymän myötä vaurauden ja reproduktion hallinan välineeksi.
Kun heteroseksuaalisuutta pidettiin sairautena
Vuoteen 1971 asti ‘homoseksuaaliset teot’ olivat Suomessa rikos. Vuoteen 1981 asti niitä pidettiin sairautena. Suomessakin käsitys homoseksuaalisuudesta on siis vaihdellut historiallisesti. Ranskalainen ajattelija Michel Foucault väitti jo 1970-luvun lopussa, että homoseksuaalisuus on noin sata vuotta vanha käsite. Aiemmin samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisen eroottisen kanssakäymisen ei ajateltu tekevän heistä ‘homoja’. Tällaiset teot ymmärrettiin eroottisina käytäntöinä ja ilmaisuina. Vaikka suhteista samaa sukupuolta olevien kanssa tuolloinkin vaiettiin ja niitä pidettiin syntisinä, tekoja ei ymmärretty homo/hetero-erottelun kautta.
Homoseksuaalisuus ihmisen sisäistä totuutta ilmentävänä identiteettikategoriana keksittiin psykiatrien parissa Viktorian ajan loppupuolella. Kategorisointi toimi osana teollistumisen, imperialismin ja urbanisaation kulta-ajan laajempaa pyrkimystä luoda tieteen keinoin kansanterveyteen ja kansan lisääntymiseen liittyviä erotteluja, jotka kohdistuivat normaaleihin ja epänormaaleihin sekä reproduktiivisiin ja ei-reproduktiivisiin ihmisryhmiin.
Vähemmän tunnettu episodi seksuaalisuuden historiassa liittyy heteroseksuaalisuuteen. The Invention of Heterosexuality -kirjassa yhdysvaltalainen historioitsija Jonathan Ned Katz osoittaa, että heteroseksuaalisuuskin on keksitty käsite. Toisin kuin yleisesti ajatellaan, heteroseksuaalisuus ei ole aina kuulunut normaaliuuden tai hyvyyden piiriin. Tämä psykiatrien keksimä käsite viittasi sellaiseen naisten ja miesten väliseen seksiin, joka oli ei-reproduktiivista. Sillä tarkoitettiin kaikkia sellaisia seksin muotoja, joita harrastettiin puhtaasti nautinnon takia ja jotka eivät tuottaneet lapsia, mukaan lukien avioliiton ulkopuolinen seksi.
Merkittävässä englanninkielisessä Websterin sanakirjassa heteroseksuaalisuus määriteltiin vielä 1920-luvulla ‘sairalloisena seksuaalisena intohimona toista sukupuolta kohtaan.’ Tuolloin muutos oli jo kuitenkin käynnissä: keskiluokkaisten nuorten naisten ja miesten välinen seksi yleistyi vuosisadan vaihteen jälkeen. Pian ‘heteroseksuaalisuus’ ja siihen kuuluva seksuaalinen mielihyvä alettiin psykoanalyysissa liittää terveeseen seksuaaliseen kehitykseen.
Sekä heteroseksuaalisuuden että homoseksuaalisuuden kategorioita on siis käytetty hallitsemaan sekä avioparien että aviottomien yksilöiden seksuaalisuutta. Missä määrin avioliitto sitten on historiallisesti muuttuva instituutio? Joillekin se on Jumalan määräämä ja määrittelämä liitto naisen ja miehen välillä. Toisille se on ihmiskunnan elämän jatkuvuuden välttämätön tae. Modernilla avioliittoinstituutiolla on kuitenkin historiansa. Vaikka sen kehitys liittyy kehon lisääntymiskyvyn hyödyntämiseen, tässä ei ole mitään maagista tai jumalallista. Päinvastoin. Kapitalismin syntymän alusta saakka avioliitto on ollut keino kontrolloida ja hallita naisruumiin lisääntymiskykyä.
Avioliiton funktiot: Omaisuuden perinnästä ihmisrodun selviytymiseen
Avioliiton nykyaikainen yhteiskunnallinen merkitys juontuu liberaaliyhteiskunnan syntyyn 1600- ja 1700-luvuilla. Suvereenin vallan heikentymisen ja liberaalidemokraattisen yhteiskunnan kehityksen myötä omaisuus alettiin ymmärtää poliittisten oikeuksien perustaksi jumalallisuuden sijaan. Arvonimiä, sukunimiä, omaisuutta ja maanomistusta voitiin siirtää sukupolvelta toiselle ainoastaan laillisten miespuolisten perinnöllisten kautta. Legitiimien jälkeläisten takaaminen mahdollistettiin avioliittolaeilla, jotka tekivät miehistä naisten holhoojia ja naisista miehistä riippuvaisia. Naisten omaisuus siirtyi miessukulaisille tai aviomiehelleen. Jos nainen tienasi palkkaa, sekin kuului automaattisesti puolisolle.
Tällöin huolenaiheena ei vielä ollut ensisijaisesti väestönkasvu, vaan varakkuuden säilyttäminen ja kasvattaminen naisten lisääntymiskykyä hallitsemisella sekä naisten poliittisia ja taloudellisia oikeuksia rajoittamalla. Tuolloin oikeus solmia avioliittoja saatettiin evätä köyhiltä. Historijoitsia Steven Ozment onkin arvioinut, että jopa yksi kolmasosa eurooppalaisesta maaseutuväestöstä koostui aviottomista köyhistä. Kaupungeissa aviottomien luvut olivat vielä korkeampia. Köyhien lapset taas voitiin viedä pois vanhempiensa luota maalaiskuntiin töitä tekemään. Nykypäivän avioliitolla on siis historiallinen tausta, joka on kaikkea muuta kuin luonnollinen. Se on osa historiallista kehitystä, joka on ollut naisia ja köyhiä riistävää ja joka on luonut perustan modernin kapitalistisen yhteiskunnan kehitykselle.
Tämän historian unohtaminen on ollut oleellista sekä ydinperheen että naisen ja miehen välisen avioliiton luonnollistamiselle. Seksuaalinen kanssakäyminen samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa oli tavanomaista ennen Viktorian aikakautta. Ensimmäisiä sodomian vastaisia lakeja säädettiin jo keskiajoilla, ja niiden toimeenpano kiihtyi ja kiristyi kapitalistisen yhteiskunnan synnyn myötä. Sodomialait kielsivät sekä samaa että eri sukupuolta olevien henkilöiden välisen että avioliiton ulkopuolisen seksin. Viktorian aikakaudella sodomialakeja alettiin homoseksuaalin hahmon nousun myötä käyttää erityisesti homomiehien rankaisemiseen.
Samaan aikaan evoluutioajattelu nousi suosioon ja ihmisrodun biologisen selviytymisen ja laadun takaamisesta tuli merkittävä avioliiton ja seksuaalisuuden hallinnan taustavaikuttaja. Tämän päivän tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat tyrmäävät lakiehdotuksen tasa-arvoisesta avioliittolaista biologisen jatkuvuuden perusteella. Väite sivuuttaa sen tosiasian, että homot, lesbot ja transihmiset ovat kautta aikojen tehneet ja kasvattaneet lapsia – ja tekevät niin edelleen. Hedelmättömyys, josta tutkijoiden mukaan kärsii jopa noin yksi kymmenesosa kehittyneiden maiden väestöstä, ei taas tunne homo- ja heteroseksuuaalisuutta.
Vaikka eksklusiivisesti naisten ja miesten välistä avioliittoa on noin sata vuotta puolusteltu ihmisrodun selviytymisen perusteella, väite ei ole koskaan ottanut huomioon sitä, miten ihmiset todellisuudessa elävät, lisääntyvät ja hoivaavat. Väite on ollut osa yritystä ylläpitää kahden sukupuolen mallia ja siihen liittyvää työnjakoa, ja tämä on tapahtunut sekä naisten että muiden sukupuolten ja seksuaalisuuden muotojen kustannuksella.
Lähteet
Federici, Silvia (2004) Caliban and the Witch: Women, the Body and Primitive Accumulation. Brooklyn: Autonomedia.
Foucault, Michel (1981) The History of Sexuality: Volume 1: Will to Knowledge. London: Penguin.
Katz, Jonathan Ned (2007) The Invention of Heterosexuality. Chicago: University of Chicago Press.
Ozment, Steven (1983) When Father Ruled: Family Life in Reformation Europe. Cambridge: Harvard University Press.
Artikkelikuva: Marvin Kuhn / Unsplash
