Kuinka politiikan asiantuntijaksi päästään? Millä tavalla politiikan asiantuntijoiksi nimetyt henkilöt ovat hankkineet tietämyksensä, ja miksi juuri heidät on valittu kommentoimaan tapahtumia sanomalehden sivuille?
Päivän politiikkaa seuratessaan suuri osa yleisöstä olettaa, että mediassa esiintyvä politiikan asiantuntija tuntee asiansa. Asiantuntijan lausunnolla on painoarvoa ja se vaikuttaa tulkintaamme, mielipiteisiimme ja käsityksiimme politiikasta. Asiantuntijoita käytetään tuomaan uskottavuutta, objektiivisuutta ja lisätietoa mediasisältöihin.
Toimittajiltakin odotetaan raportoinnin lisäksi politiikkaan liittyvien tapahtumien tulkintaa ja seurausten ennustamista. Siitä, kuka saa esiintyä ja kommentoida politiikkaa asiantuntijana mediassa, ei kuitenkaan ole yhtä selkeää näkemystä.
Tavallisesti on katsottu, että asiantuntijuus voi perustua tiedeperustaiseen koulutukseen, instituutiossa toimimiseen tai professioammattilaisuuteen, kuten lääkärin ammattiin. Asiantuntijuuden määritelmä on laajentunut käsittämään myös omakohtaisiin kokemuksiin perustuvan kokemusasiantuntijuuden.
Politiikan asiantuntijoina voivat toimia monen eri alan ammattilaiset, mutta tyypillisimmin mediatila annetaan politiikan tutkijoille.
Politiikan asiantuntijoina voivat toimia monen eri alan ammattilaiset, mutta tyypillisimmin mediatila annetaan politiikan tutkijoille. Toisaalta politiikan toimittajatkin pääsevät nykyään käyttämään ääntään yhä asiantuntijamaisempaan sävyyn.
Media käyttää uutisissa asiantuntijoita yhä useammin. Asiantuntijoiden roolia on tutkittu Suomessa, mutta varsin vähän.
Tampereen yliopiston VAASI-tutkimusryhmä selvitti, minkälaiset henkilöt esitettiin Helsingin Sanomissa vuoden 2018 presidentinvaalien yhteydessä asiantuntijoina, mitä instituutioita he edustivat ja millaisista erilaisista näkökulmista presidentinvaaleja kommentoitiin.
Asiantuntijuuden kolme tyyppiä
Harry M. Collins ja Robert Evans jakavat erikoisasiantuntijan asiantuntijuuden interaktionaaliseen asiantuntijuuteen ja kontribuutioasiantuntijuuteen. Kummassakin tyypissä asiantuntijuus perustuu vuorovaikutukseen alan muiden toimijoiden kanssa.
Kontribuutioasiantuntija edustaa kuitenkin jossain määrin syvempää asiantuntijuuden muotoa, sillä tällaisella henkilöllä on myös teoreettista asiantuntijuutta, jota hän on hankkinut esimerkiksi tekemällä tieteellistä tutkimusta. Kontribuutioasiantuntijalla on mahdollisuus niin sanotusti oman alansa kontribuutioon eli alan tiedon kasvattamiseen tai muokkaamiseen.
Interaktionaaliselta asiantuntijalta puolestaan edellytetään vain kykyä keskustella alasta kiinnostavasti muiden asiantuntijoiden kanssa ja tehdä jonkinlaista analyysia aiheeseen liittyen.
VAASI-tutkimusryhmän hypoteesi oli, että presidentinvaaleja käsittelevissä artikkeleissa esiintyisi myös sellaisia asiantuntijoita, jotka kommentoisivat oman osaamisalueensa ulkopuolisia asioita. Tällaisia asiantuntijoita, joita esimerkiksi valtio-opin professori Matti Wiberg on nimittänyt ”hölöttäjiksi”, päätettiin tässä tarkastelussa kutsua näennäiskontribuutioasiantuntijoiksi, koska näiden henkilöiden asiantuntijuuden muutos ei välttämättä välity yleisölle, jolle he näyttäytyvät edelleen kontribuutioasiantuntijoina.
Presidentinvaaleja 2018 koskevat asiantuntijapuheenvuorot Helsingin Sanomissa
Tutkimuksen aineisto koostui Helsingin Sanomien (HS) digilehdessä julkaistuista artikkeleista. Lehdellä on Suomen laajalevikkisimpänä sanomalehtenä vahva asema mediakentässä, minkä vuoksi on perusteltua tarkastella lähemmin, miten asiantuntijat HS:ään valitaan.
Aineistoon poimittiin Suomen 2018 presidentinvaaleja käsittelevät artikkelit aikaväliltä 1.11.2017–28.1.2018. Yhteensä artikkeleita kertyi 174 kappaletta, joista 21 sisälsi vähintään yhden asiantuntijapuheenvuoron. Tällaiseksi puheenvuoroksi luokiteltiin lausunnot, jotka oli annettu suoraan HS:n toimittajalle edellyttäen, että lausunnon antaneet henkilöt sopivat tutkimuksen asiantuntijamääritelmään.
Myös joidenkin kokonaisten artikkelien katsottiin täyttävän asiantuntijapuheenvuoron määritelmän. Artikkeleissa saattoi olla useampikin asiantuntijapuheenvuoro. Artikkeleiden lisäksi tutkimusryhmä toteutti kolme asiantuntijahaastattelua.
Asiantuntijapuheenvuoroista yhdeksän oli interaktionaalisten asiantuntijoiden ja 20 kontribuutioasiantuntijoiden esittämiä. Toisin kuin oletettiin, asiantuntijat pitäytyivät tiiviisti oman asiantuntemuksensa piirissä, eikä näennäiskontribuutioasiantuntijoita esiintynyt aineistossa lainkaan. Aineiston rajaus on tietysti syytä pitää mielessä, sillä analyysin kohteeksi valitulla medialla on varmasti omat vaikutuksensa tuloksiin.
Interaktionaalisia asiantuntijoita aineistossa olivat HS:n omat toimittajat. Tutkimuksessa toimittajat luokiteltiin lähes poikkeuksetta interaktionaalisiksi asiantuntijoiksi, sillä heidän osaamisensa on vuorovaikutuksen kautta kerättyä. Vaikka he voivat ja usein tietävät aiheesta paljon, he eivät kuitenkaan voi vaikuttaa esimerkiksi vaaleja tai ulkopolitiikkaa koskevaan tutkimustietoon toisin kuin kontribuutioasiantuntijat.
Luokittelun haasteita
Asiantuntijapuheenvuorojen luokittelu interaktionaaliseen asiantuntijuuteen ja kontribuutioasiantuntijuuteen ei aina ollut yksiselitteistä. Aineistosta nousi esiin myös tapauksia, joissa asiantuntija ei sopinut suoraan kumpaankaan luokkaan.
Yksi esimerkki tällaisesta tapauksesta on viestintätoimisto Ellun Kanojen toimitusjohtaja Taru Tujunen. Häntä ei varsinaisesti voida luokitella kontribuutioasiantuntijaksi, sillä hän ei ole tutkija eikä työskentele tutkimuslaitoksessa, mutta hänen kokemuksensa kokoomuksen puoluesihteerinä ja esimerkiksi Sauli Niinistön vuoden 2012 presidentinvaalikampanjassa tuovat Tujuselle syvempää asiantuntijuutta vaalikampanjoinnista. Vaikka vaalikampanjoinnin lähtökohdat eivät ole akateemisia, voidaan alalle synnyttää uusia käytäntöjä, mikä on tyypillistä nimenomaan kontribuutioasiantuntijoille.
Politiikkaan ei liity jyrkkiä totuuksia ja ominaispiirteitä. Siksi on vaikeaa määritellä, millä tavoin hankittu tieto on arvokasta asiantuntijuuden kannalta.
Politiikan asiantuntijuutta on siis haasteellista luokitella tiukasti. Politiikkaan ei liity jyrkkiä totuuksia ja ominaispiirteitä. Siksi on vaikeaa määritellä, millä tavoin hankittu tieto on arvokasta asiantuntijuuden kannalta.
Ehkäpä tulevissa tutkimuksissa olisikin syytä pohtia täysin erillistä asiantuntijaluokkaa, jonka raameihin Tujusen kaltaiset asiantuntijat mahtuisivat. Näille asiantuntijoille ominaista olisi työuraan perustuvan kokemusperäisen tietämyksen sekä vuorovaikutuksen kautta kartutetun tiedon hyödyntäminen lausunnoissa.
Asiantuntijat ja median moniäänisyys
Asiantuntijoiden kommentoidessa politiikan ilmiöitä selitykset haetaan usein nykyhetkeä kauempaa. Politiikan asiantuntijan on hallittava pitkäaikaiset trendit ja osattava selvittää ilmiöiden suhdetta ympäröivään yhteiskuntaan niin paikallisella kuin globaalillakin tasolla.
HS:ää koskevan analyysin perusteella asiantuntijoista voidaan todeta, että heille on ominaista yksityiskohtaisen tiedon hallinta spesifistä aihepiiristä. Juuri syvä perehtyminen sekä toisaalta myös kokemusperäinen tietämys erottavat heidät tavanomaisesta politiikkaa seuraavasta yleisöstä.
Alakohtaisen tiedon hallinta, kyky tarkastella ilmiöiden välisiä suhteita sekä valta-asema yleisöön nähden määrittelevät politiikan asiantuntijana toimimista. Akateeminen tausta valmistaa asiantuntijaa vastaamaan näihin vaatimuksiin, mutta toisaalta kaikkea alakohtaista tietoa ei välttämättä voi hankkia opiskelemalla tai tutkimalla.
Asiantuntija voi siis olla olemassa olevan tiedon tuottaja tai muokkaaja, vaikka hän ei olisi tehnyt yhtään tieteellistä julkaisua. Näin ollen on syytä antaa myös muille kuin akateemisille tutkijoille mahdollisuus toimia politiikan asiantuntijoina mediassa.
Tutkimusaineistossa myös osa toimittajista kommentoi vaaleja hyvin asiantuntijamaisella otteella. Toimittaja-asiantuntijoita oli kaikista asiantuntijoista noin kolmasosa.
Toimittajien asiantuntijuuden voidaan ajatella perustuvan ainakin vuorovaikutukseen tutkijoiden (ja näin ollen tieteen) kanssa ja journalismia varten tehtävään tutkimustyöhön. Yksityiskohtainen akateeminen tieto toimittajilta kuitenkin usein puuttuu.
Tutkimukseen haastatellun HS:n uutispäällikkö Tuomas Peltomäen mukaan on harvinaista, että toimittajan omat kommentit riittäisivät asiantuntijakommenteiksi uutisteksteissä. Peltomäki arvioi, että toimittajilla on kyvykkyyttä toimia asiantuntijoina, mutta näin ei lehdessä lähtökohtaisesti toimita, jotta vältetään sellaisia riskejä kuten lehden (ja sisällön) politisoituminen. Näin ollen toimituksen ulkopuolisia asiantuntijoita tarvitaan.
Peltomäen kommentti alleviivaa sitä, että puolueettomuus ja toisaalta asiantuntijoiden kautta oletuksellisesti toteutuva moniäänisyys ovat HS:n tavoittelemia arvoja. Tällöin myös asiantuntijoiden käytön tulisi olla monipuolista.
Moniäänisyys julkisessa keskustelussa on demokratian ja yhteiskunnan läpinäkyvyyden kannalta merkittävä tekijä.
Moniäänisyys julkisessa keskustelussa on demokratian ja yhteiskunnan läpinäkyvyyden kannalta merkittävä tekijä. Monipuolisen tiedon saaminen antaa eri näkökulmia, synnyttää yhteiskunnallista keskustelua eikä jätä tiedonvälitystä yksipuoliseksi.
Tutkimukseen haastatellun Turun yliopiston valtio-opin professori (vt.) Elina Kestilä-Kekkosen näkemys on, että vuoden 2018 presidentinvaalien yhteydessä käydyn asiantuntijakeskustelun moniäänisyys riippui mediasta, mutta myös tutkijoilla on erilasia näkemyksiä haastatteluiden antamisen suhteen:
”Politiikan tutkijoiden keskuudessa on koulukuntaeroja siinä, että mitä kommentoidaan. Ei saisi pitää asiantuntemusta yliopistolla, toiset ei kommentoi mitään ja [on olemassa] keskikasti, joka pohtii omaa mukavuusaluettaan.”
Median moniäänisyyden edistämiseksi perustetun Kuka-yhteisön mukaan media ottaa yhteyttä vain viiteen prosenttiin tutkijoista viikoittain, vaikka 90 prosenttia tutkijoista toimisi mielellään asiantuntijoina mediassa. Tästä näkökulmasta suurin vallankäyttäjä on lopulta media, joka tekee päätökset siitä, kenelle asiantuntijapuheenvuoroja annetaan. Toimittajien valintojen ohella kuitenkin myös asiantuntijoilla itsellään on mahdollisuus vaikuttaa moniäänisyyteen, kuten Kestilä-Kekkonenkin totesi.
Median ja asiantuntijoiden välinen vuorovaikutus vaikuttaa olevan tasapainottelua journalististen tavoitteiden ja asiantuntijoiden omien intressien välillä. Median edustaja Peltomäki pitää puolueettomuutta tärkeänä prioriteettina asiantuntijoita valittaessa.
Asiantuntijan tavoitteena voi puolestaan olla oman auktoriteetin korostaminen tai tietyn näkökulman vahvistaminen julkisuudessa. Laadukkaan mediasisällön takaamiseksi on järkevää raottaa asiantuntijoiden taustoja, jotta yleisö voi itse arvioida asiantuntijoiden puolueettomuutta. Ainekset hedelmälliseen tietopohjaiseen keskusteluun ovat koossa, kun sekä moniäänisyys että puolueettomuus ovat riittävässä tasapainossa.
VAASI-tutkimusryhmään kuului Tampereen yliopiston valtio-opin ja puheviestinnän opiskelijoita: Juulia Hietala, Katariina Honkanen, Samuel Jokela, Jutta Kannisto, Ville Leppänen, Vilja Luomala, Fiija Maunula, Taru Turkia ja Iida Vehviläinen. Ohjausryhmän muodostivat Mikko Poutanen ja Josefina Sipinen. Poutanen on vastaväitellyt valtio-opin jatko-opiskelija Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa. Sipinen on valtio-opin jatko-opiskelija Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa.
Tämä oli kyllä asiallinen hyvä teksti. Siksi tämä kommentti jää tähän. Hienoa opiskelijat!