Kiinan presidentti Xi Jinping kävi Suomessa valtiovierailulla jo toistamiseen huhtikuun alussa. Arktisen alueen merkitys Kiinan silmissä on kasvanut. Arktinen alue siirtyy hiljalleen reuna-alueesta kohti globaalien tapahtumien keskipistettä.
Kiinan presidentin vierailu oli näyttävä mediatapahtuma, jota kehystettiin sopimuksella pandakarhujen vuokraamisesta Ähtärin eläinpuistoon. Pandadiplomatian tassun alla allekirjoitettiin useita kauppaa ja tieteellistä tutkimusta edistäviä asiakirjoja sekä sovittiin laajemmasta yhteistyöjulistuksesta maiden välillä.
Kriittiset tarkkailijat kiinnittivät huomiota siihen, että vierailun yhteydessä ei juuri puhuttu Kiinalle hankalista ihmisoikeuskysymyksistä eikä Suomi ole niistä muutenkaan Kiinan tapauksessa suurta meteliä pitänyt. Yhteistyöjulistukseen Suomi kuitenkin oli saanut maininnan ihmisoikeuksista mukaan.
Suomen poliittinen pragmaattisuus helpottaa yhteistoimintaa, mutta ei ole varsinainen syy siihen, miksi Kaukoidän suurvalta on kiinnostunut pienestä pohjoisesta maasta. Monet motiiveista liittyvät kauppaan ja esimerkiksi korkean teknologian osaamiseen.
Suomi edustaa Kiinalle poliittista porttia arktiselle alueelle.
Toiset eivät kiinnity niinkään vain itse Suomeen kuin siihen, että maa edustaa Kiinalle poliittista porttia arktiselle alueelle. Suomi on Arktisen neuvoston jäsenenä ja nyt puheenjohtajana Kiinalle fyysistä kokoaan tärkeämpi tekijä arktisen politiikan kentällä.
Tarkastelen tässä katsauksessa sitä, miten Kiina on määritellyt Arktisen alueen globaalia merkitystä ja omaa asemaansa suhteessa alueeseen. Tarkoituksena on hahmottaa Kiinan presidentin vierailun kiinalaista kontekstia ja toisaalta kuvata Kiinan tapaa jäsentää positiotaan suhteessa Arktiseen. Teksti perustuu kahteen aihetta käsittelevään laajempaan artikkeliin.
Arktisen alueen merkitys Kiinan politiikassa
Kiina ei ole julkaissut varsinaista ohjelmapaperia, missä sen poliittinen strategia arktisella alueella olisi määritelty. Jälkiä toimintalinjoista on kuitenkin löydettävissä niin poliittisista puheista kuin esimerkiksi Kiinan hallituksen ajatuspajojen tuottamista kirjoituksista.
Näissäkään teksteissä ei esitellä yksiselitteistä tai yksimielistä strategiaa. Väitteet ja tulkinnat ovat sen sijaan heterogeenisiä ja kertovat keskustelun kehkeytymisestä Kiinassa. Joitain yhdistäviä piirteitä aineistoista kuitenkin löytyy.
Arktinen alue ei ole aikaisemmin ollut Kiinan poliittisten intressien listalla kovin korkealla. Ennen vuotta 2007 maan sisällä ei käyty julkista keskustelua arktisesta politiikasta juuri lainkaan.
Kiivaamman debatin vaihe osui vuosiin 2009 ja 2010, minkä jälkeen asiaan liittyviä tekstejä ja lausuntoja on tullut julki harvemmin. Taustakeskusteluissa aihe on koko ajan ollut esillä.
Myös alueen militarisoituminen ja sen vaikutus globaaliin voimatasapainoon on huolestuttanut Kiinaa.
Kiina on ollut kiinnostunut ennen muuta arktisen alueen mineraaleista ja öljystä, Koillisväylän merireitistä, kalavarannoista ja muun muassa jäätikköihin liittyvästä luonnontieteellisestä tutkimuksesta. Myös alueen militarisoituminen ja sen vaikutus globaaliin voimatasapainoon on huolestuttanut Kiinaa.
Xin vierailua Suomeen ja asiaan liittyvää laajaa uutisointia Kiinassa voidaan pitää suurvallan arktisen politiikan julkisen aktivoitumisen yhtenä merkkinä. Vaikka asian tulkitseminen on vaikeaa selkeiden lähteiden vähäisyyden vuoksi, voidaan myös olettaa, että arktisen alueen merkitys Kiinan silmissä on kasvanut, eikä aktivoituminen ole sattumanvaraista.
Syitä voidaan etsiä ainakin kahdesta suunnasta. Ensinnäkin Venäjän ja lännen välien kiristyminen on lisännyt huolta pohjoisen militarisoitumisesta. Kiina kannattaa kansainvälisellä areenalla rauhanomaista vapaakauppaa, eikä se pidä kaupantekoa häiritsevistä kehityksistä.
Lisäksi maan poliittinen johto on erittäin tietoinen arktisen alueen merkityksestä ilmastonmuutokselle, jonka vastaisessa taistelussa Kiina näyttää ottavan keskeistä roolia.
Missä arktinen on?
Kiinalla on siis pohjoisessa sekä poliittisia että kaupallisia intressejä. Maa sijaitsee kuitenkin tavanomaisten arktisen alueen määritelmien ulkopuolella eikä ole siten esimerkiksi Arktisen neuvoston päätösvaltainen jäsen. Sen sijaan Kiina on neuvoston tarkkailijajäsen.
Vähintään puolittainen ulkopuolisuus on synnyttänyt tarpeen jäsentää Kiinan suhdetta arktiseen alueeseen luovilla tavoilla. Jäsennän lopuksi lyhyesti kiinalaista asiaan liittyvää poliittista retoriikkaa.
Ehkä tavanomaisin kiinalainen tapa määrittää maan suhdetta arktiseen alueeseen on ollut Kiinan esittäminen ”melkein arktisena maana” (near-Arctic state). Määritelmä toistuu useissa virallisissa ja epävirallisissa teksteissä viime vuosina. Ajatuksena on, että Kiina sijaitsee pohjoisella pallonpuoliskolla ja suhteellisen lähellä arktista aluetta vaikkapa Intiaan tai Etelä-Koreaan verrattuna.
Arktinen alue tuodaan maailman laidalta globaaliin keskiöön, jossa kaikilla suurvalloilla on luontaisesti legitiimejä intressejä.
Kiinnostavampi on ajatuksellinen käännös, jossa arktinen alue tuodaan maailman laidalta globaaliin keskiöön, jossa kaikilla suurvalloilla on luontaisesti legitiimejä intressejä. Kenties merkittävin yksittäinen tällaiseen arktisen määrittelyyn liittyvä lähde on Kiinan apulaisulkoministeri Hu Zhengyuen lausunto vuodelta 2009:
”Arktisella on poikkeuksellinen asema kaikille meille, jotka elämme tällä sinisellä planeetalla. Arktisen muuttuva ympäristö on äärimmäinen merkittävä ihmiskunnan olemassaolon ja ympäristön kannalta. Arktinen on herkkä ympäristö globaalin ilmastonmuutoksen kannalta. Koko planeetta reagoi luonnon muutoksiin arktisella alueella, erityisesti pohjoisen pallonpuoliskon ilmasto.”
Arktinen ei enää ole kaukainen reuna-alue vaan pikemminkin globaalien tapahtumien keskipisteessä. Samalla se on äärimmäisen herkkä ympäristö, jossa sininen luonto vielä elää – toisin kuin Kiinan omissa teräskaupungeissa. Koska alueen luonnon kehityksellä on merkitystä koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta, on myös Kiinalla legitiimejä ja ymmärrettäviä intressejä osallistua alueen hallintaan.
Kiinan intresseissä edelleen on se, että pakastin pysyisi ainakin pääosin jäässä myös jatkossa.
Vastaavia määritelmiä on löydettävissä myös muista kiinalaisista lähteistä. Esimerkiksi puolivirallisessa World Affairs -lehdessä julkaistuissa artikkeleissa arktinen alue määriteltiin vuosina 2010 ja 2012 käsitteillä ”ihmiskunnan yhteinen omaisuus” ja ”maailman pakastin”, jonka kaikki ihmiset omistavat.
Myös Xin vierailun yhteydessä julkaistu yhteistyöjulistus antaa ymmärtää, että Kiinan intresseissä edelleen on se, että pakastin pysyisi ainakin pääosin jäässä myös jatkossa.
YTT, dosentti Tapio Nykänen on politiikan tutkija Lapin yliopistosta.
