Myyrä diplomaattina

Kuva: © Dimbar76 | Dreamstime.com - BUDAPEST, HUNGARY - JANUARY 10, 2014: A graffiti of the animated character Mole on a wall in Budapest on January 10, 2014.
Lukuaika: 6 min.

Tšekkiläisillä Myyrä-elokuvilla oli merkittävä asema kylmän sodan kulttuuriyhteistyössä.

Kankaan ja housujen valmistamiseen tarvitaan useita työvaiheita ja eri alojen osaajia. Tšekkiläinen animaatiosankari Myyrä halusi ja sai housut, koska se ymmärsi yhteistyön merkityksen.

Animaatioteollisuudessa kansainvälinen kulttuuriyhteistyö sekä erilaisten vaikutteiden ja tekniikoiden leviäminen olivat oleellisessa osassa. Ilman yhteistyötä Myyrällä ei olisi sen enempää housuja kuin asemaa rakastettuna lastenkulttuurin hahmona.

Sosialistisessa Tšekkoslovakiassa kylmän sodan aikana luotu Myyrä oli hyvin suosittu myös lännessä. Sen suosio näyttää jatkuvan, vaikka Myyrän tuotanto loppui jo vuonna 2002.

Tšekkiläisen animaation perusta luotiin jo ennen toista maailmansotaa ja sen taloudelliset edellytykset heti sodan jälkeen. Useat paikalliset animaattorit, kuten Jiří Trnka, Hermina Tyrlová ja Karel Zeman, huomattiin maan rajojen ulkopuolellakin.

Filmiteollisuuden kansallistaminen vuonna 1945, jo ennen sosialismiin siirtymistä, edesauttoi oleellisesti animaatioteollisuuden kukoistamista. Valtio tuki animaatiota merkittävästi.

Ilman yhteistyötä Myyrällä ei olisi sen enempää housuja kuin asemaa rakastettuna lastenkulttuurin hahmona.

Kylmä sotakaan ei lopettanut animaatioteollisuuden kulttuurista vuorovaikutusta lännen kanssa täysin. 1950-luvun lopulta lähtien entisessä Itä-Euroopassa siirryttiin eristäytymisestä ja omavaraisuuden tavoittelusta kohti lisääntyvää kilpailua ja sitä kautta myös tiiviimpää yhteistyötä.

Ajatus lännen kiinnikuromisesta ja ohittamisesta yleistyi Josif Stalinin kuoleman jälkeen. Kulttuurin alueella sosialistinen hallinto piti tavoitteenaan viedä kulttuurivallankumousta länteen lippulaivanaan paikalliset kulttuuriset saavutukset.

Vuonna 1957 länsisaksalainen sanomalehti Die Welt arveli uskaliaasti, että tšekkiläinen animaatio saattaisi ohittaa suosiossaan itse Disneyn. Se oli paljon sanottu: Disney oli toiminut animaatioiden mittatikkuna kaikkialla maailmassa jo 1930-luvun lopulta lähtien.

Itä-Euroopassa Tšekkoslovakialla oli animaation alalla suvereeni asema. Pieni maa pyrki tosissaan kilvoittelemaan Disneyn animaattorien kanssa. Tšekeillä oli animaatioteollisuudessa rautainen itsetunto, jonka kannustamana pyrittiin yhä parempiin tuloksiin omaleimaisuudesta tinkimättä.

Myyrä lähti länteen

Tähän otolliseen ajankohtaan Zdeněk Milerin Myyrä-hahmo syntyi vuonna 1956 tilaustyönä. Sen oli tarkoitus opettaa lapsille vaateteollisuutta.

Ajallisesti elokuva kytkeytyi meneillään olleeseen tieteellis-teknologiseen vallankumoukseen ja Tšekkoslovakian rooliin itäblokin koneenrakennuksen mallimaana. Tšekkoslovakiassa vaikutti tuolloin vielä Stalinin (1878–1953) ja Klement Gottwaldin (1896–1953) epäluuloinen suhtautuminen kaikkeen yhteistyöhön lännen kanssa.

Stalin oli kuollut ainoastaan muutama vuosi ennen ensimmäisen Myyrä-elokuvan valmistumista, ja Gottwald kuoli kotimatkallaan Stalinin hautajaisista.

Myyrä ei jäänyt sosialistisen Tšekkoslovakian tulevien teknologiaosaajien opetuselokuvaksi vaan lunasti paikkansa laajemmin.

Yhteiskunnallinen ilmapiiri alkoi vähitellen muuttua ja Kuinka Myyrä sai housut lähti heti länteen. Se voitti Venetsian elokuvajuhlilla sarjansa pääpalkinnon. Myyrä ei jäänyt sosialistisen Tšekkoslovakian tulevien teknologiaosaajien opetuselokuvaksi vaan lunasti paikkansa laajemmin, myös rautaesiripun toisella puolella.

Animaatiolle suhteellisen sallivan ilmapiirin ja valtion tuen lisäksi lastenkulttuurin leviämiseen vaikutti televisio. Tšekkoslovakiassa alkoivat säännölliset televisiolähetykset vuonna 1953.

Televisiolähetykset olivat siten Tšekkoslovakiassa kokonaan sosialistisen ajan tuote, joka kehittyi osana yhteiskuntaa aina vuoteen 1989 saakka. Myyrä oli keskeisessä osassa lapsille suunnattuja lähetyksiä, ja sitä kautta kokonaiset sukupolvet tšekkiläisiä lapsia ovat saaneet Myyrä-annoksensa televisiosta.

Miler päätti käyttää tilaustyössä ihmishahmojen sijaan eläinhahmoja. Disneyn esimerkki ja ennen kaikkea vuonna 1942 ilmestynyt Bambi-elokuva on luultavasti antanut Milerillekin vaikutteita.

Kuten Jari Lehtinen on Animaation historiassa kirjoittanut, Bambin vaikutus myöhempään animaation on ollut ohittamaton ja siitä tuli eläinanimaattoreiden oppikirja seuraavaksi viideksikymmeneksi vuodeksi. Myyrän eläinmaailman vastine ei ole myyrä vaan kontiainen, joka kaivaa puutarhoihin kuoppia ja jättää jälkeensä multakasoja.

Myyrä aikansa kuvana

Maan alla viihtyvä, lähes sokea kontiainen ei välttämättä ollut mielleyhtymiltään riskittömin, mutta Miler piirsi Myyrästä sympaattisen suurisilmäisen otuksen. Myyrä on selkeän graafinen hahmo, helppo piirtää.

Jo Milerin Myyrää edeltävissä animaatioelokuvissa oli nähtävissä samankaltaisia teemoja ja taiteellista toteutusta kuin Myyrässä. Animaation keinoin niissäkin opetettiin työnjaon ja yhteistyön merkitystä.

Kulttuuria pidettiin kasvatuksellisena apuvälineenä, joka opettaisi lapsille esteettisiä ja moraalisia arvoja.

Osassa niissä oli selvästi moralistisempi ote. Ne käsittelivät itsekkyyttä, ahneutta ja sosiaalista eriarvoisuutta. Animaatioiden avulla pyrittiin opastamaan ja kasvattamaan sosialistista ihmistä.

Lastenelokuvilla oli tavoitteita ja tehtävänsä tulevien sukupolvien kasvattamisessa. Kulttuuria pidettiin kasvatuksellisena apuvälineenä, joka opettaisi lapsille esteettisiä ja moraalisia arvoja. Milerin tuotannossa nämä pedagogiset tavoitteet yhdistyivät esteettisyyteen – kieleen sidottu verbaalinen ilmaisu jäi vähemmälle.

Vuosikymmenien aikana Tšekkoslovakiassa lapsille suunnattujen elokuvien sisältö ja tavoitteet muuttuivat. Moralisoivista ja idealisoivista – sekä usein ideologisista – sankaritarinoista siirryttiin arkirealistisempaan esitykseen, jossa korostettiin arjen tilanteiden ja konfliktien hallintaa ja ratkaisuja. Juuri tätä esitystapaa Myyrä edusti.

Siirryttiin arkirealistisempaan esitykseen, jossa korostettiin arjen tilanteiden ja konfliktien hallintaa ja ratkaisuja.

Tekninen tulevaisuususko oli voimissaan sekä idässä että lännessä 1950–1960-lukujen taitteessa. Seuraavatkin Myyrä-elokuvat käsittelivät teknologiaa: autoa ja avaruusrakettia.

Myyrä ei ollut tässä suhteessa ainutlaatuinen. Itä-Saksan Nukkumatti syntyi samoihin aikoihin, ja se toi vielä Myyrää selkeämmin esille uusinta teknologiaa ja keksintöjä. Myyrästä muodostui kuitenkin Nukkumattia moniulotteisempi ja ajattomampi hahmo.

1960-luvulla Tšekkoslovakia, joka siihen saakka oli tunnettu yhtenä Neuvostoliittoa myötäilevimpänä valtiona, siirtyi uuteen aikakauteen. Vähittäinen vapautuminen alkoi 1960-luvun puolivälissä nimenomaan kulttuurin alueella.

Kehitys kilpistyi Prahan kevääseen, jolloin vapautumistavoitteet ulottuivat politiikkaan – tosin vain hetkeksi. Tšekkiläisessä elokuvassa syntyi niin sanottu ”uusi aalto”, joita edustivat muun muassa elokuvaohjaaja Miloš Forman ja animaattoreista Trnka ja Jan Švankmajer, ja heidän poliittisesti kantaaottavat elokuvansa.

Elokuvalla oli ennennäkemättömät edellytykset kukoistaa: sensuuri löystyi ja poistui hetkeksi kokonaan, mutta samalla valtion taloudellinen tuki säilyi ennallaan.

Animaatiot politiikan välineinä ja hampaissa

Prahan kevät päättyi Tšekkoslovakian miehitykseen elokuussa 1968. Miehitystä seuranneen Tšekkoslovakian tuli osoittaa lojaalisuutensa Neuvostoliitolle. Tšekkoslovakian miehityksen seuraukset eivät vaikuttaneet Myyrän tuotantoedellytyksiin.

Heti miehityksen jälkeen vuonna 1969 ilmestyi kokonaiset neljä Myyrä-elokuvaa. Kun Tšekkoslovakia oli miehitetty, Myyrä keskittyi arkipäiväisiin aiheisiin, kuten ihmettelemään purukumia ja vierailemaan eläintarhassa, toimi puutarhurina ja tutustui televisioon.

Kun Tšekkoslovakia oli miehitetty, Myyrä keskittyi arkipäiväisiin aiheisiin.

Teemat eivät liittyneet poliittiseen murrokseen vaan perusarkeen. Ehkä Myyrän tavoitteena oli tuottaa turvallisuudentunnetta ja jatkuvuutta epävarmassa tilanteessa.

Yleisradio aloitti Myyrän esittämisen vuonna 1974. Samaan aikaan Tšekkoslovakiassa tuotettiin useita muita menestyneitä lastenanimaatioita, esimerkiksi Suomessakin tunnettua Rosvo-Rudolfia.

Osassa niistä oli huomattavasti kriittisempi yhteiskunnallinen sanoma kuin Myyrässä. Tästä syystä monet animaattorit, esimerkiksi Rosvo-Rudolfin luoja Radek Pilar, joutuivatkin hankaluuksiin vallanpitäjien kanssa. Milerillä ei ilmeisesti ollut vastaavia haasteita.

Miler oli kommunistisen puolueen jäsen ja sitäkin kautta hänen ammatillinen liikkumavaransa oli suurempi. Kansainvälinen suosio ja valuuttatulot takasivat Milerille materiaalisesti turvatun elämän.

Myyrä-animaatioista ei ole löydettävissä johdonmukaista poliittista tai ideologista agendaa. Myyrä ei arvostele vallanpitäjiä mutta ei myöskään julista sosialismin sanomaa. Vaikka Myyrä usein puolustaakin luontoa, eivät luontoarvot ole mikään tuotannon läpileikkaava teema.

Myyrä-animaatioista ei ole löydettävissä johdonmukaista poliittista tai ideologista agendaa.

Vuonna 1984 valmistunut Myyrä ja uni, joka on Myyrä-elokuvaksi harvinaisen riehakas fantasia, ottaa kantaa ihmiskunnan polttoaine- ja teknologiariippuvuuteen ja haavoittuvuuteen tilanteessa, jossa energiavarannot loppuvat. Ihminen on kylläkin kekseliäs, mutta saattaa kompastua omaan kaikkivoipuuteensa.

1995 tuotetussa Myyrä ja hiili -elokuvassa lapsille näytetään käytännöllisesti, joskaan ei kovin realistisesti, kuinka kivihiilellä lämmitetyistä asumuksista nousee valkoinen savu, ja eläimet pysyvät lämpiminä. Perustarpeet, kuten lämmitys, ovat nousseet animaatioiden aiheeksi muutama vuosi sosialismin romahtamisen jälkeen.

Sopeutuva, kekseliäs Myyrä

Myyrä tarjoaa lapsille samaistumispintoja ja keinoja käsitellä arkipäivän tilanteita ja erilaisia tunteita, jotka ovat suuressa määrin yleismaailmallisia. Ne eivät ole sidottuja kulttuuriin, paikkaan eivätkä merkittävästi edes aikaan.

Tässä näkyy myös yksi merkittävistä eroista Myyrä-animaatioiden ja Disneyn tuotannon välillä. Siinä missä tšekkoslovakialainen Myyrä keskittyi tunteisiin, Disney korosti eeppistä kertomusta, hyvän ja pahan kohtaamista. Myyrässä erityisen pahantahoiset hahmot puuttuvat. Kyseessä on korkeintaan ajattelemattomuus ja virheetkin ovat inhimillisiä.

Myyrä on lasten apuna elämän ihmeen kokemisessa. Siinä tunteet ovat voimakkaasti ja tietoisestikin läsnä: pienet lapset opettelevat tunnistamaan ja tulemaan toimeen erilaisten tunteiden kanssa.

Myyrä hämmästyy, iloitsee, suree, häpeää ja on myötätuntoinen. Myyrä on lisäksi kekseliäs. Se opettaa lapsia etsimään ja löytämään ratkaisumalleja, kokeilemaan ja erehdyksenkin kautta oivaltamaan ja ratkaisemaan.

Kekseliäisyys onkin yksi myönteisimmistä ominaisuuksista, jonka tšekit voimakkaimmin liittävät kansaansa. Sosialismin aikana kekseliäisyyden ja moninaisten keinojen hyödyntäminen oli arvossaan, kun materiaalisista asioista oli puutetta.

Kaikkeen ratkaisun löytävät eläimet ovat sekä kansan että aikakauden kuva.

Tässä mielessä kaikkeen ratkaisun löytävät eläimet ovat sekä kansan että aikakauden kuva. Miler on kertonut luoneensa Myyrän ihanneminäkseen, ikuiseksi pikkupojaksi. Myyrä on sosiaalinen, ystävällinen ja ystävien ympäröimä, mutta hän ajattelee itse.

Myyrän viehätys perustuu osittain myös verbaalisen ilmaisun niukkuuteen, ja Myyrän suosiota selitetäänkin usein puhumattomuudella. Ensimmäisen Myyrä-elokuvan jälkeen Myyrä ei ole puhunut kuin yksittäisiä sanoja. Mutta se nauraa ja itkee, ja Myyrässä musiikki korostaa tunnelmaa.

Ratkaisu ei ollut Milerin, vaan taustalla oli tuottajien toive ja tuohon aikaan yleistyvä käytäntö. Puhumattomuus piti Myyrän osittain ideologisen keskustelun ulkopuolella, sanavalintoihin oli turha puuttua. Valinta itsessään liittyi oletettavasti enemmän kuvallisen ilmaisun voimakkuuteen, ei politiikkaan.

Kaupallisessa mielessä valinta oli onnistunut. Myyrää oli helpompi viedä ulkomaille, kun se ei ollut sidottu kieleen eikä vaatinut dubbausta.

Myyrän menestystarinan edellytyksiä olivat tšekkiläisen animaatioteollisuuden vahva asema ja perinteet jo ennen sosialismia, valtion taloudellinen tuki kulttuurille sekä kansainvälinen, kylmän sodan raja-aidat ylittävä yhteistyö. Tšekkoslovakialainen animaatioteollisuus ei kokonaisuudessaan selvinnyt hyvin vuoden 1989 jälkeisistä muutoksista.

Valtion tuki kulttuurille väheni merkittävästi eikä markkinatalouteen siirtyminen toiminut animaatioiden eduksi. Lisäksi perinteinen animaatio menetti tietokoneanimaatioiden myötä merkitystään.

Myyrä pärjäsi tässäkin tilanteessa. Se sopeutui markkinatalouden malleihin, mutta säilytti samalla tutun ja turvallisen, sosialismin aikaan luodun – mutta ei sosialismiin sidotun – ilmiasunsa.

FT Riikka Palonkorpi väitteli historiasta Tampereen yliopistossa vuonna 2012. Hän on erikoistunut Tšekin historiaan ja idän ja lännen väliseen tiede- ja kulttuuriyhteistyöhön kylmän sodan aikana. Tällä hetkellä Palonkorpi työskentelee tutkimushallinnon asiantuntijana Helsingin yliopistossa.

1 kommentti

  1. Jiri Nieminen 13.1.2017 - 22:49

    Niin, tuli mieleen et pätkässä nimeltä Krtek a Medicina, jossa Myyrä lähtee etsimään yrttiä nimeltä matricaria chamomilla ja matkaa ympäri maapallon, Lähdi-idän kautta Australiaan ja lopulta Yhdysvaltoihin, New Yorkiin. Kaikkialta hän tapaa ystäviä, mutta vain Amerikassa toisen myyrän (jolla on haalari ja lippalakki), jonka kanssa on erinomaisen hyvää pataa. Tosin kyseinen toinen myyrä New Yorkin kasvitieteellisessä puutarhassa kaivoi puutarhaa robittilapioiden avulla, minkälaisen myös Myyrä tai Krtek sai lahjaksi Eurooppaan kotimatkalle. Lopulta matricaria chamomilla löytyi Myyrän oman kolon vierestä. Ongelmana oli ollut se, että Pöllö oli puhunut latinaa (kuin katolilainen pappi vanhoina hyvinä aikoina), mitä Myyrä ei ollut ymmärtänyt. Kyseistä tarinaa voi siis lukea sekä internationalismin, että nationalismin näkökulmasta. Krtek a Medicina julktaisiin vuonna 1987.

1 Trackback / Pingback

  1. Kahdeksan kirjavinkkiä kesälomalaisille - Greenpeace Suomi

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*