Obama vai Romney? Vaaliennakko tien päältä

Lukuaika: 3 min. 

Yhdysvaltojen presidentinvaalien loppukiri kiihtyy. Tällä hetkellä näyttää siltä, että avainäänestäjät päättävät presidentistä etupäässä autoteollisuuden pelastamisesta käytävän keskustelun pohjalta, kirjoittaa vaaleja paikan päällä seuraava Jyrki Ruohomäki.

MINNESOTA, Minneapolis – Viimeiset kaksi kuukautta olen matkannut pitkin Yhdysvaltoja vetäen perässäni kahdeksanmetristä asuntovaunua. Kyse on politiikantutkijan sapattivapaasta, sivuaskeleesta liike-elämän puolelle, eli muutaman kuukauden pestistä urheilutarvikkeita valmistavan Karhu North American markkinointikonsulttina. Vieraalta tuntuva titteli ei tietenkään tukahduta tutkijan uteliaisuutta, vaan samalla olen seurannut vaaleja kohti kulkevan suurvallan ihmisiä. Tämä ei ole ensimmäinen vierailuni tässä maassa, vaan olen viettänyt viimeisestä kahdesta vuodesta suurimman osan Yhdysvalloissa, tyypillisemmissä akateemisissa tehtävissä, eli Fulbright-tutkijana ja vierailevana tutkijana Columbian yliopistossa New Yorkissa.

Liikkuva elämä antaa oman perspektiivinsä myös vaalikampanjoiden seuraamiseen. Kuten tunnettua, Yhdysvaltain vaalijärjestelmä eli kannusta ehdokkaita kampanjoimaan koko valtakunnassa, vaan panokset keskitetään niihin osavaltioihin, joilla on eniten merkitystä lopputulokseen. Esimerkiksi New York Cityssä presidentinvaalimainontaan ei juuri törmää, mutta Ohiota läpäistessämme oli ilmiselvää, että se on yksi paikoista, joissa tulevat vaalit tullaan ratkaisemaan. Työtoverini harmittelikin sitä, että hän oli rekisteröitynyt äänestäjäksi New Yorkissa nykyisen asuinpaikkansa Ohion sijaan, sillä New Yorkissa hänen äänensä on turha. Ohiossa se taas olisi todella painava.

Presidentivaalit eivät kuitenkaan ole ainoa asia, josta kansa ensi tiistaina päättää. Esimerkiksi täällä Minneapoliksessa Barack Obaman voitto on selvä, mutta poliittisia rajalinjoja piirtää samassa yhteydessä pidettävä äänestys avioliittolain tiukennuksesta. Läpimennessään uusi lakiehdotus käytännössä kieltäisi saman sukupuolen väliset avioliitot, ja kamppailu lakiehdotuksen ympärillä näkyy katukuvassa huomattavasti presidentivaaleja enemmän.

Joitain vuosia sitten olin tilanteessa, jossa pidin Konnevedellä kommenttipuheenvuoron Iowan yliopiston emeritusprofessori Bruce Gronbeckin luentoon. Professori Gronbeck oli puheessaan kritisoinut amerikkalaisen demokratian näivettymistä ja retoriikan pelkistymistä moraalikysymysten ympärillä pyöriviksi fraaseiksi. Ehkä olen ollut onnekas, sillä tämänsyksyisellä matkalla kohtaamani ihmiset eivät ole osuneet Gronbeckin maalaamaan kuvaan pässinä narussa vietävistä äänestäjistä. Päinvastoin olen ollut yllättynyt siitä, miten syvällisesti ja monipuolisesti moni vaaleista keskustellut äänestäjä on tulevaa valintaansa pohtinut.

Olen aina pitänyt vastenmielisen elitistisenä Winston Churchilliin liitettyä sitaattia, jonka mukaan paras argumentti demokratiaa vastaan on keskustelu keskivertoäänestäjän kanssa. Mikäli urheiluliikkeiden asiakkaat, jotka muodostavat valtaosan viimeaikaisista keskustelukumppaneistani edes jossain määrin vastaavat keskivertoäänestäjää, ei tämä sutkaus pidä alkuunkaan paikkaansa. Tosin poikkeuksiakin löytyy. Teksasissa kohtasin Obaman kannattajan, joka kertoi, että hänen autonsa oli yritetty suistaa tieltä toisen auton toimesta, eikä hän keksinyt teolle muuta selitystä kuin omassa puskurissaan olleen Obama-Biden-tarran.

Suurkaupunkien asukkailla taas on kiihkottomampi tapa suhtautua vaaleihin. Ennen varapresidenttiehdokkaiden debattia New Yorkissa asuva ystäväni lähetti minulle juomapelin, jonka ideana oli, että joka kerta kun jompikumpi kandidaateista sortui tiettyyn fraasiin, tuli pelaajien kumota tietty määrä alkoholia. Itseltäni jäi tämä peli kokematta, sillä kuuntelin kyseisen debatin radiosta ajomatkalla kohti Kentuckyn Bowling Greeniä.

Isoja lintuja, mappeja ja pistimiä

Gronbeckin näkemyksessä on kuitenkin paljon tottakin. Kärjistäen voi sanoa, että kampanjaretoriikka on kulminoitunut kolmeen B:hen: Big Birdiin, Bindersiin ja Bayonetseihin. Kaikissa kolmessa tapauksessa on kyse Obaman leirin yrityksestä kampittaa Mitt Romney. Ensimmäisessä tv-väittelyssä Romney uhkasi lopettaa julkisen tv-kanavan PBS:n rahoituksen ja samalla poistaa aalloilta Sesame Street -ohjelman, jonka eräs hahmo on suomalaisen Ransu-koiran tapainen Big Bird. Binders (mapit) ja Bayonets (pistimet) juontavat molemmat viimeiseen tv-väittelyyn, jossa Romney kehuskeli kömpelösti edistäneensä tasa-arvoa pyytämällä mapillista pätevistä naisehdokkaista Massachusetsissa, jonka senaattorina hän toimi. Obama taas piikitteli Romneytä pistimillä todeten, että Romneyn käsitys Yhdysvaltain armeijan tarpeista kumpuaa pistinten laskemisen ajasta.

Obaman kampanjan tapaa pyrkiä elämöimään varsin vaatimattomilta tuntuvilla lipsahduksilla on myös tulkittu kertovan hätääntymisestä – jopa paniikista. Tämän näkemyksen mukaan laskusuhdanteessa oleva kampanja, joka ei pysty luomaan omaa nostetta, pyrkii pakonomaisesti pelastamaan Obaman uudelleenvalinnan Romneyn lipsahduksiin luottaen.

Vaikka New York City, jossa suurin osa ystäväpiiristäni asuu, onkin ehkä vähiten kiinnostavimpia paikkoja vaalituloksen kannalta, ovat ystäni siellä varsin aktiivisia tulevan koitoksen seuraamisessa. Reaaliaikainen kandidaattien argumenttien ja faktojen tarkistaminen vaaliväittelyitä seuratessa on noussut suureksi huviksi. Seurasin kolmannen presidenttiväittelyn New Orleansissa pitäen samalla Facebook-sivuani auki. Facebook-virta täyttyikin koko ajan linkeistä ministeriöiden ja tutkimuslaitosten raportteihin, jotka todistivat kandidaatin juuri lausuman väittämän valheeksi. Etenkin Obaman kampanja onkin ottanut keskeiseksi strategiakseen Romneyn osoittamisen valehtelijaksi.

Autoteollisuus ja Sandy viimeisten päivien ratkaisijoina

Romneyn aikoinaan kannattama autoteollisuuden ajaminen konkurssiin on noussut keskeiseksi viimeisten päivien keskustelunaiheeksi. Vaikka Romney yritti aikansa kiistää vastustaneensa autoteollisuuden pelastamista, on hän nyttemmin käytännössä myöntänyt näin tehneensä. Vastaiskunaan Romneyn leiri onkin pyrkinyt viime päivinä mustamaalaamaan Obaman tukipaketin pelastamaa autoteollisuutta väittäen, että sekä Chrysler että GM ovat siirtäneet ja siirtämässä amerikkalaisia työpaikkoja Kiinaan, osin apupaketissa saamansa rahoituksen turvin. Romney on muutenkin kampanjassaan pyrkinyt nostamaan Kiinan-pelkoa. Romneyn väitteet saivat normaalisti julkista poliittista sitoutumista kaihtavat autojätit tekemään poikkeuksellisen rajun irtioton Romneystä.

Sandy-myrskyn vaikutusta vaalitulokseen on vaikea arvioida. Selvää on se, että molemmat kadidaatit pelasivat myrsky-korttia todella kieli keskellä suuta. Valtakunnallistakin painoarvoa nauttiva New Yorkin pormestari Michael Bloomberg julistautui myrskyn jälkimainingeissa Obaman kannattajaksi perustellen päätöstään osin Obaman nopealla ja presidentillisellä reaktiolla Sandyn tuhoihin. Uskokoon ken haluaa, mutta Obama on saanut toiminnastaan kehuja myös republikaanileiristä, etenkin New Jerseyn kuvernööriltä Chris Christieltä. Sandy on todennäköisesti viimeinen vaalitulokseen vaikuttava uusi asia. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että avainäänestäjät päättävät presidentistä etupäässä autoteollisuuden pelastamisesta käytävän keskustelun pohjalta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*