Oliko Turun puukotus terrori-isku?

Turun puukotuksen jälkeen on keskusteltu paljon siitä, oliko kyse terrori-iskusta. Keskustelua on mutkistanut se, että terrorismi-sanaa käytetään erilaisissa tarkoituksissa ja merkityksissä, ja nämä merkitykset usein sekoittuvat toisiinsa. Sanavalinnoilla on merkitystä, sillä ne määrittävät, millaiset poliittiset ratkaisuehdotukset ja tulkinnat katsotaan varteenotettaviksi.

Kun uutiset Turussa reilu viikko sitten tapahtuneesta puukotuksesta alkoivat levitä, saman tien alkoi myös keskustelu siitä, oltiinko Suomessa nähty nyt se ensimmäinen terrori-isku. Tämä keskustelu jatkuu edelleen.

Iskua seuraavana päivänä keskusrikospoliisi ilmoitti tutkivansa iskuja terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä murhina ja niiden yrityksinä. Koska kyse on vasta tutkinnan nimikkeestä ja tekijän motiivista ei ole vahvistettua tietoa, teon nimittäminen terrorismiksi on joidenkin mielestä ennenaikaista. Vielä vähemmän julkista tietoa on tekijän mahdollisista kytköksistä laajempiin verkostoihin sekä muiden pidätettyjen tosiasiallisesta yhteydestä tekoon.

Toiset taas ovat pitäneet termin välttelyä kiertelynä. Tätä on perusteltu sillä, että vaikka tekijän motiivista ei ole täyttä varmuutta, tähän mennessä näyttää jo varsin selvältä, että kyse ei ole mistään tavallisesta puukotuksesta tai kouluampumisten kaltaisesta teosta.

Keskustelua on ollut omiaan mutkistamaan se, että terrorismi-sanaa käytetään erilaisissa tarkoituksissa ja merkityksissä.

Vaikka tekijällä ei olisi yhteyksiä laajempiin verkostoihin, tekijän on raportoitu ilmaisseen salafi-jihadistisiksi katsottuja ajatuksia. Jo tämän katsotaan liittävän hänet laajemmaksi isompaa kokonaisuutta, jonka luomat mahdolliset uhat ovat paljon yksittäisiä väkivallan tekoja vakavammat.

Keskustelua on ollut omiaan mutkistamaan se, että terrorismi-sanaa käytetään erilaisissa tarkoituksissa ja merkityksissä, ja nämä merkitykset usein sekoittuvat toisiinsa.

Terrorismi oikeudellisena käsitteenä

Yksi terrorismin käsitteen käyttötarkoituksista on oikeudellinen. Syyskuun 2001 iskujen jälkeen lisääntynyt kansainvälinen terrorismin vastainen yhteistyö toi terrorismin käsitteen myös Suomen rikoslakiin Euroopan unionin puitepäätöksen myötä.

Rikoslaissa terrorismi määritellään teon tarkoituksen kautta. Rikos on tehty terroristisessa tarkoituksessa silloin, kun teolle on osoitettavissa jokin laissa kirjatuista tarkoituksista (esimerkiksi aiheuttaa vakavaa pelkoa väestön keskuudessa) ja lisäksi teko voi aiheuttaa vakavaa vahinkoa valtiolle tai kansainväliselle järjestölle.

Kun keskusrikospoliisi ilmoitti tutkivansa puukotuksia terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä murhina ja niiden yrityksinä, se tarkoitti, että heillä on riittävän vahvat syyt epäillä teon täyttävän rikoslaissa olevan määritelmän. Rikoslaissa ei puhutaan suoraan mitään tekijän uskonnollisesta tai poliittisesta vakaumuksesta tai motivaatiosta, eikä yhteyttä mihinkään ryhmään tai verkostoon tarvitse olla. Ratkaisevaa on se, pystytäänkö teolle osoittamaan laissa määritelty tarkoitus.

Jos teolla katsotaan olevan terroristinen tarkoitus, seurauksena on ankarampi rangaistus.

Tutkiminen terrorismirikoksena ei vielä kuitenkaan tarkoita sitä, että teko todettaisiin lopulta oikeudessa terroristisessa tarkoituksessa tehdyksi teoksi. Tätä kohtaa rikoslaista on sovellettu Suomessa vasta hyvin vähän, joten asiasta ei ole vielä juurikaan oikeuskäytäntöä.

Näin ollen on vaikea ennakoida, miten oikeudessa lopulta tullaan arvioimaan sitä, täyttyykö terroristinen tarkoitus vai ei. Jos teolla katsotaan olevan terroristinen tarkoitus, seurauksena on ankarampi rangaistus.

Terrorismi akateemisen tutkimuksen käsitteenä

Terrorismin käsitettä käytetään myös tutkimuksessa. Omaksi tutkimusalakseen terrorismin tutkimus alkoi hahmottua 1960-70-luvuilla, jolloin viimeksi länsimaissa koettiin elettävän terrorismin aikakautta.

Tutkimuksessa määritelmiä tarvitaan täsmentämään ja rajaamaan tutkimuskohde. Teorioita ja malleja terrorismista voidaan kehittää vain, jos tutkijat määrittelevät selvästi käsiteltävän ilmiön. Akateemisen tutkimuksen periaatteiden mukaisesti määritelmien tulisi olla neutraaleja eli ne eivät voi perustua esimerkiksi poliittisiin tai moraalisiin arvioihin.

Terrorismi määritellään akateemisessa tutkimuksessa pääpiirteissään väkivallaksi tai sillä uhkaamiseksi, minkä avulla pyritään muuttamaan suoria kohteitaan laajemman yleisön käyttäytymistä ja tätä kautta ajamaan poliittisia tai uskonnollisia tarkoitusperiä.

Terrorismi määritellään akateemisessa tutkimuksessa pääpiirteissään väkivallaksi tai sillä uhkaamiseksi, minkä avulla pyritään muuttamaan suoria kohteitaan laajemman yleisön käyttäytymistä ja tätä kautta ajamaan poliittisia tai uskonnollisia tarkoitusperiä.

Olennaista tutkimuksen määritelmissä on siis toimintalogiikka sekä poliittinen tai uskonnollinen päämäärä. Juuri päämäärä erottaa terrorismin selvimmin tavanomaisesta rikollisuudesta.

Määritelmiä on suppeampia ja laveampia sen mukaan, mitä muita ehtoja niihin sisällytetään. Tutkimuskohde rajataan lähes aina käsittämään vain ei-valtiolliset toimijat. Valtiotkin käyttävät toki samankaltaisia keinoja ja myös sitä tutkitaan, mutta erikseen esimerkiksi valtioterrorismin nimikkeen alla. Jotkut katsovat, että väkivallan pitää kohdistua ihmisiin ja pelkkää aiheellista tuhoa tuottava isku ei ole terrorismia.

Global Terrorism Database käyttää terrorismin laajaa määritelmää. Tietokannan kriteerien mukaan Suomessa on tapahtunut vuosina 1970–2016 yhteensä 18 terrori-iskua. Joukkoon lukeutuvat Jokelan kouluampuminen ja useita vastaanottokeskuksiin tehtyjä iskuja vuosina 2015–2016. Myös Turun puukotus mitä ilmeisimmin listataan tietokantaan.

Teon päämäärän arviointi ei kuitenkaan ole aina yksioikoista. Silloin kun teon on tehnyt järjestäytynyt terroristiliike, kuten Pohjois-Irlannissa toiminut IRA tai Baskimaan itsenäisyyttä ajanut ETA, toiminnan päämäärän voi suhteellisen ongelmitta päätellä sen tehneen järjestön päämäärien perusteella.

Sen sijaan silloin, kun iskun tekijänä on yksi henkilö tai pieni ryhmä, päämäärän arviointi on huomattavasti hankalampaa. Näin on erityisesti silloin, jos tekijä itse ei ole selittänyt tekoaan mitenkään eikä mikään liike ota sitä nimiinsä.

Päämäärää arvioidessaan tutkijat kiinnittävät tyypillisesti huomiota siihen, mitä tekijän uskonnollisesta ja poliittisesta ajatusmaailmasta tiedetään, ketä hän on tuntenut, mihin isku on kohdistunut ja onko valittu tekotapa tyypillinen erityisesti jollekin tietylle liikkeelle. Aina aukottomaan ja täysin varmaan tulkintaan ei päästä.

Kun terrorismintutkimuksessa arvioidaan sitä, onko kyse terrorismista vai ei, tarkoituksena ei ole ottaa kantaa sen paremmin teon oikeudelliseen määrittelyyn kuin siitä käytävään poliittiseen kiistelyynkään.

Turun puukotuksen suhteen vahvistettua tietoa teon päämäärästä ei ole vielä kovin paljon. Viitteitä uskonnollisesta motiivista on kuitenkin jo saatu. Keskusrikospoliisi on kertonut, että merkkejä uskonnollisesta radikalisoitumista on olemassa.

Samaan suuntaan viittaavat myös tiedotusvälineiden jutut, jotka perustuvat puukotuksen tekijän tunteneiden henkilöiden haastatteluihin. Tekijän käytös oli aiheuttanut siinä määrin huolta, että hänestä oli lähetetty vihje Suojelupoliisille.

Tutkimuksen näkökulmasta Turun puukotus näyttää tässä valossa varsin todennäköisesti olevan terrori-isku riippumatta siitä, löytyykö teon taustalla yhteys jihadistiverkostoihin tai todetaanko muiden pidätettyjen osallistuneen iskun suunnitteluun. Tutkija kuitenkin palaa arvioimaan tätä tutkinnan edettyä ja tietojen tarkennuttua.

Tässä kohtaa on myös hyvä huomata, että kun terrorismintutkimuksessa arvioidaan sitä, onko kyse terrorismista vai ei, tarkoituksena ei ole ottaa kantaa sen paremmin teon oikeudelliseen määrittelyyn kuin siitä käytävään poliittiseen kiistelyynkään.

Terrorismi poliittisena käsitteenä

Terrorismi-sana on tuttu eurooppalaisten poliittisen johtajien puheista iskujen jälkeen. Iskut on tuomittu jyrkästi ja niiden uhreille on osoitettu solidaarisuutta. Jos poliitikko kutsuu iskua terrorismiksi, kenellekään tuskin jäisi epäselväksi ilman mitään tarkennuksiakaan, että iskua pidetään täysin epäoikeutettuna ja paheksuttavana.

Yksi yleisimmistä terrorismi-sanan poliittisista käyttötarkoituksista onkin teon tuomitseminen. Termin käyttöön on jo useiden vuosikymmenten ajan liittynyt voimakas poliittinen ja moraalinen lataus. Tähän viittaa myös usein toistettu toteama siitä, miten toisen terroristi on toisen vapaustaistelija.

Terrorismi-sanan käyttämistä tai käyttämättä jättämistä poliittisessa puheessa ohjaavat muutkin seikat kuin tuomitseminen. Termiä tavataan käyttää paheksuttavista väkivallan teoista vain silloin, kun siitä on poliittista etua. Yksi niistä on, että se helpottaa iskujen (potentiaalisiin) tekijöihin kohdistettujen vastatoimien oikeuttamista.

Terrorismi-termiä tavataan käyttää paheksuttavista väkivallan teoista vain silloin, kun siitä on poliittista etua.

Terrorismi-sanalla on taipumus paitsi tuomita teko, niin myös irrottaa se laajemmasta poliittisesta tai sosiaalisesta kontekstistaan. Tekijä hahmottuu yksiselitteisesti pahaksi, ja teon taustojen ja syiden ymmärtämisestä tulee epäolennaista.

Tämä selittää myös sen, miksi terrorismille ei ole esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa kansainvälisesti sovittua yhteistä määritelmää, vaikka terrori-iskulle tyypillisistä piirteistä on varsin laaja yhteisymmärrys. Politiikassa kiistellään siitä, kuka on terroristi.

Terrorismin käsitteen käytölle poliittisessa keskustelussa on ominaista se, että sen merkitykset muuttuvat ajan myötä. Ennen toista maailmansotaa myös iskujen tekijät saattoivat kutsua itseään terroristeiksi. Tällöin tarkoituksena oli tehdä ero tavallisiin rikollisiin ja korostaa, että heidän teoillaan oli jalot päämäärät.

Termillä on lisäksi taipumus kiinnittyä erityisesti kunkin aikakauden kansainvälisesti eniten huomiota saamaan terrorismin muotoon. 1960–70-luvulla terroristit olivat ensi sijassa kommunisteja, nyt puolestaan jihadisteja.

Terrorismi mielletään nykyisin Suomessakin ennen kaikkea ääri-islamistiseksi terrorismiksi, ja muuntyyppisesti motivoituneen väkivallan kohdalla sitä ei juuri käytetä.

Näitä yllä mainittuja piirteitä on nähtävissä myös Turun puukotuksesta käydyssä suomalaisessa keskustelussa. Terrorismi mielletään nykyisin Suomessakin ennen kaikkea ääri-islamistiseksi terrorismiksi, ja muuntyyppisesti motivoituneen väkivallan kohdalla sitä ei juuri käytetä.

Viime päivien keskustelussakin terrorismi-sana tuntuu esiintyvän erityisen taajaan silloin, kun perustellaan uusien vastatoimien tarpeellisuutta. Terrorismi-sanan käytön vastustuksen kanssa vaikuttaa puolestaan kulkevan huoli ylireagoinnista ja erityisesti uusista rajoituksista kansalaisten perusoikeuksia kohtaan.

Sanoilla on merkitystä

Julkisessa keskustelussa terrorismi-sanan eri käyttötarkoitukset sekoittuvat toisiinsa. Keskustelua ohjaavat kuitenkin selvimmin termin poliittiset käyttötavat ja merkitykset. Kyse ei ole pelkistä sanavalinnoista.

Terrorismista puhuminen ja siitä pidättäytyminen kietoutuvat väistämättä yhteen lukuisten laajempien poliittisten kiistakysymysten ja kamppailujen kanssa.

Sanavalinnat ja niihin kiinnittyneet oletukset ovat luomassa todellisuutta ja määrittämässä sitä, millaiset ratkaisuehdotukset ja tulkinnat katsotaan varteenotettaviksi. Terrorismista puhuminen ja siitä pidättäytyminen kietoutuvat väistämättä yhteen lukuisten laajempien poliittisten kiistakysymysten ja kamppailujen kanssa.

Näin myös keskustelu siitä, mitä termejä Turun puukotuksesta käytetään, on väistämättä samalla väittelyä myös siitä, mistä teko johtui ja millaiset toimet ovat jatkossa toivottavia, tehokkaita ja oikeutettuja.

Lue lisää terrorismin määrittelystä.

Leena Malkki toimii yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkostossa.