Paperittomuuden määrittelystä

Ateena. Kreikkaa kuvaillaan usein laittoman siirtolaisuuden portiksi Eurooppaan. Maan turvapaikka- ja vastaanottojärjestelmässä on muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä havaittu merkittäviä puutteita, mitkä ovat omiaan synnyttämään myös luvattoman oleskelun muotoja. Kuva: Elina Todorov
Lukuaika: 3 min.

Maahanmuuttokeskustelussa laittomat oleskelijat linkitetään totutusti valtion turvallisuuden suojelemiseen ja sisäisen järjestyksen ylläpitoon. Paperittomuus on kyettävä pitämään näistä erillään. Vastoin tiheästi käytettyä, leimaavaa laittomuuden terminologiaa paperittomuus ei siis useinkaan merkitse rikollista toimintaa, vaan nimenomaan hallinnollisen oleskelustatuksen puutetta ja luvatonta oleskelua.

Perjantaina 19.2.2016 julkaistussa Valtioneuvoston tilaamassa Poliisiammattikorkeakoulun, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Tilastokeskuksen julkaisemassa selvityksessä käydään läpi maahanmuuttoon liittyviä keskeisiä turvallisuusilmiöitä ja tulevaisuuden haasteita.

Selvityksellä oli tarkoitus hakea poikkihallinnollista ja -tieteellistä tietoa sekä hahmottaa kokonaisvaltainen tilannekuva maahanmuutosta ja turvallisuudesta.

Selvitys nostaa yhdeksi turvallisuuden kannalta haavoittuvassa asemassa olevaksi ulkomaalaistaustaiseksi ryhmäksi paperittomat henkilöt. Aiheellisia ja ajankohtaisia huolenaiheita ja haasteita ilmituova selvitys ei kuitenkaan pysy selkeänä paperittomuuden tarkastelussa.

Kokonaistarkastelun jälkeenkin paperittomuus yhdistetään jokseenkin hämmentävästi laittomaan maahantuloon, ihmissalakuljetukseen, ihmiskauppaan, järjestäytyneeseen rikollisuuteen, maassa laittomasti tavattuihin ja terveydenhuollollisesta näkökulmasta paperittomiin henkilöihin.

Kuten selvityksessä kuvataan, on totta, että paperittomalla ei ole laillista oikeutta oleskella Suomessa. Tosiasia on myös se, että viranomaiskieli tunnistaa paperittomat laittomina oleskelijoina tai laittomina maahantulijoina. Tämä perustuu puhtaasti ulkomaalaislakiin, eikä lakia soveltavissa viranomaisissa ole sen soveltamisessa sinällään sättimistä.

Laittomasti maassa tavatut henkilöt voivat kuitenkin olla paitsi paperittomia, myös myöhemmin turvapaikanhakijoiksi rekisteröityviä henkilöitä, jolloin heidän oleskelunsa Suomessa muuttuu lailliseksi ulkomaalaislain (301/2004) 40.3 pykälän mukaisesti.

Tämä erottaa olennaisesti paperittomat, luvattomasti maassa oleskelevat henkilöt sellaisista ulkomaalaisista, joilla on luvallinen oikeus oleskella Suomessa. Laittomasti maassa tavattujen henkilöiden määrä ei kerro koko totuutta.

Paperittomien lukumäärä perustuu usein pelkkiin arvioihin, jotka eivät ole tilastoitavissa. Paperittomat eivät usein aktiivisesti pyri viranomaisten tietoisuuteen, vaan pysyttelevät yhteiskunnan marginaalissa ja pimennossa.

Paperittomuus vaatii nykyistä huolellisempaa käsittelyä

Paperittoman käsitettä voidaan pitää suorana käännöksenä kansainvälisesti tavatuista termeistä: sans-papiers, papperslös, undocumented ja niin edelleen. Paperittomalla henkilöllä ei ole lupaa oleskella maassa, jossa tämä on syystä tai toisesta päättänyt oleskella tai jonne tämä on päätynyt oleskelemaan.

Paperittomat ovat vailla oikeudellista asemaa. Paperittomalle ei löydy omaa hallinnollista tai lainsäädännöllistä ”kategoriaa”, johon tämä saataisiin turvapaikanhakijan tai esimerkiksi ihmiskaupan uhrin tavoin nätisti lokeroitua.

Paperittoman käsite ei ole juridinen termi, toisin kuin esimerkiksi turvapaikanhakijan tai ihmiskaupan uhrin käsitteet, joilla on vakiintunut asema muun muassa ulkomaalaislaissa. Vaikka paperitonta ei tunnisteta lainsäädännössä, paperiton on periaatteessa osan lainsäädäntöä tavoitettavissa.

Vaikka paperitonta ei tunnisteta lainsäädännössä, paperiton on periaatteessa osan lainsäädäntöä tavoitettavissa.

Kansalaisjärjestö PICUMin arvioiden mukaan valtaosa paperittomiksi päätyvistä saattaa tulla laillisin keinoin maahan, mutta vasta tämän jälkeen ajautua varsinaiseksi paperittomaksi. Paperittomat eivät myöskään aina ole välttämättä ulkomaalaisia. Esimerkiksi entisen Neuvostoliiton hajottua itäisessä Euroopassa elää käytännössä suuri joukko henkilöitä oikeudettomassa asemassa.

Luvatonta ei tunneta

Paperiton henkilö elää harmaalla alueella, käytännössä valtion oikeussuojan ulottumattomissa. Muun muassa tämän ja edellä todettujen huomioiden vuoksi paperittomuus on kyettävä erottamaan omana ulkomaalais- ja maahanmuutto-oikeudellisena ilmiönään.

Toisin kuin tuore selvitys osana parhaillaan käytävää maahanmuuttokeskustelua laajemminkin antaa ymmärtää, paperittomuutta ei voida niputtaa yhteen kaikkien jo tunnettujen ulkomaalaisryhmien tai ulkomaalaisoikeuden kanssa, joskin paperittomuudella saattaa hyvinkin olla tekemistä myös näiden kanssa.

On katsottu, että kansalaisjärjestöt saavat yhteyden paperittomiin paremmin kuin viranomaiset ja kykenevät tunnistamaan paperittomuuden maahanmuuton omana ilmiönään, hyvinkin kansantajuisesti ja selkeästi.

Tämän päivän maahanmuuttokeskustelussa vuoropuhelu eri tahojen kesken ei kuitenkaan aidosti kohtaa. Tämä luonnollisesti vaikuttaa myös paperittomuuden tunnistamiseen. Maahanmuuton monia eri puolia ja ulottuvuuksia pitäisi paitsi tuoda avoimemmin esille, myös käydä niistä aktiivista vuoropuhelua.

Tällä hetkellä kansallinen tulkinta nojaa lakiin, joka ei todetusti paperitonta tunnista.

Maahanmuuton moniulotteisuus unohtuu maahanmuuttokeskustelussa

Ulkomaalaisoikeudellisilla ilmiöillä on omat tunnusmerkkinsä. Rinnastaminen muihin näihin ilmiöihin voi helpottaa paperittomuuden ilmiön moninaisuuden tunnistamisessa, mutta samaistaminen voi olla vaarallistakin. Kansallisen keskustelun puuttuessa tutkimustietoa on haettava ulkomailta, missä maahanmuuton moninaisten ulottuvuuksien kanssa on eletty kauemmin kuin Suomessa.

Paperittomuus ei ole suomalainen ilmiö.

Paperittomuus ei ole suomalainen ilmiö. Kansainvälisen ulottuvuuden huomioiminen on ensiarvoisen tärkeää paperittomuuden käsitteestä ja ilmiöstä puhuttaessa. Kansainvälinen maahanmuuttokeskustelu tarjoaa meille valmista tutkimustietoa ja lähtötason ymmärrystä erilaisiin maahanmuuton synnyttämiin ilmiöihin, ja on jo aikakin, että ne kyetään kansallisessa keskustelussa vähintään huomioimaan.

Viimeaikainen keskustelu on korostuneen turvapaikkapitoista ja vesimetaforiin nojaavaa muuttoliikkeen tarkastelua. Maahanmuuton moninaisuus puserretaan jo olemassa oleviin malleihin ja lokeroihin, jolloin merkittäviä maahanmuuton myötä syntyviä ilmiöitä ja seurauksia jää huomiotta.

Kun maahanmuutto lisääntyy, tulee tarkastella monipuolisesti niitä todellisia maahanmuuton ilmiöitä, jotka saavat vallitsevassa tilanteessa kasvualustaa. Paperittomuus, luvaton oleskelu eri muodoissaan, on mitä todennäköisimmin yksi niistä.

Tehdyn selvityksen tarkoituksena on ollut tukea valtioneuvoston ennakointikykyä ja turvallisuusviranomaisten ennaltaehkäisevää toimintaa yhteistyössä muiden toimijoiden, kuten kansalaisjärjestöjen, tieteellisten asiantuntijoiden, uskonnollisten yhteisöjen, työelämäjärjestöjen ja median kanssa.

Kun paperittomia yhtenä yhteiskunnan todellisena ja mahdollisena ryhmänä ei ole kyetty täsmällisemmin tunnistamaan, on paperittomuuden vaikutusten arviointi muuttuvassa toimintaympäristössä osana yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta syytä kyseenalaistaa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*