Perustuslaista ja talebaneista

Kuva: Shyam Sundar / Unsplash (CC0)
Lukuaika: 3 min. 

Perustuslain tarkoitus on toimia valtion käyttöjärjestelmänä. Sen näkeminen politiikan esteenä on paljastavaa.

Viime aikoina on esitetty moninaisia syytöksiä perustuslain kanssa toimivia ihmisiä vastaan. Perustuslakivaliokunnan on väitetty sabotoivan hallituksen työtä ja ”perustuslakitalebanien” vaarantavan kansallisen turvallisuuden sekä myrkyttävän poliittisen prosessin ja kansan haluaman suunnanmuutoksen ”stalinistisilla ajatuksillaan”.

Perustuslaki on ihmisten välinen sopimus, jota kansalaiset voivat edustajiensa välityksellä päivittää.

Samanlaista valitusta kuulee myös Atlantin toiselta puolen, jossa presidentti Donald Trump on useasti ihmetellyt, kuinka kansan luottamusta vailla olevat tuomarit perustuslakiin vedoten torppaavat muun muassa siirtolaislasten erottamisen vanhemmistaan ja sulkemisen häkkeihin.

Mutta mikä onkaan tämä perustuslaki, jonka kerta toisensa jälkeen väitetään estävän kansan tahdon toteutumisen?

Länsimaisen oikeusvaltion ydin

Lyhyesti sanottuna perustuslaki on eräänlainen valtion käyttöjärjestelmä. Se kertoo, mitä eri toimielimet kuten hallitus tai eduskunta voivat tehdä ja miten. Perustuslaki myös kertoo, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia yksilöllä on valtioon nähden.

Onkin paljastavaa, että perustuslaki nähdään tietyissä piireissä politiikan esteenä. Perustuslaki kun on läpikotaisin poliittinen.

Jotta kulloinenkin enemmistö ei pystyisi valtaan päästyään muuttamaan poliittisen pelin sääntöjä edukseen, useimmissa maissa kuten myös Suomessa perustuslain muuttaminen on tehty tarkoituksellisen vaikeaksi. Nykyisen perustuslain mukaan sen nopea muuttaminen vaatii jopa 5/6-osan enemmistön.

Perustuslaki on läpikotaisin poliittinen.

Perustuslaki on siten ajateltavissa sopimuksena, jonka tueksi halutaan mahdollisimman suuri enemmistö kansasta.

Diktatuureissa perustuslaeista ei piitata. Adolf Hitler lopetti Saksan perustuslain voimassaolon heti valtaan noustuaan. Josif Stalinin edistyksellinen vuoden 1936 perustuslaki jäi pääosin kuolleeksi kirjaimeksi.

Molemmissa maissa, kuten nykyisissä diktatuureissa ja autoritäärisissä maissa ja niiden ihailijoissa oli lakimiehiä ja maallikoita, jotka puolustavat ”kansan” tahdon toteutumista perustuslain säännösten estämättä. Tarkoituksenmukaisuus, jota kriisi tai muu hätätila edellyttää, vaatii että kansan tai sen johtajan tahto on toteutettava ilman rajoituksia.

Jopa moderneissa demokratioissa epämääräiset viittaukset ulkoisiin uhkiin ja terroristeihin oikeuttavat turvautumaan perustuslain poikkeuspykäliin, joiden nojalla esimerkiksi uhkaksi koettavia ihmisiä saatetaan pitää pidätettyinä ilman oikeudenkäyntiä.

Ajatus perustuslaista on länsimaisen oikeusvaltion ydin, jonka historia ulottuu antiikin Roomaan asti. Roomassa perustuslaki oli kirjoittamatonta tapaoikeutta, mutta sitä muutettiin koko ajan yhteisestä sopimuksesta kriisien ratkaisemiseksi.

Vasta Rooman tasavallan loppuaika toi erilaiset perustuslain kiertävät hätätilasäännöt poliittisiksi lyömäaseiksi. Siitä lähtien perustuslain muuttaminen ja kiertäminen hätätilan nojalla on saanut huonon maineen. Nykyaikaisen perustuslakiajattelun syntyessä Ranskan ja Yhdysvaltain vallankumousten aikana näitä antiikin esimerkkejä luettiin tarkasti.

Suomessa perustuslain puolustamisella ja siihen vetoamisella on pitkä historia. Venäjän vallan aikana perustuslaki – suomalaisen tulkinnan mukaan Ruotsin vuoden 1772 hallitusmuoto ja vuoden 1789 Yhdistys- ja vakuuskirja – oli autonomisen aseman ainoa suoja.

Sortokausien aikana syntyi kokonainen perustuslaillinen ryhmittymä (Perustuslaillis-Suomenmielinen Puolue eli aikalaisten kielessä Nuorsuomalainen Puolue), nykyisen kokoomuksen edeltäjä, joka ajoi passiivista vastarintaa perustuslakiin nojaten.

Perustuslain muuttaminen on vaikeaa syystä

Perustuslait ovat useimmissa länsimaissa keskeisessä asemassa. Niitä on suojattu erilaisin menettelysäännöksin, jotka vaikeuttavat niiden muuttamista.

Erityisesti maissa, joiden historiassa on diktatuureja, sortoa ja mielivaltaa, perustuslaki on ollut tärkeä väline demokratiaan siirryttäessä. Poikkeuksiakin on. Esimerkiksi Britanniassa perustuslaki on yhä suurelta osin kirjoittamaton ja nojaa perinnäistapaan ja käytäntöön.

Koska perustuslakia kiertämällä on historiassa usein pyritty sortamaan kulloisen hallituksen poliittisia vastustajia, on perustuslain tulkinta haluttu jättää asiantuntijoille.

Saksassa Hitlerin jälkeen perustuslaki on nostettu demokratian ytimeksi. Sitä tulkitsee perustuslakituomioistuin, ja poliittinen poliisi on nimeltään perustuslainpuolustusvirasto. Yhdysvalloissa tämä perustuslain tulkinta on tavallisten tuomioistuinten tehtävä, jota hoidetaan kaikissa asteissa.

Poliitikkojen toimintaa sääntelevän lain tulkinnan on haluttu olevan demokraattisesti valittujen edustajien käsissä.

Suomessa ajatus perustuslakituomioistuimesta nostetaan esiin aika ajoin. Onkin lähinnä valintakysymys, että perustuslakia tulkitsee poliitikoista koostuva perustuslakivaliokunta eikä esimerkiksi perustuslakituomioistuin tai muut tuomioistuimet.

Tämä on perustunut aikanaan lain poliittisen luonteeseen. Poliitikkojen toimintaa sääntelevän lain tulkinnan on haluttu olevan demokraattisesti valittujen edustajien käsissä. Lisäksi tässäkin vaikuttaa sortokausien perintö, sillä eduskunnan perustuslakivaliokunta oli silloin autonomian tärkeä puolustaja.

Jos perustuslakituomioistuin perustettaisiin, samat joidenkin kiroamat asiantuntijat voisivat istua pysyvinä tuomareina ilman poliittista kontrollia. Mahdollisesti kaavuissa, peruukeissa ja hörhelökauluksissa.

Fanaattisuus ja laki

Perustuslain yhteydessä viittaukset talebaneihin ja profeettoihin ovat varsin outoja, sillä kyse on perustavanlaatuisesti erilaisesta järjestelmästä.

Uskontoon perustuvat sääntöjärjestelmät kuten talebanien Afganistaniin halajama hallitusmuoto lähtevät siitä, että on olemassa jokin ihmisten päätösten yläpuolella oleva hyve tai arvo, jonka perusteella lakia tai sen hyvyyttä voidaan arvioida.

Näihin niin sanottuihin luonnonoikeusjärjestelmiin kuuluu myös vaikkapa ajatus ihmisoikeuksista, jotka nekin perustuvat universaaleihin arvoihin, jotka ovat riippumattomia valtiosta ja sen päätöksistä.

Sen sijaan perustuslaki on ihmisten välinen sopimus, jota kansalaiset voivat edustajiensa välityksellä päivittää.

Kuten kaikkiin käyttöjärjestelmiin, perustuslakiin on rakennettu erilaisia turvajärjestelmiä, jotka estävät sen väärinkäytön, vaikka hyvässäkin tarkoituksessa. Samalla perustuslain ja sen ympärille tehdyn järjestelmän tulee puolustaa yhteiskuntaa myös sen liian innokkaiden puolustajien ylilyönneiltä.

Kaius Tuori on Eurooppalaisen oikeuden, identiteetin ja historian huippuyksikön johtaja Helsingin yliopistossa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*