Mitä kaikkea Yhdysvaltain politiikassa on tapahtunut presidentti Joe Bidenin johdettua maata vuoden verran?
Tämä podcast on nauhoitettu 3.3.2022 pidetystä Politiikasta-lehden webinaarista ”Vuosi Bidenia Trumpin jälkeen: Katsaus Yhdysvaltojen politiikkaan”. Webinaarin lähtökohtana oli Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin ensimmäistä täyttä vuotta vallassa merkinnyt maaliskuun ensimmäisenä päivänä antamaa Kansakunnan tila -puhetta (engl. State of the Union). Puheessa nousi esiin Ukrainan sota ja Yhdysvaltain sisä- ja ulkopoliittiset painotukset.
Sisäpoliittisesti Bidenin kautta on merkinnyt koronaviruspandemia samoin kuin Trumpin kauden loppua. Yhdysvallat lähti rohkeasti elvyttämään talouttaan, mutta seurauksena on ollut kasvavaa inflaatiota, jollaista ei ole nähty vuosikymmeniin.
Samalla Bidenin uudistusagendasta sen yhteiskuntapoliittisesti merkittävämpi osa, niin kutsuttu Parempi jälleenrakennus (engl. Build back better) -lakipaketti ei ole edennyt demokraattisen puolueen oman sisäisen hajaannuksen vuoksi. Samoin on käynyt äänestysoikeuksien kaventamista vastaan suunnitellulle, edesmenneen edustajan ja kansalaisoikeusaktivistin John Lewiksen nimeä kantaneelle lakialoitteelle.
Yhdysvallat lähti rohkeasti elvyttämään talouttaan, mutta seurauksena on ollut kasvavaa inflaatiota, jollaista ei ole nähty vuosikymmeniin.
Ulkopolitiikassa keskiöön odotetusti nousi Ukrainan sota, eivätkä niinkään Bidenin kaudelle aiemmin merkityksellinen AUKUS-puolustusyhteistyösopimus ja kaoottinen vetäytyminen Afganistanista.
Webinaarissa keskustelemassa olivat politiikan tutkijat tutkijatohtori Anna Kronlund Jyväskylän yliopistosta, tutkijatohtori Ville Sinkkonen Ulkopoliittisesta instituutista ja Politiikasta-lehden vastaava päätoimittaja Mikko Poutanen Tampereen yliopistosta. Keskustelussa vastataan myös webinaariyleisön esittämiin kysymyksiin.
Sisäpolitiikan sakkaus
Arizonan ja Länsi-Virginian osavaltioiden demokraattisenaattoreissa Kyrstin Sinemassa ja Joe Manchinissa, joihin on henkilöitynyt Bidenin agendan sakkaaminen. Molemmat tulevat osavaltioista, joita katsotaan ”violeteiksi”, eli republikaanien punaisen ja demokraattien sinisen välissä. Demokraatit ovat kaikesta päätellen näihin ”kapinallisiinsa” täysin väsyneet, mutta violetissa osavaltiossa poliittiseen keskustaan tähtääminen voi olla vaaliteknisesti järkevää. Tällöin oman osavaltion politiikka arvotetaan tärkeämmäksi kuin valtakunnallinen poliittinen agenda.
Tiukka valtakamppailu Yhdysvaltain senaatissa, jossa demokraateilla on enemmistö ainoastaan varapresidentti Kamala Harriksen äänellä on tarkoittanut sitä, että demokraattien on täytynyt olla yksimielisiä, ja tämän esteenä Manchin ja Sinema ovat olleet.
Edellä mainituista syistä johtuva saavutusten puute, kasvava inflaatio sekä koronan varjo sisäpolitiikassa painavat Bidenia erityisesti marraskuun 2022 välivaaleissa, jossa istuvan presidentin puolue perinteisesti menettää paikkoja sekä senaatissa että edustajahuoneessa. Tämä vaikeuttaisi Bidenin agendan toteuttamista entisestään.
Monelle yhdysvaltalaista sosiaalipolitiikkaa ja ilmastomuutoksen vastaisia toimia rahoittanut paremman uudelleenrakentamisen (Build Back Better) -lakialoite kevennetyssä muodossaankin 2,2 biljoonalla dollarilla lisää oli selvästi liikaa.
Samaan aikaan Biden kampanjoi rohkealla uudistusagendalla, eli yhdysvaltalaisen infrastruktuurin uudistuksella, johon lukeutui maan vesi-, sähkö-, tie-, tunneli- ja siltaverkoston korjaus, raideliikenteen kohennukset sekä internet-yhteyksien parantaminen etenkin kasvukeskusten ulkopuolella. Korjaustoimien lisäksi voidaan odottaa, että tällä olisi myös merkittävä vaikutus työllistymiseen. Paketin rahoittava laki tosiaan meni läpi jo viime vuonna rajallisella tuella myös republikaaneilta.
Paketin hintalappu oli 1,2 biljoonaa dollaria, eli miljoona miljoonaa tai tuhat miljardia. Mittakaavaksi Suomen valtion menot viime vuodelta olivat 67,8 miljardia.
Eikä siinä vielä kaikki, tätä ennen Biden oli pistänyt peliin niin ikään republikaanien tuella Covid-pandemian välittömiin ongelmiin puuttunut, kansalaisille esimerkiksi suoraa rahaa lähettäneen 1,9 biljoonan dollarin Amerikan pelastussuunnitelman (American rescue plan). Monelle yhdysvaltalaista sosiaalipolitiikkaa ja ilmastomuutoksen vastaisia toimia rahoittanut paremman uudelleenrakentamisen (Build Back Better) -lakialoite kevennetyssä muodossaankin 2,2 biljoonalla dollarilla lisää oli selvästi liikaa. Lakialoitteen ei uskotakaan enää etenevän.
Sisäpolitiikka ohjaa ulkopolitiikkaa
Ulkopolitiikasta Biden tuskin saa myöskään vetoapua, koska yhdysvaltalaiset äänestäjät arvottavat sisäpolitiikkaansa ymmärrettävästi tärkeämmäksi – Ukrainan sodan kiristäessä polttoaineen hintaa kasvavan inflaation ohella Biden ei ole talouspoliittisesti hyvässä asemassa.
Vaikka Biden lähti ulkopolitiikassa palauttamaan Yhdysvaltojen asemaa, Trumpin tekemä vahinko on yhä selvästi näkyvissä, eikä kaikissa liittolaissuhteissa ole onnistuttu vakuuttamaan, etteikö Yhdysvaltojen ulkopoliittinen linja voisi jälleen radikaalisti muuttua toisen presidentin alaisuudessa. Pikemminkin vaikuttaa siltä, että poliittinen polarisaatio tulee heijastumaan myös tähän.
Yhdysvallat on ottanut kovan linjan Putinia vastaan paitsi retorisesti, myös ennennäkemättömien pakotteiden ja asetoimitusten muodossa, ja koordinoinut näitä yhdessä eurooppalaisten liittolaisten ja kumppaneidensa kanssa.
Euroopan ja Yhdysvaltojen suhteet kulkivat Bidenin ensimmäisen reilun vuoden aikana kuherruskuukauden jälkeen pettymysten kautta korjausliikkeeseen. Yhtäältä Biden palautti kautensa alussa Yhdysvallat mukaan tärkeisiin monenvälisiin pöytiin, kuten maailman terveysjärjestö WHO:hon ja Pariisin ilmastosopimukseen ja toi esille liittolaissuhteiden keskeisyyttä Yhdysvaltain ulkopolitiikassa. Toisaalta Yhdysvaltojen kaoottinen vetäytyminen Afganistanista ja Ranskalta salaa solmittu AUKUS-sopimus Ison-Britannian ja Australian kanssa ruokkivat epäluottamusta Yhdysvaltojen eurooppalaisissa liittolaisissa.
Kuin vastauksena Bidenin Kiinaan keskittyneeseen politiikkaan Venäjän presidentti Vladimir Putin on työntänyt Euroopan sotaan Ukrainassa. Venäjän toimet ovat tarjonneet Bidenille mahdollisuuden saumattomaan transatlanttiseen yhteistyöhön. Yhdysvallat on ottanut kovan linjan Putinia vastaan paitsi retorisesti, myös ennennäkemättömien pakotteiden ja asetoimitusten muodossa, ja koordinoinut näitä yhdessä eurooppalaisten liittolaisten ja kumppaneidensa kanssa.
Suurvaltojen turvallisuuspolitiikassa panokset ovat kuitenkin kovat. Liittolaispolitiikka Euroopassa saattaa palata entistä reaalipoliittisemmalle tasolle.
Merkittävä jatkuvuus Trumpin kaudelta on Yhdysvaltojen pysyvämpi kääntyminen pois vapaakauppasopimusten suunnalta.
Trumpin varjossa
Republikaaneilla on toisaalta omat sisäiset kamppailunsa entisen presidentin Donald Trumpin poliittisen perinnön kanssa. Republikaanien senaatin vähemmistöjohtaja Mitch McConnell on huolissaan, että Trumpin yhä puolueen ylle lankeava varjo vaikeuttaa puolueen pyrkimyksiä houkutella poliittista keskustaa äänestämään republikaaneja. Trumpin Venäjän presidentti Vladimir Putinia kehuneet kannanotot ovat nekin aiheuttaneet vierastusta helmikuussa 2022 puhjenneen Ukrainan sodan myötä.
Trump on kuitenkin republikaanipuolueen johtohahmo sekä yhä mahdollinen presidenttiehdokas vuodelle 2024 eikä häntä voida jättää huomiotta.
Anna Kronlund (YTT) on Yhdysvaltoihin keskittynyt politiikan tutkija Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella.
Ville Sinkkonen (OTT) on tutkijatohtori Ulkopoliittisen instituutin Yhdysvaltojen politiikan ja vallan tutkimuskeskuksessa.
Mikko Poutanen on politiikan tutkimuksen tutkijatohtori Tampereen yliopistossa ja Politiikasta-lehden vastaava päätoimittaja.
Politiikasta-podcastien tekninen toimittaja on toimituskunnan jäsen Timo Uotinen.
