Maahanmuuttoa koskeva uutisointi on kietoutunut Suomessa voimakkaasti erilaisten taloudellisten ja turvallisuutta koskevien uhkakuvien ympärille. Maahanmuuttaneiden yhteiskunnallisesta toimijuudesta tuodaan esiin pitkälti negatiivisia puolia, kuten rikollisuus tai sosiaaliturvan väärinkäyttö.
Havainto pätee erityisesti Suomessa asuvaan noin 16 000 somalinkielisen ryhmään, joka leimataan usein huonosti uuteen ympäristöönsä kotoutuneeksi etniseksi vähemmistöksi. Tällöin saatetaan viitata esimerkiksi somalien kulttuuriseen erilaisuuteen tai matalaan työllistymisasteeseen.
Suomen somaliyhteisöstä muotoutuu näin myös sangen yksipuolinen käsitys. Maahanmuuttajat suomalaisten näkökulmasta -kyselytutkimuksen mukaan somalitaustaisiin maahanmuuttaneisiin suhtauduttiin torjuvammin kuin venäläisiin, virolaisiin, kiinalaisiin ja puolalaisiin. Euroopan unionin laajuisessa selvityksessä haastatelluista Suomen somaleista 32 prosenttia raportoi joutuneensa rasistisesti motivoituneen häirinnän tai rikoksen kohteiksi.
Toisin kuin ongelmakeskeisen julkisuuskuvan perusteella voisi olettaa, Suomen somalien joukkoon lukeutuu kuitenkin hyvin moninaisissa elämäntilanteissa olevia ja eri ammateissa työskenteleviä ihmisiä. Heitä yhdistävät vaikeudet työnsaannissa ja toimeentulon hankkimisessa, kokemukset syrjinnästä ja pelko erityisesti nuorten syrjäytymisestä.
Suomen somalit äänestäjinä ja yhdistysaktiiveina
Tutkimustietoa maahanmuuttaneiden yhteiskunnallisesta toiminnasta on lisääntyvässä määrin tarjolla, mutta siinä tehdyt havainnot tulevat harvemmin ilmi julkisessa keskustelussa. Tuoreessa Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistussa tutkimuksessamme tarkastelemme Suomen somalien poliittista osallisuutta yhtäältä äänestäjinä ja toisaalta yhdistysaktiiveina.
Äänestysaktiivisuutta on tarkasteltu Tilastokeskuksen vuoden 2012 kunnallisvaaleista tuottaman yksilötason rekisteriaineiston pohjalta. Siinä sähköisestä äänioikeusrekisteristä poimittuun tietoon äänestämässä käymisestä on yhdistetty Tilastokeskuksessa henkilötunnuksen perusteella äänestäjän muita taustatietoja.
Tutkimuksessa tehdyt havainnot tulevat harvemmin ilmi julkisessa keskustelussa.
Aineistoa on kuvattu tarkemmin keväällä 2015 ilmestyneessä tutkimuksessa ”Äänestäminen osana poliittista kansalaisuutta”. Tulosten perusteella somalitaustaiset äänioikeutetut ovat suhteellisen aktiivisia osallistumaan kunnallisvaaleissa.
Niiden neljän ulkomailla syntyneiden äänioikeutettujen ryhmän joukossa, jotka oli mahdollista eritellä Tilastokeskuksen tuottamasta aineistossa, ainoastaan ruotsalaissyntyisten äänioikeutettujen osallistumisaste oli somalialaissyntyisiä hieman korkeampi (45 % vs. 40 %). Sekä Virossa että Venäjällä syntyneiden äänestäminen oli puolestaan selvästi vähäisempää.
On myös huomionarvoista, että somalialaistaustaisten äänestäjien joukossa miehet ovat vain hivenen naisia aktiivisempia. Kulttuuristen stereotypioiden mukainen oletus ”maahanmuuttajanaisten” miehiä poliittisesti passiivisemmasta roolista ei siis näyttäisi pitävän paikkaansa somalien kohdalla. Sama huomio pätee virolais- tai venäläistaustaisten äänioikeutettujen kohdalla.
Somalien sosioekonominen asema kuitenkin laskee vaaliosallistumista. Asema on heikko paitsi syntyperäisiin suomalaisiin myös muihin ulkomaalaistaustaisiin äänioikeutettuihin verrattuna,. Tämä liittyy pitkälti vaikeuteen työllistyä tai saada koulutusta vastaavaa työtä, jolloin myös käytettävissä olevat tulot ovat niukat.
Kun koulutus, ammattiluokka, tulot ja asunnon omistaminen on otettu huomioon analyysissä, somalien todennäköisyys äänestää jopa ylittää syntyperäisten suomalaisten osallistumistason.
Taloudelliset vaikeudet kaventavat usein mahdollisuuksia ja motivaatiota poliittiseen osallistumiseen. Myös yhteiskunnallisen osallisuuden kokeminen voi olla tuolloin vähäisempää. Kun koulutus, ammattiluokka, tulot ja asunnon omistaminen on otettu huomioon analyysissä, somalien todennäköisyys äänestää jopa ylittää syntyperäisten suomalaisten osallistumistason.
Somalien yhdistystoiminnan tarkastelussa hyödynnettiin puolestaan laajaa haastatteluaineistoa, joka on kerätty osana Päivi Pirkkalaisen väitöstutkimusta. Siitä käy ilmi, että somalitaustaiset osallistuvat vilkkaasti erilaisten yhdistysten toimintaan.
Yhdistykset toimivat monilla eri alueilla. Niihin sisältyy kotoutumiseen keskittyviä toimintoja, kuten kielikursseja ja tukea työllistymiseen, harrastustoimintaa ja lasten läksykerhoja.
Pääosin vapaaehtoisvoimin organisoidut yhdistykset nojaavat usein yhden tai useamman aktiivin sitoutumiseen ja verkostoihin. Näin yhdistyskenttä on jatkuvassa liikkeessä.
Aktiivien väistyessä tai projektirahoitusten loppuessa yhdistysten toiminta hiipuu. Samanaikaisesti kuitenkin uusia yhdistyksiä perustetaan ja vanhoja käynnistetään uudelleen. Varsinaisten somaliyhdistysten ohella monet somalit toimivat perinteisesti suomalaisissa ja monikulttuurisissa yhdistyksissä.
Somalien yhteiskunnallista aktiivisuutta tukevia tekijöitä
Somalien poliittinen kiinnittyminen on hyvä esimerkki osallistumisen kasautuvasta luonteesta. Järjestötoiminnan on huomattu kasvattavan luottamusta sekä toisiin ihmisiin että poliittisiin instituutioihin ja muodostavan näin edellytyksiä myös poliittiselle osallistumiselle. Se voi myös vähentää etnisen taustan vuoksi syrjityksiä tulemisen kokemuksia.
Somalien poliittinen kiinnittyminen on hyvä esimerkki osallistumisen kasautuvasta luonteesta.
Somaliperheet ovat usein monilapsisia, vaikkakin perheisiin syntyy Suomessa vähemmän lapsia kuin Somaliassa. Useiden alaikäisten lasten vanhemmuus usein lisää ulkomaalaistaustaisten äänioikeutettujen todennäköisyyttä äänestää.
Lasten myötä vanhemmat ovat jatkuvasti tekemisissä koulun kanssa, mikä muodostaa näin siteen vanhempien ja julkisen instituution välille. Toimiva kontakti julkisiin instituutioihin voi osaltaan lisätä luottamusta uuden kotimaan poliittista järjestelmää kohtaan.
Suuri osa Suomen somaleista asuu pääkaupunkiseudulla ja sen sisällä usein samoilla asuinalueilla. Tämä alueellisen jakautumisen malli sekä somalivähemmistön tunnettuus ja siten sen identifioiminen potentiaalisena äänestäjäjoukkona Suomessa ovat voineet osaltaan vahvistaa osallistumisen edellytyksiä.
Poliittisen osallisuuden merkitys kotoutumisen kannalta
Poliittisen osallisuuden ja laajemman yhteiskunnallisen kiinnittymisen välillä on selvästi positiivinen yhteys, jossa molemmat tukevat toisiaan. Tämä olisikin tärkeää huomioida niin kotoutumiskeskustelussa kuin kotoutumisohjelmissa.
Pelkkä yhteiskunnallinen aktiivisuus ilman työllistymismahdollisuuksia ei riitä yhdenvertaisen poliittisen kansalaisuuden toteutumiseen. Suomen somalien esimerkki osoittaa, miten vahvasti maahanmuuttaneiden taloudellisten resurssien puute voi heijastua äänestämiseen.
Tätä on mahdollista lievittää tukemalla koulutusta ja työelämää. Samoin rekrytointi- ja palkkauskäytännöillä, syrjimättömyydellä sekä julkisessa keskustelussa käytetyillä puhetavoilla voi olla olennainen merkitys poliittiseen osallistumiseen motivoinnin kannalta.
Myös poliittisen edustuksen vahvistaminen on keskeistä. Vaikka maahanmuuttotaustaisia ehdokkaita on toistaiseksi ollut suhteellisen vähän, on tilanne vähitellen muuttumassa.
Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa oli ehdolla yhteensä 29 somalitaustaista ehdokasta mutta eduskuntavaaleissa somalitaustaisten ehdokkuus on ollut vähäisempää. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa vain muutama somalitaustainen oli asettunut ehdolle Helsingin ja Varsinais-Suomen vaalipiireissä, joiden alueella suurin osa Suomen somalialaistaustaisista asuu. Uudenmaan vaalipiirissä ei ollut tarjolla yhtäkään somalitaustaista ehdokasta.
Omasta poliittisesta identiteetistään ja profiilistaan riippuen maahanmuuttotaustaiset ehdokkaat voivat nostaa samaan vähemmistöön kuuluville merkityksellisiä asioita poliittiselle agendalle. Tällaiset teemat saattavat liittyä paikallisten lisäksi ylirajaisiin tai kansainvälisiin kysymyksiin ja vedota myös syntyperäisiin äänioikeutettuihin.
Vaikka yksikään somalitaustainen ehdokas ei vielä ole tullut valituksi eduskuntavaaleissa, ehdokkaat ovat olleet esillä mediassa ja osallistuneet keskusteluun myös maahanmuuttoon ja kotoutumiseen liittyvistä teemoista. Tämäkin seikka korostaa sitä, miten moninaisella tavalla poliittinen osallisuus voi tukea myös kotoutumista.
Päivi Pirkkalainen on tutkijatohtori ja Marjukka Weide tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopistossa. Hanna Wass on akatemiatutkija ja yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa.
