Puolan ministerikierrätys

Lukuaika: 5 min. 

Puolan pääministeri vaihtui perhepolitiikalla pärjänneestä Beata Szydłosta pankkiiri Mateusz Morawieckiin. Saippuaoopperamaisen ministerikierrätyksen jälkeenkin maan vaikutusvaltaisimpana poliitikkona jatkaa Laki ja oikeus -puolueen puheenjohtaja, edesmenneen presidentti Lech Kaczyńskin kaksoisveli Jarosław Kaczyński.

Suomalainen ja kansainvälinen media ovat seuranneet Puolan kehitystä viimeisen kahden vuoden ajan huolestuneina. Maan johtoon 2015 siirtynyt konservatiivinen Laki ja oikeus -puolue on ajautunut pahasti poikkiteloin Euroopan unionin kanssa. Kitkaa ovat aiheuttaneet muun muassa Puolan oikeusvaltioperiaate, pakolaispolitiikka ja maailmanperintökohteeksi julistetun Białowieża-kansallispuiston metsähakkuut.

Puolalaiset ovat järjestäneet laajoja hallituksen vastaisia mielenosoituksia Varsovassa ja muiden suurten kaupunkien kaduilla. Aiheina ovat olleet tuomioistuinten riippumattomuus, oikeusvaltioperiaate ja demokratiakehitys, mutta myös naisten oikeudet ja suunnitelmat aborttilain edelleen tiukentamisesta.

Euroopan änkyrä

Puolan ulkopuolella Laki ja oikeus -puolue on saanut maansa näyttämään Euroopan unionin vastahankaiselta jäseneltä, joka yhdessä Unkarin kanssa haluaa muuttaa unionin kulkusuunnan taaksepäin. Puolan hallitus riitelee erityisesti saksalaisten kanssa ja vaatii muun muassa sotakorvauksia Saksalta samalla, kun maa on pitkään kuulunut EU:n nettosaajiin.

Suhteet Venäjään ovat kireät. Syitä ovat Ukrainan kriisi sekä vuoden 2010 lentoturma, jossa Venäjän Smolenskiin laskeutumassa ollut puolalaiskone syöksyi maahan. Turma johti 96 ihmisen kuolemaan. Heidän joukossaan olivat presidentti Lech Kaczyński vaimoineen sekä muita puolalaisia johtohenkilöitä.

Nykyhallituksen aloittama uusi tutkinta Smolenskin turmasta on osoittanut, että alkuperäisessä turmatutkinnassa oltiin monin tavoin huolimattomia. Laki ja oikeus kannattajineen syyttää maan edellistä, Donald Tuskin johtamaa hallitusta tietojen pimittämisestä sekä Venäjän liiallisesta myötäilystä. Venäjä on syyttänyt turmasta puolalaisen lentäjän huonoissa sääolosuhteissa tekemää virhettä, kun taas Laki ja oikeus -puolueen piirissä epäillään, että turman syynä olisi ollut räjähde.

Ukrainan kriisin yhteydessä Puola on kuulunut itäisen naapurinsa vahvoihin tukijoihin Venäjää vastaan. Silti myös Puolalla ja Ukrainalla on omat historiasta kumpuavat riitansa, jotka ovat viime aikoina jälleen hiertäneet maiden välejä. Nykytilanteen ulkopoliittisista ongelmista huolimatta Puolan hallitus pitää Euroopan unionin itäistä kumppanuusohjelmaa tärkeänä ja toimii itse aktiivisesti sen edistäjänä.

Puolalaiset riitelevät myös keskenään.

Puolalaiset riitelevät myös keskenään: alkuvuoden 2017 erikoisessa episodissa Puolan hallitus ei asettunut tukemaan puolalaisen Tuskin uudelleenvalintaa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi, vaan asetti oman vastaehdokkaansa. Entinen pääministeri Tusk kuuluu Laki ja oikeus -puolueen ja sen johtajan Jarosław Kaczyńskin arkkivihollisiin, eikä Puolan nykyhallitus yksinkertaisesti kykene tukemaan Tuskia mihinkään tehtävään.

Yksi syy tähänkin on Smolenskin turma. Kun presidentti Lech Kaczyński kuoli 2010, hänen kannattajansa alkoivat pian syyttää silloista pääministeriä ja tämän hallitusta tapahtuneesta sekä tutkinnan huonosta hoidosta. Uudessa turmatutkinnassa myös Tuskia on kuultu Varsovassa.

Menestyksen salaisuus

Kaiken tämän seurauksena voisi kuvitella, että Puolan hallituksen kannatus olisi romahtamispisteessä. Asia on kuitenkin aivan päinvastoin. Hallituksen kannatusluvut ovat nousussa ja viimeisimmät galluplukemat antavat noin 40 prosentin kannatuksen. Mikä tätä selittää?

Laki ja oikeus -puolueen vaalikampanjat vuoden 2015 presidentin- ja parlamenttivaaleissa keskittyivät erityisesti sosiaalipolitiikkaan, jolla hyökättiin elitistiseksi moitittua Kansalaisfoorumi-puoluetta vastaan. Puolan talouskasvun hedelmät oli saatava kaikkien hyödyksi, eikä Puola kansainvälisesti saisi kyykistellä sen enempää Moskovan kuin Brysselin suuntaan.

Sanoma vetosi äänestäjiin. Presidentiksi nousi Lain ja oikeuden aiempi europarlamentaarikko Andrzej Duda, ja hallitus järjestäytyi Dudan vaalikampanjan menestyksellä hoitaneen Beata Szydłon johdolla.

Maan vaikutusvaltaisin poliitikko on Lain ja oikeuden puheenjohtaja, edesmenneen Lech Kaczyńskin kaksoisveli Jarosław.

Silti julkinen salaisuus on, että maan vaikutusvaltaisin poliitikko on Lain ja oikeuden puheenjohtaja, edesmenneen Lech Kaczyńskin kaksoisveli Jarosław. Hän on kuitenkin kotimaassaan ristiriitainen hahmo, joten vuoden 2015 kampanjoissa oli tärkeää uudistaa konservatiivipuolueen kasvoja. Nykyisin Kaczyńskille ominaisempaa onkin pysytellä Varsovassa kulissien takana ja antaa muiden hoitaa asioita hallituksessa, Brysselissä ja maailmalla.

Kuluneena syksynä Puolan hallitus kävi tyytyväisenä omaan puoliväliriiheensä. Vuoden 2015 vaalilupaukset on toimeenpantu onnistuneesti: 500+-lapsilisäohjelma on tuonut merkittävän tuen etenkin vähävaraisemmille sekä useamman lapsen perheille. Eläkeikä on laskettu takaisin aiemmalle tasolle, naisten 60:een ja miesten 65 ikävuoteen. Lisäksi talous on vahvassa nousussa ja työttömyysluvut ennätyksellisen alhaalla.

Erityisesti sosiaalipolitiikka on nostanut hallituksen kannatuslukuja. Sosialismin murtumisen jälkeen Puola leikkasi rajusti perhetuista sekä käytännössä lakkautti alle kouluikäisten lasten päivähoidon. Sittemmin alkanut talouskasvu ei pitkään aikaan tuonut merkittäviä muutoksia maan perhepolitiikkaan, mikä on osaltaan johtanut hälyttävän alhaiseen syntyvyyteen.

Hallituksen huomattavat korotukset lapsilisiin ovat nostaneet hallituksen kannatusta sen perinteisen äänestäjäkunnan ylitse.

Tätä taustaa vasten onkin ymmärrettävää, miksi nykyisen hallituksen huomattavat korotukset lapsilisiin ovat nostaneet hallituksen kannatusta sen perinteisen äänestäjäkunnan ylitse. Perhepolitiikkaa korostaneen pääministeri Szydłon kannatusluvut ovat olleet vankat, vaikka maan suosituimmaksi poliitikoksi onkin noussut saman puoluetaustan omaava presidentti Duda.

Opposition ahdinko

Puolan oppositio on tässä asetelmassa melko hampaaton. Suurin oppositiopuolue Kansalaisfoorumi kritisoi hallitusta ahkerasti, mutta on kyennyt tarjoamaan vain vähän vaihtoehtoja.

Oppositio on esillä kansalaisten mielenosoituksissa, mutta vahvemmin ne ovat osoitus Demokratian puolustuskomitea -nimisen kansalaisjärjestön (Komitet Obrony Demokracji, KOD) aktiivisuudesta ja kyvystä saada kansalaiset liikkeelle.

KOD:n suosio ja opposition ahdinko osoittavat, miten laajaa puolalaisten epäluottamus poliitikkoja ja poliittista järjestelmää kohtaan on. Puolan vaaleissa äänestysprosentti kipuaa vain vaivoin 50 prosentin yli. Sosialismin perintö ja toistuvat korruptioskandaalit ovat tehneet tehtävänsä.

Puolan vaaleissa äänestysprosentti kipuaa vain vaivoin 50 prosentin yli.

Hallitukseen kohdistuva kritiikki ei sada oppositiopuolueiden laariin, vaan oppositiopuolueiden kannatusluvut jatkavat laskuaan. Puolan sisältä katsottuna kovin hyvältä ei näytä sekään, että oppositiopoliitikot näyttävät lokaavan Puolan kansainvälistä mainetta tahallisesti, kun he vetoavat Euroopan unioniin kotimaan hallitusta vastaan.

Syksyinen saippuaooppera

Syksyn aikana mediassa alettiin puhua hallituksen tulevasta ministerikierrätyksestä. Etenkin huhut suositun pääministeri Szydłon vaihtamisesta herättivät laajaa ihmetystä.

Alkoi syksyinen saippuaooppera, jossa uudeksi pääministeriksi alettiin ehdottaa puolustusministeri Antoni Macierewiczia, valtiovarainministeri Mateusz Morawieckia sekä itse Lain ja oikeuden johtajaa, Jarosław Kaczyńskia. Milloin kaikki vakuuttivat tukeaan istuvalle pääministerille, milloin taas eri nimiä tiputeltiin median maisteltaviksi. Oppositio syytti, että ministerikierrätystä koskevat spekulaatiot peittivät alleen muut tärkeät puheenaiheet, kuten hallituksen suunnitelmat vaalilain uudistamisesta.

Milloin kaikki vakuuttivat tukeaan istuvalle pääministerille, milloin taas eri nimiä tiputeltiin median maisteltaviksi.

Szydło itse kielsi huhut siirtymisestä syrjään ja sanoi, ettei maan poliittinen tilanne edellyttänyt suuria muutoksia hallituksessa. Tämä ei kuitenkaan auttanut, kun mediaan vuosi tietoja, ettei pääministerin kalenteria oltu suunniteltu marraskuuta pidemmälle. Kulisseista osattiin myös kertoa, että Kaczyński oli tympääntynyt Szydłon hitaaseen päätöksentekokykyyn ja jahkailevaan tapaan tehdä politiikkaa. Ilmeisesti Szydło ei siis seurannut tarpeeksi nopeasti oppi-isänsä ohjeita.

Joulukuun 7. päivänä Puolan parlamentissa äänestettiin hallituksen luottamuksesta. Aloitteen epäluottamusäänestyksestä oli tehnyt oppositiopuolue Kansalaisfoorumi. Äänestyksen syynä olivat Puolan itsenäisyyspäivän 11.11. juhlien yhteydessä esiintyneet äärioikeiston marssit sekä hallituksen kyvyttömyys tuomita jyrkästi äärioikeiston toiminta ja tehdä pesäeroa ääriliikkeiden edustamaan kansallismielisyyteen.

On täysin selvää, ettei opposition edustajien määrä riitä kaatamaan nykyistä hallitusta. Pääministeri Szydło voittikin epäluottamusäänestyksen, ja totuttuun tapaan herrasmiehenä esiintyvä Kaczyński oli valmiina onnittelemaan ”upeaa pääministeriään” kukkakimpun kanssa.

Samaan aikaan oli kuitenkin julkistettu, että hallituspuolue kokoontuisi päivän aikana päättämään uuden pääministerin nimestä. Szydło ei voittaisi kahdesti päivässä.

Pankkiirista ministeriksi

Illalla Szydło jätti eroanomuksensa ja hallituspuolue ehdotti uudeksi pääministeriksi valtiovarainministeri Morawieckia. Hänen nimensä oli viime aikoina nostettu todennäköisimmäksi Szydłon seuraajaksi, mutta silti hänen valintansa on jonkinlainen yllätys.

Monessa suhteessa Morawiecki on hyvin epätodennäköinen Lain ja oikeuden edustaja: hän on opiskellut laajalti taloustieteitä Puolassa, Saksassa, Sveitsissä ja Yhdysvalloissa. Hän on toiminut menestyneenä pankkiirina ja liikemiehenä. Ennen omaa poliittista uraansa hän otti osaa neuvotteluihin Puolan EU-jäsenyysehdoista ja toimi aiemman pääministeri Tuskin taloudellisena neuvonantajana.

Vuonna 2015 Morawiecki kutsuttiin Laki ja oikeus -puolueen ulkopuolelta hallituksen kehitysministeriksi, ja pian hänet ylennettiin valtiovarainministeriksi. Mikä yhdistää pankkiiri Morawieckia ja Jarosław Kaczyńskia?

Mikä yhdistää pankkiiri Morawieckia ja Jarosław Kaczyńskia?

Yksi vastaus on miesten maailmankuvassa, jota on hallinnut vankka kommunismin vastaisuus. Kuten moni Puolan nykypoliitikko, Morawiecki ja Kaczyński ovat kasvaneet 1980-luvulta tunnetun Solidaarisuus-liikkeen riveissä. Morawieckin isä Kornel Morawiecki perusti 1982 Taistelevan Solidaarisuuden (Solidarność Walcząca). Sen mukana myös poika Mateusz osallistui kommunismin vastaiseen toimintaan.

Tämä taistelu ei ole jäänyt vain Puolan menneisyyteen, vaan vielä nykypolitiikassa on tyypillistä tuomita omat poliittiset vastustajat kommunistien kätyreiksi ja siten herättää epäluuloa kansalaisissa. Samoin Puolan vallitsevaa oikeusjärjestelmää on hallituksen piirissä haukuttu sosialismin kaudelta peräisin olevan eliitin hallitsemaksi, korruptoituneeksi, tehottomaksi ja kipeästi uudistusta tarvitsevaksi.

Talouspolitiikka ei kuulu Kaczyńskin omiin vahvuusalueisiin, ja hänen kerrotaan olevan hyvin vaikuttunut Morawieckin taloudellisista näkemyksistä ja uudistusehdotuksista. 49-vuotias Morawiecki onkin hämmästyttänyt monet sillä, miten nopeasti hän on liikkunut puolueen keskiöön. Joidenkin mielestä miehen nousu Kaczyńskin aisapariksi onkin ollut liian nopeaa, kun moni muu puolueaktiivi on joutunut samalla syrjään.

Morawieckin ja Kaczyńskin Puola?

Szydłon syrjäyttämistä perustellaan julkisesti sillä, että nyt on aika siirtää hallituksen painopiste sosiaalipolitiikasta talouteen. Lisäksi monimutkainen kansainvälinen tilanne sekä edessä oleva vaalivuosien suma edellyttivät hallitukselle ”vahvaa johtajaa”.

Ensi vuonna on edessä aluevaalit, 2019 uudet parlamenttivaalit ja 2020 presidentinvaalit. Morawieckin valinta osoittaa Kaczyńskilta suurta itsevarmuutta tai riskinottoa: Morawiecki ei ole koskaan ollut ehdolla yksissäkään demokraattisissa vaaleissa, joten hänen vaalikuntonsa jää nähtäväksi.

Morawiecki ei ole koskaan ollut ehdolla yksissäkään demokraattisissa vaaleissa.

Szydłon maine on kansainvälisesti huono, mikä johtuu erityisesti Puolan asemoinnista EU:n sisällä. Tässä pääministeri on kuitenkin seurannut puolueensa johdon linjaa ja saanut siitä vastineeksi kukkakimppuja.

Pääministerin vaihtamisen syyt ovatkin edelleen epäselvät. On mahdollista, että Kaczyński valmistelee jo itselleen seuraajaa puoluejohdossa ja katsoo, ettei ainakaan Szydłosta tähän rooliin ole.

Viimeisen kahden vuoden aikana on näyttänyt, ettei Laki ja oikeus kuuntele siihen kohdistuvaa kritiikkiä vaan porskuttaa eteenpäin oman ohjelmansa mukaisesti. Pääministerin vaihdoksen on kuitenkin arveltu tarkoittavan sitä, että puolue pyrkisi jatkossa edistämään parempia suhteita muihin EU-maihin. Tämä pyrkimys on todennäköistä etenkin, jos myös ulkoministeri Witold Waszczykowski menee ministerikierrätyksessä vaihtoon.

Kaczyński tavoittelee kuitenkin edelleen oikeuslaitoksen ja vaalijärjestelmän uudistuksia, Puolan nostamista alueelliseksi johtajaksi itäisessä Keski-Euroopassa ja maan perustuslain uudistamista. Oppositio ja EU pelkäävät, mihin suuntaan tämä ohjelma Puolaa vie.

Nähtäväksi jää, millaiseksi Morawieckin ja Kaczyńskin yhteistyö kehittyy ja aiheuttaako tämä yllättävä kumppanuus puolueessa sisäisiä ristiriitoja. Tämän välttämiseksi hallituspuolueesta on vakuuteltu sisäistä yhtenäisyyttä ja sitä, että oman puolueen piirissä suosittu Szydło jatkaa mukana hallituksessa. Hänen tarkempi roolinsa on kuitenkin vielä auki. Se on varmaa, että yllätyksiä Puolan politiikasta ei puutu.

Kirjoitus kuuluu Euroopan keskellä, Euroopan reunalla -sarjaan.

FT Miia Ijäs on historiantutkija Tampereen yliopistossa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*