Rajan turvallisuus on koettua ja elettyä turvallisuutta. Kuinka sitä on koettu Suomen rajakaupungeissa, kun syksyllä 2015 maahan saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä kasvoi?
Valtioiden rajoihin liittyviä turvallisuuskysymyksiä on perinteisesti lähestytty ulkopoliittisen turvallisuuden näkökulmasta – nähdäänhän rajat valtion territoriaalisen suvereniteetin keskeisenä materiaalisena ilmentymänä. Tämä päivänä rajoihin liittyvää turvallisuutta lähestytään kuitenkin moniulotteisemmin tilassa ja ajassa.
Suomen laissa rajoihin ja turvallisuuteen liittyviä ilmiöitä tarkastellaan rajaturvallisuuden ylläpitämisen näkökulmasta.
Rajaturvallisuus on viranomaistahojen käyttämä termi. Sen kautta kuvataan tilannetta rajalla sekä tilanteeseen vaikuttavia mahdollisia kehityspolkuja valtion rajojen sisällä ja ulkopuolella.
Rajaturvallisuutta ei ymmärretä ainoastaan kansallisena kysymyksenä, vaan sitä arvioidaan suhteessa laajempaan kansainväliseen ja geopoliittiseen kehitykseen.
Kuten Rajavartiolaitoksen tutkimuspäällikkö Sari Lindblom tuo esille, ulkoisten ja sisäisten uhkien yhteen kietoutuminen ymmärretään tämän päivän keskeisenä turvallisuusympäristöä kuvaavana ilmiönä. Se, mitä tapahtuu maailmalla, vaikuttaa usein lähes samanaikaisesti myös Suomessa.
Rajaturvallisuutta ei siis ymmärretä ainoastaan kansallisena kysymyksenä, vaan sitä arvioidaan suhteessa laajempaan kansainväliseen ja geopoliittiseen kehitykseen.
Virallisen määritelmän mukainen rajaturvallisuus on kuitenkin vain osa rajoihin ja turvallisuuteen liittyvää ilmiökenttää ja merkityksiä.
Kirjoituksemme tarkastelun keskiössä ei ole niinkään rajaturvallisuus vaan rajan turvallisuus, kokemukset ja käsitykset rajasta koetun ja eletyn turvallisuuden näkökulmasta. Näkökulmassa tarkastelun painopiste on paikallistason ja arjen kokemuksissa ja kertomuksissa. Siellä muodostuvat kokemukset ja kertomukset rajoista eivät kuitenkaan ole irrallaan laajemmista kansallista ja ylikansallisista rajan keskusteluista vaan muodostuvat suhteessa näihin.
Paikallisen ja ylipaikallisen yhteen kietoutuminen onkin näkyvillä niissä tavoissa, joilla rajan turvallisuutta rakennetaan, koetaan ja eletään sosiaalisesti.
Kirjoituksen tavoitteena on moniulotteistaa rajoista ja turvallisuudesta käytävää keskustelua, sillä yleensä kysymystä Suomen rajoista ja turvallisuudesta lähestytään valtiokeskeisestä näkökulmasta. Suomi ja suomalaiset eivät kuitenkaan ole alueelliselta identiteetiltään yhtenäinen kokonaisuus.
Yleensä kysymystä Suomen rajoista ja turvallisuudesta lähestytään valtiokeskeisestä näkökulmasta.
Näin myös rajan turvallisuuden kokeminen on suhteellista ja määrittyy suhteessa koettuihin ja elettyihin toisiin paikkoihin ja omaan jokapäiväiseen elämismaailmaan. Internetin aikakaudellakin asuinpaikka ja alueellinen tietoisuus vaikuttavat yhä suurelta osin koettuun rajan turvallisuuteen.
Tarkastelemme rajan turvallisuutta vuoden 2015 Suomen rajojen ylittämisen ja turvapaikanhakijoiden saapumisen kontekstissa Torniossa, Lappeenrannassa ja Imatralla. Rajakaupungit ovat mielenkiintoisia tutkimuskohteina, sillä ne muodostavat keskeisiä maahanmuuton läpikulkutiloja.
Tutkimus ja aineistonkeruu on toteutettu osana Globaalin turvallisuuden monikerroksiset rajat -tutkimushanketta.
Turvapaikanhakijoiden saapuminen ja koettu rajan turvallisuuden muutos
Suomeen saapui vuonna 2015 tilastojen mukaan 32 476 turvapaikanhakijaa. Suuri osa Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista matkasi Ruotsin ja Haaparannan rajanylityspaikan kautta Tornioon. Tilanne nähtiin Ruotsin ja Suomen rajalla poikkeuksellisena.
Suomen valtio vastasi tilanteeseen niin sanotulla tehostetulla rajavalvonnalla. Turvapaikanhakijoiden rekisteröintiä toteuttamaan siirtyi muista toimipaikoista turvallisuusviranomaisia, poliiseja, rajavartijoita ja varusmiehiä. Turvallisuusnäkökulma nousi hallitsevaksi tavaksi jäsentää rajan kautta tapahtuvaa epäsäännöllistä maahantuloa.
Paikallisten asukkaiden näkökulmasta ”maailman rauhallisin raja” ja Tornio kaupunkiympäristönä alkoivat näyttäytyä hyvin erilaisina tiloina, kun turvapaikanhakijoita saapui. Tilanne koettiin hämmentäväksi ja sekavaksi ennen järjestelykeskuksen perustamista. Turvapaikanhakijoiden tilanne näyttäytyi monelle paikalliselle asukkaalle epäinhimillisenä.
Valtiovallan toimenpiteet ja tehostettu rajavalvonta nähtiin toimivina ratkaisuina huolimatta siitä, että tarkastusten kohteeksi joutuivat myös rajan jopa päivittäin ylittävät paikalliset asukkaat.
Kysymys turvallisuudesta nousi esille monessa yhteydessä. Torniossa valtiovallan toimenpiteet ja tehostettu rajavalvonta nähtiin toimivina ratkaisuina huolimatta siitä, että tarkastusten kohteeksi joutuivat myös rajan jopa päivittäin ylittävät paikalliset asukkaat.
Tutkimusaineistosta käy ilmi, kuinka siirtolaisen ja turvapaikanhakijoiden saapuminen kiristi väliaikaisesti Suomen ja Ruotsin naapuruussuhteita. Poikkeustilan aikaiset muutokset naapurimaiden politiikassa ja mediatilassa heijastuvat jossain määrin myös rajakaupungin yhteisöjen suhteisiin ja arjen kanssakäymiseen. Rajan turvallisuuteen liittyvät merkitykset muodostuvat paikallistason kokemusten ja ylikansallisten puhetapojen ja keskustelujen kautta.
Yhteistyö rajan turvallisuutena
Kansalaiset ja eri toimijaryhmät reagoivat turvallisuuden ja turvallisuuden tunteen säilyttämiseksi muuttuvassa tilanteessa erilaisin tavoin.
Mediassa ja erityisesti sosiaalisessa mediassa tapahtumien eräänlainen hallitsemattomuus ja uhkaavuus nousivat korostetusti esille. Irakista, Afganistanista, Somaliasta ja Syyriasta Suomeen saapuvat turvapaikanhakijat esitettiin kansallista turvallisuutta, talouden kehitystä ja länsimaista kulttuuria uhkaavana joukkona.
Paikallisten toimijoiden haastatteluissa yleisten uhkakuvien rinnalla korostuivat turvallisuutta tuottavat arjen toiminnot ja yhteistyö eri toimijoiden välillä niin kotimaassa kuin rajan yli. Kansallisesti ja ylikansallisesti muodostetut yhteistyöverkostot edesauttoivat hallinnan ja turvallisuuden tunteen säilymistä.
Haastatteluiden perusteella osallistuminen vastaanoton järjestelyihin ja avustustyöhön lisäsivät hallinnan ja turvallisuuden tunnetta. Toimijuuden kokemus ja tietyn institutionaalisen ympäristön puitteissa tapahtuvat kohtaamiset turvapaikanhakijoiden kanssa lisäsivät turvallisuuden tunteen pysyvyyttä.
Tornion rajanylityspaikalla tärkeäksi nousi yhteistyö ja tiedonvälitys Suomen ja Ruotsin viranomaisten ja kolmannen sektorin toimijoiden välillä. Rajayhteistyön pitkä perinne ja luottamus Suomen ja Ruotsin toimijoiden välillä muodostui ratkaisevaksi turvapaikanhakijoiden saapumisen ennakoinnin ja käytännön järjestelyjen näkökulmasta.
Haastattelujen perusteella turvapaikanhakijoiden avustamistyössä mukana olleiden kolmannen sektorin työntekijöiden turvallisuuden tunnetta ei niinkään heikentänyt turvapaikanhakijoiden suuri määrä. Enemmän siihen vaikuttivat turvapaikanhakijoita ja vastaanottotyötä vastustaneet paikalliset asukkaat ja mielenosoittajat.
Turvallisuuden tunteen heikentyminen liittyi suurelta osin toisten suomalaisten avustajiin kohdistamiin negatiivisiin tunteisiin ja palautteeseen. Yhteistyön ja osallistumisen ulkopuolelle jäämisen kautta syntyvä ja koettu turvattomuus heijastui monella tavalla yhteiskunnallisiin suhteisiin.
Rajan turvallisuuden merkityksen muodostuminen suhteessa yhteiskunnalliseen kokonaisturvallisuuteen onkin paljon moniulotteisempi kysymys kuin virallisen määritelmän mukainen rajaturvallisuus.
Raja-alueen turvallisuus ja media
Medialla ja sosiaalisella medialla on suuri merkitys siinä, kuinka turvapaikanhakijoihin liitetyt mielikuvat muodostuvat. Median välittämät, usein sangen ristiriitaiset mielikuvat ovat olleet merkittävässä roolissa nationalistisen, sosiaalisia vastakkainasetteluja ruokkivan affektiivisen ilmapiirin muodostumisessa Suomessa.
Mediatutkijat kutsuvat nykytilannetta mediamoneudeksi – saavutettavissa on kasvava määrä erilaisia viestejä ja mediatuotteita. Ihmiset voivat kokea tilanteessa infoähkyä. Kriittisen medialukutaidon merkitys korostuu.
Media-analyysi Imatralla ja sen lähikunnissa ilmestyvästä Imatralainen-ilmaisjakelulehdestä osoitti, että rajaturvallisuudelle annettiin keskeinen rooli myös kaakkoisrajalla. Ilmaisjakelulehtenä se on helposti saatavissa, vaikka lehden postiluukustaan saavat eivät kaikki välttämättä sitä luekaan. Lehti on moniääninen, ja syksyllä 2015 se pyrki antamaan tilaa kriittisille maahanmuuttopolitiikkaa käsitteleville puheenvuoroille, joille muut mediat eivät sen mukaan antaneet tarpeeksi tilaa.
Mediassa ja erityisesti sosiaalisessa mediassa tapahtumien eräänlainen hallitsemattomuus ja uhkaavuus nousivat korostetusti esille
Imatralainen raportoi Rajavartiolaitoksen toiminnasta viikoittain pohjautuen Rajavartiolaitoksen tiedotteisiin. Lyhyet uutiset sisälsivät tietoja takavarikoiduista kielletyistä esineistä tai laittomista maahantuloista. Kunnioitus Rajavartiolaitoksen toimintaa kohtaan näkyi laajemminkin lehden uutisoinnissa.
Lisäksi lehdessä seurattiin viikoittain rajaliikennettä. Rajaliikenneraportit kuvasivat pitkään jatkunutta turistiliikenteen laskusuuntaa ja loivat näin osaltaan epävarmaa ilmapiiriä.
Rajaturvallisuuden lisäksi rajan turvallisuudella oli Imatralaisessa keskeinen rooli. Raja ei kuitenkaan ole ainoa paikallista uhkamaisemaa jäsentävä tekijä. Uhkamaisemalla tarkoitetaan tässä uhkaaviksi asioiksi ja ilmiöiksi nimitettyjen tai koettujen tai jo toteutuneiden uhkien muodostamaa tilallista kertomusta mediassa, ihmisten puheessa ja heidän arkiympäristön kokemuksissaan.
Imatralaisessa käsitellyt yksilöitä, yhteisöä tai yhteiskuntaa jollakin tavalla uhkaavat asiat ovat moninaisia: kotiväkivalta, koulukiusaaminen, liikenneturvallisuus, rajan resurssit, sairaudet, sisäilmaongelmaiset rakennukset, massa-ampuminen joulukuussa 2016, netin vihapuhe, palvelujen digitalisaatio, hyvinvointivaltion tila, maailmantalouden suhdanteet, ilmastonmuutos ja niin edelleen. Laajamittaisesta maahantulosta rakennetaan Imatralaisessa ylimääräistä uhkaa jo hankalaksi koetussa tilanteessa.
Uhkia voidaan nähdä kaikkialla, mutta niiden rakentavalla käsittelyllä voidaan luoda uskoa tulevaisuuteen ja estää paikallisen arjen ja maailman näyttäytyminen pääsääntöisesti vaarallisina ja pelottavina paikkoina.
Medialla on suuri rooli erilaisten ilmiöiden taustoittamisessa ja mittasuhteellistamisessa ja pelon tai luottamuksen ilmapiirin luomisessa. Pelkokaan ei välttämättä liity suoraan kokemiseen vaan siihen, miten uhkia kuvataan tai käsitellään, sekä miten lukijaa houkutellaan otsikkoa pidemmälle.
Massa ihmisryhmien rajaamisen tapana
Massa-sanaa käytetään usein rajaamisen välineenä ”toisista”, mutta ”mekin”, esimerkiksi sanomalehteä lukiessamme, olemme osa erilaisia massoja tai suurta yleisöä. Turistimassoille tai siirtolaismassoille on yhteistä ihmisten niputtaminen jonkin roolin tai statuksen avulla. Ihmisryhmien massoittaminen voi epäinhimillistää yksilöä tai vaikuttaa mahdollisuuksiin saada turvapaikka.
Jokaisella yksilöllä on kuitenkin useita, usein samanaikaisia rooleja ja statuksia. Huomiota tuleekin kiinnittää siihen, kuka tai mikä taho puhuu massasta, mikä on hänen tai sen suhde massaan, miten puhutaan ja mikä on massaan määriteltyjen ihmisten asema keskustelussa tai käytännössä.
Imatralaisessa niin sanottua pakolaiskriisiä rakennettiin massoittamalla useilla eri tavoilla vuosina 2015–2017. Eurooppaan saapuvia siirtolaisia kuvattiin seuraavasti:
”Pakolaismassojen meno Euroopassa alkaa muistuttaa päivä päivältä enemmän Lähi-Idän katuja: pommit paukkuvat ja väkijoukko huutaa sekä tungeksii… Keskustelun torppaaminen ei enää kauaa onnistu, sillä valtaväestö nousee barrikadeille, kun Kirkkonummen kaltaisia vastaanottokeskuksia alkaa pakolaistulvan sanelemana aueta omaan naapurustoon.”
Esimerkki kuvaa hyvin sitä, kuinka massoittamisen ja luonnonvoimaretoriikan kautta tuotetaan ja korostetaan uhkaa sen sijaan, että tilanteen monimutkaisia taustoja selvitettäisiin. Kuvatun kaltaisen massoittamisen ongelmana on, että siirtolaiset tulevat kuvatuksi kaoottisena uhkaavana kokonaisuutena ja vastaanottajat lähes passiivisina uhreina.
Esimerkissä ”valtaväestökin” saa aktiivisen roolin vain vastaiskun kaltaisen ilmaisun kautta, mikä epäinhimillistää myös heitä. Suomalaisten taloudellinen turvallisuus liitetään kirjoituksissa osaksi huolta massan taakan vaikutuksista.
Lehden näkökulma ei kuitenkaan ole staattinen vaan laajentuu myöhemmissä numeroissa. Kirjoituksista löytyy esimerkkejä siitä, kuinka massan idea voi toimia myös ihmisiä yhdistävänä: ”Vaikka luottamus kanssaihmisiin välillä horjuu, meidän kannattaa silti luottaa toisiimme vastaisuudessakin. Valtaosa ihmisistä on aina ollut ja on edelleenkin luottamuksen arvoisia.” Näkökulma korostaa yksilöiden päivittäistä elämää osana suurempia, tuntemattomiakin ihmisjoukkoja.
Lehdessä aletaan korostaa paikallisen yhteisön roolia rasismin ja väkivallan kitkemisessä sekä turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa. Lisäksi lehdessä julkaistaan useita juttuja paikallisten ja vastaanottokeskuksessa asuvien turvapaikanhakijoiden välisistä tapahtumista. Näissä tuodaan esille ihmisiä mielikuvien takana.
Massa on usein meidän peilimme. Lehtikirjoitusten tarkastelu osoittaa, että usein massaan projisoidaan sellaisia ominaisuuksia ja asioita, joita omassa yhteiskunnassamme kipuilemme.
Esimerkiksi suomalaisessa yhteiskunnassa hoiva ja huoli on usein jätetty yhteiskunnan vastuulle, kun spontaania ihmistenvälistä apua ja huolenpitoa tarvittaisiin paljon enemmän. Poikkeuksellisen suuri maahantulo aktivoi laajoja ihmisjoukkoja auttamaan ja synnytti uudenlaista kansallista ja alueellista toimijuutta. Paikallismediassa voitaisiinkin vielä enemmän käsitellä, miten jokainen voisi osallistua ja omalla toiminnallaan vaikuttaa asuinpaikkakuntansa luottamuksen ja turvallisuuden ilmapiirin rakentamiseen.
Rajan turvallisuutta – kaikille
Globalisaatio ja siirtolaisuus ovat tuoneet paineita määritellä uudestaan kansalaisuutta ja kansallisia identiteettikertomuksia, mikä heijastuu myös rajan turvallisuuden kertomuksissa ja kokemuksissa. Kansallinen identiteettikertomus on keskeisessä osassa yhtenäisyyden rakentumista mutta sisältää usein myös rajaamista ja ulossulkemista.
Merkittävien yhteiskunnallisten muutosten aikana on tärkeä kiinnittää huomiota siihen, millaisia kertomuksia kansalaisuudesta ja kuulumisesta luodaan ja ovatko jotkut identiteetit hiljennettyjä tai poissuljettuja.
Millä tavalla kansallinen kertomus voisi ihmisryhmille tärkeiden kulttuuristen arvojen ja oikeudenmukaisuuskäsitysten rinnalla huomioida myös moninaisuuden ja muutoksen?
Yksi rajan turvallisuuden moninaisuudesta nouseva kysymys onkin, millä tavalla kansallinen kertomus voisi ihmisryhmille tärkeiden kulttuuristen arvojen ja oikeudenmukaisuuskäsitysten rinnalla huomioida myös moninaisuuden ja muutoksen. Haluamme myös kiinnittää huomioita siihen, että rajan turvallisuus näyttäytyy usein erilaisena eri alueilla ja eri ihmisryhmien näkökulmasta.
Rajan turvallisuuden poikkeustilat haastavat olemassa olevia yhteiskunnallisia ja ylirajaisia suhteita. Toisaalta ne mahdollistavat uuden oppimisen sekä uudenlaisten toimintatapojen ja luottamuksen rakentumisen.
Huomioimalla ja tuomalla yhteen eri ryhmien näkemyksiä ja kertomuksia rajojen turvallisuudesta ja paikkaan kuulumisesta on mahdollista rakentaa moniäänisempää ja eheyttävää identiteettikertomusta yhteisöllisyyden pohjaksi – ja näin vähentää turvattomuuden kokemuksen muodostumisen kannalta merkittävää ulkopuolisuuden tunnetta.
Hädän kuulemista, avun antamista ja yhteisten, usein ristiriitaisten kipukohtien käsittelyä voisi lisätä yhteiskunnassamme ja eri medioissa. Olisi tärkeää, ettei ihmisen arvo määrity julkisessa puheessa pelkästään taloudellisen toimeliaisuuden tai turvallisuuspuheen kautta. Sen sijaan tulisi pohtia, miten jokainen voisi tunnistaa itsensä yhteisistä tarinoista ja olla aktiivinen osa yhteiskuntaa.
FT, dosentti Eeva-Kaisa Prokkola on yliopistotutkija maantieteen tutkimusyksikössä Oulun yliopistossa. FT Vilhelmiina Vainikka on tutkijatohtori maantieteen tutkimusyksikössä Oulun yliopistossa.
Kirjoitus on osa Katse rajaan ja yli rajojen -sarjaa.
