Entinen presidentti nousee valtaan pääministerinä Sri Lankassa, jossa vajaa vuosikymmen sisällissodan päättymisen jälkeen suhteet eri uskontokuntien välillä ovat kiristymässä.
Intian valtameren saarivaltiosta on kuulunut huolestuttavia uutisia. Maan presidentti Maithripala Sirisena erotti perjantaina 26.10. pääministeri Ranil Wickremesinghen. Wickeremesinghen paikallle nimitettiin kiistanalainen entinen presidentti Mahinda Rajapaksa.
Rajapaksa oli maan presidenttinä lähes kolmikymmenvuotisen sisällissodan päättyessä vuonna 2009. Vuodesta 1983 käyty sota singaleesi-enemmistön ja tamilisissien LTTE-järjestön välillä vaati arvioilta yli 100 000 ihmisen hengen ja aiheutti jopa 800 000 ihmisen pakenemisen kotoaan.
Sota päättyi Rajapaksan johtamien joukkojen erittäin väkivaltaiseen väliintuloon maan itäosissa keväällä 2009. Arviolta jopa 20 000 ihmistä sai surmansa sodan viimeisinä päivinä Vannin alueella, jonne oli paennut yli 300 000 siviiliä.
Monikulttuurinen Sri Lanka
Sri Lanka on monikulttuurinen, reilun 21 miljoonan asukkaan valtio Intian eteläpuolella. Maan valtaväestö on singaleeseja (74,9%) ja suurin vähemmistö tamileja (11,1%). Uskonnoista Sri Lankassa ovat edustettuna kaikki maailman valtauskonnot.
Singaleesit ovat pääosin theravada-buddhalaisia, kun taas tamilien keskuudessa enemmistönä on hindulaisuus. Näitä seuraavat islamilaisuus ja kristinusko. Kaikki maan neljä valtauskontoa ovat kuvattuna maan lipussa, jonka jokaista kulmaa koristaa kultainen bo-puun lehti.
suhteet eri uskontoryhmien välillä ovat jatkuvasti kiristyneet.
Maaliskuusta alkaen suhteet eri uskontoryhmien välillä ovat jatkuvasti kiristyneet. Rajapaksan nostaminen pääministeriksi nostaa jännitteitä entisestään.
Rajapaksan entistä hallintoa syytetään vakavista sotarikoksista tamileja vastaan sodan viimeisten kuukausien ajalta. Hän on systemaattisesti kiistänyt hallintoaan kohtaan esitetyt syytökset, ja Sri Lanka on kieltänyt ulkopuolisen kansainvälisen selvityksen tekemisen maassa.
Yhä jatkuva kahtiajako
Toimin 2016–2017 Euroopan unionin Experts4Asia-tutkijana Peradeniyan yliopistossa, maan toisen kaupungin Kandyn kupeessa. Opetin innokkaita politiikan tutkimuksen opiskelijoita, jotka opinahjossaan saavat opetusta omalla äidinkielellään joko sinhaleksi, tamiliksi tai englanniksi (joka myös on yksi maan virallisista kielistä ja erityisesti käytössä opetuskielenä maan parhaissa yliopistoissa).
Ystäväpiirini muodostui nopeasti monen eri ryhmän edustajista. Kun keskusteltiin sodasta, ihmiset vakuuttivat toinen toisensa jälkeen sodan olevan ohi ja Sri Lankan kulkevan kohti rauhaa ja rikkauksia. Koska vietin valtaosan ajastani Kandyssa, joka ei muutamaa isompaa iskua lukuun ottamatta joutunut sodan näyttämöksi, on ystävieni esittämä kuvaus luultavasti ollut aito. Sodan kauhut eivät koskettaneet heitä samalla tavalla kuin ne koskettivat muuta väestöä idässä ja pohjoisessa.
Maan yhä jatkuva jakautuminen kahtia tuli kuitenkin käsin kosketeltavan todelliseksi matkustaessani Kandyn ulkopuolella. Koko rannikko pohjoisen Jaffnasta idän Trincomaleehen todistaa karulla tavalla sitä tuhoa, jonka lähes kolme vuosikymmentä kestänyt sisällissota sai aikaiseksi.
Maan virallinen kanta on ollut olla auttamatta pohjoisen uudelleenrakentamisessa.
”Jokaisessa jaffnalaisessa talossa on yhä bunkkeri”, kertoi paikallinen tuktuk-kuljettajani. Lähellä sodan viimeistä rintamalinjaa Mullativussa, josta tuli sodan loppupäivinä tuhansien ihmisten viimeinen leposija ja YK:n arvioiden mukaan erittäin systemaattisten ihmisoikeusloukkausten ja sotarikosten näyttämö, lähes jokainen asuintalo on yhä tuhottu.
Maan virallinen kanta on ollut olla auttamatta pohjoisen uudelleenrakentamisessa. Niinpä suurin vastuu on jäänyt kansainvälisille avustusjärjestöille. Jaffnan ja Kilinochchin, joka oli tamiilitiikerien keskeinen tukikohta, välinen tie on reunustettu toinen toistaan seuraavilla armeijan rakennuksilla.
Pakotettu rauha
Jos rauha olikin vajaassa kymmenessä vuodessa palannut Kandyyn, oli voittajan rauha yhä vahvasti pakotettuna maan pohjoisosissa.
Erityisen huolestuttavaa on Sri Lankassa lähivuosina lisääntynyt ennakkoluuloisuus maan muslimiväestöä kohtaan. Maaliskuussa alkaneet väkivallanteot kohdistuivat erityisesti muslimien omistamia kauppoja vastaan. Kysyessäni eräältä muslimiystävältäni Trincossa, miten hän näkee maansa kehityksen ja tulevaisuuden, hän vastasi, että muslimina on pidettävä erityisen matalaa profiilia.
Sisällissodan syyt ovat monisyiset, ja vakavia rikkomuksia tehtiin kummallakin puolen. Sri Lanka on kunnianhimoisesti pyrkinyt karistamaan sodan haamut ja keskittynyt kehitykseen ja taloudelliseen kasvuun.
Rajapaksan nostaminen uudelleen valtaan ei kuitenkaan ole omiaan auttamaan tässä kehityksessä, vaan voi pahimmassa tapauksessa pahentaa eri kansanryhmien kokemaa epäluuloisuutta toisiaan kohtaan. Siinä missä Sri Lanka selvisi niin sisällissodasta kuin vuoden 2004 tsunamistakin (joka sekin vaati maassa yli 30 000 kuolonuhria), ovat sen kansalaiset joutumassa poliittisten valtataisteluiden vuoksi jälleen keskelle mahdollista konfliktia.
Toivottavasti Rajapaksa pyrkii tällä kertaa yhdistämään, ei hajottamaan maata.
