Liikkuvuus ja tiedontuotanto

Kuva: Brandi Redd / Unsplash
Lukuaika: 2 min. 

Liikkuvuus on myös olemisen ja tietämisen tapa. Ihmisten liikkuminen ja kiertokulku on tunnistettu välttämättömäksi osaksi arvokkaan tiedon välittämistä.

Pakkomuuttoa koskevan vallitsevan narratiivin mukaan maahanmuuttajat nähdään joko uhreina tai uhkana – etenkin nykyisen ”maahanmuuttokriisin” yhteydessä. Siitä huolimatta maahanmuutto, pakkomuutto mukaan luettuna, on monisäikeinen ilmiö, jota ei voi tiivistää meihin ja vieraisiin perustuvaan siistiin kahtiajakoon.

Päinvastoin, liikkuvuuden käsite laajassa merkityksessään muodostaa maahanmuuttajien ja pakolaisten lisäksi olemisen tavan ja viitekehyksen myös niille, jotka kulkevat pitkiä työmatkoja ja niille, jotka nimittävät itseään diginomadeiksi. Yksi kiinnostava tutkimushaara keskittyykin liikkuvuuteen olemisen ja tietämisen tapana – esimerkiksi pian julkaistava filosofi Thomas Nailin teos Being and Motion.

Ihmisten liikkuminen ja kiertokulku on tunnistettu välttämättömäksi osaksi arvokkaan tiedon välittämistä.

Liikkuvuus tietämisen tapana, eli tiedon tuottaminen liikkuvuuden kautta, ei ole uusi tutkimusala, ja ihmisten liikkuminen ja kiertokulku on tunnistettu välttämättömäksi osaksi arvokkaan tiedon välittämistä. Eräs uusi tutkimussuunta kuitenkin tarkastelee kattavammin pakolaisuuden ja pakkomuuton kokemusten pohjalta syntyneitä tietoja eli tietoja, jotka edesauttavat tätä nimenomaista liikettä.

Tutkijat liikkeessä

Yksi tapa tarkastella liikkuvuutta ja tiedontuotantoa on tutkia maanpaossa olevien akateemikoiden ja oppineiden roolia uuden tutkimustiedon tuottamisessa.

Kuten Peter Burke painottaa teoksessaan A Social History of Knowledge, tutkijoiden liikkumisella rajojen yli on ollut suunnaton vaikutus oppineisuuteen siitä lähtien, kun kreikkalaistutkijat pakenivat Bysantista Italiaan 1400-luvulla. Erityisen hyvin tämän voidaan sanoa pätevän natsi-Saksasta lähteneisiin juutalaisiin ja saksankielisiin pakolaisiin, joista moni päätyi työskentelemään amerikkalaisissa ja brittiläisissä yliopistoissa.

Osa tutkijoista ei halunnut tulla kutsutuksi maanpaossa olleiksi älyköiksi, mutta toiset tunnistivat maanpaon ja muuttoliikkeen kartuttamien kokemusten vaikutuksen akateemiseen työhönsä ja tutkimustyönsä suuntaan.

Tutkijoiden liikkumisella rajojen yli on ollut suunnaton vaikutus oppineisuuteen.

Monet heistä ymmärsivät, etteivät koskaan olisi yltäneet samaan, jos olisivat jääneet kotimaahansa. Teologi Paul Tillich kuvaili eräällä luennollaan, miten pakeneminen Yhdysvaltoihin vapautti hänet ja hänen ajatusmaailmansa nurkkakuntaisuudesta.

Liikkeessä tuotettu tieto

Pakkomuuton vaikutus tiedontuotannolle ei tietenkään rajoitu oppineiden ja älyköiden tuottamiin tietoihin. Nykypäivän digiteknologian kehityksen ansiosta myös muut maahanmuuttajat ja pakolaiset tuottavat tarkasteltavissa ja jaettavissa olevaa tietoa. Vapaaehtoisen muuttoliikkeen ja pakkomuuton kasvaessa tasaisesti syntyy uutta liikkuvuuteen liittyvää tietoa, jonka tavoitteena on edesauttaa itse ihmisten liikkumista.

Nicos Trimikliniotis, Dimitris Parsanoglou ja Vassilis Tsianos ovat tarkastelleet pitkien välimatkojen poikki digiteknologian avulla syntyvän yhteiskunnallisen elämän prosesseja.

He kutsuvat mobiileiksi yhteisresursseiksi (mobile commons) sellaisia resursseja, käytäntöjä ja tietoja, joita paikasta toiseen liikkuvat ihmiset epävirallisesti tuottavat yhteiskäyttöön muille liikkeessä oleville ihmisille. Nämä pitävät sisällään muun muassa tietoja rajanylitysreiteistä, epävirallisista talousjärjestelmistä ja selviytymiskeinoista, joita jaetaan sekä suusanallisesti että digitaalisesti.

Nämä käytännöt ja tiedot, jotka kumpuavat joko liikkumiseen, pakenemiseen tai pakkomuuttoon liittyvistä kokemuksista tai joita kootaan ja jaetaan liikkumisen itsensä edistämiseksi, haastavat poliittisten järjestelmien ja yhteiskuntien jäsenyyden liikkumattomuuteen perustuvien muotojen valta-aseman.

Ne tarjoavat vaihtoehtoista tietoa yhteiskunnista, jotka perustuvat liikkuvuuteen ja jotka Nailin sanoin auttavat meitä käsittämään liikkeen ja liikkuvuuden sekä liikkeessä olevat ihmiset perustavanlaatuisena yhteiskunnallisena voimana.

Magdalena Kmak on tutkijatohtori Eurooppalaisen oikeuden, identiteetin ja historian tutkimuksen huippuyksikössä Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa ja vähemmistötutkimuksen apulaisprofessori Åbo Akademissa.

Kirjoitus on osa Euroopan muuttuvat kertomukset -sarjaa. 

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*