Yhteiskunnallinen hallinta ja psykologinen tieto ovat kytkeytyneet yhä vahvemmin toisiinsa viimeisen vuosisadan aikana. Nykyään osuvin esimerkki tästä on erilaisten itsetarkkailuun tarkoitettujen mobiilisovellusten kasvu. Ne perustuvat usein tieteelliseen kehitystyöhön ja niiden päämääränä on auttaa yksilöä, mutta politiikan tutkimus osoittaa asian olevan ongelmallisempi.
Onnellisuuden tavoittelu on ymmärrettävää. Positiivinen psykologia ja sen tuottama onnellisuuden eetos puhuvat houkuttelevalla kielellä. Kääntöpuolena laajemmat yhteiskunnalliset ongelmat uhkaavat typistyä esimerkiksi yksilön huonoon itsetuntoon tai mielenterveysongelmiin.
Juha Sipilän puheessa Suomi voidaan pelastaa kriisistä yrittäjyydellä. Valtion rooli tämän toteuttamisessa on lähinnä yrittämisen esteiden, tässä tapauksessa normien, purkajana.
Yrittäjyyseetos siirtää kansalaisuuden käsitteen pois politiikan piiristä kohti taloutta.
Tietotyö onorganisoitu niin, että yhteiskunnasta ja työelämän käytännöistä nousevat ongelmat muuttuvat yksilöiden ongelmiksi.
Raportti jatkaa korkeakouluihin pitkään sovellettua johtamisen perinnettä.
Pääministeri Alexander Stubbin poliittinen retoriikka nojaa kyynisyyden vastustamiseen.
