Suomalaisissa yliopistoissa on yleistynyt professorien ”tenure track” -uramalli, joka korostaa tutkimuksen tekemistä. Alustavissa tutkimuksissa näyttää siltä, että mallilla saattaa olla pidemmän päälle haitallisia vaikutuksia professorikunnan monimuotoisuudelle.
Suomalaisten yliopistojen rahoitusmalli on tutkimusten mukaan yksi maailman tuloksellisuusorientoituneimmista ja ohjaa voimakkaasti rahoituksen jakautumista yliopistojen sisällä. Tutkimuksessani selvitän, millä tavalla tuloksellisuusohjaus vaikuttaa yksittäisiin tutkijoihin.
Eurooppalaisen kehityksen mukaisesti myös suomalaiset yliopistot on valjastettu osaksi kansallisen kilpailukyvyn edistämistä, mikä on muuttanut yliopistotyön luonnetta. Ylilyövällä kilpailullisuudella yliopistoissa on kuitenkin myös kääntöpuolensa.
Tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus on korkeakoulu- ja tiedepolitiikan tärkeä tavoite ja keino oikeuttaa tutkimuksen julkinen rahoitus. Vaikuttavuus on kuitenkin monimutkainen ilmiö, johon vaikuttavat sekä tutkijoiden että tutkimuksen hyödyntäjien toiminta.
Numerot ovat laskennan perusta ja etenkin talousjärjestelmässä luontainen kommunikaation tapa. Numeroita käytetään talouden lisäksi yhä enemmän kertomaan myös muista yhteiskunnan osa-alueista, kuten koulutuspolitiikasta.
Kuten Suomessa, myös Saksassa eletään sivistysyliopiston ja tuloksellisuutta korostavan yliopistomallin ristivedossa. Akateemisessa väessä yliopistopolitiikan uusi suuntaus on herättänyt närää alusta asti.
Yliopistotyötä tehdään, seurataan ja arvioidaan yhä enemmän digitaalisilla alustoilla. Koronapandemia vauhditti muutosta, mutta se kytkeytyy myös korkeakoulupolitiikan tuloksellisuutta korostavaan kehitykseen.
Kun keskustellaan yliopistojen kehittämisestä, työn merkityksellisyys ei tyypillisesti nouse agendalle. Mahdollisuuksilla työn merkityksellisyyden rakentamiseen voi kuitenkin olla ratkaiseva vaikutus siihen, miten yliopisto pystyy vastamaan sille asetettuihin yhteiskunnallisiin odotuksiin nyt ja tulevaisuudessa.
Tampereen yliopiston hallitus hyväksyi syksyllä 2020 kampuskehitysstrategian, jonka tavoitteena oli vähentää yliopiston tiloja neljänneksellä. Asia nousi julkisuuteen vasta keväällä 2021, ja opiskelijat ryhtyivät vastustamaan suunnitelmaa.
Korkeakoulupoliittiset muutokset ovat tuoneet suomalaisihin yliopistoihin julkisjohtamisesta kumpuavan managerialistisen johtamistavan sekä paineen olla taloudellisesti kilpailukykyisiä.
