Kulttuuriperinnön institutionalisoinnilla ja tuhoamisella on pitkä historia poliittisen vallankäytön ja alistamisen välineinä. Myös ilmastonmuutoksen vaikutusten ehkäisyä laiminlyövän politiikan harjoittaminen vaurioittaa kulttuuri- ja luonnonperintökohteita.
Notre Damen katedraalin palo aiheutti surua sekä lupauksen jälleenrakentamisesta. Mitä tällöin itse asiassa surraan ja mitä oikeastaan ollaan rakentamassa uudelleen?
Euroopan kulttuuriperintötunnuksen kautta EU:ssa pyritään tuottamaan ajatusta yhteisestä eurooppalaisesta kulttuuriperinnöstä. Millaiselle kulttuuriperinnölle tunnus voitaisiin myöntää vastikään tunnukseen liittyneessä Suomessa?
Lapin toisen maailmansodan aikaiset kohteet ovat vaikeaa ja kiistanalaista kulttuuriperintoä.
Ympäristöä koskevaa kulttuuriperintöä – paikallisten ihmisten kokemuksia ja ympäristöön liittyvää tietoa – tulee hyödyntää ympäristömuutosten tutkimisessa ja torjumisessa ja niihin sopeutumisessa. Perinnön huomioiminen auttaa lisäämään ympäristönsuojelua edistävien poliittisten päätösten yhteiskunnallista hyväksyntää.
Kulttuuriperintöön sidottujen arvojen eurosentrisyyden purkaminen ja dekolonisoiminen voi haastaa sen, mitä kulttuuriperintö merkitsee meille, ja tehdä näkyväksi kulttuuriperinnön poliittisuutta.
Kulttuurisessa omimisessa eli appropriaatiossa toisen kulttuurin väärin esittäminen vahvistaa ongelmallisia valta-asetelmia. Kun saamenpukukysymystä vähätellään leimaamalla se uhriutumiseksi, ei nähdä sen taustalla vaikuttavaa laajempaa historiallista ja kulttuurista taustaa.
Perinnössä on kyse siitä, miten menneisyys ohjaa ”meidät”, nykyihmiset, tulevaan.
