Kulttuuriperinnön institutionalisoinnilla ja tuhoamisella on pitkä historia poliittisen vallankäytön ja alistamisen välineinä. Myös ilmastonmuutoksen vaikutusten ehkäisyä laiminlyövän politiikan harjoittaminen vaurioittaa kulttuuri- ja luonnonperintökohteita.
Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin norminpurkuretoriikassa kulttuuriperinnön suojan sääntelyn heikennykset ja luonnon monimuotoisuuden köyhdyttäminen esitetään vapausoikeuksien turvaamisena. Trumpin presidenttikaudella Yhdysvallat on vetäytynyt YK:n koulutus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCOsta ja Pariisin ilmastosopimuksesta.
Samaan aikaan Evergladesin kansallispuiston ainutlaatuinen ekosysteemi kamppailee ilmastokriisiä, Floridan osavaltion kaupunkikehitystä ja valumavesien päästöjä vastaan. UNESCOn maailmanperintökomitea on listannut Evergladesin vaarantuneiden kohteiden luetteloon jo kahteen otteeseen vuosiksi 1993–2007 ja uudelleen vuodesta 2010 alkaen.
Lomakeskusten tieltä hävitetyt mangrovemetsät ovat vain yksi esimerkki kulutushyödykkeiksi valjastetuista tai fossiilista elämäntapaa palvelevista kulttuuri- ja luonnonperintömaisemista.
Lomakeskusten tieltä hävitetyt mangrovemetsät ovat vain yksi esimerkki kulutushyödykkeiksi valjastetuista tai fossiilista elämäntapaa palvelevista kulttuuri- ja luonnonperintömaisemista. Vuonna 2017 Trump leikkasi kahden kansallisen kulttuuriperintömonumentin pinta-alaa vapauttaakseen alueen luonnonvarat energia- ja kaivosteollisuuden käyttöön. Näistä Utahin osavaltiossa sijaitsevista kansallismonumenteista Grand Staircase-Escalainte puolitettiin ja Bears Earsin pinta-alasta lohkaistiin pois 85 prosenttia.
Valtaoikeuksien harmaalla alueella
Nimensä mukaisesti valtavaa portaikkoa ja karhun korvia muistuttavat Grand Staircase-Escalainte ja Bears Ears ovat pyhiä paikkoja useille Amerikan alkuperäiskansojen heimoille. Hiekkakivivuorien ja -kanjonien kehystämät maisemat kätkevät sisäänsä kymmeniä tuhansia alkuperäiskansojen kalliopiirroksia.
Molemmat kohteet on suojattu vuonna 1906 säädetyn kansallisen muinaismuistolain nojalla.
Yhdysvaltojen presidentit ovat tähän mennessä käyttäneet valtaoikeuttaan 158 historiallisesti tai tieteellisesti merkittävän kulttuuri- ja luonnonperintökohteen suojaamiseen. Barack Obama nimitti Bears Earsin kansalliseksi suojelukohteeksi vuonna 2016. Grand Staircase-Escalainte puolestaan on Bill Clintonin vuonna 1996 suojaama kohde.
Trumpin leikkaukset eivät ole ensimmäisiä laatuaan, mutta ne ovat laajimmat koskaan toteutetut. Yhdysvaltain presidenttien on totuttu puuttuvan edeltäjiensä nimittämien kohteiden pinta-aloihin lähinnä laajentamalla niitä. Edellisen kerran vuonna 1945 presidentti Harry S. Truman leikkasi edeltäjänsä Franklin D. Rooseveltin kansallismonumentiksi nimittämän, Kalifornian rannikolla sijaitsevan, Santa Rosan saaren pinta-alasta puolet sotilaskäyttöön.
Elinkeinonvapaus on ajanut luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ohi.
Trumpin toimeenpanemien leikkausten johdosta on nostettu useita kanteita, joiden oikeuskäsittely on vielä kesken. Muun muassa viisi alkuperäiskansojen heimoa sekä vaateyhtiö Patagonia ovat haastaneet Trumpin hallinnon oikeuteen yhdessä alueita suojelevien järjestöjen kanssa. Vuonna 1906 laadittu lakiteksti ei sanatarkasti salli, mutta ei varsinaisesti myöskään kiellä, presidentin valtaa muokata kansallismonumenttien rajoja poistamalla niistä alueita.
Trump itse on perustellut toimeenpanemiaan suojelualan leikkauksia muun muassa vallan vapauttamisella Washingtonin byrokraateilta Utahin asukkaille. Tätä voidaan kuitenkin pitää lähinnä retoriikkana: käytännössä kaivosten pystyttäminen kansallispuistoon ei kuitenkaan juuri eroa siitä samasta luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ohi arvotetusta elinkeinovapaudesta, johon perustuvat loistohotellit nyt seisovat Evergladesin ruopatulla rämealueella.
Kulttuuriperintö konfliktina
Vuoden 2020 aikana Trump on uhannut niin kulttuuriperinnön tuhoamisella kuin sen vahingoittajien viskaamisella vankilaan. Tammikuussa Trump kohahdutti twiittaamalla Yhdysvaltojen varautuneen pommittamaan Iranin kulttuuriperintökohteita.
Kulttuuriperinnön suoja, niin sodan kuin rauhankin aikana, on turvattu useissa kansainvälisissä sopimuksissa ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tapaoikeudessa. Trumpin uhkaus oli seurausta Yhdysvaltain ja Iranin kiristyneistä väleistä Yhdysvaltain surmattua ilmaiskussa Bagdadissa Iranin vallankumouskaartin kenraalin Qassim Suleimanin.
Kun rasismin vastaisissa protesteissa puolestaan on vaadittu kolonialististen patsaiden poistamista esiltä, Trump on kritisoinut patsaiden laskemista jalustaltaan kulttuuriperinnön hävittämisenä.
Vuoden 2020 aikana Trump on uhannut niin kulttuuriperinnön tuhoamisella kuin sen vahingoittajien viskaamisella vankilaan.
Kesäkuussa mielenosoittajat olivat kaataa Valkoisen talon edustalla seisovan, orjanonomistajan ja alkuperäiskansojen pakkosiirtojen toimeenpanijan, presidentti Andrew Jacksonin patsaan. Tuolloin Trump twiittasi monumenttien vahingoittamisesta ja tuhoamisesta seuraavan 10 vuotta vankeutta muun muassa veteraanimuistomerkkejä koskevan lain nojalla. Lain tarkoituksena on suojata ilkivallalta nimenomaan henkilölle tämän sotilasansioiden perusteella kunniaa tekeviä rakennuksia, patsaita ja muistolaattoja. Tulkinnallista on, voisiko lakia soveltaa myös presidentin patsaan kohdalla.
Osaltaan amerikkalaista kulttuurimaisemaa on viime vuosina muokannut Trumpin muuriprojekti. Yhdysvaltain ja Meksikon välille rakentuva raja-aita halkoo useita alkuperäiskansojen heimojen maita ja kansallista luonnonperintöä Organ Pipe Cactusin alueella, joka on myöskin kansallismonumenttina suojattu edellä mainitun muinaismuistolain nojalla.
Pääoman turvaksi aidatut maisemat
Kuluvan presidenttikautensa loppumetreillä Trump on vielä ilmoittanut poistavansa öljyn- ja kaasunporausta koskevia rajoituksia Alaskasta. Kyse on jälleen elinkeinovapauden asettamisesta niin alkuperäiskansojen kuin tulevien sukupolvien oikeuksien edelle.
Trumpin uusliberalistinen talouspolitiikka yhdistettynä konservatiivisiin arvoihin tarkastelee kulttuuriperintöä ennen kaikkea pääoman vapauden rajoittajana. Kaikkein haavoittuvimmillaan on tällöin aineeton kulttuuriperintö, joka kietoutuu erottamattomasti aineellisen kulttuuriperinnön edustamiin konkreettisiin rakennuksiin, monumentteihin ja maisemiin kulttuurisina tiloina, ilmauksina, taitoina ja tapoina.
Löyhään ympäristömoraaliin perustuva trumpilainen kulttuuriperintöpolitiikka käyttää valtaa turvaamaan konservatiivista kulttuuriperintöä ja aitaamaan kulttuurimaisemia pääoman hyväksi.
Julkinen valta, jolla on vastuu esimerkiksi alkuperäiskansojen oikeuksien turvaamisesta ja kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisesta, nauttii samanaikaisesti valtaa tuhota ja valikoida, mitkä alkuperäiskansoille ja tuleville sukupolville merkitykselliset kohteet säilytetään ja mitkä jätetään tuhoutumaan. Löyhään ympäristömoraaliin perustuva trumpilainen kulttuuriperintöpolitiikka käyttää tätä valtaa turvaamalla konservatiivista kulttuuriperintöä ja aitaamalla kulttuurimaisemia pääoman hyväksi.
Tälläkin tavoin syntyy toki uutta kulttuuriperintöä, loppuun pumpattuja öljylähteitä ja luonnon takaisin valtaamia hotellien raunioita, joita tulevat sukupolvet ehkä aikanaan kutsuvat uusliberalismin kulttuuriperinnöksi.
Joe Bidenin presidenttikaudella kulttuuriperinnön suojan on mahdollista vähintäänkin välillisesti kohentua ympäristöpolitiikan täyskäännöksen myötä. Biden on muun muassa ilmoittanut sitouttavansa Yhdysvallat takaisin Pariisin ilmastosopimuksen piiriin ja palauttavansa arktisen öljynporauksen rajoitukset. Trumpin toinen kausi puolestaan jatkaisi todennäköisesti linjalla, jossa kulttuuriperintö alistetaan yhä enemmän pääomalle ja ilmastonmuutos esiintyy uhkana lähinnä öljymarkkinoille.
Sanna Lehtinen (HM, FM) työskentelee Suomen Akatemian Strategisen tutkimusneuvoston rahoittamassa ALL-YOUTH-hankkeessa ja valmistelee julkisoikeudellista väitöskirjaansa tulevien sukupolvien kulttuuriperintöön liittyvistä oikeuksista Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa.