Maailmanjärjestys muuttuu kovaa vauhtia – mihin suuntaan kansainvälinen järjestelmä on menossa?
Liberaalin opin ja politiikan voimaa heikentävät yhteisten arvojen ja monenkeskisten instituutioiden kyvyttömyys tuottaa tasapuolisesti hyvää elämää yksilöille ja kansakunnille. Realismin uskottavuutta nakertavat voimapolitiikan epäonnistuminen ja suurvaltakilpailun epäselvyys sekä vastuusta vetäytymiseen suosittavat mallit.
Kun Kiinan ja Intian taloudet vahvistuvat, myös niiden poliittinen painoarvo globaalihallinnassa kasvaa. Ne eivät ole tekemässä kansainvälisen järjestelmän vallankumousta, mutta ne kyseenalaistavat globalisaatioon liittyneen oletuksen, että modernisaatio tarkoittaisi maailman länsimaistumista. …
Niin Trumpin ja Modin vaalivoittoja, brexitiä kuin Isiksen nousua selittää vallitseva maailmanjärjestys. Ongelman ytimessä on demokratian ja markkinatalouden ristiriitainen suhde.
Mihin suuntaan maailmanjärjestys kallistuu, jos Yhdysvallat ei Trumpin johdolla ole enää halukas kantamaan maailman johtavan valtion taakkaa?
Onko BRICSistä liittoutumana tai sen yksittäisistä valtioista, kuten Kiinasta tai Intiasta, Yhdysvaltojen haastajaksi? Ja tavoittelevatko ne edes uutta kansainvälistä järjestelmää?
Blokkien paluu on kertomus kasautumisen ja keskittymisen ikiaikaisesta voimasta kansainvälisissä suhteissa. Kumman joukkueen vilttiketjuun Suomen pitäisi kuulua?
Mielenkiinnon takana on lupaus uusien kansainvälisten merireittien mahdollisesta kiihtyvästä avautumisesta.
Maailman sosiaalifoorumi on menettänyt symbolista ulottuvuuttaan yksituumaisen uusliberalismin horjuessa.
Modin tavoitteena on palauttaa Intian hindumytologiaan perustuva historiallinen suurvalta-asema. Kilpailu Kiinan ja Pakistanin kanssa sitoo Intiaa alueellisiin kysymyksiin.
Ukrainan kriisi on synnyttänyt keskustelua vuosien 1989–91 jälkeisen maailmanjärjestyksen äkillisestä päättymisestä ja kylmän sodan odottamattomasta paluusta.
