Suomen ulkopolitiikan tutkimus ei ole globaalien ongelmien maailmassa ollut viime aikoina tutkijoiden suosiossa. Professori Vilho Harlen kirja kannustaa tutkijoita alan tutkimuksen pariin ja rohkaisee pohtimaan, millaisia haasteita Suomen ulkopolitiikka kohtaa Nato-jäsenyyden myötä.
Maailmanrauha tarvitsee järjestelmän, joka sietää erilaisuutta ja moninaisuutta yksinkertaistavan hyvä – paha vastakkainasettelun sijaan.
Kansainvälinen politiikka ei ole enää valtioiden yksinoikeus. Paikallistason toiminta on kansainvälistynyt ja kaupungeista on tullut kansainvälisen politiikan toimijoita. Niiden intressit eivät välttämättä ole yhteneviä valtion ulkopolitiikan kanssa, mikä murentaa westfalenilaista järjestelmää alhaalta päin.
Miltä 2010-luvun kansainvälinen politiikka näyttää 1960- ja 1970-luvun opiskelijaliikehdinnässä mukana olleen ja siitä akateemisen kimmokkeen saaneen idealistin silmin?
Näkökulman Kiinan maailmanpolitiikkaan tarjoaa klassinen kiinalainen tianxia-teoria, teoria Kiinan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
Kun Kiinan ja Intian taloudet vahvistuvat, myös niiden poliittinen painoarvo globaalihallinnassa kasvaa. Ne eivät ole tekemässä kansainvälisen järjestelmän vallankumousta, mutta ne kyseenalaistavat globalisaatioon liittyneen oletuksen, että modernisaatio tarkoittaisi maailman länsimaistumista. …
Niin Trumpin ja Modin vaalivoittoja, brexitiä kuin Isiksen nousua selittää vallitseva maailmanjärjestys. Ongelman ytimessä on demokratian ja markkinatalouden ristiriitainen suhde.
Mihin suuntaan maailmanjärjestys kallistuu, jos Yhdysvallat ei Trumpin johdolla ole enää halukas kantamaan maailman johtavan valtion taakkaa?
Onko BRICSistä liittoutumana tai sen yksittäisistä valtioista, kuten Kiinasta tai Intiasta, Yhdysvaltojen haastajaksi? Ja tavoittelevatko ne edes uutta kansainvälistä järjestelmää?
Muuttuvassa maailmanjärjestyksessä kansainvälinen yhteisö on jakautumassa kahteen blokkiin: nouseviin ja laskeviin valtioihin.
