Modin Intia muuttuvassa maailmanjärjestyksessä

Saara Särmä: Modin Intia (2014)
Lukuaika: 4 min. 

Narenda Modin tavoitteena on palauttaa Intian hindumytologiaan perustuva historiallinen suurvalta-asema, mutta kilpailu Kiinan ja Pakistanin kanssa sitoo Intiaa edelleen alueellisiin kysymyksiin haastaen sen globaalipoliittisia päämääriä. Samalla intialaisen hindumytologian politisoitumisen sekä sivilisaation juurien tuntemisen merkitys Intian kansainvälisten suhteiden suunnan ymmärtämiseksi on korostumassa.

Kevään 2014 vaaleissa hindunationalistisena puolueena tunnettu BJP palasi Narenda Modin johdolla valtaan Delhissä kymmenen vuoden jälkeen. Intian talouskasvun taantuessa Modin hallintoon kohdistuu monenlaisia odotuksia. Vaaleissa Modi lupasi viedä Intian uuteen kasvuun, mihin kytkeytyy myös kysymys Intian ulko- ja turvallisuuspolitiikan mahdollisesta muutoksesta. Kysymys on lähinnä siitä, tapahtuuko Intian ulkopolitiikassa selkeä irtiotto kongressipuolueen nehrulaisesta sitoutumattomuuteen kytkeytyneestä ja varovaisesta ulkopoliittisesta linjasta.

Puolueista riippumatta Intian itsenäistymisestä lähtien kantavana ajatuksena on ollut se, että Intia on oleva suurvalta, jonka tulee ottaa itselleen kuuluva paikka muiden suurvaltojen joukossa. Erimielisyys johtavien puolueiden välillä on liittynyt vain siihen, miten tuo suurvalta-asema saavutetaan ja millainen suurvalta Intian tulisi olla. Nehrulaisessa sitoutumattomuuspolitiikassa suurvalta-asema kytkeytyi moraaliin ja kolmannen maailman johtajuuteen. BJP tuskin tyytyy yhtä nöyrään politiikkaan. Itse asiassa BJP irtautui jo edellisellä hallituskaudellaan nehrulaisesta ulkopolitiikasta.

Historiallisen suurvaltakäsityksen  perintö

Ajatus Intiasta suurvaltana välittyy jo valtakunnan lipusta, jonka keskellä oleva ympyrä symbolisoi Dharman tai Ashokan Dhamman pyörää [1]. Symbolissa ei kuitenkaan ole kysymys vain filosofiasta vaan pikemminkin politiikasta, sillä pyörä viittaa suoraan Ashokaan ja Mauryan imperiumiin (322 – 185 eaa.). Laajan Etelä-Aasian ensimmäistä kertaa yhdeksi valtakunnaksi yhdistänyt imperiumi oli voimakkaimmillaan – sen vaikutusvalta ulottui Välimereltä Kaakkois-Aasiaan – juuri Ashokan hallitessa.

Imperiumin rakentaminen ja hallinta perustuivat pitkälle Intian oman klassikon, Kautilyan (370 – 283 eaa.) teorioille politiikasta, taloudesta ja hallinnosta. Pitääkseen koossa laajan valtakunnan Ashoka kehitti oman yhteiskuntafilosofian, joka rakentui pluralismille, sekularismille ja sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle. Tosin hänen valtakaudellaan buddhalaisuudesta tuli joksikin aikaa Intian valtauskonto.

Vaikka pääministeri Modin ja BJP:n tavoitteena on saavuttaa suurvalta-asema, niin se tuskin nojaa Mauryan imperiumiin ja Ashokan perintöön. Pikemminkin on oletettavissa että Intian suuruuden historiallisena referenssinä tulee olemaan Veda-mytologiasta löydettävät hinduhallitsijat ja sankarit tai sellaiset hinduhallitsijat kuten HemChandra Vikramaditya, joka Pohjois-Intiassa taisteli muslimihallintoa vastaan 1550-luvulla. Intian ulkopolitiikan ymmärtämisessä historiallisilla referensseillä on merkittävä asema. Toisaalta Intian ulkopolitiikkaa määrittävät pitkälle maan sisäiset ongelmat.

Vaalikampanjassaan ulkopolitiikkaa enemmän Modi puhui juuri sellaisten sisäpoliittisten ongelmien hoitamisesta, jotka muodostavat merkittäviä esteitä maan suurvalta-asemalle. Niitä olivat muun muassa köyhyys, maan kehno infrastruktuuri ja lukutaidottomuus – huolimatta maan korkeasta koulutuksen tasosta. Näiden ongelmien hoitaminen näyttäisi ainakin yhtäältä määrittävän Modin ulkopolitiikan liikkeellelähtöä. Toisaalta Intian globaalipolitiikan esteenä ovat olleet erilaiset alueelliset ongelmat, jotka ovat sitoneet Intiaa Etelä-Aasiaan suurvaltapolitiikan sijaan.

Modin valtiovierailut ulkopoliittisina viesteinä

Pääministeri Modin ensimmäisiä valtiovierailuja voidaan pitää jonkinlaisina signaaleina hänen ulkopolitiikkansa preferensseistä. Mitä ne kertovat mahdollisesta muutoksesta Intian ulkopolitiikassa? Antavatko ne jonkinlaisia viitteitä heikkoudesta tai voimasta? Vierailuja Bhutaniin, Nepaliin ja Myanmariin voidaan tulkita niin, että Intian huomio kohdistuu edelleen vahvasti lähialueeseen. Jo 1950-luvulta lähtien Intian keskeisenä tavoitteena on ollut lähialueen ”rauhoittaminen”. Niinpä tässä korostuu se, että Intia yhä edelleen on ensisijaisesti alueellinen valtio.

Myös vierailuja Japaniin ja Yhdysvaltoihin voidaan tulkita merkkeinä heikkoudesta. Molemmissa tapauksissa Intia näyttäytyi kehitysmaana, joka kerjäsi vauraammilta resursseja infrastruktuurinsa rakentamiseen ja talouskasvun uudelleen käynnistämiseen. Tähän samaan voidaan liittää Modin omaksuma iskulause ”tuota Intiassa”. Näillä avauksilla Modi selkeästi pyrkii lunastamaan nopeasti vaalilupauksiaan työllisyyden lisäämiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi, mutta on vaikea kuvitella, että Intian kilpailijana Kiinan pääministeri tekisi valtiovierailuja vastaavissa merkeissä.

Modin valtiovierailuja Japaniin, Yhdysvaltoihin samoin kuin Australiaan voidaan tulkita myös toisin. Niissä voidaan nähdä muutos suhteessa Intian aiemmin harjoittamaan sitoutumattomuuspolitiikkaan. Näin ainakin siinä tapauksessa, että kyseisten neljän valtion keskinäisten suhteiden tiivistyminen muodostaisi jonkinlaisen demokratioiden liittouman rajoittamaan Kiinan vaikutusvallan kasvua Aasian ja Tyynen meren alueella.

Pieni yksityiskohta Intian ja Yhdysvaltain yhteisessä julkilausumassa Modin vierailun yhteydessä voisi myös viitata muutokseen Intian ulkopolitiikassa. Tuossa julkilausumassa Intia ja Yhdysvallat yhdessä viittaavat ensimmäisen kerran kiisteltyyn Etelä-Kiinan merialueeseen, missä Intia on jo nyt mukana öljynporauksessa Vietnamin kanssa tehtyjen sopimusten perusteella. Nämä molemmat avaukset voidaan ymmärtää niin, että Intia on luopumassa lähes täydellisen liikkumavapauden säilyttämisestä ulkopoliittisissa valinnoissaan. Jos päätelmä on oikea, on Intia asettumassa Yhdysvaltain Aasian politiikan välineeksi ja mahdollisesti joutumassa eräänlaiseksi Kiinan ja Yhdysvaltain suurvaltapolitiikan panttivangiksi.

Edellä esitetty ei voi olla vaikuttamatta Intian ja Kiinan välisiin suhteisiin tilanteessa, jossa Kiina on jo nyt Intian suurin yksittäinen kauppakumppani. Tässä yhteydessä onkin hyvä todeta, että Modi ei ainakaan toistaiseksi ole vieraillut Kiinassa. Tosin Kiinan pääministeri vieraili Intiassa, mutta vierailun yhteydessä ei esitetty minkäänlaista yhteistä julkilausumaa. Vaikka Kiina lupasi sijoituksia ja lainoja Intian infrastruktuurin rakentamiseen, varjosti vierailua kiinalaisten suorittamat rajaloukkaukset alueilla, joihin Kiina on kohdistanut aluevaatimuksia. Lisäksi maiden välisiä suhteita varjostavat Kiinan tavoitteet kääntää Brhamabutran vesiä enemmän Kiinaan.

Intian ja Kiinan suhteita hiertää myös kiinalaisten aloite merellisestä silkkitiestä, joka intialaisessa ajattelussa kytkeytyy niin kutsuttuun ”helmiketjun” politiikkaan, jolla Kiina ikään kuin sulkee Intian sen omille rantavesille. Merellinen silkkitie tavallaan legitimoi Kiinan vahvan läsnäolon Intian valtamerellä, jonka Intia puolestaan haluaisi nähdä omana sisämerenään. Toisin sanoen vahvasta taloudellisesta keskinäisriippuvuudesta huolimatta Kiinan politiikka sitoo Intian edelleen sen lähialueille eikä molempien jäsenyys BRICS-maiden ryhmässä ole muuttanut tilannetta miksikään.

Globaali vai alueellinen valta?

Vaikka hindunationalisteilla – tai ehkä oikeammin hindufundamentalisteilla – on vahvat odotukset, että Intia Modin johdolla lunastaa paikkansa suurvaltojen joukossa, ei merkkejä voimapolitiikan korostumisesta juurikaan ole näkynyt. Edellinen BJP hallitus teki vuonna 1998 Intiasta ydinasevallan. Tuolloin Intian ydinase kytkettiin vahvasti muinaiseen hindumytologiaan yhdistäen menneen ja uuden suuruuden. Nyt avoin kysymys on se, miten muinainen mytologia liitetään Modin tai BJP:n ulkopoliittisiin tavoitteisiin.

Jossain määrin Modin hallintoon kohdistuneet ulko- ja turvallisuuspoliittiset haasteet ovat realisoituneet suhteessa Pakistaniin. Syksyn aikana Pakistanin armeija tulitti rajan yli intialaisia kohteita voimakkaammin kuin pitkään aikaan. Tarkoitus oli ilmeisesti testata Modin hallinnon päättäväisyyttä. Tulituksen vuoksi ainakin 20 000 intialaista joutui jättämään kotinsa. Modin kannattajat odottivat, että hän näyttää vallan vaihtuneen Delhissä. Lopulta Modi osoitti, että Pakistanin on otettava vakavasti Intian mahdolliset vastatoimet, joskin tämäkin selkkaus osoittaa, että Intian on vaikea irrottautua alueellisesta politiikasta globaaliksi toimijaksi.

Edellä esitetty korostaa sitä, että Intian voi olla vaikea irrottautua menneisyyden painolasteista ja nousta globaaliksi vallaksi. Tähänastisista avauksista voisi päätellä ehkä sen, että jonkinlainen irtiotto moraalisesta politiikasta pragmaattiseen suuntaan on ainakin tapahtumassa. Kiinan haasteen kokeminen ja taloudellisen kehityksen tukeminen vie Intiaa tiiviimpään yhteistyöhön demokratioiden kanssa. Toisaalta taloudelliset tekijät ja vallitsevan kansainvälisen järjestelmän haastaminen vie Intiaa BRICS-kontekstissa yhteistyöhön autoritaaristen Kiinan ja Venäjän kanssa.

Toistaiseksi ehkä näyttävin uusi avaus tapahtui Yhdysvaltain vierailulla. Siellä Modi piti merkittävän puheen suurelle intialaiselle diasporalle. Intiassa on pitkään keskusteltu intialaisen diasporan asemasta Intian pehmeän vallan politiikassa. Avaus voi kuitenkin rajoittua vain siihen, että ulkomailla asuvat intialaiset investoisivat tulevaisuudessa enemmän Intian talouteen.

Mytologian politisoituminen?

Kokonaan avoinna on vielä se, mikä tulee olemaan hindufundamentalistien vaikutus sekä Intian sisä- että ulkopolitiikkaan. BJP edellisellä hallituskaudella oli merkkejä muun muassa historiankirjoituksen ja -opetuksen hindulaistamisesta. Viitteitä samansuuntaisesta kehityksestä on jo näkyvissä. Lokakuussa pidetyssä seminaarissa BJP:n johtoon kuuluva ja hindunationalistisen RSS:n johtajia, Subramanian Swamy totesi, että kaikki ei-hindulaista näkökulmaa edustavat (nehrulaiset, marxilaiset ja muslimien kirjoittamat) historiankirjat pitäisi polttaa. Lokakuun lopulla myös Modi esitti näkemyksen, että hindumytologia edustaa Intian todellista varhaishistoriaa, jossa hallittiin jo geeniteknologia ja plastiikkakirurgia.

BJP:n ja sen pääministeri Modin myötävaikutuksella hindumytologia ja sitä kautta Veda-kirjallisuus ovat mahdollisesti saamassa vahvasti poliittisen merkityksen. Sitä kautta voi avautua uudenlainen näkökulma pluralismiin, sekularismiin ja jopa Intian suurvaltapolitiikkaan. Niinpä Intian kansainvälisten suhteiden ymmärtämisessä tulee entistä tärkeämmäksi tuntea sen sivilisaation juuria. Tämä ilmenee jo nyt Intian omassa kansainvälisen politiikan tutkimuksessa, missä vahvana suuntauksena esiintyy hakeutuminen omiin klassikkoihin kuten Kautilyaan tai mielenkiinnon kohdistumisena Etelä-Aasian historiallisiin kansainvälisiin suhteisiin, jotka eivät ainakaan täysin vastaa kuvaamme westfalenilaisesta kansainvälisestä järjestelmästä ja siihen liittyvästä voimatasapainosta.

 

[1] Dharma ja Dhamma viittaavat molemmat muun muassa velvollisuuksiin, oikeuksiin, lakiin ja oikeaan elämän tapaan ja kiinnittyvät muinaiseen intialaiseen yhteiskuntafilosofiaan ja uskontoon.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*