Taiteilija Laura Horelli on vierauden tutkija, kysymysten asettaja ja kompleksisuuden esiintuoja.
Hänen teoksissaan harkitun vinksautettu näkökulma tuo esiin kansallisten narratiivien sokeat pisteet.
Kuluvana vuonna taidemuseoista on tullut ilmastoaktivismin kohteita, kun moni järjestö on osoittanut museoissa mieltään yleisöä shokeeraavin tavoin. Aktivistien tavoitteena on herättää huomiota, korostaa ympäristöpääomaa ja ravistella eliittiä välittömiin toimiin.
Miten kiertotalous ja elinkaariajattelu näkyvät luovilla aloilla? Teatterialan yrittäjä Panu Sirkiä kertoo.
Taiteen ja kulttuurin tukemisen motiivit ovat säilyneet lähes muuttumattomina puolueohjelmissa 1960-luvulta saakka. Nyt kirjaukset tuntuvat edistyksellisyyden sijaan väljähtäneiltä aiempien vuosikymmenten kirjausten toistoilta.
Freedom for the Wolf -dokumentti piirtää hyvin esiin sen mahdollisuuden, joka taiteelliseen ilmaisuun ja joukon tapaan kokoontua, liikkua ja pitää ääntä sisältyy demokratiaa ylläpitävänä ja uusintavana voimana. Sitä tarvitaan, jotta vapaus sudelle ei tarkoittaisi kuolemaa lampaille.
Kulttuurisessa omimisessa eli appropriaatiossa toisen kulttuurin väärin esittäminen vahvistaa ongelmallisia valta-asetelmia. Kun saamenpukukysymystä vähätellään leimaamalla se uhriutumiseksi, ei nähdä sen taustalla vaikuttavaa laajempaa historiallista ja kulttuurista taustaa.
Pieleen menneen yhteiskunnallisen kritiikin vuoksi globaalia (epä)oikeudenmukaisuutta kommentoimaan pyrkinyt teos otti absurdin kulman aikamme vaikeimpaan poliittiseen ongelmaan.
Dokumentin venäläinen taiteilija Pjotr Pavlenski on todennut, että hänen tekemänsä aktiot ovat lähempänä terrori-iskua, performanssit pikemminkin oopperaa.
Kuulumisissa ISA-konferenssista pohditaan konferenssikokemusten kautta tutkijuuden ja ammatillisten performanssien mahdollisuuksia ja rajoja. Mikä on tieteellistä, mikä on taiteellista ja saako tiedettä esittää laulamalla, tanssimalla tai vaikkapa kollaaseja tekemällä?
