Terrorismin vastatoimilla voi olla merkittäviä seurauksia sananvapaudelle, mutta ne usein jäävät huomioimatta keskusteluissa terrorismin torjunnasta. Muun muassa ekstremismin ennalta ehkäisyyn, jossa toimenpiteet ulottuvat kauas terrorismiteoista, liittyy haastavia kysymyksiä.
Olen aiemminkin kirjoittanut terrorismin, disinformaation ja kansallisen turvallisuuden suhteesta sananvapauteen. Huoli terrorismista ja turvallisuudesta usein joutuu nokikkain sanavapauden ja demokratian kanssa. Tätä kutsutaan usein turvallistamiseksi.
Tätäkin tekstiä kirjoittaessa terrorismin uhka Suomessa on Suojelupoliisin mukaan neliportaisella asteikolla kaksi, eli ei matala, muttei myöskään korkea. Suomen kansallinen terrorismintorjunnan strategia vuosille 2022–2025 toteaa, että todennäköisesti suurimman uhan Euroopassa muodostavat äärioikeistolaista tai radikaali-islamistista ideologiaa kannattavat yksittäiset toimijat tai pienet ryhmät. Maailmanlaajuisesti radikaali-islamistisen terrorismin uhka on merkittävä ja länsimaissa äärioikeistolaisen terrorismin uhka on aiempaa korkeampi.
Terrorismi on vakava kansallisen turvallisuuden uhka, joka haastaa valtioita maailmalaajuisesti. Toimenpiteillä, jotka pyrkivät torjumaan terrorismia ja ennalta ehkäisemään terrorismiin mahdollisesti johtavaa ekstremismiä, voi olla, ja usein onkin ollut merkittäviä seurauksia sananvapaudelle. Tämä pitäisi huomioida vastatoimien kehittämisessä ja soveltamisessa.
Väkivaltaisella ekstremismillä tarkoitetaan, että väkivaltaa käytetään, sillä uhataan, siihen yllytetään ja kannustetaan tai se oikeutetaan aatemaailmalla perustellen. Väkivaltainen ekstremismi ei kuitenkaan välttämättä ole kumouksellista. Terrorismi on kumouksellista ja terrorismirikokset ovat määriteltyjä rikoslaissa (Rikoslain luku 34a).
Tässä yhteydessä sananvapaus tulee nähdä ihmisoikeuksien jatkumossa. Terrorismin torjunnan nimissä on tapahtunut äärimmäisen vakavia ihmisoikeuksien loukkauksia. Esimerkiksi terroristijärjestö al-Qaidan syyskuussa vuonna 2001 tekemien iskujen jälkeen Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA toteutti laajan vangitsemis- ja kidutusohjelman (CIA Detention and Interrogation Program), jonka kohteena olivat terroristiepäillyt.
Uhkana on, että monet valtiot väärinkäyttävät terrorismilainsäädäntöä ja turvallisuusuhkia sisäisten, poliittisten kriitikkojen hiljentämiseksi. Lainsäädäntö voi mahdollistaa esimerkiksi henkilöiden tai järjestöjen määrittelyn turvallisuusuhiksi. Esimerkiksi Venäjällä uusi rikostutkimus terrorismin ja ekstremismin edistämiseen liittyvistä rikoksista alkoi vangittua oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyia vastaan vuonna 2022. Muissakin maissa kansalaisjärjestöt ovat voineet huomata sananvapauden harjoittamisen johtavan haavoittuvaan asemaan.
Suomessakin on keskusteltu siitä, voiko voiko journalismi olla turvallisuusuhka.
Globaalin terrorismin torjuntakoneiston kasvu
Kansainvälinen yhteistyö on olennainen osa terrorismin vastustamista. Globaalinen terrorismin torjuntakoneisto on kasvanut merkittävästi viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, erityisesti Yhdysvalloissa 11. syyskuuta 2001 tapahtuneiden terroristi-iskujen jälkeen. Yhdistyneet kansakunnat, kuten monet muut kansainväliset järjestöt, on perustanut uusia elimiä, hyväksynyt lukuisia päätöksiä ja toimintaohjelmia sekä ohjannut rahoitusta terrorismin torjuntaan ja ekstremismin ennalta ehkäisyyn. Väkivaltaisen ekstremismin ennalta ehkäisystä on tullut tärkeä osa kehitysyhteistyötä.
Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämistä ja suojelua terrorismia torjuttaessa käsittelevä YK:n eritysraportoija Fionnuala D. Ní Aoláin on toistuvasti ilmaissut olevansa huolissaan terrorismin torjuntaan liittyvien toimien lisääntymisen vaikutuksista. Ní Aoláin on kiinnittänyt huomiota muun muassa YK:n turvallisuusneuvoston sitoviin päätöslauselmiin, jotka edellyttävät monia toimia jäsenmaissa, mutta joista on jatkuvasti esimerkiksi puuttunut terrorismin ja väkivaltaisen ekstremismin määritelmät.
Korostettu terrorismin turvallisuusuhka voi siis itsessään uhata sananvapauden kaltaista perusoikeutta, kun turvallisuusuhka hyväksytään yhteiskunnan rakenteiden tasolla ensisijaiseksi.
Ní Aoláinin mukaan globaalisen terrorismin torjuntakoneiston kasvu on muun muassa kaventanut kansalaisyhteiskunnan toimintatilaa, minkä hän näkee maailmanlaajuisena rakenteellisena haasteena. Vuonna 2019 julkaistussa raportissa hän toi esille vakavan huolen terrorismin torjunnan ja väkivaltaisen ekstremismin ennalta ehkäisyn vaikutuksista kansalaisjärjestöihin ja ihmisoikeuspuolustajiin, esimerkiksi terrorisminvastaisen lainsäädännön väärinkäytöstä seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustajien vaientamiseen.
Korostettu terrorismin turvallisuusuhka voi siis itsessään uhata sananvapauden kaltaista perusoikeutta, kun turvallisuusuhka hyväksytään yhteiskunnan rakenteiden tasolla ensisijaiseksi.
Edelleen vuonna 2020 julkaistussa raportissa Ní Aoláin totesi, että väkivaltaisen ekstremismin määritelmä on syvästi kiistelty ja varoitti, että sen torjunnalla perusteltuihin toimiin liittyy vakavia riskejä ihmisoikeuksille. Hän ilmaisi huolensa lisääntyvästä sääntelystä, joka kohdistuu ”esi-rikolliseen” toimintaan, jolla ei ole läheistä yhteyttä terroristitekoihin. Ní Aoláin painotti, että tällä hetkellä ei ole riittävästi tutkittua tietoa tekijöistä, jotka aiheuttavat väkivaltaisen radikalisoitumisen, minkä vuoksi radikalisoitumisen merkkien tunnistaminen on hyvin vaikeaa.
Hän kiinnitti myös huomiota ekstremismin ennalta ehkäisyyn ja torjuntaan liittyvien toimenpiteiden vähäiseen vaikutusarviointiin, joka hänen raporttinsa mukaan koskee myös YK:n tukemia projekteja.
Ennalta ehkäisyn haasteita
Ekstremismin ennalta ehkäisyllä pyritään puuttumaan radikalisoitumiseen, joka voi johtaa henkilön ryhtymiseen terroristiksi. Ennalta ehkäisevät toimenpiteet ulottavat terrorismin torjunnan kauas terroristirikoksista ja väkivaltaisesta toiminnasta. Turvallisuusuhka heijastuu siis ajallisesti laajalle.
Radikalisoitumisen ennalta ehkäisyn etulinjassa ovat usein nuorisotyöntekijät, opettajat ja terveysalan työntekijät. Heidän odotetaan tunnistavan radikalisoinnin merkit ja varmistavan, että henkilö ohjataan ajoissa ennalta ehkäisevien toimenpiteiden piiriin.
Tutkija Annemarie de Weert totesi vuonna 2021 ilmestyneessä oikeistoekstremismiä ja sananvapautta käsittelevässä julkaisussa, että ei ole paljon tietoa siitä, miten työntekijät, joiden odotetaan tunnistavan radikalisoitumisen merkit, toimivat ja miten he tunnistavat mahdollisen radikalisoitumisen. Hän varoitti, että siihen voi liittyä syrjintää.
Paineet tunnistaa radikalisoitumisen käsitetyt merkit aikaisessa vaiheessa voivat johtaa ylireagointeihin, jos terrorismin pelon katsotaan ohittavan perustellusti perusoikeudet.
Ennalta ehkäisyyn liittyvät odotukset ovat herättäneet esimerkiksi Isossa-Britanniassa huolia ilmiantokulttuurin kehittymisestä ja ilmapiiristä, jossa pitää varoa mitä sanoo tai tekee. Joskus tahattomatkin asiat voidaan tulkita pahanenteisesti: paljon huomiota saaneessa tapauksessa vuonna 2016 poliisi saapui kouluun Britanniassa kuulustelemaan 5- ja 7-vuotiaita veljeksiä, koska koulu epäili, että lapset olivat alttiita radikalisoitumiselle. Epäily perustui siihen, että lapset olivat saaneet leikkipyssyt lahjoina ja muun muassa väitteisiin, että yksi lapsista oli puhunut arabiaa luokassa ja sanonut käyneensä moskeijassa.
Todellisuudessa lapsi ei osannut arabiaa eikä perheen mukaan käynyt moskeijassa. Viranomaiset arvioivat myöhemmin, että tapaus täytti syrjinnän tunnusmerkit. Paineet tunnistaa radikalisoitumisen käsitetyt merkit aikaisessa vaiheessa voivat johtaa ylireagointeihin, jos terrorismin pelon katsotaan ohittavan perustellusti perusoikeudet.
YK:n erityisraportoijan sananvapauden kannalta tärkeä analyysi
Ní Aoláinin edellä mainittu vuonna 2020 julkaistu raportti sisältää sananvapauden kannalta tärkeän analyysin. Sananvapautta puolustavat järjestöt ja asiantuntijat yleensä painottavat avointa keskustelua sananvapauden rajoittamista parempana vaihtoehtona. Vasta-argumenttien esittäminen ja positiivisten vaihtoehtojen esille tuominen nähdään toivottuna lähestymistapana ja esimerkiksi kansalliset ekstremismiä torjuvat viestintästrategiat ja kampanjat saattavat sopia tähän.
Ekstremismin ennalta ehkäisyn kontekstissa vasta-argumentteihin ja vaihtoehtoihin perustuva viestintä voi kuitenkin kostautua, jos sitä ei muotoilla hyvin tarkasti harkiten. Esimerkiksi kehitysyhteistyössä monet avunantajamaat ovat suosineet ekstremismin vastaviestintää eri muodoissa kohdemaissa, mutta tutkijat ovat kyseenalaistaneet tämäntyyppisten viestintästrategioiden toimivuuden ekstremismin ehkäisyssä.
Ekstremismin ennalta ehkäisyn kontekstissa vasta-argumentteihin ja vaihtoehtoihin perustuva viestintä voi kuitenkin kostautua, jos sitä ei muotoilla hyvin tarkasti harkiten.
Ní Aoláin toteaa raportissa, että monet kansainväliset ja kansalliset tahot keskittyvät ekstremismin vastanarratiivien kehittämiseen, mutta hänen mukaansa ei ole kuitenkaan näyttöä siitä, että vastanarratiiveilla pystyttäisin torjumaan ekstremististä viestintää, myyttejä ja houkuttelua.
Ní Aoláin kyseenalaistaa myös YK:n oman vastanarratiiveja painottavan toiminnan, jossa valtioiden odotetaan toteuttavan kansallisia viestintästrategioita, jotka haastavat väkivaltaisen ekstremismin narratiiveja. Hän esittää, että tällä lähestymistavalla voi olla kielteisiä vaikutuksia, jos se esiintyy oikeutettuja muutosehdotuksia vastustavana status quon puolustamisena. Pahimmillaan tämä vähentää kansalaisten luottamusta sekä valtioon että kansalaisjärjestöihin.
Suosituksissaan Ní Aoláin korostaa, että valtioiden on huomioitava olosuhteet, jotka voivat vaikuttaa ekstremismin leviämiseen. Tällaisia olosuhteita ovat muun muassa ihmisoikeusloukkaukset, heikko valtionhallinto ja korruptio. Sananvapauden rajoittaminen sopii siis huonosti työkaluksi.
Z.B. vastaan Ranska: Vitsi vai terrorismin ihannoiminen?
Terrorismin torjuntaan ja ekstremismin ehkäisyyn liittyy monia kysymyksiä oikean tasapainon löytämisestä eri yhteiskunnallisten tavoitteiden välillä. Missä vaiheessa mielipide on niin ekstremistinen, että sen pitäisi johtaa toimenpiteisiin henkilöä kohtaan tai ilmaisun rajoittamiseen? Ovatko esimerkiksi vitsit terrorismista sallittuja? Missä menee yhteiskunnallisen provosoinnin hyvän maun rajat, ja kuka niistä päättää?
Euroopan ihmisoikeussopimuksen turvaama oikeus sananvapauteen suojaa lähtökohtaisesti myös loukkaavia, järkyttäviä ja häiritseviä ilmaisuja joihin voivat kuulua muun muassa vitsit.
Vuonna 2021 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käsitteli tapausta, joka koski vitsiä ja Jihad-nimistä lasta. Lapsen setä oli antanut lapselle t-paidan, jossa luki ranskaksi: ”Olen pommi! Jihad, syntynyt 11. syyskuuta”. Tapaus oli johtanut syytteeseen ja tuomioon väkivallan ihannoinnista.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen turvaama oikeus sananvapauteen suojaa lähtökohtaisesti myös loukkaavia, järkyttäviä ja häiritseviä ilmaisuja, joihin voivat kuulua muun muassa vitsit.
Jihad on yleinen etunimi monessa maassa. Lapsi oli syntynyt 11. syyskuuta 2009, samana päivänä, kun terroristijärjestö al-Qaida iski Yhdysvalloissa vuonna 2001. Sana pommi (bombe) voi ranskaksi tarkoittaa sekä pommia että viehättävää henkilöä. Lapsen setä, joka valitti ihmisoikeustuomioistuimeen, oli tuomittu sakkoihin ja ehdolliseen vankeuteen Ranskassa. Hänen mukaansa t-paita oli vitsi, eikä hänen tarkoituksensa ollut ihannoida terrorismia.
Vaikka sananvapaus suojaa myös huonoja ja mauttomia vitsejä, tässä tapauksessa ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että ihmisoikeussopimuksen sananvapautta suojaavaa 10:ttä artiklaa ei oltu rikottu. Tuomioistuin huomioi muun muassa, että muutama kuukausi aikaisemmin kolme lasta olivat kuolleet koulussa tehdyssä terroristi-iskussa Ranskassa. Asiayhteydellä ja ajoituksella katsottiin siis olevan merkitystä.
Sananvapausjärjestöt ovat kuitenkin arvostelleet tuomioistuimen päätöstä, muun muassa siksi, koska oli epätodennäköistä, että t-paidan teksti yllyttäisi ketään väkivaltaan.
Sananvapausjärjestöt suhtautuvatkin sananvapauteen usein oikeutena, joka on olennainen demokraattiselle yhteiskunnalle, ja turvallisuusuhkien kyllästämässä maailmassa jatkuvasti uhattuna. Siksi sananvapaus tulisi priorisoida käsitettyjen turvallisuusuhkien yli.
Joy Hyvärinen on sananvapauspolitiikan asiantuntija ja Suomen PEN:in johtokunnan jäsen. Mielipiteet artikkelissa ovat kirjoittajan omia.
Artikkelin kuva: günter / pixabay.com
Aiheellinen nosto, mutta Suomen PEN:in pitäisi olla enemmänkin huolissaan siitä, että turvallistaminen uhkaa ensisijaisesti monia muita perusoikeuksia. Uhka sananvapaudelle tulee vasta välillisesti näiden muiden uhkien kautta.
Myös Euroopassa on huolestuttavia aloitteita runsaasti liikkeellä (mm. E2E-kryptografian murtaminen) sen ohella, että laitonta tiedustelua on kohdistettu joissain Euroopan maissa laajamittaisesti demokraattisen yhteiskunnan ei-ekstrimistisiin toimijoihin (mm. oppositiopoliitikot, journalistit, tuomarit, virkamiehet, tiedemiehet, ym.).
Sananvapauden osalta ongemallista on myös se, että usein epämääräisesti määritellyn ekstrimistisen aineiston hallussapito itsessään voi olla rikos. Tämä on johtanut esimerkiksi Iso-Britanniassa siihen, ettei terrorismia voi enää yliopistoissa tutkia primäärilähteisiin perustuen. Myös Irlannissa hiljattain hyväksytty vihapuhelaki tarkoittaa sitä, että pelkästään ko. teemaan liittyvän aineiston valmistelu tai hallussapito on rikos. Vaikka itse EU-kansalaisena kannatankin lakia, sen seuraus on, ettei myöskään vihapuhetta voi tutkia enää Irlannissa akateemisesti, journalisesti tai taiteellisesti, mikä on omiaan heikentämään demokratiaa.
Laajempi teema, jota myös PEN:in pitäisi käsitellä, on kuitenkin se, että sananvapautta tällä hetkellä käytetään tiettyjen tahojen toimesta siten, että se itse asiassa paradoksaalisesti heikentää sananvapausta kerrannaisvaikutusten kautta. Röyhkeimpien sananvapauden käyttö siis tukahduttaa sananvapauden toisilta sekä edelleen johtaa itsesensuuriin ja perusoikeusloukkauksiin (vrt. esim. tieteen ja taiteen vapaus). Disinformaation osalta on puolestaan todettava, että myös se heikentää sananvapautta, koska sananvapauteen kuuluu olennaisena osana myös oikeus vastaanottaa tietoa.
Lisään tähän vielä, että aikaisemmassa jutussasi koskien DSA:ta oli selvää harhaanjohtavaa tietoa. Suosittelen lukemaan sen lain huolella läpi. Erityisesti yhdysvaltalaisista lähteistä kannattaa pysyä erossa näistä asioista keskusteltaessa.
Itse odotan innolla sitä, että DSA antaa tutkijoille ja kansalaisjärjestöille pääsyn sosiaalisen median ja muiden yritysjättien datavirtaan. Näin päästään tutkimaan juuri niitä asioita, mitä aikaisemmassa viestissäni nostin esiin (esim. disinformaation ja propagandan leviäminen ja algoritminen kohdentaminen, poliitikkojen epäasiallinen käytös, haitallisen sisällön algoritmiset nostot, tuotteiden epäreilu algoritminen hinnoittelu, yms.).
Edelleen jatkan tähän sen verran, että kannattaa sekä PEN:in että akateemisten politiikan tutkijoiden olla hereillä siitä, mitä sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tällä hetkellä keskustellaan demokratian rapautumisesta (engl. democratic backsliding). Turvallistaminen on keskeinen osa tätä rapautumista tai ainakin sen sivutuote.
Kun Suomessa tehtiin ne ”maailman parhaat tiedustelulait”, asiasta yritettiin varoittaa, mutta varoitukset meni kuuroille korville. Nythän on niin, että demokratian rapautuminen tai sen suoranainen kaappaaminen tapahtuu pitkälti nimenomaan parlamentarismin keinoin. Tiedustelun parlamentaarinen valvonta on näin ollen erityisen altis väärinkäytöksille; esimerkiksi Alankomaissa asiaa on pyritty paikkaamaan sillä, että valvontaan voi osallistua myös riippumattomia asiantuntijoita. Suomessa erityisen uhan muodostavat lisäksi poliittiset virkanimitykset, joita ilmeisemmin tapahtuu myös turvallisuusviranomaisten kohdalla — itse asiassa turvallisuuspuhetta aina yhtä ihanasti tuottava, arvoisa kansanedustaja, Jarno Limnéll (kok.) on jopa ollut sitä mieltä, että turvallisuusviranomaisten pitäisi olla poliittisesti sitoutuneita.
Onneksi meillä sentään tuomioistuinlaitos ei ole (vielä?) samanlaisen paineen alla. Sama koskee mediaa.
Kun lukee esimerkiksi siitä, mitä Saksan turvallisuusviranomaisissa on paljastunut, voi olla huolissaan. Jotain on jäänyt ymmärtämättä myös Suomen historiasta. Mutta ehkä menen nukkumaan Rentolan historiikkien kanssa.