Tolkutonta tottelemattomuutta

Soldiers of Odin -ryhmän jäsenet osoittavat mieltä.

Naamioituminen ja väkivalta eivät kuulu kansalaistottelemattomuuteen. Tolkuttoman tottelemattomuuden keskiössä taas on poliittinen väkivalta ja naamioituminen, sekä tekojen moraalinen oikeuttaminen.

Julkisuudessa kansalaistottelemattomuudesta on puhuttu viime aikoina paljon, ja aihetta koskevassa kansainvälisessä teoriakeskustelussa on esiintynyt varsin vaikeasti suomennettava englanninkielinen käsite uncivil disobedience, joka eroaa rawlsilaisesta kansalaistottelemattomuudesta. Filosofi John Ralwsille kansalaistottelemattomuus on omilla kasvoilla tapahtuva julkinen ja poliittinen teko, jonka tarkoituksena on muuttaa hallituksen politiikkaa tai lakia. Teko on lainvastainen ja se osoitetaan poliittiselle enemmistölle. Lisäksi tekoa oikeuttavat ja ohjaavat poliittiset periaatteet.

Rawlsille kansalaistottelemattomuudessa on kyse velvollisuuksien ristiriidan ongelmasta, joka voi syntyä ainoastaan oikeudenmukaisessa demokraattisessa valtiossa. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on yrittää käsitteellistää suomeksi esimerkiksi filosofian ja politiikkatieteiden apulaisprofessori Candice Delmasin käyttämää käsitettä uncivil disobedience ottamalla lähtökohdaksi tolkun ihmisen ja tolkun tottelemattomuuden. Delmasin mukaan liberaaleissa demokraattisissa valtioissa epäoikeudenmukaisuutta voidaan vastustaa jopa poliittisilla mellakoilla, jotka ovat tottelemattomuuden muotoja, joita Rawlsin olisi vaikea hyväksyä.

Filosofi John Ralwsille kansalaistottelemattomuus on omilla kasvoilla tapahtuva julkinen ja poliittinen teko, jonka tarkoituksena on muuttaa hallituksen politiikkaa tai lakia.

Tolkun ihminen antaa yhden avaimen hahmottaa viime aikoina käytyä kansainvälistä erityisesti politiikkatieteissä käytyä teoriakeskustelua tottelemattomuuteen – etenkin kansalaistottelemattomuuteen – liittyen. Kirjailija Jyri Paretskoin ”tolkun ihmisen” käsitteenä tunnetuksi tehneen kolumnin avulla lähden hahmottelemaan kahta tottelemattomuuden muotoa, jotka kuitenkin liittyvät toisiinsa.

 

Tolkun ihminen

Tolkun ihmisten käsite suomalaisessa julkisessa keskustelussa pohjaa Jyri Paretskoin vuonna 2016 kirjoittamaan ja Iisalmen Sanomissa julkaistuun kolumniin. Käsite lähti elämään julkisuudessa omaa elämäänsä ja sitä kehuttiin ja kritisoitiin laajalti.

Paretskoin kolumnissa tolkun ihminen sijoittuu ääripäiden väliin nimenomaan maahanmuuttokysymyksissä.  Tolkun ihminen toivoo turvallisuutta, jonka koettiin järkkyneen vuonna 2015 lisääntyneiden turvapaikanhakijoiden myötä, mutta ymmärtää, ettei Suomessa tarvita katupartioita. Hän haluaa rikoksiin kovempia rangaistuksia, mutta ymmärtää, että valtio on sitoutunut noudattamaan lakia, asetuksia ja säädöksiä. Lisäksi tolkun ihminen ei huutele keskustelupalstoilla nimettömänä vaan ottaa vastuun sanomisistaan ja on valmis seisomaan sanojensa takana.

Filosofian apulaisprofessori Jouni-Matti Kuukkanen moitti tolkun ihmistä tolkuttomaksi käsitteeksi, jonka voidaan käsittää tarkoittavan niin järkevyyttä kuin maltillisuuttakin. Kuukkasen mukaan tolkun ihminen on käsite, jonka jokainen voi lopulta nähdä haluamallaan tavalla.

Paretskoin kolumnissa tolkun ihminen sijoittuu ääripäiden väliin nimenomaan maahanmuuttokysymyksissä.

Paretskoi määritteli tolkun ihmisen ääripäiden välissä olevaksi enemmistöksi, ja käsitteenä tolkun ihminen tuokin mieleen Yhdysvaltain entisen presidentin Richard Nixonin puheet ”hiljaisesta enemmistöstä”. Vuonna 1969 Nixon vetosi televisiopuheessaan kansalaisiin, jotka eivät osallistu julkiseen keskusteluun ja Vietnamin sotaa vastaan järjestettäviin mielenosoituksiin ”hiljaisena enemmistönä”, joka on poliittisesti hänen puolellaan.

Vuonna 2020 Paretskoi kertoi Ylen haastattelussa kolumnin nopeasta leviämisestä sosiaalisessa mediassa, sekä siitä, miten iltapäivälehdissä jo pian testattiin, onko lukija tolkun ihminen sekä kyseltiin lukijaäänestyksellä, kuka on tolkun ihminen. Esimerkiksi niinkin erilaiset toimijat kuin alkuperäisessä kolumnissa mainittu entinen jääkiekkoilija Teemu Selänne ja Naisasialiitto Unioni olivat äänestyksissä vahvoilla.

Ylen haastattelussa Paretskoi toteaa, että jättäisi nyt ainoastaan ääripää-sanan pois kolumnistaan, sekä kertoo tolkun olevan metodi, jossa asioita tarkastellaan eri näkökulmista ja yritetään ymmärtää myös erilaisia mielipiteitä. Käsite nousee aina välillä takaisin keskusteluun, ja marraskuussa 2020 toimittaja Sean Ricks kirjoitti, miksi maailma tarvitsee edelleen tolkun ihmisiä.

 

Rawlsilaisittain määriteltynä

Paretskoin kolumnin pohjalta voidaan olettaa, että tolkun ihminen harjoittaisi vain sellaista tottelemattomuutta, joka tapahtuu omilla kasvoilla, ilman väkivaltaa, valmiina vastaanottamaan mahdollinen rangaistus ja viimeisenä vaihtoehtona silloin kun kaikki muut vaikuttamismahdollisuudet on käytetty. Tämä tolkun tottelemattomuus vaikuttaisi olevan rawlsilaista kansalaistottelemattomuutta.

Vuonna 1971 julkaistussa ja vuonna 1988 suomennetussa Oikeudenmukaisuusteoria-teoksessa John Rawls määrittelee kansalaistottelemattomuuden olemuksen väkivallattomaksi ja omilla kasvoilla tapahtuvaksi toiminnaksi, jossa lakia rikotaan vilpittömästi, ja jonka tarkoituksena on kohdistaa paine instituutioiden toimintaan, että nämä toimisivat yhteiskunnassa oikeudenmukaisemmin.

Kekkosen kansalaistottelemattomuus on rawlsilaisittain määriteltyä poliittista, väkivallatonta ja lainvastaista toimintaa, jolla pyritään saamaan aikaan muutosta. Tämä on tolkun tottelemattomuutta, joka voi aiheuttaa rajallista yhteiskunnallista häiriötä, muttei haastaa hallitsevaa järjestystä.

 

Mikä on tolkutonta?

Viime vuosina kansalaistottelemattomuutta koskevassa kansainvälisissä teoriakeskusteluissa Rawlsin määritelmää on kritisoitu tiukkarajaiseksi ja nyky-yhteiskuntaan sopimattomaksi. Lukiessani Candice Delmasin vuonna 2018 julkaistua teosta tottelemattomuuden suoranaisesta velvollisuudesta törmäsin käsitteeseen uncivil disobedience.

Delmas ei ole ensimmäinen, joka on käsitellyt tottelemattomuuden tiedeteoreettista terminologiaa. Alun perin politiikan tutkimuksen apulaisprofessori Jennet Kirkpatrick määritteli vuoden 2008 teoksessaan käsitteen jonnekin kansalaistottelemattomuuden ja vallankumouksen välimaastoon kirjoittaessaan Amerikan historiasta ja sen demokraattisen ihanteiden puolustamisesta niin väkivallalla kuin terrorismilla.

Delmas lähtee kuitenkin eri suuntaan: hän määrittelee kansalaistottelemattomuuden englanninkielisen käsitteen civil disobedience rinnalle käsitteen uncivil disobedience, joka on oikeastaan ”käsiterykelmä” (engl. cluster concept) pitäen sisällään ikkunoiden rikkomista, katupartiointia ja palvelunestohyökkäyksiä. Toisin kuin kansalaistottelemattomuudessa salailu, rangaistusten välttely, väkivalta ja loukkaavuus ovat osa käsitettä.

Delmas erottaa periaatteellisella tottelemattomuudella tolkuttoman tottelemattomuuden erilliseksi käsitteeksi kansalaistottelemattomuudesta, koska muutoin kansalaistottelemattomuudesta tulee aivan liian laaja ja tunnistamaton käsite.

Uncivil ja civil disobedience ovat Delmasille niin sanotun periaatteellisen tottelemattomuuden (engl. principled disobedience) alakäsitteitä. Näin Delmas haluaa tehdä kahdella käsitteellä eroa perinteiseen kansalaistottelemattomuuteen, ja kritisoi esimerkiksi filosofi Kimberley Browleeta käsitteen laajentamisesta koskemaan esimerkiksi omaisuuden rikkomista ja anonyymina tehtyä toimintaa. Brownleen vuonna 2012 julkaistun kansalaistottelemattomuuden vakaumuksellisuutta käsittelevän kirjan mukaan myös omaisuudenrikkominen ja naamioitunut toiminta voivat olla kansalaistottelemattomuutta, kunhan keskiössä on tunnollisuus sekä pyrkimys kommunikointiin.

Delmas erottaa periaatteellisella tottelemattomuudella tolkuttoman tottelemattomuuden erilliseksi käsitteeksi kansalaistottelemattomuudesta, koska muutoin kansalaistottelemattomuudesta tulee aivan liian laaja ja tunnistamaton käsite. Siinä missä tolkuton tottelemattomuus voi Delmasin mukaan olla kommunikatiivista, toisin kuin kansalaistottelemattomuus, se voi pitää sisällään myös väkivaltaa ja salailua. Kansalaistottelemattomuuteen liitetään edelleen vaatimus tekojen julkisuudesta kuin väkivallattomuudesta.

Kirjoittaessani vuonna 2021 julkaistua tutkimusartikkeliani suomalaisesta kansalaistottelemattomuudesta huomasin, kuinka vaikeasti suomennettavissa Delmasin termi oli. Termiä voidaan kuitenkin lähestyä tolkun ihmisen välityksellä: siinä missä Kuukkanen kritisoi tolkun ihmistä käsitteenä tolkuttomaksi, tolkuton tottelemattomuus ei kuitenkaan ole mitään järjetöntä toimintaa.

 

Tottelemattomuuden moraalisesta oikeuttamisesta

Mikä tahansa tolkuton toiminta ei ole kuitenkaan moraalisesti hyväksyttävissä, sillä tottelemattomuuden täytyy pohjautua neljään moraaliseen perustaan, jotka ovat oikeudenmukaisuuden luonnollinen velvollisuus (the natural duty of justice), oikeudenmukaisuuden periaate (the principle of fairness), samarialainen velvollisuus (the Samaritan duty) ja poliittinen yhteisöllisyys (political association).

Delmasin mukaan epäoikeudenmukaisuuden vastustaminen on ihmiselle lopulta luonnollinen asia – luonnollinen velvollisuus. Lisäksi oikeudenmukaisuus synnyttää solidaarisuutta vastustaa yhteiskunnassa tapahtuvaa sortoa. Teoksessaan Delmas käyttää esimerkkinä valkoista miestä 1950-luvun Yhdysvaltojen Mississipissä, jonka ympärillä tapahtuu rotuerottelua päivittäin. Velvollisuutena tulisi olla nousta vastustamaan niin epäoikeudenmukaista järjestelmää ja sortavia lakeja, eikä katsoa tapahtumia vierestä.

Samarialainen velvollisuus vastaavasti tarkoittaa sitä, että yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevia on suojeltava. Delmas käyttää esimerkkinä paperittomien auttamista anonymiteetin turvin, koska paljastuminen voi asettaa paperittomat entistä suurempaan vaaraan. Poliittisesta yhteisöllisyydestä Delmas käyttää esimerkkinä Irlannin tasavaltalaisarmeijan (IRA) aktivistin Bobby Sandsin vuonna 1981 organisoimaa nälkälakkoa, jonka tavoitteena oli saada IRA-vangeille poliittisen vangin status. Poliittisessa liikkeessä mukana oleminen velvoittaa nousemaan sortoa vastaan, jos liikkeessä mukana olevien ihmisarvoa sorretaan.

Väkivalta vähemmistöjä kohtaan ei ole kansalaistottelemattomuutta, mutta erilaiset demokratiaa vastustavat liikkeet voivat naamioida toimintansa näyttämään siltä.

Periaatteellisen tottelemattomuuden suhteen teoreettinen hahmotus ja käytännön tulkinta ovat hankalia sovittaa yhteen. Esimerkiksi Delmasin teoriassa omankädenoikeus on osa uncivil disobedience -käsitteen piiriin kuuluvaa toimintaa ja joissakin tilanteissa tämä voi olla moraalisesti sallittua. Eräs Delmasin havainnollistavista esimerkeistä liittyy LGBTQ+ -yhteisön turvaamiseen liittyneeseen aseelliseen katupartiotoimintaan 1970-luvun Kaliforniassa. Vähemmistöjen suojautuminen rakenteelliselta väkivallalta ei ole Delmasin mukaan rinnastettavissa esimerkiksi valkoista ylivaltaa ajavan Ku Klux Klanin terroriin.

Toisaalta poliittisen filosofian tutkija William E. Scheuerman on kritisoinut vuonna 2019 julkaistussa artikkelissaan Delmasia siitä, että on oltava erittäin varovainen, kun pöydälle nostetaan väkivaltainen lain rikkominen sekä väkivallan oikeuttaminen. Scheuerman onkin omassa kansalaistottelemattomuutta käsittelevässä kirjassaan korostanut, että väkivalta vähemmistöjä kohtaan ei ole kansalaistottelemattomuutta, mutta erilaiset demokratiaa vastustavat liikkeet voivat naamioida toimintansa näyttämään siltä. Kansalaisten turvallisuudesta julkisesti huolestuneella katupartiolla voi toisin sanoen olla muitakin motiiveja toiminnalleen, joita ei julkisesti ilmaista.

 

Tolkun kapinat

Millaista sitten on tolkun tottelemattomuus ja tolkuton tottelemattomuus käytännössä? Yksi esimerkki tolkuttomasta tottelemattomuudesta on vuosien takainen Loldiers of Odin -klovnien kaduilla harjoittama naamioitunut kansalaistottelemattomuus vastaliikkeenä maahanmuuttovastaisen katupartioyhdistys Soldiers of Odinin toiminnalle, sillä tolkun tottelemattomuuteen ei kuulu naamioituminen. Tolkun tottelemattomuuden mukaan silloin kun lakia rikotaan, sitä rikotaan suoraselkäisesti omilla kasvoilla. Kuitenkin moraalinen erotus on mahdollista muodostaa ottaen huomioon Soldiers of Odinin toiminnan moraalisesti kyseenalaiset taustat.

Siinä missä esimerkiksi Elokapinan harjoittamasta tottelemattomuudesta on puhuttu jopa anarkiana, näyttäytyy toiminta enemmän tolkun tottelemattomuutena kuin tolkuttomana. Liike on kertonut vaatimuksensa varsin selkeästi, ja tavoitteet on ilmaistu moneen kertaan myös julkisesti. Näitä tavoitteita voidaan toki pitää kohtuuttomina tai epärealistisina, muttei tässä artikkelissa esitetyn määritelmän mukaan tolkuttomina. Lisäksi toiminta on ollut väkivallatonta ja keskusteluyhteyteen pyrkivää. Syksyllä 2021 järjestetyn syyskapinan aikana Elokapina keskusteli avoimesti niin tutkijoiden kuin poliitikkojen kanssa tavoitteistaan.

Entä onko Convoy Finland -mielenilmaus tolkun tottelemattomuutta? Mielenosoittajien tavoitteet olivat vaatimus hallituksen eroamisesta, koronarajoitusten poistaminen, sekä polttoaineen hinnan puolittaminen. Pääosin tottelemattomuus on tolkullista, mutta askel kohti tolkutonta toimintaa voi käydä hyvin nopeasti.

Siinä missä esimerkiksi Elokapinan harjoittamasta tottelemattomuudesta on puhuttu jopa anarkiana, näyttäytyy toiminta enemmän tolkun tottelemattomuutena kuin tolkuttomana.

Voidaan olettaa, että vaikka tolkuton tottelemattomuus on jotain sellaista, jota tolkun ihminen ei tekisi, hän saattaa silti yrittää ymmärtää tolkutonta tottelemattomuutta ja voi jopa antaa sille hiljaisen hyväksyntänsä. Samaan aikaan tolkun toiminta voi kuitenkin muuttua hetkessä tolkuttomaksi. Convoy Finland -mielenilmauksessa merkkejä tästä olivat esimerkiksi toimittajien työskentelyn häiritseminen ja jokseenkin epärealistiset suunnitelmat Eduskuntatalon valtaamisesta.

Näitä edellä mainittuja tekoja on vaikea perustella moraalisesti edes tolkuttoman tottelemattomuuden näkökulmasta, koska niillä ei pyritä vuorovaikutukseen kansalaistottelemattomuuden puitteet mahdollistavan poliittisen järjestelmän kanssa.

Sisäministeri Krista Mikkonen korosti Convoy-mielenilmauksen yhteydessä kansalaistottelemattoman vastuuta teoistaan ja mahdollisista rangaistuksista. Lisäksi sisäministerin mukaa väkivalta ei kuulu kansalaistottelemattomuuteen, ja poliisin käskyjen noudattamatta jättämisellä on seurauksia.

Paretskoi päätti vuonna 2016 kolumninsa lukijalle kohdistettuun kysymykseen: kuka myöntää olevansa tolkun ihminen? Päätän tämän kirjoituksen kysymyksiin tolkuttomasta tottelemattomuudesta. Tuleeko tulevaisuudessa enemmän tilanteita, joissa tolkun tottelemattomuudesta siirrytään yhä enemmän kohti tolkutonta tottelemattomuutta? Vai pysymmekö jatkossakin suoraselkäisinä lakia rikkoessamme?

 

Johan-Eerik Kukko toimii nuorempana tutkijana Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa Suomen Akatemian rahoittamassa Rethinking Nordic Democracy -hankkeessa ja tekee väitöskirjaa omankädenoikeudesta Suomessa poliittisena ilmiönä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Vieritä ylös