Työperäinen homesairaus korvataan enää harvoin – syynä käytäntöjen muutos

Michael Schiffer / Unsplash
Lukuaika: 4 min.

Homesairauteen suhtautuminen muuttui nopeasti vuoden 2009 jälkeen, mikä on asettanut sairastuneet hankalaan asemaan. Lääketieteellisillä kiistoilla on yhteiskunnallista merkitystä.

Kun työntekijä sairastuu työpaikkansa sisäilman homeesta, hänen on yhä vaikeampaa saada vakuuttajaltaan ammattitautikorvausta. Syynä ovat muuttuneet asiantuntijakäytännöt.

Vielä 2000-luvulla homepotilaita tutkittiin herkemmin ja perusteellisemmin. 2010-luvulla tilanne muuttui, ja osa lääkäreistä alkoi pitää homeoireita psykologisina tai neurologisina.

Käyn alla läpi muutoksia, joiden myötä homesairauksien korvattavuus heikkeni Suomessa. Teksti perustuu Työsuojelurahaston rahoituksella analysoimiini Tapaturmavakuutuskeskuksen tilastoihin, sosiaalivakuutuksen ohjausdokumentteihin sekä vakuutusoikeuden päätöksiin.

Vakuutusoikeuden osalta analyysi perustuu kaikille vuosina 2003, 2008, 2009, 2011 ja 2018 vakuutusoikeudessa käsitellyille hometapauksille pois lukien alkutuotanto ja Melan asiakkaat. Aineistossa ei ole mukana vakuutusyhtiöiden tai Tapaturma-asian muutoksenhakulautakunnan jo aiemmin hyväksymiä tapauksia eikä niitä, joista ei valitettu.

 

Home 1990- ja 2000-luvuilla

Sisäilman home nousi 1990-luvulla Suomessa merkittävän valtiosääntelyn kohteeksi. Hometutkimus sekä homesairauksista maksettavien ammattitautikorvauksien määrät lisääntyivät myös nopeasti. Suomi nousi Web of Science -tietokantahaun perusteella homeen ja terveyden välistä yhteyttä koskevien tutkimusjulkaisujen määrässä toiseksi maailmassa Yhdysvaltain jälkeen.

Asiantuntijat olivat alkuun varsin yksimielisiä siitä, että home aiheuttaa terveyshaittoja, joihin on puututtava. Erityisesti vuonna 1998 Lääkärilehdessä julkaistu Majvik-suositus esitteli useita homealtistumisesta koituvia terveyshaittoja ja näiden diagnostiikkaa. Soraääniäkin tosin kuultiin: esimerkiksi Työterveyslaitoksen Risto Voutilainen korosti Lääkärilehdessä vuosituhannen vaihteen molemmin puolin yksinään homekorjausten kalleutta, homeongelmien ja mielenterveyden yhteyttä sekä homediagnostiikan epävarmuutta.

Sisäilman home nousi 1990-luvulla Suomessa merkittävän valtiosääntelyn kohteeksi.

Vuonna 2007 julkaistiin Majvik-suosituksen päivitetty toinen versio, joka vahvisti todistusaineistoa homeen ja terveysvaikutusten yhteydestä. Uuden suosituksen julkaisun jälkeen homeperäisten ammattitautiepäilyjen sekä vahvistettujen ammattitautien määrä lähti voimakkaaseen kasvuun. Yhä suurempi osa epäillyistä taudeista myös korvattiin.

Kuvio 1. Korvatut ja vaille korvausta jääneet homeperäiset ammattitautiepäilyt 2005–2020, pois lukien alkutuotannon työntekijät ja Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen asiakkaat. Lähde: Tapaturmavakuutuskeskuksen tilastot 11.5.2021.

 

Käänne korvattavuudessa

Kulisseissa homekäänne oli kuitenkin jo alkanut. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä katsoi vuoden 2008 lokakuussa raportissaan, ettei uusi Majvik II -suositus sopinutkaan sellaisenaan vakuutusjärjestelmän käyttöön. Syyksi työryhmä katsoi homeen ja sairauden syy-yhteyden selvittämisen vaikeuden.

Majvikin vaihtoehto määriteltiin Tapaturma-asiain korvauslautakunnan kiertokirjeessä vuonna 2009. Kirje käsitteli homesairauksista ainoastaan astmaa, jonka diagnostiikka puolestaan rajattiin yksinomaan PEF-mittaukseen, jossa tutkittava puhaltaa putkeen.

Muutoksen jälkeen homesairauksien korvattavuus romahti.

Muutoksen jälkeen homesairauksien korvattavuus romahti. Ammattitautiepäilyjä tosin kirjattiin lähes entiseen tahtiin, mutta vuonna 2011 enää muutama prosentti niistä korvattiin.

Vakuutusoikeuden ratkaisujen perusteella syynä romahdukseen näyttää olleen se, että kiertokirje rajasi korvattavia homesairauksia ja heikensi niiden diagnostiikkaa. PEF-mittauksen ja astman merkitys korostui, jolloin työntekijöiden oli vaikeampaa todistaa homesairautensa työperäisyyttä.

Diagnostiikan heikentämisen sivuvaikutuksena yhä suurempi osa home-epäilyistä näytti aiheettomilta. Samalla homeen yhteys sairauteen näytti yhä epävarmemmalta.

 

Epävarmuus ja Käypä hoito

Vuonna 2016 epävarmuus kirjattiin Lääkäriseura Duodecimin hometta käsittelevään Käypä hoito -suositukseen. Sen mukaan ”syysuhdetta yhdenkään terveysvaikutuksen ja kosteus- ja homevauriorakennusten välillä ei ole voitu todeta”. Lääkäreitä varoitettiin lausumasta homeen ja oireiden syy-yhteydestä ilman rakennusteknistä asiantuntemusta ja todistusaineistoa.

Käypä hoito -suosituksen julkaisun jälkeen homeperäisten ammattitautiepäilyjen määrä romahti muutamassa vuodessa noin kolmannekseen.

Romahdus tuskin johtui hometilanteen äkillisestä paranemisesta, sillä rakennustemme korjausvelka on jatkuvasti kasvanut ja yhä suurempi osa suomalaisista kertoo saavansa oireita työpaikkansa sisäilmasta.

Lääkäreitä varoitettiin lausumasta homeen ja oireiden syy-yhteydestä ilman rakennusteknistä asiantuntemusta ja todistusaineistoa.

Vaihtoehtoinen selitys romahdukselle on, että Käypä hoito -suosituksen vuoksi lääkärikunta ohjasi yhä harvemmin homeesta oireilevia työntekijöitä ammattitautitutkimuksiin.

Muutos asiantuntijanäkemyksissä on ollut nopeaa. Esimerkkinä tästä toimii se, että Käypä hoito -suosituksen tekijä oli vielä vuonna 2008 ensimmäisenä kirjoittajana tutkimusartikkelissa, jossa osoitettiin työperäisen nuhan syy-yhteys homeeseen. Tuolloin artikkelin kirjoittajat katsoivat käyttämänsä syy-yhteyden varmentamismenetelmän olevan alan kultainen standardi ja pitivät selvänä, että ”lukuisat tutkimukset osoittavat kosteuden sekä homeen ja terveysvaikutusten yhteyden”.

 

Home oikeudessa vuonna 2018

Vuonna 2018 ammattitautikorvausten saaminen homesairaudesta näyttää vakuutusoikeuden ratkaisujen perusteella muuttuneen lähes mahdottomaksi.

Työntekijän oireet tai työpaikan käyttökielto estivät tai keskeyttivät usein PEF-mittauksen. Tällöin korvausta ei maksettu, vaikka sulkemisen syy olisi ollut työpaikan homeongelma.

Onnistuneetkin mittaustulokset tulkittiin usein työperäiseen homealtistukseen sopimattomiksi. Lääkärit eivät tosin aina olleet yksimielisiä PEF-mittaustulosten tulkinnasta. Eräässäkin tapauksessa terveydenhuollon erikoislääkäri totesi tulokset työperäisestä homeastmasta kertoviksi, mutta Työterveyslaitos tulkitsi ne uudelleen siten, ettei korvausta maksettu.

Onnistuneetkin mittaustulokset tulkittiin usein työperäiseen homealtistukseen sopimattomiksi.

Oikeus tiukensi linjaansa altistuksen toteamisessa. Toisin kuin aiempina vuosina, vakuutusoikeus ei vuonna 2018 pitänyt merkittävänä altistuksena edes vuosien työskentelyä todistetusti homeisissa tiloissa. Lisäksi oikeus viittasi korvausta evätessään toistuvasti siihen, että home ei Käypä hoito -suosituksen mukaan aiheuta sairautta.

 

Homesairaus: toiminnallinen häiriö vai huoliteoria?

Tulevaisuudessa korvausten saaminen työperäisestä homesairaudesta saattaa vaikeutua entisestään. Näin voi käydä, mikäli homesairaus määritellään uudelleen toiminnalliseksi häiriöksi, jolloin homeoireiden katsottaisiin olevan ensisijaisesti aivoperäisiä eikä niinkään lähtöisin ulkoisista haitta-aineista. Toiminnalliset häiriöt eivät ole tällä hetkellä Suomessa ammattitauteina korvattavia.

Homepotilaita hoidetaan toiminnallisen häiriön perusteella ainakin vuonna 2019 Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alaisuuteen perustetulla Toiminnallisten häiriöiden poliklinikalla. Klinikka hoitaa potilaita, jotka kärsivät klinikan mukaan lumehaittojen kierteestä. Sen menetelmät ovat tiedon antamista, toivon luomista ja kuntoutumisen suunnittelua.

Homesairauksien määrittely ja hoito ovat kohtuullisen kiistan aiheena, mikä välittyy heikosti asiaan perehtymättömille.

Toiminnallisten häiriöiden poliklinikka on saanut osakseen kärjekästä julkista kritiikkiä. Poliklinikan potilaat ovat julkaisseet kriittisiä palautteitaan, Yle on käyttänyt haastatteluihin perustuvassa uutisoinnissaan poliklinikan lähestymistavasta nimeä huoliteoria, ja potilasaktivistit ovat jopa kutsuneet poliklinikan toimintaa aivopesuksi.

Toistaiseksi homeoireiden ja toiminnallisen häiriön välisen yhteyden kannattajat eivät ole pystyneet tuottamaan näkemyksensä tueksi näyttöä. Vuonna 2020 toimittaja pyysi näyttöä huoliteorian tueksi neljältä aiheesta kirjoittaneelta lääkäriltä. He vastasivat, että suoraa tutkimusnäyttöä ei ole, mutta että myöskään homeoireiden syitä ei aina pystytä aukottomasti osoittamaan. Toiminnalliseen häiriöön perustuvan hoidon tehoa ei pystytty osoittamaan asiaa selvittäneessä kokeellisessa tutkimuksessa. Tutkimusta kuitenkin tehdään yhä.

Homesairauksien määrittely ja hoito ovat siis kohtuullisen kiistan aiheena, mikä välittyy heikosti asiaan perehtymättömille. Tällä ei ole ainoastaan lääketieteellistä vaan myös yhteiskuntapoliittista merkitystä.

 

Sami Torssonen on valtiotieteiden tohtori ja yliopisto-opettaja Turun yliopiston valtio-opin oppiaineessa. Hän tutkii parhaillaan terveyden ja politiikan yhteyksiä erityisesti sisäilman ja koronaviruksen tapauksissa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*